Lue keskustelun säännöt.
42-kokoiset naiset ovat onnellisimpia
29.12.2008 |
Naiset, joiden vaatekoko on 42, ovat tyytyväisimpiä elämäänsä ja ulkomuotoonsa, paljastaa Englannissa tehty kysely, johon vastasi 3 000 naista. Asiasta kertoi hollantilainen Telegraaf-lehti.
Neljäsosa nelikakkosista oli suorastaan erittäin tyytyväisiä eloonsa.
Lähes puolet arvioi, ettei uralla voisikaan mennä nykyistä paremmin.
Kolmannes pitää seksielämäänsä erittäin tyydyttävänä.
Toiseksi onnellisimpia olivat kokoa 40 olevat naiset. He olivat erityisen tyytyväisiä ystävyyssuhteisiinsa, ja lähes 45 prosentilla heistä työelämässä sujuu toiveiden mukaisesti.
Kolmanneksi onnellisimpia olivat kokoa 36 olevat, sitten 44:t ja 38:t.
Onnettomimpia olivat selvityksen mukaan naiset, joiden koko oli yli 50.
Kommentit (66)
tyytyväiseksi. 38 on jo aivan liian lihavalle mitoitettu.
Joidenkin valmistajien 34 mahdunkin, mutta esim. esprit/h&m/lindex jne yleensä tuo 36.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itse käytän kokoa 40-42 ja olen 180cm pitkä ja painoa on 66 kg. En koe olevani läski, mutta tod.näk jonkun mielestä olen. Pienempiin vaatteisiin en viitsi itseäni ahdata, liian piukkoja. onnellinen olen näin, ja tykkään jopa peilikuvastani:)
Mua ahdistaa jo nykyinen kokoni 36, pitäisi olla taas 34. Pikkuhiljaa.. En ole ikinä ymmärtänyt miten joku voi päästää itsensä niin lihavaan kuntoon. Kaamean näköistä. Mikä voisi olla ahdistavampaa kuin se, että istuessa tulee karmeat vatsamakkarat housunvyötärön päälle.
Itse käytän housuista kokoa 40-42 (tykkään väljistä) ja vatsamakkaroista ei ole tietoakaan. Löisin miljoonalla vetoa, että voittaisin sinut missä tahansa urheilulajissa. ;)
Älä siis yleistä, että kokoa 42 käyttävä on "läski"! (Joku tietysti voi olla, jos on eri mallinen kroppa....)
Kuulostaa hyvinkin uskottavalta tutkimukselta...Me naiset täällä Suomen maallakin arvostelemme itsemme ja toisemme koon mukaan ja siitä johtuen on joko mieli korkealla tai maassa.Itse olen kokoa 52 ja todella lihava ja hyvin onneton siitä :( muuten kaikki hyvin,ihana mies,perhe,minä vain iso ja sitähän ei moni purematta niele!
Mua ahdistaa jo nykyinen kokoni 36, pitäisi olla taas 34. Pikkuhiljaa.. En ole ikinä ymmärtänyt miten joku voi päästää itsensä niin lihavaan kuntoon. Kaamean näköistä. Mikä voisi olla ahdistavampaa kuin se, että istuessa tulee karmeat vatsamakkarat housunvyötärön päälle.
Juuri tuollaista pingottamista, itseinhoa ja negatiivista kyttäämistä on valitettavan monen laihuutta yli kaiken ihannoivat naisen elämä.
Itse olisin hyvin mielelläni kokoa 42. Tällä hetkellä valitettavasti kokoni lienee 46. Toisaalta olen pudottanut painoani kymmeniä kiloja, lähtökokoa en edes tiedä, sillä tavallisista kaupoista oli mahdoton löytää vaatteita. Puolitoista vuotta sitten jo pääsinkin tuohon kokoon 42, mutta harmikseni paino on siitä 10 kg noussut. Nyt yritän taas parhaani mukaan saada sitä alemmas.
Tuollaiset "olen kokoa 36, iik, pitäisi olla 34" -tyypit ovat niin kaukana todellisuudestani kuin vain olla voi. Koossa 42 minä olin sekä aktiivinen liikkuja että vartalooni mitä suurimmissa määrin tyytyväinen. Mieheni (joka on aina rakastanut minua koosta riippumatta) antoi jatkuvasti positiivista palautetta (jota onneksi saan nytkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietää teidän lihavien päivän ruokavalio. Älkääkä nyt vain selittäkö että juu, hiiren annoksia syön, mutta oon vaan tällanen. Eli laittakaa tyypilliset syömiset aamusta iltaan.
Mua ahdistaa jo nykyinen kokoni 36, pitäisi olla taas 34. Pikkuhiljaa.. En ole ikinä ymmärtänyt miten joku voi päästää itsensä niin lihavaan kuntoon. Kaamean näköistä. Mikä voisi olla ahdistavampaa kuin se, että istuessa tulee karmeat vatsamakkarat housunvyötärön päälle.
------
Juuri tuollaista pingottamista, itseinhoa ja negatiivista kyttäämistä on valitettavan monen laihuutta yli kaiken ihannoivat naisen elämä.
Olisi hauskaa miten tuo 36-koon panikoija validoi tutkimustuloksen, jollei hänen kirjoituksestaan välittyvä tunnelma olisi niin surullista luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuollaista pingottamista, itseinhoa ja negatiivista kyttäämistä on valitettavan monen laihuutta yli kaiken ihannoivat naisen elämä.
Olisi hauskaa miten tuo 36-koon panikoija validoi tutkimustuloksen, jollei hänen kirjoituksestaan välittyvä tunnelma olisi niin surullista luettavaa.
Tästä saa sellaisen käsityksen, että lihavana oleminen on normaalia ja hyväksyttävää. Ihan kuin itsekuria ei tarvitsisi olla ollenkaan. Tosiasia on se, että läski on rumaa. Ihan tervettä ja terveellistä on olla haluamatta laardia perseeseensä.
Kateellisten panettelua lihavilta ämmiltä.
Toivon,että lihoisit todella isoksi,lihavaksi,pullero palleroksi ja saisit itkeskellä yksin,että kuinkas noin pääsi käymään...Sitten tiedät :) haha...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei suomessa. Kulttuuri on aivan eri täällä. Hollannissa kaikki on isompaa, Suomessa kitukasvuisempaa.
Ja eikös Suomi ollut aika hyvin kärkipäässä Euroopan lihavimpien kansojen joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä saa sellaisen käsityksen, että lihavana oleminen on normaalia ja hyväksyttävää. Ihan kuin itsekuria ei tarvitsisi olla ollenkaan. Tosiasia on se, että läski on rumaa. Ihan tervettä ja terveellistä on olla haluamatta laardia perseeseensä.Kateellisten panettelua lihavilta ämmiltä.
Tässä keskustelussahan ei pitänyt olla kyse siitä, miksi ihmiset ovat minkäkin painoisia - vaan puhtaasti puntaroida tutkimusta, jonka mukaan hieman keskimääräistä isokokoisemmat, _mutta vielä normaalin rajoissa olevat_ naiset vaikuttavat olevan laihoja onnellisempia.
Juuri nämä ylipainoisia kärkkäästi halveksimaan rientävät kommentoijat todistavat omalla tavallaan sitä, miksi laihuus ei tuo onnellisuutta tai positiivista elämänasennetta mukanaan. Minulle ei tulisi mieleenkään haukkua ketään lihavaksi tai tehdä itselleni ongelmaa jonkun toisen kiloista. Totta kai voin myöntää, ettei ylipaino yleensä ole kaunista - toisaalta se ei aina ja kaikilla myöskään ole mahdottoman rumaa. Jotkut kantavat kilonsa kauniisti. Olen itse ollut voimakkaan ylipainoinen, joten minulla on aiheeseen perspektiiviä.
Nyt lähemmäs normaalipainoa päässeenä taas osaan arvostaa tätä olemustani, mutten todellakaan ota stressiä siitä, etten ole lähelläkään kokoa 36. Väitän olevani hyvin onnellinen. Onnelliselta sen sijaan eivät kuulosta he, jotka täällä paasaavat "lihavista ämmistä" ja haukkuvat läskejä rumiksi.
Kurjaa olisi, jos vain joku hassu prosenttiosuus naisista kokisi elämänsä onnelliseksi.
Millaiset naiset ovat tuon kokoisia? Liittyykö siihen joku ikäkin - mikä oli tutkimuksen ikäjakautuma, ja miten eri kokoiset naiset edustivat eri ikiä?
Useinhan nuoret naiset ovat vielä hoikkia, mutta opiskeluaika ja nuoruus ei välttämättä ole kovinkaan onnellista aikaa, sen sijaan perhe ja ikä tuo usein varmuutta ja onneakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta taidankin siirtyä hiukan väljempään kokoon 42 jos se kerran edesauttaa onnellisuudessa.
..eli heillä ei ole ylipainoon liittyviä terveysriskejä. Silti tuohon painoon saa jo syödä hiukan muutakin kuin salaatinlehtiä ja raejuustoa, eli nämä naiset osaavat nauttia elämästä. Lisäksi tuon kokoiset lienevät keskimäärin 35-50-vuotiaita eli heillä on jo elämänkokemusta ja arvostelukykyä eivätkä he luule onnen olevan pelkästään kiloista kiinni.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä ennuste onnellisuudelle.
Koossa 42 voi myös olla erittäin hyväkuntoinen ja lihaksikas.
tietää teidän lihavien päivän ruokavalio. Älkääkä nyt vain selittäkö että juu, hiiren annoksia syön, mutta oon vaan tällanen. Eli laittakaa tyypilliset syömiset aamusta iltaan.
No tavallisesti syön aika terveellisesti ja normaalisti aamulla, lounaalla ja sitten illalla kotona.
Se, miksi painoa on, johtuu siitä, että saatan tämän ns. normaalin ruoan lisäksi ihan hyvinkin illalla ottaa
- lasin viiniä
- pullon olutta
- ison jäätelöannoksen
- syödä suklaata
- juoda teetä ja sen kanssa vielä keksejä
Lisäksi en ruoassa mitenkään panosta vähärasvaisuuteen, vaan jos tekee mieli brie-juustoa, otan sitä ihan ison palan. Jos tekee mieli kermaperunoita, syön niitä.
Toinen juttu on se, että liikun hyvin vähän. Olen kyllä ihan hyvässä kunnossa, eli jaksan. Läskien kanssa ei ole kylmäkään.
t. 75kg ja 164cm
Mutta eihän tuossa jutussa siitä puhutakaan, vaan siitä, onko muuten elämässään onnellinen. Ja sitä kyllä olen. Lapseni ovat ihania, samoin minulla on hyvä aviomies pitkässä avioliitossa, ihana koti, minulla on hyvä työpaikka, muutenkin ihania ihmisiä ympärillä jne. Painoni on pieni sivuseikka niiden rinnalla.
Luulen, että kokoa 42 olevat naiset eivät asetakaan kaikkein pinnallisimpia asioita etusijalle elämässään, esim laihuus ei ole elämän tärkeimpiä tavoitteita. Siksi tulee nautittua niistä paljon olennaisemmista asioista. Toki luonnostaan laihat voivat nauttia niistä yhtä lailla, mutta olen varma, että jos minä joutuisin omien taipumusteni ja fyysisten ominaisuuksieni kanssa pitämään kokoni 36:ssa, se söisi kyllä energiaa jostain muusta.
Ja liikun paljon. Olen nytkin joululomalla päivittäin käynyt reippaalla 10 km kävelylenkillä, ja nauttinut siitäkin.
Ihan kuin 42 koko olisi edes iso. Ei todellakaan. Provoja lähes kaikki viestit täynnä.
Ja sitä paitsi, hyvät mammat, jos te käyttäisitte edes puolet siitä energista, jonka tuhlaatte huoletimiseen jostain niinkin typerästä kuin vaatekoosta, oman itsenne hyväksymiseen ja elämästä nauttimisiin, niin takaan, että olisitte todella paljon onnellisia.
Ylipaino on niin paljon enemmän kuin koko 42.
Ehkä, kun "saa" syödä mitä lystää, milloin huvittaa.
Liikkumista ei koko rajoita, vatsamakkarat tuossa vain lyllyvät.
Ja seksiä saa, eikä vientiä rajoita koko.
Naama ei ole norsun vitulla, vaan olen onnellinen ja se näkyy ulospäinkin.
Eri asia, miksi syön niin paljon, olen mielialasyöppö, eli syön pahaan mielioloon.
Ehkä ne 34-36 -kokoiset käyvät lenkillä pahaan oloon syömisen sijasta tai kärsivät.
Ite oon ollut myös 34-36-kokoinen (jojo-laihduttaja) ja kyl tuli käytyä lenkillä, se oli pakkomielle tai sitten olin todella masentunut ettei ruoka maistunut.
38 ja 40 ovat ihan turhia välikokoja, joutuu nipottamaan ruoan suhteen, mutta ei silti ole ihan täydellinen vartalo, eli ymmärrän ton ap:n pointin.
Mua ahdistaa jo nykyinen kokoni 36, pitäisi olla taas 34. Pikkuhiljaa.. En ole ikinä ymmärtänyt miten joku voi päästää itsensä niin lihavaan kuntoon. Kaamean näköistä. Mikä voisi olla ahdistavampaa kuin se, että istuessa tulee karmeat vatsamakkarat housunvyötärön päälle.