uskaltaisitko tehdä lapsen 40v?

olen 44 ja vauva alle vuoden. elämäni parasta aikaa!

Kromosomihäiriöinen oli jo tulossa alkuvuodesta, joten toivon että tuskin toistuu. Kunhan saan miehen mukaan yritykseen.



t: 40v

Ihana, terve poika. Poika on nyt 4-vuotias ja hyvin olen jaksanut. Mulla on nyt ikää 45-vuotta. Käyn kokopäivätöissä, mies vie lapset kouluun ja tarhaan - ja minä haen töiden jälkeen.



Olenpa vielä ainoa, joka hakee lapset kävellen, ei autolla. Matkaa meillä on 3 kilometriä yhteen suuntaan :)

Jos kolmas suodaan minulle vielä, niin se saa luvan riittää - ja toivottavasti sen tekemiseen ei mene kuutta tai seitsemää vuotta

ja tosi hyvin meni, paremmin vielä kuin esikoisen synnytys 34-vuotiaana

Kyllä odotan enemmän myös uraltani.

kolmas lapsi. Pikkunelonenkaan ei ole mahdottomuus. Oma äitini sai minut 43-vuotiaana ja jaksaa edelleen olla paljon lastenlasten kanssa (on siis nyt 82 v ja perusterve).

Kromosomihäiriöinen oli jo tulossa alkuvuodesta, joten toivon että tuskin toistuu. Kunhan saan miehen mukaan yritykseen.

t: 40v

asti, mutta jos joku tahallisesti odottelee, on se minusta vähän typerää..

Mutta tämä vain minun mielipiteeni.

Pipon nosto äideille, jotka uskaltavat ja jaksavat. Itse olin 34v kun sain kuopuksen ja ajattelin hänen yrittämisen aikoihin ,et jos ei kohta tärppää unohdan koko homman. Syy oli ikä. En halua ,et lapsen kaverit kyselee et onko toi sun mummo?

lapsia myöhään. Mun toinen isoäitini sai viimeisensä 48-vuotiaana ja toinen 46-vuotiaana. Tämä jälkimmäinen aloitti himpun yli nelikymppisenä ja tuo ensimmäinen vähän alle kolmikymppisenä.

Miten niin odottelemaan? Voihan lapsia tehdä pitkin aikuisikää! :D



Olen 30- vuotias ja odotan neljättäni.

10 vuotta on mennyt nopeasti, juurihan olin 20- vuotias opiskelija! Oletan että toiset 10 vuotta menee myös vauhdikkaasti.



Olisi kertakaikkisen KAMALAA jos oma kunto rapistuisi 10 vuoden aikana. Pikkulapsiaika on fyysisesti raskasta, lapseni on kaikki alle koulun, enkä odota asioiden helpottuvan vielä hetkeen isoimman kohdalla, mutta sekö on tärkeää? Ettei näe mistään "vaivaa". Kun se oma lapsi on 20- vuotias niin ei ehkä asu enää kotona, saa omia lapsia, mitä sitten jos on silloin 60- vuotias?



Ihmettelen näin kolmen synnyttäneenä ja kun katselen miten lapset kasvaa, että asia olisi jotenkin huono että saataisiin lisää pieniä kun isommat on teinejä.

Kun he muuttavat n. 15 vuoden kuluttua pois kotoa niin pitäisikö itsekin muuttaa miehen kanssa kerrostaloon? Ollaan asuttu omassa talossa kun esikoinen oli vauva, lainaa maksetaan vielä 20 vuotta.

Ei, minusta on ihan hyvä että saa lisää lapsia tauon jälkeen taloa täyttämään. Minusta se tuntuu ihanteelliselta, että 10 vuoden kuluttua saadaan lisää perheenjäseniä joita kasvattaa ja rakastaa kun isommat pyörii omissa jutuissaan!



Kaikki me vanhennutaan joka tapauksessa, oltiin sitten 60- vuotiaina vanhempia 40-, 30- tai 20- vuotiaalle lapselle. Ei sellaista "lasta" enää tarvitse kasvattaa kuten pientä! Harva nuorikin tarttee vanhempiaan 247. Ei sillä ettei ole läsnä, mutta liikakin on liikaa: kuten sanoa laulutaidottomalle että hyvä esitys! :D

Sain viidennen lapseni 42-vuotiaana. Tyttö on jo koululainen.

42 vuotiaana kun minä kahden vuoden päästä tästä.

Olin 22v. Oli se aluksi vähän kummallista mutta lähensi meitä:)

Itse hän hoki aina että lapset "tehdään" alle kolmenkympin, kun se on se turvallisin ikä jne mutta kuinkas kävikään:D

41- ja 43- vuotiaana tuli viimeiset iltatähdet. Suosittelen muillekin!

Olen tehnyt jonkinverran sukututkimusta ja 1800- sekä 1900 luvulla oli minun yllätykseksi paljonkin 40+ synnyttäjiä, eikä todellakaan jokaisella ollut se 6. tai 12. synnytys kyseessä. Enemmän minua vieroksuttaa nämä keinoalkuiset(äidin iästä riippumatta) kuin luomualkuiset vanhemmankaan äidin raskaudet. Olen antanut itseni ymmärtää, että lapset syntyy kuitenkin keinoalkuisina useammin ennenaikaisina ja tarvitsevat tehohoitoja useammin.

Voihan se olla että uskallan jos vielä lapsi on haaveissa silloin.

Ei 40v ole vielä vanha lapsia tekemään. Onhan siinä ne riskit yms.

Anoppikin on saanut viimeisensä 44v iässä ja hyvin on jaksanut. :)

yli nelikymmpinen äiti ei ollut ihme eikä mikään, varsinkaan maalla, lapsia tuli niin kauan kuin oli tullakseen, olette vieraantuneet elämästä...

Sanon uskaltaa siksi, koska pelkään että en jaksaisi enää sitä vauvarumbaa. Olen nyt 37-vuotias ja kuopus on 1,5v.



Meillä lapset valvottaneet ensimmäisen vuoden ja olleet muutenkin melko haastavia. Ei tämän ikäisenä jaksa valvoa kuten 20-vuotiaana.



Haluaisin kolmannen lapsen, mutta en jaksa. En olisi hyvä äiti näille kahdelle ensimmäiselle jos joutuisin kolmannen kanssa samaan valvomisurakkaan.



Oma äitini sanoi minulle eilen, että olen liian vanha pienten lasten äidiksi. Koska olen väsynyt ja kiukkuinen liian usein. Olin samaa mieltä.

syntyi juuri ennenkuin täytin 42v. Eroa edelliseen 12 vuotta. Ihanaa aikaa, kuopus on kaikkien rakastama ja hellimä (juu, ja lellimä myös:D). Nyt meni ekalle luokalle. Tähän mennessä kaikki mennyt loistavasti, hyvin on jaksettu ja selvitty.