Missä iässä vielä voisi kuvitella saavansa iltatähden ja jaksavan olla hyvä vanhempi?

Heh, heh, vai 35v? Silloin sain vasta esikoiseni.

Terv. 4 lapsen äiti. :)

kun näin vanhan koulukaverini ja hän totesi (3 lapsen äiti jo), että vieläköhän sitä jaksaisi tehdä iltatähden. Ja naisella ikää 32 vuotta!!! Olin ihan, että ei juma... Itse sain esikoiseni 36-vuotiaana ja seuraavan 38-vuotiaana, eikä tämä jälkimmäinenkään vielä tunnu iltatähdeltä.

Iltatähden kanssa täytyisi pitää kiirettä et 45 on se minun takaraja. Raskaaksi olen tullut ensimmäisestä kierrosta kummakin kerralla.

elämä loppuu kolmevitosena. :)



Odottakaa vain, kohta se 35 napsahtaa mittariin ja huomaatte, että olette elämänne kunnossa. :)

Mutta tämä ikä puhtaasti tuon fyysisten seikkojen vuoksi. Myönnän myös nyt 36v tuntevani itseni jo hieman "vanhaksi" enää neljättä lasta väkertämään. Näissä edellisissä on touhua riittävästi, varsinkin kun esikoisen koulu ja harrastukset yms. tarvitsee tukea ja aikaa. Enää ei riitä hyvä hoiva, vaan lapsen pitää päästä jo laajentamaan maailmaa ja näkemään/tekemään asioita yhdessä vanhemman kanssa. Ja sitä mukaa sitten ne seuraavat lapset perässä. Haluan olla siinä mukana, enkä kiinni taas yhdessä pienessä, joka ei jaksa/tarvitsee unensa tai sitten häntä roikotettaisiin mukana noissa touhuissa pitkin maita ja mantuja.



Mutta minulla omaa ikää enemmän iltatähteen vaikuttaisi edellisten lasten ikä! Jos ensimmäinen on murrosiän pyörteissä ja seuraavatkin kouluikäisiä, ei enää iltatähteä tekisi mieli. Jos edelliset lapset olisivat alle kouluikäisiä ja maksimissaan ekalla-tokalla koulussa, niin sitten voisi hyvinkin tehdä. Mutta tämä ei ehkä olisikaan "iltatähti", vaan samaa sisarussarjaa. Toisaalta jos edelliset lapset olisivat jo täysi-iän kynnyksellä, niin voisi olla hyvä aika tehdä se iltatähti... Lasten kannalta ei niin haittaa ja itsekin olisi ehtinyt tehdä taas yhtä jos toista välissä.



Eli aika aikansa kutakin ja lasten tarpeet kun muuttuvat iän myötä, niin olisi hyvä että ne olisivat edes suht samalla hehtaarilla. Jo koko perheen yhteinen aika, kuten vapaa-ajan vietto, lomakohteet ja harrastukset on vähissä tehdä mitään yhdessä, jos yksi jo murkku ja viimeinen vauva. Toisaalta en itse haluaisi olla 15v aina jonkun lapsen kanssa kotosalla hoitamassa, kun muut menevät ja touhuavat. Haluan olla niiden vanhempienkin lasten kanssa. Ja empä usko että mieskään meillä haluaisi taas olla seuraavia vuosia yhdessä kiinni, joka tarvitsee päiväunensa, jonka kanssa automatkat ovat yllätyksiä, jonka kanssa molemmat vanhemmat eivät voi syödä yhtäaikaa tai edes istua kylässä juttelemassa. Kun tuo aika on jo jonkin aikaa sitten ohitettu, niin ei halua siihen heti palata takaisin...

oli lapsi, joka syntyi roimalla ikäerolla sisaruksiinsa nähden, perheen kuopukseksi. Nyt se sitten ilmeisesti on vain nuorimmainen lapsi?Vai?

45 toivon

Sain hänet 42-vuotiaana ja ikäeroa toiseksi nuorimpaan lapseen on vain 6 vuotta.

Mun mielestä ikäeroa täytyy olla vähintään se 5 vuotta, mieluummin 10, ja niin että äiti alkaa olla lähempänä 40 vuotta.



Jos äiti saa lapset 31, 32 ja 38 vuotiaana, viimeinen ei kyllä ole iltatähti. Mutta se on vaan minun mielipiteeni =)



Itse olen saanut kolme lasta alle 30-vuotiaana ja jos saisin sen neljännen, iltatähden, kuvittelisin itseni olevan ainakin 35, jopa vanhempi. Mutta 40-vuodessa menee raja minulla.

Nyt 24 vuotiaana odotan neljättäni ja tämä on tosiaan viimeinen, ilmoitin miehelle jo aikanaan että 25 on takaraja, sen jälkeen en enää niitä vaivoja kestä, nytkin tuntuu että iän myötä vaan pahentunut...tää viimesin odotus ollut vaan tuskailemista vaivojen kanssa, kolmekymppisenä en varmaa pystyis enää sängystä liikkumaan... onneksi palkinto on sen arvoinen eikä tämän jälkeen meille enää pieniä tule..

Ite olin 43v, kun sain nuorimmaiseni, enkä ole vieläkään toivoa heittänyt nyt olen 45 ajatus... jos luoja suo!! minulla on 7 lasta nuorin 2.5v ja vanhin 28. Tutkimusten mukaan tänä päivänä riskit ovat melkein tasa puntein nuorien synnyttäjien kanssa!! minulle on aina ollut selvää, että lapsia saadaan ei tehdä!! itse puuhaan paljon vapaaehtoistyössä 30v. äitien kanssa ja tuntuu, että he ovat paljon väsyneempiä kuin vanhemman ikäiset äidit!!

Nyt 24 vuotiaana odotan neljättäni ja tämä on tosiaan viimeinen, ilmoitin miehelle jo aikanaan että 25 on takaraja, sen jälkeen en enää niitä vaivoja kestä, nytkin tuntuu että iän myötä vaan pahentunut...tää viimesin odotus ollut vaan tuskailemista vaivojen kanssa, kolmekymppisenä en varmaa pystyis enää sängystä liikkumaan... onneksi palkinto on sen arvoinen eikä tämän jälkeen meille enää pieniä tule..

välissä?

Nyt päälle 40v kaduttaa vaikka lasta rakastankin.

Olen itse 36v ja tämä "kakkonen" on meidän iltatähtemme.

Edelliset hieman alle kolmikymppisenä. Mielestäni raskauksissa ei ole ollut eroa ja kolmannen kanssa olen jaksanut etenkin keskimmäistä paremmin. Tai siis ei ole ollut mitään ongelmia.



Tämä lapsi jää kyllä viimeiseksi. 35 oli mulle ehdoton takaraja.

sanoisin siis 42-vuotiaaksi mennessä

vieläkö jaksaisi yhden lapsen. Tuliko mieleesi, että asia ei välttämättä johtunut iästä, vaan siitä, että hänellä tosiaan oli jo monta lasta. Tuskin kukaan kolmekymppinen esikoistaan odottava kelaa, että kuinka sitä jaksaisi. Sitä puhkuu intoa. Eri asia, jos kotona olisi jo vaikka neljä tappertajaa.

T. 34 v. esikoista odottava

Naurattaa nämä "mulla on jo 25v ikäisenä 4 lasta ja en kyllä jaksais enää yhtään joten en vois kuvitella saavani vanhempana enää lapsia". No et niin kun sulla on jo ne neljä lasta ja luultavasti pienillä ikäeroilla! Sen sijaan vaikka kaksi lasta 30v ja 35v ikäisenä saatuna niin jaksaisit varmaan paljon paremmin.

vieläkö jaksaisi yhden lapsen. Tuliko mieleesi, että asia ei välttämättä johtunut iästä, vaan siitä, että hänellä tosiaan oli jo monta lasta. Tuskin kukaan kolmekymppinen esikoistaan odottava kelaa, että kuinka sitä jaksaisi. Sitä puhkuu intoa. Eri asia, jos kotona olisi jo vaikka neljä tappertajaa.



T. 34 v. esikoista odottava

Mun isä on kakkoskierroksella ja sai just lapsen 59v ikäisenä. Itse oon 28v. Toi ikä on jo aika paljon mutta uskon että jaksaa kyllä hyvin kun on sen verran hyvässä kunnossa (väittäisin että paremmassa kuin moni 45vee). Äitipuoleni on kyllä sitten tietty aika paljon nuorempi... ;)

Mies hokee koko ajan, että hän haluaa lasten olevan "tehtynä" 30v. mennessä. Nyt ollaan 25 ja yksi lapsi. Itse haaveilen, että nyt tekis toisen perään ja sitten vähän päälle kolmekymppisenä tulis se "iltatähti" tai kaksi. Mutta 35v haluan pitää rajana, koska itse haluan "nauttia keski-iästä" ilman lapsia jaloissa. Esim. nyt 50 v. vanhempani matkustelevat ja nauttivat elämästä, koska lapset on jo lentäneet pois pesästä. Jaksavat hyvin hoitaa lastenlastaan - tosin työelämässä ovat, eli hoitoapua saa vain viikonloppuisin.



Tässä kun on hedelmällistä aikaa vielä n. 15 v, joten ajatukset ehtii varmaan muuttuua...

joten en mitenkään olisi voinut ajatella, että lapset olisi tehtävä 30 ikävuoteen mennessä. Katsokaas, kun kaikki eivät käy väkertämään muksuja sen yläaste- tai rippikouluihastuksen kanssa, joillain menee jopa ihan sinne yli kolmenkympin ennenkuin se oikea löytyy...