Missä iässä vielä voisi kuvitella saavansa iltatähden ja jaksavan olla hyvä vanhempi?

Mies hokee koko ajan, että hän haluaa lasten olevan "tehtynä" 30v. mennessä. Nyt ollaan 25 ja yksi lapsi. Itse haaveilen, että nyt tekis toisen perään ja sitten vähän päälle kolmekymppisenä tulis se "iltatähti" tai kaksi. Mutta 35v haluan pitää rajana, koska itse haluan "nauttia keski-iästä" ilman lapsia jaloissa. Esim. nyt 50 v. vanhempani matkustelevat ja nauttivat elämästä, koska lapset on jo lentäneet pois pesästä. Jaksavat hyvin hoitaa lastenlastaan - tosin työelämässä ovat, eli hoitoapua saa vain viikonloppuisin.

Tässä kun on hedelmällistä aikaa vielä n. 15 v, joten ajatukset ehtii varmaan muuttuua...

ovat jo käyneet Lontoossa, Kanarialla, Tallinnassa, Ruotsissa, Pietarissa... Ei ne reissut niin erilaisia lasten kanssa ole (ellei sitten tykkää läträtä viinan kanssa, mutta meillä ei viinoihin koskettu ennen lapsiakaan lomalla, joten siinä mielessä lapset eivät ole meillä lomilla "tiellä", kun ei juotais muutenkaan).

Tietysti jos tykkää vetää etelässä perseet olalle, jos se on sitä elämästä nauttimista, niin juu, kyllähän sitä silloin ne muksut varmaan on tiellä...

Nyt päälle 40v kaduttaa vaikka lasta rakastankin.

Olin 28, kun toinen lapsemme syntyi. Nyt päälle kolmikymppisenä ajattelen, että 35 olisi minulla takaraja. Mutta jos kolmannelle annettaisiin lupa tulla, niin aika monen asian pitäisi olla toisin. Pysyvä asuinpaikka tiedossa, oma talo, vakiduunit. Toisaalta nyt alkaa jo helpottaa, eikä vauva-aika houkuta. Voisin ottaa lapsen, jos sen saisi kolmevuotiaana. Mutta tällä hetkellä perheemme on täydellinen, kaksi ihanaa poikaa riittää meille kaikella todennäköisyydellä. Kuten joku jo sanoi, keski-iän haluan omistaa itselleni ja lapsenlapsilleni.

Itse olen 35 ja raskaana. Koen olevani kyllä itse jo liian vähän tähän hommaan, varsinkin kun esikoisen kanssa ikäeroa tulee vuosikymmen. En siis enää raskaaksi aio hankkiutua tämän jälkeen.

että reilu parikymppisellä on vielä edessä esim työpaikan hankinta, ehkäpä asunnon osto yms isot asiat, joihin on kerrassaan löydyttävä energiaa. Ja yli kolmikymppisellä nämä asiat ovat kunnossa, ts vanhemmalla äidillä on enemmän mahdollisuuksia keskittyä pelkätään vauvaan, kun ei tarvitse murehtia muista asioista.

Joten kun 25vuotias ajattelee, että ei enää yli 30v:nä jaksais, niin ei ehkä tule ajatelleeksi, että ei silloin enää tarvitsekaan niin paljoa jaksaa, koska se elämä on yleensä siihen mennessä jo muilta osin aika hyvin pulkassa. Ei tarvi miettiä sellaisia asioita, joita nuoremmat vasta aloittelee.

Eli nuorempien on tavallaan PAKKO jaksaa, koska on niin moni muu asia elämässä vielä rempallaan, jotka vanhemmilla äideillä jo on kunnossa. Mutta jokainen tekee nämä asiat siinä järjestyksessä kuin parhaiten katsoo.

Kaksi ensimmäistä tehty 1v1kk ikäerolla 23 ja 24 vuotiaana. Kolmas oli alunperin se viimeinen olin silloin 29v ja sitten nostinkin rimaa ja päätimme vielä tehdä yhden lapsosen ja kas taas nostin rimaa ja tuo viimonen on nyt sitten 3v... eli meillä lapset tuli tehtyä ennen kuin täytin 34v. Enkä tiedä mikä ikä olisi ollut pahin odottaa...tosin tieto lisää tuskaa ja ehkäpä helpointa oli odottaa nuorena ja luottavaisena ensimmäistä ja toista lasta. Eikä tuo lasten ikäerokaan ollut rankkaa...no kaikki tavallaan.