Oodtan kolmatta poikaa!! :) Muita POIKAPERHEITÄ?

meillä neljä tyttöä ja kun joku vieras kysyy että onkos meillä lapsia ja kuulee että neljä tyttöähän löytyy niin eka kommentti että huh huh ompas monta..mutta samaan hengen vetoon että onneksi ne on tyttöjä tytöt on niin ihania jne..minulle on ihan sama kumpi aina tulee,pääasia että saavat rakkautta ja tarpeisiin vastataan! kun neljättä aloin odottaa kaikki sanoivat että jospa sieltä nyt tulisi se poika vihdoinkin?? siis miksi niin on niin kamalan tärkeetä että poikakin tulisi? ei ymmärrä..





nuorena olin ihan että poikia meille tulee ja niitä kovasti toivoin,nyt kun tyttöjä on ja kun ovat vielä niin ihania ja suloisia kuin mitkä niin en osaa edes kuvitella poikaa meille..toki jos viides olisi poika niin olisin ihan yhtä onnellinen kuin tytön saadessa..



poikia pidetään yleisesti villeinä ja tyttöjä kiltisti leikkivinä mutta meillä ei ainakaan niin todellakaan ole,ihan mennään ja rymytään ja siskon pojat jää kyllä ihan syrjään meidän nelikon paikalla ollessaan=) mutta myös niitä prinsessaa juttuja leikitään..monipuolisuus on ehkä tyttö lapsissa se hyvä juttu=)voidaan leikkiä nukeilla mutta ihan samalla lailla myös autoilla,pojat tuskin prinsessaa usein leikkii saati poneilla jne..molemmissa sukupuolissa hyvät ja huonot puolet..

Voi olla poikkeuksiakin, mutta en usko että pystyy ryhmittelemään lasten sukupuolella vaatetukseen.



Meillä on neljä poikaa ja kaksi tyttöä.

Ihania kaikki!

2kk,2v,3v,ja 5v, ja vauhtia riittää:D itselläni on poika ja tyttö ja leikit ovat monesti rauhallisempia kuin tällä poikaperheellä.

On lapsi, mutta en ole puusilmä. Maailmassa on muitakin kuin SUOMI ja meidän geneettisesti liian pieni populaatio.

Eli pojilla on aina menoa ja melskettä ja pojat eivät leiki tyttöjen leluilla.



Tiedoksi:

Kyllä minun viisivuotias esikoiseni on leikkinyt poneilla ja nukeilla ja laittanut päähänsä innolla pinnejä ym. Vielä ihan tässä viime aikoina. No päiväkodissa toki ne rajoittuneesti ajattelevammat pojat oli huomautellut pinneistä.



Toisaalta meidän perheessämme ei kärsitä esim homofobiasta joten lapsi on saanut leikkiä just niitä juttuja kun haluaa (siis kaikella barbeista autoihin). ja kun ei ole tempperamentiltaan vilkas niin on sitten enemmänkin sellainen pikku tutkija.



Ja niin työssäni opena kyllä myöskin näen kirkkaasti sen ettei kaikki pojat ole vilkkaita touhottajia, päinvastoin. ja surullisena myös sen ettei kaikilla pojilla ole tilaa olla herkkä kun supermaskuliininen isä ei siihen anna tilaa.



kyllä viime vuosien huippu rajoittuneisuus esimerkki on ollut se ettei alle kouluikäiselle saa erään tuttavaisän mielestä pukea paksuja sukkahousuja talvella. Nilkat palelkoot vaan, mutta hänen poikansa ei sukkahousuja käytä.



tulipa vuodatettua. Surettaa vaan se että aatellaan välillä sekä tyttöjen että poikien olemuksesta niin ahtaasti.

On lapsi, mutta en ole puusilmä. Maailmassa on muitakin kuin SUOMI ja meidän geneettisesti liian pieni populaatio.

Mä taas oon mielelläni niin puusilmä, että elän ylpeänä suurperheeni kanssa! Tiedä vielä montako ihmistä täällä on jäljellä 100 saati sitten 1000 vuoden päästä...voi olla ettei yhtään!

Vauhtia riittää :) En oikein tiedä mitä muuta sanoisin.

eikä kolmatta lasta tule.



Meidän pojat on aivan ihania. Olen tosi onnellinen, että minulla on juuri poikia. Tosin, jos minulla olisi vain tyttöjä, niin olisin varmaan heistäkin aivan yhtä onnellinen. En voi ymmärtää, miksi ihmisille voi olla tärkeää, että lapsia on molempia sukupuolia.



Hauskaa on myös se, että minä pääse perheessä helpoimmalla :-). Pojat identifioituvat isään ja haluavat tehdä juttuja hänen kanssaan. Kumpikaan ei oikeasatan roiku kiinni minussa muulloin kuin silloin, kun sattuu, on sairas tai näkee painajaisia.



Koen myös, että minulla on suuri vastuu ainoana naisena. Minä luon pojilleni naiskuvaa ja olen mallina sille, millaisena he naiset ylipäätään näkevät.

Meillä on pojat 1, 3 ja 5 v. Ovat ihan äidin mussukoita. Tai kuten he itse sanovat, ritareita ja äiti on heidän prinsessansa :)

Ihania pojanpötkylöitä!

Vanhin on 9, keskimmäinen 6 ja nuorin on vauva. Minusta nuo meidän pojat ovat aivan ihania enkä kärsi mitenkään ainoana naisena olemisesta.

3, 6 ja 8 vuotiaat.

musta on tosi kummaa kun sitä aina taivastellaan et teillä on 3 POIKAA! ihan kuin se olisi jotenkin kamalaa. ei sellaisille millä on 3 tyttöä mitään ikinä mainita..

ja sitten kysellään että vieläkö meinaatte tyttöä yrittää..



kotona meillä on kova vilske ja ääntä riittää vaikka muille jakaa. ja pojilla on poikien leikit, eli taistellaan ja painitaan vähän väliä...



mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia siitä että olisin ainoa nainen.päin vastoin :) äiti on perheen pää :)



mua ei yhtään haittaa etten saa tehdä omien lasten kanssa tyttöjen juttuja.. musta on vain kivaa että isi saa puuhastella lasten kanssa kaikkia poikia kiinnostavia hommia.

kolmas lapsi laitetaan jossain vaiheessa tilauksen - olen aivan vakuuttunut, että hänkin olisi poika :-)



Mun mielestä on kiva olla poikien äiti. Ajattelen itseäni paljon juuri poikien äitinä, en varmaan osaisi olla äiti tytölle, vaikka totta kai tyttö olisi meille aivan yhtä tervetullut kuin poikakin, ja tottakai asiaan tottuisi alkujärkytyksen jälkeen :-)



Mulla on muutama muukin 2-3 pojan äiti kaverina, ja ainakin he ovat hienoja ihmisiä: suvaitsevaisia, omanarvontuntoisia, aikaansaavia, ymmärtäviä.

Pojat nyt vaan keksivät kaikenlaista: Ne kiipeävät liian korkealle eivätkä pääsekään enää alas, tai kesken matkan pitääkin osallistua kilpajuoksuun tai kinkkauskilpailuun - pojathan ovat luonnostaan hyvin kisailevaisia. Ajan kanssa sitä vaan oppii, että korkkareissa ja liian tiukoissa farkuissa tulee ongelmia, kun pitäis kiivetä puuhun tai tarjota lapselle vastusta kinkkauksessa.

tuttuni joka on ollut vuosia asiakaspalvelutöissä pankeissa ja vakuututsyhtiöissä, sanoi että naisesta näkee päällepäin onko perheessa poikia vai tyttöjä enemmän, poikien äidit ovat jätkämäisemmin puettuja ja tyttöjen äidit naisellisempia. Tiedä häntä.

Jokainen omanlaisensa , ihana ja poikamainen. Hyvin pärjään ainoana naisena, asioista puhutaan niinkuin ne on ja turhia kieroiluja ei ole (itselläni on 3 siskoa ja 2 veljeä). Tämä sopii meille!



Asenne ratkaisee. AINA!

Ikähaarukka 1,5-10v. Mies haluais vielä yhden vauvan, minä en jaksais enää yhtään raskautta, vauva kyllä olis tervetullut. Sekin olis luultavasti poika, meidän sukuun syntyy harvoin tyttöjä :-)



En vois onnellisempi olla, rakastan poikiamme enkä kaipaa tyttöä, vauvaa ehkä vähän, mutta raskaudet olleet aina tosi vaikeita enkä enää kestä sitä pahoinvointia ym. Ainoa, mikä ärsyttää on se, että ihmiset aina utelee, että vieläkö yritätte tehdä tytön tai muulla tavoin vihjailee tuohon suuntaan. Meille se sukupuoli on aina ollut yhdentekevä, kunhan vauva on terve.

En vaihtaisi mistään hinnasta tätä kokoonpanoa. Muita ihmisiä näyttää haittaavan kovasti. "Ei voi olla totta", "No neljäs on varmasti tyttö" ym. skeidaa sain kuulla, kun kuopus syntyi. Aivan kun meidän onnessa olisi joku kupru nyt. Ei todellakaan; jaksan olla joka päivä kiitollinen kolmesta omalaatuisesta pojastani!

Tehkä vaan lisää ja täyttäkää maa. Maapallo kiittää(:

Maailma kiittää suakin ylikansoituksen edistämisestä.

herrasmiestä! Iät 1, 4 ja 7. Mukavia poikia, ovat sellaisia lukutoukkia ja tosi rauhallisia. Meidän pojat ovat tosi rauhallisia tohtorinalkuja; lukevat, pohtivat eivätkä tykkää ulkona koheltaa. Vanhinkaan ei ole vielä saanut yksiäkään toppahanskoja elämänsä aikana rikki :D



Tykkään olla poikien äiti. Pojat osaavat jakaa, leikkiä suurissa ryhmissä ja puhua suoraan ja totta, kun taas tytöt puhuvat selän takana pahaa, kieroilevat ja leikkivät useimmiten "kaksin". Näkeehän se on työelämässäkin...