ARGH! Elämä yhtä taistelua 6-vuotiaan kanssa!
Hitto soikoon mitä jatkuvaa vääntöä saa käydä joka ikinen päivä tuon 6-vuotiaan esikoisen kanssa. Tuntuu, että tyttö ei muuta tee kuin kiusaa pikkusisaruksiaan, murjottaa, huutaa ja karjuu. Eskarissa menee kuulemma hyvin, mutta kotona ei todellakaan. Pari kertaa on ollut niiiiiiin lähellä totaalinen hermojen menettäminen ja läpsäisy kun pentu vaan karjuu ja kiljuu. Omaan huoneeseen olen passittanut karjumaan karjumisensa, mutta helvetti soikoon!
Kommentit (10)
Poikani on pahimmassa murkkuiässä ja voin kertoa, että 6-vuotiaan kanssa elämä on silkkiä vaan...
Jos murkkuikä kestää 3 vuotta, niin voi helevetti, kun tästä tulee kamalat 3 vuotta O :
Meidän poika on ainakin ollut syntymästä asti tuollainen. Ei sillä oo mitään uhmaikää tai muita vaiheita ollut, kun se on koko ajan tuollainen raivopää.
Ja todellakaan en usko, että murrosikä voi enää olla yhtään kamalampaa kuin mitä tää on tähän asti ollut.
ei ap
Meidän 8v käyttäytyy vielä samoin ja paheni kun piti kouluun mennä.
Oli kuin minun kynästäni! 6v esikoiseni (tyttö) saa minut raivon partaalle (välillä sen ylikin) miljoona kertaa päivässä, kun mikään ei mene läpi ilman kovaa vääntöä. Kaikesta jupisee vastaan, mitään ei tee ilman pakottamista.
Tänäänkin kun suuttui minulle piirrellessään keittiössä, leikkasi paperin silpuksi ja heitti lattialle. Käskin kerätä ja laskin kolmeen, ei tapahdu mitään -> jäähylle. Kun hain jäähyltä ja komensin tyttöä nousemaan jotta voimme jutella asiasta, nakkeli niskojaan ja käänsi selkänsä -> jäähy jatkui. Vasta kolmannella kerralla nousi (kyyneleet silmissä) ylös, halasimme ja juttelimme, ja sitten meni keräämään ne paperit. (Meillä siis jäähyllä istutaan kylppärin lattialla ja lopuksi aina juttelemme niin että lapsi seisoo ja minä olen kyykyssä lapsen tasolla, lapsi ei saa venkoilla vaan pitää oikeasti osallistua keskusteluun).
Tällaisia vääntöjä on monta kertaa päivässä, vaikka yritän keksiä välillä luovempiakin keinoja ratkaista asiat kuin pakottaminen. Aina en vain jaksa, välillä täytyy totella ihan käskyjäkin.
Tähän saakka elämässä on ollut hyvin fiksu, sosiaalinen ja sanalla sanoen helppo tapaus.
Mutta nyt saa hirveitä raivareita pikkuveljensä kanssa, välillä käy ottelut liiankin fyysisiksi.
Jos joku asia ei heti onnistu, niin alkaa itku ja määkyminen, että mä en osaa mitään ja mä oon ihan surkee. Tavarat lentelee ja ovet paukkuu...
Siis se meidän ihana enkeli!!!
Ja monelta muultakin kuullut. Kuulemma helpottaa kouluun mennessä viimeistään :P.
meillä ollut ekaluokkalaisella tuota jo yli vuoden....
helpottaa. Meillä oli seesteinen vuoden parin tauko. Nyt 9v tyttö taas alkaa "innostua" :-(
Ton ikäkauden käy kaikki läpi, sinäkin olet joskus ollut tossa iässä , ja pahinta on se että lapsi itte on eniten hukassa kun sillä on noi olot ja tuntemukset joille se ei todellakaan voi mitään.
lapsi huomiota tarpeeksi ja äiti ja isi aikaa ilman sisaruksia?