Suru :¨(

2.raskaus 6kk jälkeen (mutta vauva menehtyi)

Nyt yritetty 3 vuotta eikä raskaus ole alkanut:(

Minakin olen itkenyt monet itkut ja nyttenkin viestisi sai minut itkemaan... Me yritimme kolmatta lasta 1v 8kk ja aloin jo luopua toivosta ja ajattelin etta no olkoon sitten jos ei kerta voi onnistua! Olin tikuttanut ovista, seurannut limoja, lampoja ym ym. Kokeltiin terolutit ja clomitkin. Ei tapahtunut niin mitaan. Sitten menin vyohyketerapeutille, olin kuullut etta he voivat joskus auttaa, ja olin valmis kokeilemaan mita vain josta sattaaisi olla apua. Kavin 3kk eika auttanut, sitten varasin koiranpennun ja laitoin vauvahaaveet taka-alalle. TARPPASI!!!



Nyt meilla on koira ja vauva tulossa rv 17!



Uskon vahvasti etta tuolla vyohyketerapialle oli osansa minun raskauteni onnistumisessa ja se etta lopetin sen kauhean stressaamisen ja paivien laskemisen. Kliseiselta kuulostaa mutta ehka siina on peraa?



Voisitko keksia itsellesi jonkun "projektin" tai harrastuksen ja olisit olevinasi kiireinen ja muissa ajatuksissa, niin eihan sita koskaan tieda?



Tsemppia!!

sinua oikein hyvin. Aloimme mieheni kanssa yrittää lasta syksyllä 2007 ja 2008 kesällä tärppäsi. Se kuitekin päättyi keskenmenoon, jonka jälkeen kiertoni meni ihan sekaisin. Keskenmeno oli valtava pettymys, sillä toivomme lasta hyvin paljon. Sitten kuitenkin oli pakko ajatella realistisesti. Niitä tapahtuu hyvin paljon, eikä toivoa ole menetetty. Söin Teroluteja muutaman kuukauden tasoittamaan hormonitoimintaa ja tasan vuosi ensimmäisesta tärpistä onnisti toisen kerran, eli nyt kesän alussa 2009. Nyt olen rv 16+1.



Tiedän että raskautta yrittävillä olo tuntuu ihan epätoivoiselta välillä, eikä asian unohtaminen ole aina niin helppoa. Vaikka sitä keksisi kaikenlaista muutakin ajateltavaa, asia on kuitenkin alitajunnassa niin kauan kuin "projekti" on päällä. Sekin voi osaltaan vaikuttaa asiaan, vaikka eihän siitä mitään tieteellistä näyttöä olekaan. Silti tuntuu että juuri niillä, jotka oikein haluaisivat ei aina onnistu ihan helposti.



Koska aloitte ytittää? Vaikka tiedän ettei tämä lohduta yhtään, usean lääkärin mukaan todella yleinen aika on 2 vuotta. Ja vaikka kaikki menisi otollisellä hetkellä niin kuin pitääkin, hedelmöitymismahdollisuus on kuitenkin vain 20%. Se ei todellakaan ole aina niin helppoa kuin elokuvissa.



Halauksia ja tsemppiä teille yritykseen!

muistan tunteen aivan selvästi 6 vuoden takaakin, ahdistaa lukea niitä päiväkirjamerkintöjä... Jatkuvasti mielessä. Samoin lueskelin hillittömästi muiden kokemuksista, samalla kun tiesin että mikään niistä ei kuitenkaan korreloi oman tapaukseni kanssa.



No, meillä tärppäsi 5. kierrosta ja kaikki meni hyvin. :) Toista yritimme muutaman vuoden ja ehdimme käydä yhdessä inssissä (kummastakaan ei löytynyt vikaa), kunnes pantiin homma jäihin ja muista syistä sitten erosimme vuosi sitten.



Täytyy vaan yrittää jaksaa luottaa ja muistaa ettei ole yksin ja muiden tilanne on muiden tilanne. Tutkimuksiin hakeutumista ei tosiaan kannata pitkittää! Tsemppiä! :)

kolme raskautta kolme lasta



Jos ei teillä ole mitään syytä odottaa ongelmia niin voisitte minusta unohtaa ovistestit ja päivien laskemisen ja olla ihan rauhassa vielä. Suurimmalla osalla naisista tärppää vuoden sisällä.

Mutta jos tosisaan olette yrittäneet jo kauemman aikaa.. Siis enemmän kuin vuoden, on hyvä kyllä käydä lääkärin juttusilla. Toisinaan kyllä tuntuu että mini pitkittää asiaa. Monet lääkärit myös vähättelevät..

3kk tuntuu pitkältä mutta on kuitenkin lyhyt aika. Mä tulin ensimmäisellä kerralla raskaaksi ekasta kierrosta mutta raskaus oli tuulimuna. Tokalla kerralla kesti 10kk ennenkuin tärppäsi.. ja kolmannella kerralla yritystä oli 5kk. Jos ei vuoden aikana tärppää niin sitten tutkimuksiin :)