Suru :¨(

ja mies tuntea itsensä vialliseksi. Tiedän tunteesi, mutta älä nyt kyttää niitä ovulaatioita vaan elä normaalisti, juhli ja ole niinkuin ennenkin. Vaikeaa, tiedän...



Harrastakaa seksiä vähintään joka kolmas päivä ;)

Sitten soitin Mikkeliin, että haluan tutkimuksiin. Pääsin seuraavassa kuussa munasarjojen auki-olo-tutkimukseen (en tiedä oikeaa nimitystä) ja seuraavasta kierrosta tulin raskaaksi :).



Tokan "tekemistä" piti ensin odottaa vuosi sektion jälkeen, mutta sen jälkeen yritettiin 2kk.



Kolmannen yritystä piti jälleen sektion vuoksi odottaa se vuosi, mutta sen jälkeen yritettiin 3kk.



Kolme raskautta, kolme vauvaa.



Vuoden yrittämisen jälkeenhän pääsee tutkimuksiin. Teillä on yritystä vielä vähän takana, toivottavasti tärppää :)!

tuskaa tuskaa, sitten kävin ravitsemusneuvojalla sellaisella koulutetulla luontaistuotekaupan yhetydessä pitää vastaanottoa. Käytin 6kk valmisteita jotka olivat minua varten räätälöity, eli oikea määrä sinkkiä. seleeniä jne...sitten tärppäsi.Kannattaa kokeilla

Nyt vaan jäitä hattuun ja tulta peiton alle. Ei siinä muu auta, vaikka kuinka kurjalta tuntuisikin.



Tsemppiä!

Meillä onnistui lapsensaanti vasta hoitojen avulla. Neljä vuotta käytiin hoidossa ja tehtiin 6 IVF hoitoa ennen kuin saatiin elävä lapsi kotiin. Matkan varrelle osui hoidoista täysiä negatiivisia tuloja sekä pari alkuraskauden keskenmenoa.



Meillä jää lapsiluku tähän yhteen koska haluamme että meille jää viimeiseksi muistoksi lapsentekemisestä (se tosiaan oli tekemistä) onnistuminen ja sen aikaansaama onnen tunne. Emme halua mennä uusiin hoitoihin mahdollisesti pettymään uudelleen.

Olet hyvässä iässä ja varsin vähän aikaa duunaillut lasta. Jos kuitenkin olet huolissasi niin kannattaa miettiä omaa väsymystä esim. oletko vuorotyössä, harrastatko liian rankkaa liikuntaa tai oletko alipainoinen. Joskus hellittäminen oman kehon rasituksessa antaa kohdulle mahdollisuuden ottaa vastaan alkava elämä. Omalla kokemuksellani liikunnan vähentäminen, n. 3 lisäkilon kartuttaminen ja unenlisäys auttoi. Kolmannella kerralla ei mikään auttanut ja yritystä kesti 2 v. 1v ja 10 kk:n kohdalla olin menettää toivon ja hankkiuduin myös vyöhyketerapiaan. Vanha rouva paineli sieltä täältä ja sanoi, että seuraavat 3 päivää teette töitä miehenne kanssa ja sitten olet raskaana. Olin ihan että joo...teimme kuitenkin työtä käskettyä...ja kuinka ollakkaan tärppäsi. Vyöhyketerapeutti sanoi että joskus liian kiireen keskellä kohtu tarvitsee vain avauksen. Ja oli päivälleen laskettava ovulaatio ja mentävä tasan tiettynä päivänä kuukautisten alun jälkeen hoitoon.

ensimmäisellä kierrolla.

Kaikki 3 lastamme saivat heti alkunsa, eli siis ekasta kierrosta.



Mutta siskoni tuska kyllä viilsi. Yrittivät tuloksetta ensin 1,5 ja sitten 3 keskenmenoa. Noin 2 v päästä yrittämisestä tärppäsi. Alkoivat heti yrittää toista lasta, ikäeroa lapsille tuli 4 v, ja siinäkin välissä vielä keskenmeno. Kumpikaan ei halunnut/käynyt missään tutkimuksissa.

Kaikki 3 lastamme saivat heti alkunsa, eli siis ekasta kierrosta. Mutta siskoni tuska kyllä viilsi. Yrittivät tuloksetta ensin 1,5 ja sitten 3 keskenmenoa. Noin 2 v päästä yrittämisestä tärppäsi. Alkoivat heti yrittää toista lasta, ikäeroa lapsille tuli 4 v, ja siinäkin välissä vielä keskenmeno. Kumpikaan ei halunnut/käynyt missään tutkimuksissa.

Sen jälkeen tuli vielä toinen keskenmeno. Melkein kolme vuotta meni, ennenkuin saimme vauvan syliimme, siitä kun annoimme hänelle tilaisuuden tulla perheeseemme.



Aina ei ole niin helppoa lapsen saamisen jälkeenkään, meillä erityislapsi jolla ollut paha sairastelukierre koko elämänsä ja lisäksi astma. Olemme hänestä kuitenkin mielettömän onnellisia, on elämämme valo.

Seuraava steppi on mennä lääkäriin ja katsoa mistä kiikastaa.



Itse olen kolmen koeputkilapsen äiti.

ja jos vaan pystyisi keskittymään johonkin muuhun kuin vauvantekoon, niin ehkäpä tärppäisi. Itse aloin keskittyä terveellisiin elämäntapoihin: pudotin hiljalleen painoa (en ollut ylipainoinen), söin tosi terveellisesti ja treenasin paljon: Tavoitteenani oli unelmien vartalo ja upeat vatsalihakset -tuloksena olikin kesäkunnon sijaan söpö vauvamasu:)

Olen jo lakannut laskemasta kiertoja. Yritystä on takana melkein kaksi vuotta, ja kun kierto on max 25 päivän mittainen, tuohon aikaan mahtuu lukematon määrä pettymyksiä ja päivien laskemista. Ovulaatiotestejä en tosin ole käyttänyt kuin muutamassa kierrossa.



Olemme käyneet läpi lapsettomuustutkimukset ja yhden tuloksettoman inseminaation. Nyt pitäisi koota voimia ja palata talven myötä hoitoihin.



Tsemppiä! Lakkaa ajattelemasta, että se tapahtuisi heti, niin se todennäköisemmin tapahtuu. Elämää ei voi suunnitella. Ajattele, että annatte lapselle mahdollisuuden tulla, mutta annatte hänen itse päättää, milloin on valmis.

oli ovistikut, söin ja syötin miehelle kaikki mahdolliset vitamiinit ja hivenaineet, laihdutin, poistatin endometrioosia, olin ajattelematta asiaa, mentiin adoptiojonoon, ostettiin koira, ja lopulta 2 vuoden helvetin yrittämisen jälkeen selvis, että miehellä ei ole yhtä ainoaa siittiötä!



2 vuotta aivan turhaan.

Kauanko on yritystä ja paljonko ikää? Ei kannata aikailla tutkimuksiin menemistä, jos luomuyrittäminen on tuloksetonta ja aiheuttaa stressiä. Tärppäämättömyyden syy voi olla ihan yksinkertaisella lääkekuurilla hoidettavissa.

relata ja olla ajattelematta asiaa. Vaikeaa tiedän. Mutta ressaamalla ei ainakaan tärppää.

Meillä yritystä puolitoista vuotta!! Sitä on vaikea sanoa, mutta joka kerta sitä vaan on pakko jatkaa ja uskoa onnistumiseen!!!



Ja stressi vaikeuttaa asiaa! Oviksen kyttääminen ja liika toivominen voi hankaloittaa, mutta toisaalta asian "unohtaminen" on mahdotonta!!



Voimia ja jaksamisia ja ennenkaikkea toivoa, että teillekin vielä oma vauva suodaan!!!

Mielestäni on paras että hetkeksi unohdat koko ovulaatiotestit.. Itselläni lapset saaneet alkunsa 1kk-1vuoden yrityksen välillä. Ja mitä enemmän asiaa stressaa, sitä hankalampi raskautua. Tämä on toki vain minun mielipiteeni ja asiassa on monia puolia..

relata ja olla ajattelematta asiaa. Vaikeaa tiedän. Mutta ressaamalla ei ainakaan tärppää.

Jos taustalla on joku fyysinen ongelma, niin stressillä/stressaamattomuudella ei ole tuon taivaallista merkitystä.

Itse yritettiin puolitoista vuotta, kunnes tärppäsi. Ja se meni kesken...suru oli sanoinkuvaamaton. Muutama kuukausi meni vielä sen jälkeenkin, ennen kuin raskaus onnistui. Olin jo aivan varma, että ikinä emme ainakaan luomusti tule lasta saamaan. Toista alettiin yrittää heti kun ensimmäinen oli vauva, kun ajattelin, että kauan menee taas, jos koskaan onnistuu. No, sisaruksille tulikin ikäeroa puolitoista vuotta :)