Lue keskustelun säännöt.
paha virhe
16.09.2009 |
Onpahan morkkis eilisillasta. Pikkusiskoni mies ja itse vähän humaltuneena ja odoteltiin siskoani kotiin. Jotain sitten tapahtui ja mies oli yhtäkkiä vetämässä hametta ylös, pikkareita alas ja eikun takaapäin sisään. Ei kestänyt kauan, oli kiihkeää joo, mutta en vieläkään tajua miten kaikki tapahtui. En ole syytön taatusti minäkään. Sitten oltiin ihan kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan loppuilta.
Onko kenelläkään muulla naksahtanut päässä tällä lailla, ettei tajua ollenkaan mitä sitä voi tehdä ja mitä ei. Melkein haluaisin kertoa siskolleni tapahtuneesta, sen verran läheisiä ollaan ja tosi pahalta tuntuu.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin ehdottomasti tietää, jos mieheni ja siskoni olisivat helvetinmoisia kusipäitä ja pettureita. Toivottavasti sait siltä satiaisia.
..hyödyntää. Jokainen nainen on oma yksilönsä ja kaikki naiskentelee hiukan eri tavalla. Joten aina, kun tilaisuuden saa, niin siitä vaan. Ei se ole keltään pois. Se on pelkkä lisäkokemus itselle, ja mieluisa sellainen.
Ilmammuuta kannattaa kertoa. Ainoa oikea ratkaisu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on vain sun omatunto ongelma ja mahdollisesti sillä miehellä mutta jos kerrot niin tuhoot aika monen ihmisen suhteet.
Älä osta "hyvää omaatuntoa" ittelles tuhoamalla muitten elämää.
Kärsit vaan ittekses...
On oikeudenmukaisun ratkaisu että siskosi saa tietää mitä olet hänen miehensä kanssa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeudenmukaisun ratkaisu että siskosi saa tietää mitä olet hänen miehensä kanssa tehnyt.
Se nimenomaan ei ole oikeudenmukaista. Tällä hetkellä vain sinä kärsit asiasta ja siskosi voi elää onnellisena ja tietämättömänä. Miksi pilata siskosi välit sinuun ja mieheensä? Todennäköisesti pilaat myös oman suhteesi muihin sukulaisiisi ja mahdollisesti yhteisiis ystäviinne.
ON KAIKILLE PAREMPI JOS VAIN SINÄ KÄRSIT HILJAA.
Oikeudenmukaista kai olisi tunnustaa, käsitellä asia ja vielä antaa anteeksikin. Helpoimmalla pääsee kun ei puhu liikoja. Vaikein ratkaisu on puolen suvun sessio, vuosien katkeruus ja torailu.
Noita sattumuksia ihmisille käy. Niiden yleisyys ei tietenkään oikeuta yksittäistä tekoa, mutta tekisi mieleni sanoa, että jos teko ei toistu, ei kannata raahata liikaa syyllisyyttä tunnollaan - jos vain pystyy olemaan syyttämättä itseään. Kallistun älä-kerro-kannalle, mutta JOS tosiaan uskot, että sovintokin vielä joskus saataisiin aikaan, niin sitten voit tietenkin kertoa ja pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sit jos mies kerkee sanomaan sen ekana? Sulla ei oo siskoo enää sen jälkeen.
Mitäs sit jos mies kerkee sanomaan sen ekana? Sulla ei oo siskoo enää sen jälkeen.
Tämä riippuu ihan puhtaasti siskosta. En usko että sillä on mitään merkitystä kumpi sen kertoo mies vai sinä. Jos siskos ei asiaa kykene käsitteleen niin teidän välit on joka tapauksessa poikki.
Et kerro ja luotat ettei mieskään kerro!!
PS.
Miehet noin yleensä osaa näissa asioissa pitää turpansa kiinni paremmin kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsi, kärsi yksin ja kärsi pitkään. Siskolles et kerro vain jotta saisit omaa oloasi parannettua. Äläkä yritä unohtaa tapahtunutta. Pysyypähän ehkä ensi kerralla paremmin housut ylhäällä.
Onneksi ollut siskonmies, vaan naapurissa kyläilevä, 12 vuotta minua nuorempi mies...