Luetaanko teillä iltarukous?

lausumme iltarukouksen ja lausumme myös ruokarukouksen hyvien tapojen/etiketin syystä koska se kuuluu kulttuuriimme.



Tapa on jäänyt elämään kansakoulusta jolloin rukoukset lausuttiin rutiininomaisesti eri tilaisuuksissa kuten vaikkapa lipunnoston aikana hattu kourassa.



Rukouksien aiheena on yleensä isänmaa ja perheemme hyvinvointi. Monesti rukouksiin liitetään jokin toive terveydestä tms.

luetaan joka ilta. Joko rakas Jeesus siunaa meitä... tai Minä lapsi pienoinen aamuin illoin rukoilen... Lisäki ekaluokkalainen lukee kummeilta saamastaan lasten rukouskirjasta yhden rukouksen. Ei mitään himo uskovaisia olla mutta kyllä se on päivän päätteeksi kiva kiittää.

Meillä lausutaan vanhan tavan mukaan iltarukous vain pyhinä sillä arkisin ei kerkeä. Perheen isä usein lausuu rukouksen ja me muut olemme polvistuneet nuorimman lapsen (vauvan) kehdon äärelle.

Emme usko jumalaan mutta tälläinen tapa on jäänyt meidän suvussa elämään. Minustakin se kuuluu suomalaisuuteen. Mukava kuulla ettei meidän perhe ole ainoa.

Ei sen tarvitse olla mikään hihhuliasia.

t. kansankirkon kannattaja

suurin osa maailman ihmisistä alkaisi ajatella itsenäisesti, eikä tekisi asioita vain siksi, että ne kuuluvat kulttuuriin. Lasten ruumiillinen kurittaminen ja vitsa ovat kuuluneet suomalaiseen kulttuuriin. Toisissa kulttuureissa ympärileikataan tyttöjä jne. Onneksi rukoilemisesta ja kirkossa käymisestä ei pitäisi olla haittaa :) Toki uskontojen uhrejakin on olemassa (<a href="http://www.uskontojenuhrientuki.fi/" alt="http://www.uskontojenuhrientuki.fi/">http://www.uskontojenuhrientuki.fi/</a&gt;).

Silti lausumme iltarukouksen koska se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Käymme myös kirkossa samasta syystä.

Itsellenikin on opetettu sama rukous, mutta en hoksannut ajatella sanojen sisältöä. Muistan, että iltarukous tuntui ala-asteikäisenä aika ahdistavalta pakkopullalta. Ei uskaltanut olla rukoilematta, ettei jotain pahaa tapahtuisi... Omille lapsilleni en tietenkään opeta rukoilua, sillä en koe uskonnollisia asioita omakseni enkä kuulu kirkkoon. Iltasatu, halaukset ja hyvän yön toivotukset tuovat hyvän mielen.

Muistan kuinka lapsena pelkäsin nukkumaankäyntiä kun juuri tuon Levolle laskemis -rukouksen pelottelemana pelkäsin kuolevani yöllä. Muistan todella hyvin sen pelon tunteen lapsuudesta. Aamulla olin helpottunut, kun en kuollutkaan, vaikka luulin vanhempieni sitä odottavan.

Opetin lapsille rukouksen;

"Jeesus mua suojele, heikkoa pientä lasta,

voimallasi varjele hukkaan joutumasta."

Minusta on todella kaunis rukous äidinkin ajatuksissa, siunaan siinä samalla omaa pikkuistani.

Nyt lapsi on itse poiminut "Tammimetsän iltarukouksia"-kirjasta tällaisen rukouksen:

"Rakas Jeesus autathan, etten pelkää pimeässä, outoja ääniä pelästyn, olethan ihan tässä. Sinulle yö on kirkasta ja valosi aina loistaa. Ota mua pientä kädestä, se kaikki pelkoni poistaa."

Tuosta samaisesta kirjasta löytyy myös toinen hyvä iltarukous:

"Ole Jeesus kanssani päivän leikeissäni, että toiset viihtyisivät minun lähelläni.

Auta etten kiukuttele, enkä kiusaa toista, että oikein valitsisin, väärät toiveet poista."

voi kunpa minullakin olisi lapsena ollut. Se olisi tuonut turvallisuutta silloin lapsena kun oli monia pelkoja. Valitettavasti vanhempani "pimittivät" minulta Jumalan olemassaolon.

Mä ainakin tunnen tarvetta nimenomaan pyytää, että jos kuolen, niin pääsen taivaaseen. Se kohta on mulle nyt aikuisena erityisen tärkeä. Lapsena sitä en juuri edes ajatellut, eivätkä omat lapseni siitä ruokouksesta ainakaan ole traumoja saaneet.

En tiedä onko aina lukenut, mutta asia tuli ilmi kun lapsi rupesi vakavana yksi ilta kyselemään, että äiti voiko olla niin että en herää kun menen nukkumaan. Voi elämä tuota uskonnollista sokeutta...

uskontokasvatuksen puoleen tiehen.

Se on kehitetty aikana, kun lapsia kuoli helposti. Nimenomaan siis lapsia suojeleva kaunis rukous.

iltarukoukseni oli:

"Rakas Taivaanisä, kiitos tästä päivästä, aamen." Sanoin sen aina niin nopeasti kuin pystyin :)



Eipä tuosta minulle mitään haittaa ollut, päinvastoin, oli kiva iltarutiini.



En kuulu kirkkoon. Usko on ihana asia, uskonnot eivät.

Lapselle riittävät vanhemmat suojelijoiksi. Sadut ovat sitten erikseen. Lapset ovat niin konkreettisia ja suoria, en lähtisi heidän kanssaan keskustelemaan jumaluudesta. Koulussa tulevat olemaan uskontokasvatustunneilla ihan siitä syystä, että se on kulttuurisesti tärkeää. Lapset saavat sitten vanhempina pähkäillä omaa jumalasuhdettaan.



Jotenkin kylmää sukulaislasten puheet, joilla Jeesus ja Jumala ovat olleet aina kuvioissa mukana vanhempiensa toimesta. Kyseiset heput ovat heille kuin naapurin setiä, tyyliin Jumala huolehtii että äiti tulee tänään ajoissa kotiin.

päivän touhut taakse jää,

minua jo väsyttää,

kiitos että nukkumaan

peiton alle käydä saan

hyvää yötä Jumala

siunaa meitä kaikkia

Jumala on kaiken takana, siis että arkidiskurssi on täynnä yliluonnollista. Tapahtumia ei selitetä luonnollisilla syillä, vaan aina jollain ihmeellisellä jumalallisella tarkoitusperällä. Tunnen itseni ikäisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet tuollaisissa olosuhteissa todella kieroon. Todellisuudentaju on jotekin vääristynyt, kausaalisuhteita ei ymmärretä ns. normaalisti... Meidän perheessä uskotaan vahvasti, että Jumala on luonut ihmiset elämään tätä tavallista maanpäällistä elämää. Jumalaa saa rukoilla ja Jumala pitää meistä huolen - mutta enimmäkseen aivan "maallisin" keinoin. Meidän on tarkoitus elää TÄTÄ elämää täysipainoisesti eikä hihhuloida jossain taivassfääreissä jatkuvasti.

Lapselle riittävät vanhemmat suojelijoiksi. Sadut ovat sitten erikseen. Lapset ovat niin konkreettisia ja suoria, en lähtisi heidän kanssaan keskustelemaan jumaluudesta. Koulussa tulevat olemaan uskontokasvatustunneilla ihan siitä syystä, että se on kulttuurisesti tärkeää. Lapset saavat sitten vanhempina pähkäillä omaa jumalasuhdettaan. Jotenkin kylmää sukulaislasten puheet, joilla Jeesus ja Jumala ovat olleet aina kuvioissa mukana vanhempiensa toimesta. Kyseiset heput ovat heille kuin naapurin setiä, tyyliin Jumala huolehtii että äiti tulee tänään ajoissa kotiin.

Jos tarkoitat levolle lasken -rukousta, itse ymmärrän rukouksen niin, että yölläkin haluaa turvautua Jumalaan. Emme kukaan tiedä, milloin päivämme on käytetty loppuun. En itse kokenut lapsena tätä rukousta ahdistavana kuolemanmuistutusrukouksena, enkä osaa ajatella sitä vieläkään. Toki muitakin, modernimpaa kieltä sisältäviä lasten iltarukouksiakin on. Levolle lasken -rukous on ehkä enemmän sellainen sukupolvelta toiselle siirtyvä "pöpötysrukous", iltarutiinirukous.

mielestäni olisi kamalaa puhua lapselle kuolemasta jokainen ilta nukkumaan mennessä!

Todella hassunhauskaa.

Myös meillä minut helvettiin joka ilta.

:-DDD

Minunkin lapset ovat konkreettisia ja suoria ja siksi he ovatkin pohtineet, näkeekö Jumala sälekaihtimien läpi, yltääkö Jumalan kädet maapallon ympäri tai kuuleeko Jumala, kun rukoilee kuiskaamalla. Iän karttuessa he ovat miettineet sitä, että Jumala voi olla olemassa, vaikkei häntä näekään, he voivat uskoa Jumalaan, vaikka päiväkodin Jesse ja Jenna eivät uskokaan ja että on turha kinastella siitä, onko Jumala olemassa, se on jokaisen oma uskon asia.

Lapset pohtivat uskonnollisia asioita hyvinkin pienestä lähtien, jos heidän ajatteluaan ja kysymyksiään vain arvostetaan, eikä tuhahdella, että nuo on niitä mummin tai kummin satujuttuja.

En todellakaan. Lapselle riittävät vanhemmat suojelijoiksi. Sadut ovat sitten erikseen. Lapset ovat niin konkreettisia ja suoria, en lähtisi heidän kanssaan keskustelemaan jumaluudesta. Koulussa tulevat olemaan uskontokasvatustunneilla ihan siitä syystä, että se on kulttuurisesti tärkeää. Lapset saavat sitten vanhempina pähkäillä omaa jumalasuhdettaan. Jotenkin kylmää sukulaislasten puheet, joilla Jeesus ja Jumala ovat olleet aina kuvioissa mukana vanhempiensa toimesta. Kyseiset heput ovat heille kuin naapurin setiä, tyyliin Jumala huolehtii että äiti tulee tänään ajoissa kotiin.

Meillä luetaan iltaisin seuraava Iltarukous:



Päivä sammuu iltaan, yöhön,

hiljennymme viime työhön.

Nöyrä pyyntö luojallemme,

tule Isä turvaksemme.

Enkeltesi suojan saamme,

nimessäsi Jeesus, Aamen.



Mä olen oppinut tuon omilta vahemmiltani ja nyt opetan sitä lapsilleni. Mulle tuo rukous on ainakin tuonut monesti lohtua ja turvaa.

sielä kerrottiin Jumalasta ja Jeesuksesta, että he näkevät kaiken minkä teen ja mitä tapahtuu maailmalla.



Tämän tiedon kuultuani en uskaltanut käydä pissalla. En tahtonut näyttää pippeliä Jumalalle. Lopulta tilanne äityi ambulanssireissuun kun rakko oli haljeta :(

Silti lausumme iltarukouksen koska se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Käymme myös kirkossa samasta syystä.

vieläkin joka ilta luen itsekseni Levolle laske luojani, mutta lapsilleni en halunnut sitä opettaa, joten meillä on: Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä ja tulevasta yöstä aamen. Sitten vielä kiitetään erikseen kaikki hauskat jutut mitä ollaan tehty ja huomisen tulevat mukavat jutut.