Luetaanko teillä iltarukous?

suurin osa maailman ihmisistä alkaisi ajatella itsenäisesti, eikä tekisi asioita vain siksi, että ne kuuluvat kulttuuriin. Lasten ruumiillinen kurittaminen ja vitsa ovat kuuluneet suomalaiseen kulttuuriin. Toisissa kulttuureissa ympärileikataan tyttöjä jne.

Onneksi rukoilemisesta ja kirkossa käymisestä ei pitäisi olla haittaa :) Toki uskontojen uhrejakin on olemassa (http://www.uskontojenuhrientuki.fi/).

Silti lausumme iltarukouksen koska se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Käymme myös kirkossa samasta syystä.

Äiti opetti minulle kauniin,yksinkertaisen rukouksen,joka ei todellakaan pelottanut!

"Minä lapsi pienoinen

aamuin illoin rukoilen

Pienet kädet yhteen liitän

Taivaan Isää aina kiitän"



Se toi turvallisuuden tunteen,hyvän unen!

Siunaa Jeesus pientä Maijaa ja

anna hänelle hyvä yöuni.

Kiitos tästä päivästä ja siunaa

myös huominen päivä.

Lapset sanoo, että siitä tulee jotenkin turvallinen olo.

Mun vanhemmat ei iltarukouksista piitanneet, mutta opin muutaman mummoltani.

Meillä: Levolle laske luojani , armias ole suojani jos vuoteeltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Äiti opetti mulle ja minä tytölleni.

Tämä sama rimpsu vedetään rutiinilla.

Tero

tuo rukoushan on kamala! Kuka hullu haluaa lapselleen joka ilta puhua kuolemasta?



Ja meillä ei lueta, en halua opettaa lapsille satuja. Saavat sitten myöhemmin itse päättää, mihin uskovat.



Meillä halitaan ja pusitaan illalla ja supatetaan hetki sylissä, sitten nukkumaan.

ja joskus unohdan, niin lapsi huutelee perään, että iltarukous unohtui. On turvallista mennä nukkumaan Taivaan Isän suojeluksessa. Iltarukouksena: Tule Jeesus lapses luo, armos turvas mulle suo, siunaa pientä kulkijaa, isän äidin touhuujaa. Ei tuossa kuolemasta puhuta, mutta pyydetään siunausta, armoa ja turvaa. Niiden pyytämisestä nyt ei ole ainakaan kenekkään haittaa.

Lapset uskovat Jumalaan, minusta se on ihan hyvä asia. Itse suhtaudun Raamattuun mielenkiintoisena historiallisena teoksena.

minut helvettiin joka ilta.

tuo rukoushan on kamala! Kuka hullu haluaa lapselleen joka ilta puhua kuolemasta?

Ja meillä ei lueta, en halua opettaa lapsille satuja. Saavat sitten myöhemmin itse päättää, mihin uskovat.

Meillä halitaan ja pusitaan illalla ja supatetaan hetki sylissä, sitten nukkumaan.

Mä ainakin tunnen tarvetta nimenomaan pyytää, että jos kuolen, niin pääsen taivaaseen. Se kohta on mulle nyt aikuisena erityisen tärkeä. Lapsena sitä en juuri edes ajatellut, eivätkä omat lapseni siitä ruokouksesta ainakaan ole traumoja saaneet.

rakas jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä, siivilläs meidät peitä, älä meitä koskaan heitä.



Minusta se on hyvä rukous.

joskus jos on jotain erityistä huolta lapsella, se kannetaan yhdessä Jumalalle. Rukouksena meillä lauletaan "Tule kanssani, Herra Jeesus".



Tule kanssani, Herra Jeesus

tule siunaa päivän työ

tule illoin ja aamuin varhain,

tule vielä kun joutuu yö

tule vielä kun joutuu yö



Tule askele askeleelta

minun kanssani kulkemaan

sua ilman en saata olla

pysy luonani ainiaan

pysy luonani ainiaan.



Opin itse tuon lapsena ja nyt opetan sen lapsilleni.

minut helvettiin joka ilta.

:-DDD

joka on alkanut hymyilyttämään, sillä en ole ollut ajan tasalla enää vuosiin sen kanssa. Joka ilta ehkä sen kummempia ajattelematta olen laittanut kädet ristiin lpasesta asti;



Mä hyväksi oppia tahtoisin,

neuvo ja auta sinä,

tee sellaiseksi minutkin,

kuin olit sä, Jeesus rakkahin,

niin pienenä kuin minä.



Jossain vaiheessa huomasin kuinka tuo sopii lapsille mutta minä se vaan jatkan samalla jonka olen aloittanut pienenä. Nythän en enää ole pieni...Pidän tuosta kuitenkin, joten eiköhän se jatku edelleen.

Mä ainakin tunnen tarvetta nimenomaan pyytää, että jos kuolen, niin pääsen taivaaseen. Se kohta on mulle nyt aikuisena erityisen tärkeä. Lapsena sitä en juuri edes ajatellut, eivätkä omat lapseni siitä ruokouksesta ainakaan ole traumoja saaneet.

En tiedä onko aina lukenut, mutta asia tuli ilmi kun lapsi rupesi vakavana yksi ilta kyselemään, että äiti voiko olla niin että en herää kun menen nukkumaan. Voi elämä tuota uskonnollista sokeutta...

Muistan kuinka lapsena pelkäsin nukkumaankäyntiä kun juuri tuon Levolle laskemis -rukouksen pelottelemana pelkäsin kuolevani yöllä. Muistan todella hyvin sen pelon tunteen lapsuudesta. Aamulla olin helpottunut, kun en kuollutkaan, vaikka luulin vanhempieni sitä odottavan.

Ei tietenkään. Uskontohöpötyksiä ei lapsille opeteta.