Jos on avioehto ja äiti koko kymmenvuotisen liiton ajan hoitanut lapsia kotona,

-

kuin on avioliittojakin joten riippuu ihan täysin siitä millainen avioehto on tehty :)

Viisainta tietysti olisi sovitella se avioehto alunperin reiluksi molemmille. En ymmärrä miksi ihmiset suostuvat yksipuolisiin avioehtoihin.

mutta sit pitää lähtä oikeuteen.



Ei ole mitenkään tavatonta että vaimo saa hyvitystä tulonmenetyksestä hoidettuaan lapsia vuosia kotona.

Oikeus kohtuullistaa puoleen ja toiseen.



Jos on 6 kk avioliitto ilman avioehtoa, kumpikin saa pitää sen mitä omisti ennenkin.



Jos on 10 v avioliitto avioehdon kanssa, oikeus tasoittaa omistuksia, eli päättää kuten avioehtoa ei olisikaan.

Eli tyyliin "kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisemme omaisuuteen...".

Joten ei ole tyhmä äitiparka.



Avioehtoja on varmasti erilaisia, mutta meillä esimerkiksi avioehto koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta sekä perintöjä ja oli siinä jotain muutakin. Eli siis avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä. Ja näin se omaisuus, jonka hankkimista äiti on tukenut hoitamalla miehen lapsia kotona, jaetaan erossa puoliksi. Ihan reilua, eikä tarvi äitiä tyhmäksi haukkua.



Avioehdossa voi olla erilaisia ehtoja, esim. kuinka kauan on voimassa, miten lapset vaikuttavat, koskeeko myös kuolemantapausta, jne.

Oikeus kohtuullistaa puoleen ja toiseen.

Jos on 6 kk avioliitto ilman avioehtoa, kumpikin saa pitää sen mitä omisti ennenkin.

Jos on 10 v avioliitto avioehdon kanssa, oikeus tasoittaa omistuksia, eli päättää kuten avioehtoa ei olisikaan.

Muuten vaan kohtuullistamista ei tehdä jos kumpikin on ollut töissä ja toisella on vaan isompi omaisuus.

Mitä todennäköisemmin sitä sovitellaan. Sovittelun kohteeksi eivät kuitenkaan voi tulla toisen saamat perinnöt.



Sitä voi sitten kysyä, että kolmekymmentä vuottako niitä lapsia piti hoitaa. Ehkä opintojen jääminen tarkoittaa sitä, että pelkästään ei ole tämmöisestä syystä kyse eli tuskin ihan fifti-sixti jakavat.

Kymmenen vuotta kertyy monilapsisessa perheessä helposti.

Mitä todennäköisemmin sitä sovitellaan. Sovittelun kohteeksi eivät kuitenkaan voi tulla toisen saamat perinnöt.

Sitä voi sitten kysyä, että kolmekymmentä vuottako niitä lapsia piti hoitaa. Ehkä opintojen jääminen tarkoittaa sitä, että pelkästään ei ole tämmöisestä syystä kyse eli tuskin ihan fifti-sixti jakavat.

No näin juuri, mutta sitä juuri tarkoitin, että jos on jäänyt 30 vuodeksi kotiin ja sitten tulee ero (kuten vaikka korkeasaaren Ilkalla kai tuli), niin silloin ei jaeta tasan.



Niin, mutta siis jos tuon miehen omaisuus on osin perittyä, niin niitä ei varmastikaan ainakaan sovitella.

jossa on turvattu vuosiksi kotiin jäävän omaisuus :) Suosittelen tosiaan asian osaavaa juristia ehdon tekoon... Eikä todellakaan pidä allekirjoittaa mitään netistä tulsotettua "yliepätevää" KAIKKI ON MUN JA SILLÄ SIISTI!-ehtoa.



Jokaisessa liitossa on omat erityiskohtansa jotka kannattaa tarkoin harkita eikä niitä välttämättä tule itselle mieleen.... Tämä ehto on voimassa vain eron varalta Eli ei ollenkaan kuolemantapauksessa.



AVIOEHTOSOPIMUS



Me allekirjoittaneet kihlakumppanit, jotka aiomme mennä naimisiin, sovimme seuraavaa.



1. Mikäli avioliittomme purkautuu avioeron vuoksi, kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta puolison omistamaan omaisuuteen,



-jonka toinen omistaa ennen avioliittoa eikä tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen,



-jonka toinen puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, testamenttina tai lahjana, eikä myöskään tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen.



Selvyyden vuoksi toteamme, että em. Avio-oikeudesta vapaan omaisuuden tuotto on kuitenkin avio-oikeuden alaista omaisuutta.



Avioliittomme aikana hankkimamme yhteinen tai jommankumman yksityinen omaisuus on avio-oikeuden alaista omaisuutta.



2. Mikäli avioliittomme purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta, leskellä on kuitenkin avio-oikeus kaikkeen kuolleen puolison omaisuuteen edellyttäen, ettei siitä ole määrätty toisin lahjakirjassa tai testamentissa, jolla toinen on saanut itselleen kyseisen omaisuuden.



Allekirjoitukset jne..........

Saisit ainakin hyvät elatusmaksut. Voihan tällaisessa tilanteessa pyytää, jos mies antaisi omastaan, kun olet tavallaan hänelle töitä tehnyt.

Miehen ei kuitenkaan ole pakko.



Siltä varalta, että miehesi kuolee, niin kannataisi olla henkivakuutus.



Minusta oli kyllä aika epäoikeuden mukaista exääni kohtaan kun erosimme ja meillä ei ollut avioehtoa. Asuttiin miehen hankkimassa omakotitalossa. Hän joutui maksamaan talosta puolet minulle, kun erottiin. Sanoin ettei tarvitse, mutta hän halusi. Koska hänen vuokseen erosimme (löysi toisen). Sain hankittua lapsilleni ja itselleni rivitalon pätkän ex- miehen rahoilla.

No eiköhän tässä ollut kyse ihan tavallisesta avioehdosta. Yksipuolisiakin avioehtoja on, mutta tuskin tässä siitä oli kyse.

Mikä on tavallinen ehto??

Tuo sopimus on varmasti teille hyvä ja sopiva. Sen sijaan en tuotakaan missään nimessä suunnittelisi kaikille. Kuvitellaan vaikka tyyppi, joka pelaa nettipokeria aviopuolisoksi... tai tyyppi, joka ostaa 100% velaksi uusia autoja joka vuosi.



Tuota kohtaakaan en ymmärrä, että miksi oman omaisuuden tuotto ei ole omaa. Ei ole jotenkin linjassa tuon muun kanssa, jos ajatellaan, että siinä olisi joku punainen lanka.



Siinä olen samaa mieltä, että ehdottomasti kannattaa tehdä avioehto juristilla ja olla allekirjoittamatta sellaista mitä ei ymmärrä. Toisaalta voisi myös vaatia naimisiin meneviltä, että heidän pitää ymmärtää mitä juridisia vaikutuksia avioliitolla on.

kotiäidit näkisivt, että sopimusen saa tosiaankin tehdä ihan sellaiseksi kuin itse haluaa.....



No sitä juuri se tuotto on yhteistä koska toinenhan ei tienaa eikä omista mitään ja toinen omistaa jotain josta tulee tuottoa niin se on jaettava puolison kanssa.



Ihan siitä yksinkerrtaisesta syystä... erotilanteessahan tuo tuotto lakkaa olemasta yhteistä ;)

Tavallisin ehto lienee se, että joko rajataan kaikki tai sitten vai perinnöt. Tuosta aloituksesta voinee päätellä, että kummasta tyypistä on todennäköisemmin kyse. Toki ehtoja on vaikka maailman ääriin asti olevia erilaisia, joissa voidaan rajata vaikka mummon kahvikalusto tai vaarin mökki vaan ja sekin eri tavalla oli kyseessä avioero tai kuolemantapaus. Suurin osa ihmisistä on vaan usein niin pihejä, että eivät edes teetätä avioehtoa lakimiehellä, jolloin siitä seuraa, että suurin osa on edellä mainitun kaltaisia.

Niin ja lisättäköön vielä, että tuolle kutoselle puhuin siis siitä, että todennäköisesti kyseessä kuitenkin "molempia samalla tavalla kohtelevasta" eli siinä mielessä tavallisesta avioehdosta. Tuommoisia kutosen mainitsemia yksipuolisiakin avioehtoja on olemassa, jolloin toisella on avio-oikeus toisen omaisuuteen ja toisella ei, mutta tuskin tässä oli kyse siitä.

13/18 henkilölle sanoisin, että se on tosiaan hyvä, että ihmiset tietäisi, että on olemassa vaikka minkälaisia avioehtoja.



Itse jos tuota normaalia avioliittoa ja sen juridisia seurauksia mietin, niin pahin epäoikeudenmukaisuus on mielestäni se, että jos toinen on perinyt ja sitten tulee avioero, niin se perintö menee ositukseen, jollei testamentilla (tai avioehdolla) ole toisin määrätty. Ei olisi kiva periä vanhempiaan ja sitten toiselle menisi siitä puolet ja sitten kun toisen vanhemmat kuolisi, niin oltaisiinkin jo erottu, joten niistä rahoista ei tulisikaan enää puolia. Tämä sotii mielestäni kaikkia yhdenmukaisuusperiaatteita vastaan ajatteli sitten perhettä miten yhteisyrityksenä tahansa.



Tuo, että teillä tuotto jaetaan puolison kanssa on kuitenkin tavallisesta poikkeava käytäntö. Itse en omistavana henkilönä siihenkään suostuisi, koska se heikentäisi esim. avoliittoon verrattuna asemaa. Mutta jokainen toki tekee niin kuin haluaa tai siis jokainen pari tekee niin kuin haluaa ja tärkeintä on, että molemmat ymmärtää mihin nimensä laittaa.