Lue keskustelun säännöt.
Pakko avautua tänne kun ei muuallekaan voi...
15.09.2009 |
Mä olen ihan lätkässä. Aivan kauheaa. Olen tuntenut suunnatonta vetoa erästä miestä kohtaan jo noin 13 vuotta. Hän on samassa konsernissa röiaaä, mutta työmme eivät ole koskaan liittyneet toisiinsa.
Vetovoimaa on ollut koko ajan puolin ja toisin mutta mitään ei ole tapahtunut. Vuosikaudet tuijottelua, piiiiitkiä katseita, v*ttuilua leikkimielellä ym.
Nyt meillä oli työpaikan vapaamuotoinen tilaisuus. Siellä päädyimme illan hämärässä puhumaan kahdestaan. Kumpikin myönsi käyneensä kuumana jo sen toistakymmentä vuotta, mutta luullut että toinen ei ole kiinnostunut. No okei, ei niitä katseita kumpikaan ole väärin voinut tulkita.
Pari kiihkeää suudelmaa illan aikana, sitten lähdin kotiin.
Mutta herranen aika olen nyt sekaisin. Aikuinen, liki 40-vuotias nainen! Täällä kävelemme "vahingossa" toisen työhuoneen ohi, ohimennen pitkiä katseita..... Äsken hän kävi mun huoneessa, "mitä kuuluu".
Meinasi taju lähteä hänen partavetensä tuoksusta, olisin halunnut - no joo - jätetään sanomatta. Huoh.
Tämä ihme kuume on mulla ollut kaikki vuodet ja nyt tämä on levinnyt käsiin. Mä en pysty enää tekemään töitä kun ajattelen vain tuota miestä. Tämä tunne on ollut aikaisemminkin, noin kahden vuoden välein olen ollut siihen mieheen sekopäänä (kemia on kummallista), kunnes olen pakottautunut lopettamaan hänen ajattelemisensa.
Luulin olevani kuivilla, mutta nyt tästä ei tule enää yhtään mitään. Eikä hänen järkyttävän komea ulkomuotonsa, ryhdikäs pukunsa, minut riisuva katseensa ja ja ja ja ..... ne eivät edesauta järjellistä ajattelua.
En voi sanoa tästä kenellekään, en halua että perheystävämme kuulevat tunteistani, eikä herran tähden työkaveritkaan. Kerroin siis teille, arvon siskot.
Tarvitsen apua, en pysty keskittymään mihinkään! Olen aivan huumassa ;)
Kommentit (22)
Toisaalta olen sitä mieltä, kuten moni muukin, että aikuistu, ja unohda se. Koeta pysyä kokonaa erossa, ja ota nainen itseäsi niskasta kiinni, ja säilytä perheesi.
Mutta, sitten on olemassa se iso mutta..Minä tiedän miltä tuntuu olla ihastunut toiseen, tiedän miltä tuntuu, kun lakkaamatta ajattelee toista, vaikka kuitenkin samalla rakastaa omaa miestään. Olen enemmän tai vähemmän ollut ihastunut toiseen tämän 10 vuoden aikana, jonka olemme mieheni kanssa yhdessä olleet. Tänä aikana on syntynyt kolme lasta, aina raskaus aikana, ja vauvan ensimmäisen vuoden ajan, olen osannut irtautua ihastuksestani, mutta aina vaan tunne palaa. Koskaan ei ole tapahtunut yhtään mitään välillämme, mutta katseita, joista ajatuksetkin selviää on vaihdeltu.
Jos olisi tilaisuus joskus tullut, voi olla, että oltaisiin päädytty tekemäänkin jotain, mutta niitä ei ole ollut. Se on varmasti hyvä asia, koska pettääkään en haluaisi.
Meillä minun ihastumistani ei lainkaan vähennä se, että mieheni kanssa liitto on ollut enemmän ja vähemmän myrskyisä, ja riidelty on ihan muillekkin asti :(
Toisalta, minä en haluaisi erota, meillä on kuitenkin paljon aiheita olla onnellisia, ja rakastamme toisiamme. Kaipaan vaan läheisyyttä, ja sitä tunnetta mika valtaa mielen, kun näen sen toisen miehen.
Toisaalta, on vaan pakko kylmettää mieli, ja ottaa itseään niskasta kiinni. Tämä on minun elämääni, ja tämän olen itse valinnut.
Mutta ymmärrän miten vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja on kaksi:
1. unohda ihastus ja pidä perheesi koossa
2. ero ja uusi parisuhde uuden miehen kanssa.
Valinta on sinun. Ota vastuu omasta elämästäsi.
t. eräs joka valitsi vaihtoehdon 2.