Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä voimia, suuri perhe?

Vierailija
14.09.2009 |

Meillä 6 hengen perhe, ei siis mikään suur-suurperhe mutta silti olen ihan äärirajoilla. Tuntuu että en pysty repeämään niin paljon joka suuntaan kuin pitäisi.



Esikoisella vaativa harrastus, hälle rakas mutta kuormittaa meitä vanhempia kovasti, kuljetukset siis.



Sekä esikoisella ja toisella suuria oppimisvaikeuksi koulussa. Kaksuo nuorinta taas tosi villissä uhmaiässä.



Kotitöitäkin pitäis kait joskus tehdä ja ruokaa ja kaikkea mutta missä ihmeen välissä? Läksyjä pitäisi valvoa, neuvovat opettajat ym..



En jaksa enää!

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikkakin meitä tällä hetkellä vasta 4,kohta 5.Rv38+2.Tytöt 2,4v ja 4,2v.Ite jo nyt tööt.Tietty raskaus väsyttää omalta osaltaan.

Mies yrittäjä,aina poissa 6pvä vkossa,1pvän kotona mut eipä siintä paljo apua.Mulla myös 4lasta haaveena mut joskus tuntuu ettei jaksa.

Onneks päivät on erilaisia ja joskus jaksaa paremmin.

Tsemppiä ja voimia sinulle!

Vierailija
2/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etätyön etuna on, että lasten läksyjen seuraaminen onnistuu samalla. Osa-aikatyö puolestaan antaa joustoa ja tarjoaa "kotipäiviä", jolloin voi huolehtia kotiasioista ja kotitöistä. Meillä toimii hyvin, kun teen töitä 3pv/ vko. Yhdessä on sovittu, että näissaä ratkaisuissa pysytään niin kauan, kuin vais suinkin taloudellisesti mahdollista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos teillä menee kaikki voimavarat siihen, niin eihän se sitten onnistu.

Vierailija
4/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teillä avioliitossa sovittu vastuunjako? Näin ison perheen kanssa ei voi olettaa, että äiti on se joka hoitaa kaikki kotiasiat ja lasten harrastamiset. Isän on ihan PAKKO osallistua paljon. Äidin on päästävä harrastamaan jotakin säännöllisesti. Työelämäkin tekee hyvää, kun siltä tuntuu että se kuopus on sopivan ikäinen, niin hanki hoitopaikka ja mene töihin tai opiskelemaan.



Ihan kaikista tärkeintä on tosiaankin pitää itsestään huolta.



Koittakaa luoda mahdollisimman paljon rutiinia ja säännönmukaisuutta elämään. Lapsille enemmän vastuita ja tehtäviä, esim. pyykkien viikkaamista, tiskikoneen täyttöä ja tyhjennystä, pienempien ulkoilutusta. Läksyjentekoon joku palkkio-sanktiosysteemi, siis laimainlyönneistä ja unohduksista sakotetaan, tunnollisuudesta palkitaan. Vuorotelkaa miehen kanssa kaikessa missä voi, esim. läksyjen tarkistuksessa, nukkumaanlaitossa, aamupalan laitossa yms.



Jos sinä uuvut, koko perhe kärsii.



Voisivatko isovanhemmat osallistua lapsen kuljetuksiin tai voisitteko toisten harrastavien lasten vanhempien kanssa sopia kimppakyydeistä?

Vierailija
5/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikai harrastukset mene koulunkäynnin edelle? Teidän täytynee järjestää arjen ajankäyttö uusiksi, kyllä kaikki muu elämisen järjellisyys ja peruskoulun suorittaminen menee harrastusten edelle, ilmanmuuta! Meilläkin on lukioikäisiä, ylä-, sekä alakouluikäisiä ja leikki-ikäisiä. Harrastuksia on, mutta koulunkäynti ja perhe-elämä on ykkösenä. Ansiotyökin täytyy aikuisena hoitaa ja koulunkäynti on lapsen työ, vanhemman pitääkin huolehtia, että läksyt on tehty ja varusteet ovat asianmukaiset jne. Jaksamista teidän perheelle ja pitäkääs perhepalaveri!

Vierailija
6/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

..siten että niihin osallistuvat kaikki perheenjäsenet, jotka ovat kotona. Itse laitan kellon soimaan esim. puolen tunnin päähän ja siihen saakka kunnes kello soi, kukin tekee päällekaatuvia kotitöitä taitojensa mukaan. Toki itse joudun olemaan työnjohtajan roolissas, mutta hyvää jälkeä tulee, kun kukin järjestelee omata kamat yleisistä tiloista paikoilleen ja sitten omat huoneet järjestykseen. Sen lisäksi sukkien parittelua, pyykin vietiä omiin kaappeihin, apk:n tuhjennystä ja täyttämistä ja tärkeimpien paikkojen imurointi. Tämä kaikki menee puolessa tunnissa, kun hommaan ryhtyvät kaikki 4 lasta (vanhin 9, nuorin 2) ja lisäksi ainakin minä ja usein myös mieheni. Sen jälkeen pääsee sitten ulos ja kavereille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kommenteistanne!



Mies onneks osallituu kyllä myös, etenkin tuohon hrrastusrumbaan. Harrastuksen lopetustakin olemme miettineet, mutta koska se on todella rakas esikoiselle ja lisäksi tukee hänen neurologisia ongelmiaan, vähän kuntoutuksen tapaan, niin emme tahtoisi ottaa sitä pois häneltä. Kimppakyytejä olemme satunnaisesti saaneet järkättyä.



Eniten ehkä rasittaa se että mies ei ota ns todesta että kotiinkin pitäisi satsata paljon, ettei elämä ole siis vain työtä ja harrastuksia. ITse olen velä kotona ainakin vuoden ajan, mutta kahden uhmaikäisen kanssa sekin käy työstä. :)



Isompia lapsia on jotenkin vaikea saada osallistumaan kunnolla arkeen, kotitöihin tms, joka asiasta tulee tappelu ja olen jo siinä pisteessä että en jaksa tapella vaan teen sitten ite tai sitten kukaan ei tee mitään.



Palaverin paikka olisi todella paikallaan!!



t. ap

Vierailija
8/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeasti, en voi kuin ihmetellä ihmisten typeryyttä.

Jos niitä jälkeläisiä on ihan pakko tuutista työntää ulos niin sitten ei auta oikeastaan valittaakaan. On olemassa jälkiehkäisyt ja jopa abortin vapaus suomessa.

Se että vain lisääntyy ja lisääntyy ei palvele ketään, kaikkein vähiten jo olemassa olevia lapsia ja vanhempia.

Halooo!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos sinulle nro 11!



t. ap joka rakastaa lapsiaan niin paljon ettei tulisi mieleenkään aborttia tehdä ikinä!!!

Vierailija
10/20 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pyydä apua seurakunnasta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkea ei tarvi tehdä itse. Jos pienimmät lapset eivät ole päiväkodissa niin palkkaa yksityisen hoidon tuella joko au pair tai suomalainen osa-aikainen lastenhoitaja. Tai sitten tosiaan harkitse mikä on tärkeää. Ja opeta lapset tekemään osansa ja mahdollisuuksien mukaan myös liikkumaan itse harrastuksiinsa. Sovi kuljetusvuoroja harrastuskavereitten vanhempien kanssa.



Meillä ysiluokkalainen poika on ollut koko kouluikänsä kouluvastainen läksypinnari, mutta koska hän on älykäs, olen antanut olla. Perherauha ja hyvä suhde lapseen ovat tärkeämpiä kuin hyvät numerot. Keskiarvo on näinkin pysynyt seiskan päällä. Nyt yhdeksännellä olen kannustanut ryhtymään töihin että pääsee lukioon (haluaa arkkitehdiksi) ja pistokokeen omaisesti kuulustelen läksyjä silloin kun ehdin (ehkä pari kertaa viikossa). Lisäksi teetän hänellä paljon kotitöitä; huoltohommia, silitystä ja siivousta, ruuanlaittoa 2-3 kertaa viikossa, lastenhoitoa 3h/vko että pääsen itse harrastamaan.



Kuudesluokkalainen poika harrastaa 6-8 kertaa viikossa (miten ehditään) ja noin puoliin pääsee itse pyörällä tai kävellen, muihin täytyy kuskata. Viime vuonna toimi vielä vuorokuskaus, mutta nyt ei ketään mene sinne täältä päin. Soittoläksyille ja kotiharkoille on laitettu seinäkalenteriin tietyt ajat, joihin osaa itse varautua. Koululäksyt tekee koska tekee, niihin en puutu koskaan ja pärjää hyvin. Hoitaa usein vauvaa ja 4-vuotiasta että saan itse tehtyä töitäni ja kotihommia (ainoa joka suostuu ulkoilemaan 4v ja vauvan kanssa)



Neljäsluokkalainen poika harrastaa 4 kertaa viikossa. Jos mies joutaa kuskaamaan hän kuskaa, mutta muuten saa kävellä (matkaa vain pari kilsaa). Soittoläksyihin niin ikään merkattu harjoitteluajat. Koulujutut hoitaa itse, tosin läksyunohduksia tulee, mutta minusta ei liikaa. Osallistuu siivoukseen ja ruuanlaittoon (meidän perunankuorija), hoitaa välillä myös pienempiä vähän aikaa.



4-vuotias harrastaa 4 kertaa viikossa ja kuskaan pääsääntöisesti kaikkiin. Viihdyttää vauvaa ettei mun tarvi, auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä ja pyykin lajittelussa



Vauva roikkuu jatkuvasti mukana kaikessa. Sisarukset lasketaan yhtä päteviksi lastenhoitajiksi kuin äitikin.



Ruuan kanssa meillä toimitaan niin että on vain yksi lämmin ruoka noin puoli neljältä. Sen teen minä tai jos en jouda niin vanhin poika. Muuten jokainen ottaa kaapista mitä löytää mihin aikaan huvittaa. Joskus saatetaan keittää puuroa tai tehdä pizzaa koko porukalle.



Meillä on ollut 2 au pairia ja 3 kotiin tullutta osa-aikaista hoitajaa. 4-vuotias oli nuorempana paljon leikkikoulussa. Nyt pärjätään kuitenkin perheen voimin, koska rahaa kenenkään palkkaamiseen ei ole. Itse teen töitä kotona useamman tunnin viikossa, ja lisäksi opiskelen. Meillä miehen panoksen varaan ei voi laskea juuri mitään. Auttaa silloin kun sattuu huvittamaan.



t. viiden äiti



Vierailija
12/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos nyt annat jälkeen siinä, ettei muut tee mitään koska et jaksa taistella, niin viimestään kun lapset on murkkuja niin oot lirissä. (varsinki jos on erityislapsia, niin täytyy olla tiukkana tai jos ei ite kykene, niin apua on haettava) Jotenkinhan tuosta suosta on noustava, ehkä sitten se ulkopuolinen apu ois paikallaan, kodinhoitaja tai palkattu siivooja? Ei se siivojakaan älyttömiä maksa, jos vaikka ees yhen kerran niin ois ehkä helpompi tehä pientä ylläpitosiivousta?



Ehkä me ollaan natseja, mut jos meillä poika 5v ei ite siivoa lelujaan illalla (yleensä autetaan, mut ei aina), niin seuraavan päivänä ei sitte pelata pleikalla. Tänäänkin on pelikielto, kun eilen vitkutteli lelujen keruussa. Sit siitä seuraava mahdollinen huuto ja kiukuttelu on vaan kestettävä. No joo meillä ei tietenkää oo ku kaks lasta, joskus tuntuu että vois olla enemmänki, mut järki sanoo vastaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

itses olen kotona, mutta silti tuntuu että työmäärä on välillä ihan ylipursuva. Täällä mies myös yrittäjä, ja välillä menee pitkiäkin aikoja, ettei ole yhtään vapaa päivää ja kotiutuu vasta kello kahdeksan jälkeen.



Minusta on ihan älytöntä sanoa, että onko pakko niitä lapsia tehdä ja huolehtikaa ehkäisystä! Tottakai jokainen meistä joskus väsyy, mutta kyllä kaikki lapset on rakkaudella tehty ja niitä hoivaa vaikka olisi kuinka väsynyt.



Meillä myös lapsilla harrastuksia ja aina on viemistä ja tuomista. Isommat alkaa olemaan jo esimurkku iässä, joten kotityötkin heiltä jää useammin tekemättä...olisihan se ihanaa jos mies ottaisi edes joskus sen tiskiharjan käteen ja tiskaisi, mutta ymmärrän hänen työtaakkansa, joten en voisi vaatia enää kotitöitä tekemään.



Ja ihan vaan tiedoksi niille jotka ovat töissä: Kotitöitä riittää ihan koko päiväksi, jos on neljän lapsen kanssa kotona.

Vierailija
14/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja töissäkin.



Koko homman perusta luodaan siinä vaiheessa kun niitä lapsia tehdään. Jos lähdetään ajatuksesta, että vauvat on ihkuja ja niitä on pakko saada lisää, mennään väärälle tielle.



Lapsille pitää opettaa rutiinit jo pienestä. Ne ei ole kivoja nukkeja, jotka tuoksuvat hyvälle ja joita on ihana imettää. Heidän kanssaan pitää tehdä töitä ja opettaa rajat jo pienestä.



En voisi edes kuvitella, että meillä koko homma losahtaisi minun niskaan. Tämä on kaikkien koti ja kaikki tekevät osuutensa. Jopa ne murkut ja esimurkut.



Mies on myös ollut töiden takia paljon pois kotoa, mutta kun homman jo vauva-aikoina miettii selväksi niin ei tule suurempia ongelmia kuin parin lapsenkaan kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun en ole ikinä käyttänyt, mutta mulle on tarjottu perhetyöntekijää avuksi arjen ongelmiin kun olen joskus uupumuksesta puhunut nlassa. Perhetyöntekijä ei tee kotitöitä mutta auttaa elämän järkeistämisessä jos ei pysty näkemään itse mitään ratkaisuja, ulkopuolinen voi nähdä jotain mitä itse ei ole tullut ajatelleeksikaan.



Ja ap, älä välitä näistä syyllistävistä kommenteista, harva tajuaa millaista on elää erityislasten kanssa. Meillä kaikilla on erilaiset voimavarat eikä sitä aina osaa aavistaa, millaista on olla ison perheen äiti siinä vaiheessa kun lapsia tulee. Minusta olet hyvä ja vastuullinen äiti siksi, että pyydät apua ja neuvoja. Jokainen voi joskus väsyä ja kokea riittämättömyyttä ja avuttomuutta. Se on ihmisyyttä.

Vierailija
16/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt pärjätään kuitenkin perheen voimin, koska rahaa kenenkään palkkaamiseen ei ole. Itse teen töitä kotona useamman tunnin viikossa, ja lisäksi opiskelen. Meillä miehen panoksen varaan ei voi laskea juuri mitään. Auttaa silloin kun sattuu huvittamaan.

t. viiden äiti


kunnioitan kovasti ponnistelevia äitejä ja heidän lapsiaan. Mutta tuontyyppisiä miehiä todellakaan en! Päähäni ei kerta kaikkiaan mahdu että mies VOI toimia noin. Eikö hänellä ole ollut mitään sanottavaa lapsilukuun, vai miksi ihmeessä jättää muun perheen pulaan?

Vierailija
17/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

helpottaa elämää jatkossa.



Mulla on kolme lasta lyhyillä väleillä, ovat nyt alakouluikäsiä. Alusta asti on opetettu omien jälkien siivoomista, kotitöihin osallistumista ym. Meillä kun ei ole miestä ollut talossa enää vuoskausiin enkä itse viitsi millään passata kolmea kakaraa kaheksantoistavuotiaiksi asti.



Harrastuksissa meillä käydään yhtenä päivänä viikossa. Sangen helppoa kun kaikki haluavat harrastaa samaa :)



Esikoiselle (10v) on suunnitteilla kuukausiraha, joka olisi kiinni osallistumisesta meidän eläinten (hevosia ja koiria) hoitoon. Hän on nyt syksyn harjoitellut koirien ja hevosten ruokkimista.



Keskimmäinen on asperger ja täytyy sanoa että varsinkin tällaiselle erityislapselle rutiinit ja velvollisuudet on hyvästä. Yhtään ei saa erityislapsen kanssa mennä sieltä mistä aita on matalin vaikka se itselle helpompaa olisikin.



Voimia ap:lle, pistä perhe ojennukseen :)

Vierailija
18/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen neljän lapsen äiti, joka on ollut kotona ja töissäkin.

Koko homman perusta luodaan siinä vaiheessa kun niitä lapsia tehdään. Jos lähdetään ajatuksesta, että vauvat on ihkuja ja niitä on pakko saada lisää, mennään väärälle tielle.

Lapsille pitää opettaa rutiinit jo pienestä. Ne ei ole kivoja nukkeja, jotka tuoksuvat hyvälle ja joita on ihana imettää. Heidän kanssaan pitää tehdä töitä ja opettaa rajat jo pienestä.

En voisi edes kuvitella, että meillä koko homma losahtaisi minun niskaan. Tämä on kaikkien koti ja kaikki tekevät osuutensa. Jopa ne murkut ja esimurkut.

Mies on myös ollut töiden takia paljon pois kotoa, mutta kun homman jo vauva-aikoina miettii selväksi niin ei tule suurempia ongelmia kuin parin lapsenkaan kanssa.

"Koko homman perusta luodaan siinä vaiheessa kun niitä lapsia tehdään. Jos lähdetään ajatuksesta, että vauvat on ihkuja ja niitä on pakko saada lisää, mennään väärälle tielle."

Tämä oli järkevin ja paras mielipide kaikkiin näihin vauvapalstan kasvatuskeskusteluihin, mitä olen aikoihin täältä lukenut. Glory glory hallelujaa!

Vierailija
19/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

..siten että niihin osallistuvat kaikki perheenjäsenet, jotka ovat kotona. Itse laitan kellon soimaan esim. puolen tunnin päähän ja siihen saakka kunnes kello soi, kukin tekee päällekaatuvia kotitöitä taitojensa mukaan. Toki itse joudun olemaan työnjohtajan roolissas, mutta hyvää jälkeä tulee, kun kukin järjestelee omata kamat yleisistä tiloista paikoilleen ja sitten omat huoneet järjestykseen. Sen lisäksi sukkien parittelua, pyykin vietiä omiin kaappeihin, apk:n tuhjennystä ja täyttämistä ja tärkeimpien paikkojen imurointi. Tämä kaikki menee puolessa tunnissa, kun hommaan ryhtyvät kaikki 4 lasta (vanhin 9, nuorin 2) ja lisäksi ainakin minä ja usein myös mieheni. Sen jälkeen pääsee sitten ulos ja kavereille.

Nimenomaan tuo spurtti ja yhdessä tekeminen!

Vierailija
20/20 |
15.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai ainakin minusta se tuntui pikkujutulle. Eli tehtiin kotityölista, jossa on neljälle lapselle ma - to joku näistä kolmesta hommasta:



- tiskivuoro (isoimmat siivoavat keittiön kokonaan itsenäisesti, pienimmät ovat äidin apuna ko hommassa mutta oppivat siinä samalla)



- pyykkivuoro (käsittää märkien pyykkien ripustamisen ja kuivien viikkaamisen kaappiin. Suurperheessä pyykkiä riittää joka päivälle, ja tämä taas niin että isoimmat hoitaa koko homman ja pienimmät apuna)



- eteisen järjestelyvuoro (ennen eteisessä oli aina kaaos, kenkäröykkiöt ja vaatteita lattialla/penkillä ja reput hujan hajan. Nyt eteinen on koko ajan kondiksessa)



Perjantaina meillä on siivouspäivä jolloin siivotaan yhdessä koko perheellä.



Homma toimii kun on tämä lista, kenenkään ei tarvi alkaa valittamaan "miksi aina minä" tms., ja kaikki tekevät hommansa vuorollaan koska muutenhan menisi epäreiluksi :) Tokin seuraan ettei oma vuoro pääse "unohtumaan".



t. äiti X 7

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi kuusi