Lue keskustelun säännöt.
Poikani haluaisi mennä askartelukerhoon
14.09.2009 |
joka järjestetään koulupäivän päätteeksi. Ketään muita poikia ei mukaan ole ilmoittautunut ja mieheni on sitä mieltä, ettei poikaa sinne laiteta, koska saa "leiman otsaansa". On kulemma asioita, joita "pojat eivät vaan tee" tai joutuvat kiusatuiksi.
Jaa-a, itse haluaisn antaa pojalle mahdollisuuden tuohon askarteluun (voi toki tehdä sitä kotonakin), mutta hieman aloin miettimään tuota mieheni kommenttia, että onko siinä jotain perää. Aletaanko 9-vuotiasta kiusaamaan, jos KOULUSSA menee ns. tyttöjen harrastukseen?
Niin, ja pojalla on myös muita harrastuksia. Eli vaikka on iltapäivät kotona, useammalle (2-3 ilman askartelua) ip-lle tai illalle on tekemistä.
Mielipiteitä, mammat!
Kommentit (25)
Askarteleva poika on homo. Askartelevaa poikaa aletaan kiusata koulussa.
HALOO!
Ap:lle sanoisin, että jos miehesi estää pojan menemisen askartelukerhoon siksi että häntä alettaisiin kiusata, niin tuo on juuri sitä passiivista koulukiusauksen hyväksymistä. Entä jos poika ei menisikään kerhoon, mutta joku hänen luokkalaisensa poika menisi? Alkaisiko poikanne kiusata tätä kaveria, koska niinhän isän mielestä askarteleville pojille tapahtuu?
Askartelu on täydellisen sukupuolineutraalia, kädentaitoja vaativaa mukavaa toimintaa, joka sopii harrastukseksi erinomaisesti. Sopii myös aikuisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin edes tuleva homo. Toki hän on nukeilla pienenmpänä leikkinyt ja sai myös nuken rattaat kun niitä pyysi. Eli sanoisin, että melko avarakatseisesti kasvatettu.
Poika on urheilullinen, lätkää, jalkapalloa, yleisurheilua.
Kynnyskynymys tämä harrastuksen aloittamiseen (isän mielestä) on nyt lienee se, että kun ei muita poikia ole tulossa, niin jääkö joukosta pois ja "syrjitään" näpertelyn vuoksi...
Kiitos kommenteita, erityisesti asiallisista!
sulla on hieno poika!
Kannusta häntä!
Oma poikani kävi savityökerhossa pari vuotta sitten.
Sai innostumaan myös luokkakaverinsa siitä ja lopulta tyttöjoukon lisäksi oli yhtä paljon poikia.
;-)))
Kivaa oli kaikilla. Harmi vaan, että opettaja muutti toiselle paikkakunnalle ja savityökerho loppui.
olisi kauheaa, että olisi vain yhdenlaisia tyttöjä ja poikia. Vanhempana tekisin kaikkeni että lapseni saisi seurata sisäisiä impulssejaan ja kiinnostuksen kohteitaan, tukisin hänen rohkeuttaan ja itsetuntoaan. Sosiaalisia ympyröitä on muitakin kuin se koulun piiri, jossa se kovaäänisin ja röyhken kaveri määrittelee sen mikä elämässä on hyvää ja mikä ei. Ihminenhän on onnellisimmillaan kun saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa. Sun pojallakin on yksi elämä- kunpi on parempi; roikkua jonkun "yleisjengin" matkassa että kukaan ei vaan pääse sanomaan mitään vai saada elää omanlaistaan elämää??? Rohkeutta, sanoisin. Kyllä sun miehellä joku trauma on jos noin hermostuu.
Sinne vaan!
En lähtisi teilaamaan lapsesta itsestään lähtevää innostusta!
Ja kerro miehellesi sellainen pointti, että "ujot ja hiljaiset ja kiusatut pojat" kannattaa nimittäin juuri laittaa ns. tyttöharrastukseen itsetuntoa saamaan! Siellä tytöt pörrää ainoan pojan ympärillä niin että ego vahvistuu. Itse tiedän poikia, jotka on juuri sen vuoksi laitettu esim. kansantanhukerhoon. Arvaa vaa onko siellä poikia...?
Mutta kamala, jos lapsi ei saa toeuttaa itseään vaan pitää vanhempien mieliksi mennä johonkin muotiin.