Poikani haluaisi mennä askartelukerhoon

Arkkitehtuurikerhoksi tai taidekerhoksi?

meillä ei ole tapana jakaa harrasteita tyttöjen ja poikien harrasteisiin eikä muutenkaan kieltää lapselta sellaisia harrasteita, jotka häntä kiinnostavat (nyt tietty oletetaan, että kyse ei ole kiinnostuksesta kaljanjuontiin)

miehesi on sovinistinen idiootti.

Yllättävää tässä on se, ettei mieheni oikeasti yleensä ole mikään tiukkapipo tällasten asioiden suhteen.



Ei hä myöskään ole ollut koulukiusattu. Vaikka monesta hänen jutustaan kuulee, että tuo koulukiusaaminen on hänen mielestään vakava asia. Eli tekee mitä vaan ettei omia lapsia alettaisiin kiusata. Tätäkö se vaan on?

eikä kiusaajasta. Mahtaakohan hän olla itse ollut kiusaaja?

Arvasinkin, että miestäni pidetään hulluna, mutta kuten kirjoitin, yleensä hän ei sitä ole. Sen vuoksi myös hämmästyin hänen kommenteistaan.



Mitäs jos oikeasti olisit 9- tai 10-vuotias poika ja kaverisi menisi koulun jälkeen tyttöjen kanssa askartelemaan, kun muut pojat pelaavat esim. jalkapalloa... Etkö oikeasti pitäisi tätä askartelijapoikaa outona (tai mahd. kiusaamisen kohteena)?



AP

olen katsellut heitä jo useamman vuoden. Tuossa iässä kylmä tosiasia on, että ne kiusattavan ja kiustatun roolit on jo jaettu. Ekaluokalla on vlaittu luokalta ne, jotka saavat tehdä mitä tahansa, vaikka menisivät balettiin, eikä heitä kiusata. Ja ne, joitka voivat yrittää sopeutua joukkoon miten paljon tahansa, mutta ei heitä kuitenkaan huolita. Jos teidän poika on jo noin vanha, hän on turvassa.



Kiusaaminen ei johdu siitä, mitä joku tekee. Kuten sanottu, toisten kohdalla baletti ja virkkaus on ok, toisten kohdalla ei potkupallopeliin edes oteta mukaan. Kiusaaminen johtuu siitä, että ryhmää ei ole luotu, vaan se on päässyt syntymään itsekseen ja jos se syntyy itsekseen se syntyy "me vs. noi muut" rajanvedon perusteella. Eli tarvitaan ulkopuolisia, jotta voisi olla me. Muitakin ryhmäytymiskeinoja kyllä on, mutta ei niin alakoululainen osaa tarttua, se olisi opettajien ja vanhempien asia, jos jotakuta kiinnostaisi.

että jotain kommenttia voi kavereilta tulla, niin kerhoon vaan! Mutta sikäli miehesi on varmaan realisti, että jos kaikki muut kerhossa tosiaan on tyttöjä, se voi herättää jonkinlaista ihmetystä. Toinen pointti on se, mitä kerhossa tehdään. Osaako ohjaaja antaa pojalle häntä kiinnostavia projekteja, saako itse valita mitä tekee? Jos tarjolla on vaan kimalletta ja pinkkiä kartonkia, se onkin ehkä pettymys.



Mutta siis minä suhtautuisin tuohon hyvin kannustavasti ja sopisin vaikka, että poika kokeilee ilman mitään paineita. Etukäteen voi ehkä myös neuvoa puhumaan vaikka pineoismallien teosta tms. mikä kuulostaisi kavereidenkin korvissa makeelta jutulta.

9v, eikä se paljon poikkea siitä. kaverini lapsi käy arkkitehtuurikerhoa, 8v.

Joo, mieheni ei ole myöskään ollut koulukiusaaja, vaan on ihan sosiaalinen, mukava kaveri ollut jo koulussa.



Mutta vaikkei ihan kiusaamisesta puhuttaisikan, niin varmaan moni muistaa esim. ala-asteelta koulutovereitaan "joo, sehän oli se, jolla oli r-vika" tai "Joo,sillä pojalla oli se roosan värinen polkupyörä". Eli aika pienestä noita muistikuvia lapsille syntyy. Kai mieheni toivoo, että poikani myöhemmin muistettaisiin ihan tavallisena, mukavana kaverina, eikä "kummajaisena".

Ties vaikka hänestä tulisi isona tunnettu taiteilija tai vaikka kuvisopettaja tai arkkitehti. Millaisen mallin oikein annatte pojalle, jos hän ei voi muiden ihmisten mahdollisten mielipiteiden harrastaa, mitä haluaa. Tuolla logiikalla Suomessa ei kohta enää ole miespuolisia tanssijoita, taitoluistelijoita jne.



t: äiti, jonka tytär haluaa jääkiekkoluistelukouluun ja myös pääsee sinne

heräämään seksuaalinen kiinnostus eikä se välttämättä kohdistu tyttöihin. Ihmisiä on erilaisia ja hirveää on jos omat vanhemmatkin yrittävät pakottaa tiettyyn muottiin eivätkä hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on.

Tyttö jääkiekossa on cool!

Poika asrkartelemassa...?

oli lapsena halunnut nukenrattaa ja vauvanuken. Onneksi sillä oli avarakatseinen äiti, joka ei välittänyt muiden mielipiteistä, vaan hankki tavarta lapselleen. Poika sitten hoiti nukkeaan ja oli tyytyväinen. Kai se jo pienenä tiesi , mitä halusi, isona siitä tuli 4 lapsen isä ja lastenlääkäri.

heräämään seksuaalinen kiinnostus eikä se välttämättä kohdistu tyttöihin. Ihmisiä on erilaisia ja hirveää on jos omat vanhemmatkin yrittävät pakottaa tiettyyn muottiin eivätkä hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on.

Hannu Väisänen (googlatkaa, jos ette tunne).

(ikää nykyään 40 v) harrsti lapsena virkkaamista ja kutomista. Silloin se ei ollut pojilla tapana, nykyään virkkaaminenhan taitaa olla oikein muotia. Serkusta tuli insinööri.



Askartelu on hyvä harrastus, totta kai poikanne voi mennä askartelemaan!

Mun pikkuveli oli (ja on yhä edelleen) haka virkkaamisessa, neulomisessa ja ompelemisessa kuten kaikessa käsityössä isänsä suureksi kauhuksi. Mutta ihan täysipäinen hetero siitä on kasvanut.

Tänä aamuna 5v poikani tuskaili, että hänen sukat eivät ole kauniit. Kysyin, että minkäslaiset sukat pitäisi olla niin kuulemma "Braz -sukat". Punaiset mielellään. Pojan isä myös kauhistui ja vannotti, että en mene ostamaan niitä punaisia Braz -sukkia.

Ehkä se on vaan jotain oman miehisyyden pönkittämistä miten haluaisi oman poikansa toimivan.

jos lapsi haluaa. Mä en ainakaan lähtisi torppaamaan toisen halua, sillä viitaten tuohon Väisäseen niin ei voi tietää mitä tulevasuus tuo tullessaan. Parempi tukea lasta siinä mitä se haluaa tehdä (kunhan se ei ole ihan päätöntä) kuin estää lasta toteuttamasta itseään.

Enkä nyt todellakaan sano, että ap:n poika on, vaan ihan yleisesti. Eikös juuri silloin tarvita tavallista enemmän tukea vanhemmilta, että oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on?