Olenko kauhea niuhottaja, kun kiellän lastani lainaamasta vieraille

kuule, musta nyt ensinnäkin tuntuu, että voit todellakin sanoa lapselle ohjeeksi: "lainaa kavereille, mutta älä vieraille". Ja ihanaksi ja fiksuksi sut tekee sitten vielä pohdinta: ohjasinko lastani oikeaan suuntaan kun neuvoin noin... Koska sillä tavalla, niitä omia näkemyksiään kyseenalaistamalla voi ehkä löytää jotain... Niin että, kaikki hyvin;). Ja nyt sitten käydään laittamaan iltapalaa ja valmistautumaan huomisiin haasteisiin: tällä luonteenlaadulla mikä sulla ja mulla tuntuu olevan, niitä kyllä löytyy joka päivälle:D. t.ysi

jotka vastailivat mulle! Kuka vielä väittää, että tällä palstalla vain ilkeillään? -ap

ventovieraille yhtään mitään, sehän olisi perin outoa... En minäkään lainaisi autoani jollekin tuiki tuntemattomalle, joka sitä kehtaisi tulla kinuamaan.

En minä ainakaan lainaa autoani, vaatteitani tai mitään muutakaan edes tutuille. Miksi lapsen pitäisi lainata?



Eri asia on, kun leikitään jotain, niin silloin lelut ovat tietysti "yhteisiä" mutta leikin loputtua kukin ottaa omat lelunsa.

hiekkalelujen lainaus ok

kavereiden kanssa (joiden kanssa ovat ulkona joka päivä ja joiden perheet tunnemme hyvin) saavat vaihdella ja kokeilla toistensa pyöriä, potkulautoja jne kuitenkin vain ja ainoastaan niin, että ovat itse paikalla.



Aivan luonnollista tuo on eikä siinä ole mitään hävettävää.

jos et anna vuorotella teidän välineillä



joku nyt ei täsmää

ap

Mutta jos pitävätkin siksi, että siinä julkisesti asiasta muistutin? (Juu, olen epävarma ihminen ja piittaan tosiaankin siitä, mitä muut ajattelevat.) -ap

ollaan me äidit kanssa hassuja! Nyt rauhotut, vedät syvään henkeä...

No mikähän oli oikeasti syynä, että sinua tuo tilanne alkoi vaivaamaan? Vaikuttivatko muut äidit siinä tilanteessa jotenkin loukkaantuneelta toiminnastasi? Entäpä jos joskus kahden kesken ihan kysyisit heiltä, miten heidän mielestään sinun olisi pitänyt toimia? Se ei tietenkään tarkoita, että sinun sitten pitäisi toimia niin, miten nämä äidit olisivat osassasi tehneet, mutta herättäisi keskustelua ja varmaan oppisitte paljon asiasta toisiltanne.



Tuo mikä on sopiva määrä itsekkyyttä on vaikea kysymys ja siinä riittää opeteltavaa koko elämäksi. Kivaa kun olet tuollainen pohdiskelija, ja kyllä sitä itsevarmuutta äitiyteen tulee sinullekin pikkuhiljaa kokemuksen kertyessä :).

Heidän lapsilleen nimenomaan käskin ehdottomasti lainata vehkeitä. He ovat niitä leikkikavereita. En usko, että kokemuksen määrä auttaa minua. Minulla on vanhempikin lapsi, joka kävi juuri rippikoulun. Että kokemusta on. Haluan kasvattaa lapseni tekemään oikein. Se on kuulkaa joskus vaikeaa :) -ap

Jos ne äidit ja lapset oli ihan ventovieraita, niin sitten ymmärrän että ette lainaa. Mutta jos ne ovat puistotuttuja, jotka ovat samaan akaan puistossa sillä hetkellä niin sitten kuulostaa niuholta.

Lapset olivat menossa viereiseen puistoon leikkimään. Ja sanoin siis kutakuinkin, että lainaa kavereille, mutta älä vieraille. En tiennyt, ilmaantuuko mitään "vieraita" edes paikalle. -ap

mutta jos lähtökohtaisesti nyt vaikka ajateltaisiin, että oletkin kauhea niuhottaja? Niin mitä sitten? Kaikissa meissä on kauhea niuhottaja jossain tilanteessa. IHAN KAIKISSA! Usko pois. Eikä se tee sinusta tai minusta yhtään sen huonompaa/parempaa/sen kummempaa ihmistä.



Ihminen ei ole "joko tai". Ihminen on "sekä että".

Siinä sinulle opiskeltavaa ;o)

hirmu fiksu ja aivan ihana. Epäilen, että vasta dementia minua helpottaa, kun en enää, muista, mitä pitikään vatvoa. Tiedostan ominaisuuteni, mutta se ei auta asiaa. -ap

Nyt jos olet tiedostanut ominaisuutesi, mitäpä jos yrittäisit niiden hyväksymistä?



Kun hyväksyt ominaisuutesi ja taipumuksesi koko ajan miettiä mitä muut sinusta ajattelevat, ei sinun enää tarvitse tulla täältä foorumilta hakemaan hyväksyntää ;o)



ps. pyrkimyksesi olla aina fiksu ja aivan ihana varmasti uuvuttavat sinua. Pelkäätkö tulevasi hylätyksi, jos olisitkin jotain muuta - vaikka totuudellinen oma itsesi?



Voimia sinulle - taipaleesi taitaa olla vielä pitkälti edessäpäin :o)