Pitääkö ihmisellä olla varaa KOULUTTAA lapsensa?

että hakeutuu alalle, johon hänellä on kutsumus. Ei väliä onko se opisto- tai yliopistotasoinen.



Jos haluaa yliopistoon, mietin rahatilannetta silloin..

koska hyvä jos saa pankkilainan pois maksettua 20v aikana, ei puhettakaan siitä että voisi laittaa ylimääräistä sivuun vähänkään saati sitten noin paljon.



t:hyvin pienipalkkainen

Luotan etta lapseni paasevat halutessaan yliopistoon. Toivon etta voisin auttaa heita opiskeluaikana taloudellisesti esim. vuokran maksussa. Varsinaisesti en ajattele etta pitaisi saastaa rahaa lasten koulutukseen kuten esim usassa, jossa ei ole ilmaista yliopistoa.

kutsumuksen perusteella, mutta kun ei se kutsumuskaan takaa sisäänpääsyä. Toisaalta on myös paljon mielenkiintoisia opiskelualoja, joiden yhteydessä ei mielestäni voi edes puhua kutsumuksesta vaan pikemminkin ajautumista tietylle alalle esim. vanhempien esimerkin tai kannustuksen perusteella.



Yliopistotasoista koulutusta toivon siksi, että siellä lapseni toivottavasti oppisivat ajattelemaan analyyttisesti. Itselleni juuri se oli yliopistokoulutuksen tärkein anti.



-ap

muuttuu täysin maksulliseksi. Siksi toiseksi esikoisen opiskeluaikaan ei ole enää kymmentäkään vuotta.



Mutta kyllä se opiskelu silti maksaa. Pitää asua jossain, ostaa kirjoja, syödä jne, vaikka palkka ei juokse, eikä opintotuki ihan elämiseen riitä. Omat vanhempani huolehtivat, että minun ei tarvinnut opintolainaa ottaa, vaan sain valmistumiseeni asti kotoa tukea, mm. kuukausirahaa. Kyllä haluaisin tukea lapsiani vähintään saman tasoisesti, ja nykytilanne vaikuttaa sellaiselta, että se kyllä onnistuu. Vaikka lapsia on monta.

Luotan etta lapseni paasevat halutessaan yliopistoon. Toivon etta voisin auttaa heita opiskeluaikana taloudellisesti esim. vuokran maksussa. Varsinaisesti en ajattele etta pitaisi saastaa rahaa lasten koulutukseen kuten esim usassa, jossa ei ole ilmaista yliopistoa.

ilmaista, jottei Suomi ajautuisi luokkayhteiskuntaan. Mutta 20 vuotta on pitkä aika, ja sinä aikana voi maailma muuttua paljon.

-ap

mutta en ensisijaisesti yritä häntä opiskelemaan alaa, johon hänellä ei ole lahjoja tai kiinnostusta.



Mielestäni Suomessa jokainen oikeasti motivoitunut pääsee opiskelemaan ja jos ei pääse, voi miettiä onko oikeasti edellytyksiä kyseiselle alalle.



Tiedän myös, että lapselle parasta on tukea hänelle sopivaa alavalintaa. Kaikille se ei todellakaan ole yliopisto. Itse olen nähnyt todella surullisia esimerkkejä siitä, kuinka käytännöllisesti suuntautunut ihminen on joutunut loppuiäkseen vääriin hommiin vanhempien vaatimuksesta.



En siis halua, että tuputan omaa arvomaailmaani lapsille heidän hyvinvointinsa kustannuksella. Opintoja haluan kyllä tukea parhaani mukaan, myös ulkomailla mikäli motivaatio oikesti lähtee lapsesta itsestään.

Me olemme mieheni kanssa molemmat melko hyvin toimeentulevasta perheestä, mieheni perheen voisin sano omaisuutensa puolesta olevan suorastaan erittäin varakas.



Molemmat olemme opiskelumme pääsääntöisesti rahoittaneet kesätöillä ja opinto- sekä asumistuella. Kuvaavaa on, että tajusin mieheni perheen varallisuuden vasta parin vuoden seurustelun jälkeen.



Omasta mielestäni opiskeluaika on hyvä korkeakoulu myös elämään. Oppii suunnittelemaan talouttaan ja elämään varojensa mukaan.



Toki olemme molemmat todellisessa hädässä saaneet vanhemmiltamme tukea. Esim. ekana opiskeluvuonna saimme molemmat todella isot veromätkyt välivuoden aikana ulkomailla tehdyn työn vuoksi. Silloin vanhempamme auttoivat. Mitään kuukausirahaa emme todellakaan saaneet.



Voisi varmaan sanoa, että nyt aikuisena meillä on varmasti keskimääräistä paremmin oma talous hallinnassa ja suunniteltuna, eli tulevat laskut ennakoituna ja tarpeen tullen etukäteen säästettynä.

muuttuu täysin maksulliseksi. Siksi toiseksi esikoisen opiskeluaikaan ei ole enää kymmentäkään vuotta.

Mutta kyllä se opiskelu silti maksaa. Pitää asua jossain, ostaa kirjoja, syödä jne, vaikka palkka ei juokse, eikä opintotuki ihan elämiseen riitä. Omat vanhempani huolehtivat, että minun ei tarvinnut opintolainaa ottaa, vaan sain valmistumiseeni asti kotoa tukea, mm. kuukausirahaa. Kyllä haluaisin tukea lapsiani vähintään saman tasoisesti, ja nykytilanne vaikuttaa sellaiselta, että se kyllä onnistuu. Vaikka lapsia on monta.

varaa tukea lapsieni 'eläminen' opiskeluaikana, ja siihen toivottavasti ja todennäköisesti onkin varaa. Lähinnä mahdolliset isot lukukausimaksut hirvittävät.

Itse sain rahallista tukea vanhemmiltani, mutta kävin myös koko ajan töissä, kesäisin ja lukukausien aikana osa-aikaisesti. Lukukausimaksuihin ei vanhemmillani olisi ollut varaa.

-ap

pilannut, että sain kuukausirahaa. Tottakai se mahdollisti asioita, joihin en muuten olisi pystynyt, kuten esimerkiksi usean kesän viettäminen ulkomailla vapaaehtoistöissä. Mutta itse arvostan sellaisia asioita oikeastaan enemmän kuin sitä tienaamista.



Nykyään olen ihan ok ammatissa, mies on erittäin hyvätuloinen, ja taloutemme on hyvässä kunnossa. Lainaa meillä on hieman taloon, mutta vain 20% sen arvosta, muuten olemme kaiken, autoja myöten, ostaneet aina käteisellä, eli säästäneet ensin. Kulutusluottoja meillä ei koskaan ole ollut.



Ei minulla opiskeluaikana rahaa ollut koskaan liikaa, mutta toisaalta minulla oli mahdollisuus opiskella nopeasti, valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa, ja olen ehtinyt tehdä paljon muutakin.

siis talous suunniteltuna ja tulevat laskut ennakoituna mutta tulot ovat niin pienet ja menot kuitenkin niin suuret ettei olis puhettakaan tollasia summia säästää. Joten en tiedä siitä että PITÄÄKÖ ihmisillä olla varaa kouluttaa lapsensa, meillä ei ainakaan OLE VARAA joten jos yliopistot tai korkeakoulut tai muut tulee maksullisiksi niin täältä löytyy se duunari perhe joka siivouksella elatuksensa tulevaisuudessa saa. Lapsiparat...

eli tarkoitin sellaista 50-100 tmk/vuosi enkä euroa! Eli siis noin 10 000 - 12 000 euroa vuodessa, millä rahalla siis kuvittelen että saa nykyisin ostettua lukukauden elämisineen ulkomaisessa yliopistossa. Iso raha kuitenkin tuokin.



Tuo 100 000 mk:n ajatusvirhe tuli siitä, että aikoinaan kun itse opiskelin, puhuttiin että jokin bulkkitutkinto suomalaisessa yliopistossa maksaa veronmaksajille tuon reilut 100 000 mk, lääkärin tutkinto 250 000 mk.



-ap

että opikelupaikka on ansaittava pääsykokoeisiin pänttäämällä, eikä sitä osteta vanhempien kukakrolla.



Muutenkin soisin lasteni saavuttavan asioita omin ponnisteluin.

mutta tiedän, että minulla ei tule olemaan rahaa tukea heidän opiskelujaan. Toisaalta, olen itse opiskellut korkeakoulututkinnon opintolainalla, enkä nähnyt siinä mitään kummallista.