136 kiloinen nainen vastailee kysymyksiinne
Kommentit (35)
Olen 175 cm. Miten niin en ole muka iso, kuten joku väitti? Kyllähän tämä aikamoinen kilomäärä on kantaa.
Vaatteet löydän Lindexiltä, KappAhlista, H&M:ltä ja Seppälästä, siis isojen tyttöjen osastolta. Joskus tilaan postimyynnistä (netanttila). Mutta totta on, että vaatteita on ERITTÄIN hankala löytää, varsinkin nyt kun koko alkaa olla 54.
ei vittu ku naurattaa :D "koko alkaa olla 54" :DD
mites se jope ruonansuun biisi menee.. "tanssii läskien kanssa.."
terveisin 152 kiloinen
Miten pitkä sä olet? Entä minkä ikäinen?
Pystytkö harrastamaan liikuntaa? Onko teillä ylipainoa suvussa?
Ja oletko ajatellut laihduttamista?
millaiset ruokailutavat teillä oli lapsuudenkodissasi? oletko oluut koskaan masentunut?
millaiset ruokailutavat teillä oli lapsuudenkodissasi? oletko oluut koskaan masentunut?
Lapsesta saakka olen ollut pyöreä, mutta ylipaino "räjähti" käsiin naimisiin menon ja lasten saannin jälkeen. Ruokailutottumukset kotona oli ihan normaalit, ei mitään terveysintoilua mutta ei kauheaa mässäilyäkään. En ole koskaan ollut vakavasti masentunut, ohimeneviä harmituksen hetkiä on kai kaikilla.
Ja oletko ajatellut laihduttamista?
Totta kai olen ajatellut ja aion sen tehdäkin.
Joten kuten kestän katsoa itseäni peilistä, olen jotenkin ylittänyt sietorajani enkä enää jaksa välittää miltä näytän toisten silmissä.
ja 36 vuotta.
halusin vastauksellani vaan kertoa että on suakin painavampia olemassa, jospa saisin sut tuntemaan itsesi edes hetkellisesti kevyeksi! :)
terveisin se 152-kiloinen
ja 36 vuotta.
halusin vastauksellani vaan kertoa että on suakin painavampia olemassa, jospa saisin sut tuntemaan itsesi edes hetkellisesti kevyeksi! :)
terveisin se 152-kiloinen
No en nyt tiedä kevyksi, mutta onhan se kiva tietää ettei ole ainut näin reippaasti ylipainoinen.
Pystytkö harrastamaan liikuntaa? Onko teillä ylipainoa suvussa?
Pystyn hyvin harrastamaan. Lievää ylipainoa on suvussa, ei kuitenkaan mun kokoluokkaa olevia.
ja käy tutustumassa www.terhi.net, jos et ennestään ole käynyt. Mahtava paikka, ihania ihmisiä!
Mies on normaalipainoinen, jopa lihaksikas.
Syön sokeria ja rasvaa kumpaistakin ihan liikaa.
Pääosin juopottelutsa hankitu nuo kilot...
tosin raskauden vuoksi, mutta siltikin otan osaa..
On varmasti vietävän rankkaa kantaa moista massaa jatkuvasti mukana vailla tietoa helpotuksesta.
Mä olen alunperin 170cm ja n.70kg ja nyt 30kg lyhyessä ajassa tuntuu särkevän selän, kintut, nivelet jne. turvotuksesta puhumattakaan.
Oletko onnellinen noin vai etsitkö motivaatiota tervehtymiseen?
Mä en malta odottaa, että 1-3vkon kuluttua saan lapsen syliin ja pääsen taas pikkuhiljaa liikkumaan normaalisti.
Toivon, että edes osa painosta lähtisi "yhtä helposti"kuin tulikin..
Onhan tätä ilkkumista nähty ennenkin, mutta silti se järkyttää ja masentaa joka kerta. Eli kysymykseni ap:lle onkin:
Mistä luulet johtuvan sen suunnattoman, myrkyllisen vihamielisyyden, jota ylipaino joissakin ihmisissä herättää?
Miten suhtaudut siihen?
Toinen kysymys: Jotkut terapiat lähtevät siitä ajatuksesta, että ylipainoisuus on kätkettyä itsetuhoista käytöstä, samaan tapaan kuin tupakointi (sillä erolla että se on ympäristöllekin haitallista), päihteet, anoreksia tms. Mitä mieltä olet sellaisesta näkemyksestä? Ettei ylipaino johdukaan vain siitä että "ruoka on hyvää, ei jaksa liikkua", vaan se on tapa millä muu haavoittuvaisuus tai pahoinvointi joillakin ilmenee?
T: Normaalipainoinen, mutta vakavasti ylipainoisen äidin huolestunut tytär (ja on mulla omiakin ongelmia joista varmasti ilkuttaisiin, jos ne näkyisivät ulospäin :P)
Hikoilen koko ajan ja päästä valuu vesi, vaikka en tekis mitään. Vaatteet on jotain kamalia rytkyjä. Mahdun kyllä tuoleihin.