Lest. keskusteluun liittyen oma ketju: Jos perheessä on valtava määrä lapsia,

jokainen lapsi on erilainen ja kokee eri tavalla tuon onko rakastettu vai ei. Joskus yksilapsisessa perheessä, jossa lapsi saa kaiken jakamattoman huomion, ei sekään välttämättä riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Toisaalta mistä niitä narsisteja oikein sikiää, jos ei juuri näistä yksi-kaksilapsisista perheistä, joissa äiti on valmiina jokaisesta pienimmästäkin inahduksesta.



Piste.

No eiköhän nekin lapset koe olevansa rakastettuja ja ainutlaatuisia vaikka olisi sisaruksia enemmänkin. En minä ainakaan koe saaneeni liian vähän huomiota vaikka isosta perheestä olenkin

Jokainen vähänkään lapsen kiintymyssuhteen kehittymiseeen perehtynyt tietää, että kun äiti jakaa huomiotaan esim. 12 lapselle, ei lapsi voi kehittyä kiintymykseltään turvallisella tavalla.



Jos tämä on sinulle vaikea ymmärtää, kannattaa lukea joku psykologian perusteos tai googlettaa vaikka turvallinen kiintymyssuhde. Lestadiolaiset eivät myönnä tätä tosiasiaa, mutta jokainen psykologi tietää työmaansa.

olen VAIN kuusilapsisesta perheestä (ei uskonnollisesta) ja kärsin koko lapsuuden siitä, etten saanut tarpeeksi huomiota. Kukaan meistä ei ole kovin läheisissä väleissä vanhempiin tai toisiimme. Taustalla ei ole alkoholismia eikä mitään muutakaan ikävää, me vain emme kaikelta hälinältä ja arjen pyöritykseltä ehtineet hitsautua perheeksi.

tosielämään, niin sullekin vois maailma avautua vähän eri tavalla! Ja elämä vois olla vaikka mukavampaa, helpompaa ja hauskempaa, kun ei aina jaksa lukea kaikkea kirjoista ja noudattaa orjallisesti psykan kirjan oppeja. Luovempaa käyttää ihan sitä omaa järkeä :)!



Siis tietty, jos sitä ei ole suotu, niin jatka ihan pluggaamista vaan ;)! And Keltinkangas-Järvinen will be your new last name :)!

ja olen kokenut hyviä juttuja lapsuudessa mutta olen vihainen vanhemmilleni siitä että en saanut elää normaalia lapsuutta vaan jouduin hoitamaan 7 nuorempaa pikkuveljeä ja siskoa lukioon asti joka päivä koulun jälkeen koko illan.

Siis olen 2 lapsisesta perheestä



ja olen vanhemmilleni vihainen siitä että kesälomalla en teiniikäisenä koululaisena saanut mennä toihin, vaan piti hoitaa nuorempaa veljeäni



mutta en nyt vanhempana häntä mistään hinnasta pois antaisi

Ei pidä paikkaansa. Kyse on vanhempien asenteesta, arvomaailmasta jne. eikä niinkään lasten määrästä. Meillä jokainen lapsi kyllä on ainutlaatuinen ja rakastettu yksilö ja se näkyy myös kodin ulkopuolella, sellainen on ollut palaute mm. päiväkodissa. Lastentarhanope jopa toivoi meidän tekevän lisää lapsia, meillä ollut 3 lasta tuolla päiväkodissa ja tykkäävät meidän perheen lapsista tosi paljon. Se rakkaus jota ovat saaneet näkyy myös ulospäin.



Ei missään perheessä se suurikaan lapsimäärä synny kerralla. Se on juuri se juju. Kun toiset ovat pieniä, toiset jo koulussa ja vanhimmat teini-iässä.



Suurissa perheissä nykyään elämäntyyli on itse valittu ja nämä ihmiset keskimäärin lapsirakkaampia ja perhekeskeisempiä. Enää ei eletä aikoja jolloin lapsia vaan tuli vaikka ei olisi halunnutkaan.



Meillä vasta viisi lasta, muutaman vuoden päästä toivottavasti 2 tai 3 lisää, mutta sitten 2 vanhinta ovatkin jo aikuisia.

suosituksien mukaan? Kysyn tätä ihan vakavissani. Minulla on viisi, ja koen etten pysty heidän tarpeitaan täyttämään, en ehdi yksinkertaisesti.

Olin kateellinen perheille, joissa enemmän lapsia. Minusta meillä oli tylsää ja ankeaa, olisin halunnut sisarusten tuomaa hulinaa ympärilleni.

Ehkäisykielto on ihmisoikeusrikkomus, onhan sitä tutkimassa ihmisoikeusliitto Suomessa pahraillaan.



t. ap

Eli nyt on pakko mennä lukemaan joku psykologian teos ja kehittää itsellni trauma siitä, että on useampi sisarus. Tän trauman takia mä olen tosi läheinen sisaruksieni kanssa ja vietetään aikaa keskenämme vielä aikuisenakin.

Ehkäisykielto on ihmisoikeusrikkomus, onhan sitä tutkimassa ihmisoikeusliitto Suomessa pahraillaan. t. ap

asettama enimmäisraja lasten lukumäärälle? Tai Keltinkangas-Järvisen? Tai SUN?

täällä notkumiseen, sen sijaan että antaisivat sitä huomiota niille lapsille...

pohtia myös niitä viattomia lapsia jotka tulevat vuosittain (10 000) abortoiduksi. Näistä tuskin yksikään on lestadiolaisten lapsi.

jokainen lapsi on erilainen ja kokee eri tavalla tuon onko rakastettu vai ei. Joskus yksilapsisessa perheessä, jossa lapsi saa kaiken jakamattoman huomion, ei sekään välttämättä riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Toisaalta mistä niitä narsisteja oikein sikiää, jos ei juuri näistä yksi-kaksilapsisista perheistä, joissa äiti on valmiina jokaisesta pienimmästäkin inahduksesta.

Piste.

Minäkin olen törmännyt useisiin narsisteihin, jotka ovat juuri ainoita lapsia tai max 1 sisar.

t: ei lestadiolainen

Ei ne lapset kaipaa vanhempien huomiota ihan koko aikaa. Ne ei edes aina halua sitä, ihan totta. Heillä on myös ihan omat leikkinsä ja touhunsa menossa. Ja kun perheessä on paljon porukkaa niin lapset eivät tarvitse vanhempiaan viihdyttämään itseään vaan tykkäävät myös olla toistensa kanssa, on pienempiä ja isompia sisaruksia. Tätä voi olla yhden tai kahden lapsen vanhempien vaikeaa ymmärtää.

Meillä lapset osaa hakea huomiota silloin kun tarvitsevat ja aina sitä myös riittää. Suurperheellisyys on myös taitolaji. Kotitöitä pitää osata organisoida ja ottaa myös rennosti ja löysätä omia siisteys- ym. standardejaan jos kotitöihin meinaa mennä liikaa aikaa. Kyse on arvojärjestyksestä, ei oikeastaan lapsiluvusta. Kyllähän toisissa perheissä saadaan työhön matkoineen menemään suurin osa valveillaoloajasta ja lapsille jää varmasti vähemmän aikaa kuin suurperheissä joissa toinen vanhemmista kotona.

täällä notkumiseen, sen sijaan että antaisivat sitä huomiota niille lapsille...

Jos oikeasti olet lukenut sitä, kai ymmärrät että kiintymyssuhteen muodostuminen alkaa jo ensimmäisinä elinpäivinä. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä vähemmän hän tarvitsee välitöntä vuorovaikutusta vanhemman/hoitajan kanssa. perheissä yleensä vauva saa eniten huomiota. Se, että lasten lukumäärän ollessa suuri, kukin lapsi saa vähemmän huomiota (vanhempien yrityksistä huolimatta, toki on perheitä, joissa ainoakaan lapsi ei saa riittävää huomiota) on tietenkin fakta, mutta se taas ei ole, että siitä automaattisesti seuraisi lapsen turvattomuusongelma yms.



Väität kaiketi siis myös, että kaikki 1-vuotiaan päiväkotiin joutuvat kärsivät kiintymyssuhdeongelmista, koska päiväkotiryhmässä on suurimman osan päivästä 2 kasvattajaa kahtatoista lasta kohti.



Kuten joku kysyi, minäkin peräänkuuluttaisin suurinta sallittua lapsilukumäärää? Itselläni on 5, otaksun että se on ap:n mielestä liikaa, etenkin kun olen lestadiolainen. Olen myös KM/lto, joten kiintymyssuhdeteoriakin on hallussa...

jokainen lapsi on erilainen ja kokee eri tavalla tuon onko rakastettu vai ei. Joskus yksilapsisessa perheessä, jossa lapsi saa kaiken jakamattoman huomion, ei sekään välttämättä riitä tyydyttämään lapsen tarpeita. Toisaalta mistä niitä narsisteja oikein sikiää, jos ei juuri näistä yksi-kaksilapsisista perheistä, joissa äiti on valmiina jokaisesta pienimmästäkin inahduksesta. Piste.

kyllä niitä narsisteja lestaperheissäkin kasvaa. Haluatko esimerkkejä? Voin kertoa heti useita.

myös lestadiolaisten uskottomuudesta, alkoholismista insestistä ym. rikoksista. Totta kai niitäkin on. Menee vaan aikalailla asian viereen.