Lest. keskusteluun liittyen oma ketju: Jos perheessä on valtava määrä lapsia,

Kummallista, mutta minä uskon siihen, että perheessä isä ja äiti kykenevät huomioimaan ihan hyvin kymmenen lastaan. Useimmissa tuon kokoisissa perheissä vanhimmat ovat jo yläkouluikäisiä ja huomion tarve on kyllä aikamoisen erilaista kuin 1-vuotiaalla. Vai aiotko ap olla oman 14-vuotiaasi kyljessä illat pitkät jutellen hänen kanssaan koulupäivän tapahtumista yms.? Toki murkkuja on huomioitava ja paljonkin, mutta jos asiasta ei ole kokemusta, ei kannata suureen ääneen siitä toitottaa. Lisäksi muut perheenjäsenet toimivat myös vauvan varhaisen vuorovaikutuksen turvaajina, olkoonkin että heidän roolinsa on erilainen kuin vanhempien.

Ei sillä, että mikään uskovaisuus ongelmia poistaisi, mutta on päivänselvää, että monet riskitekijät ovat pienemmät.

Omasta lähipiiristä tuntuu että ne kaikkien pipeimmät on järjestään uskovaisia!

Olenpa lukenut tällä palstalla juttuja leikkipuistoista, joissa av-mammat ovat ihmetelleet kun joku äiti ei ole puuttunut nicopetterin käytökseen vaan tämä on riehunut toisilta leluja kiskoen yms. Eli voi olla, että 13-v. ei kykene huolehtimaan pikkusisaruksistaan, mutta voi myös olla, että siihen ei pysty vanhemmatkaan.

Kannattaa perehtyä kirjallisuuteen, esim. Sinkkonen & Kalland (muistaakseni) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen



Siinä luettavaa teille kaikille.