Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lest. keskusteluun liittyen oma ketju: Jos perheessä on valtava määrä lapsia,
11.09.2009 |
ei vanhempien huomio mitenkään riitä täyttämään näiden kaikkien tarvetta saada olla lapsi ja vanhempien edessä ainutlaatuinen ja rakastettu yksilö.
Tämä on fakta.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri niitä ensimmäisiä elinpäiviä ja -vuosia tarkoitinkin, tärkeimpiä hetkiä lapsen elämässä. Niissä kun äidin huomio ei keskity lapseen vaan myös niihin 11 muuhun (joukossa kenties koululaisia, teinejä jne) ei äiti voi tarjota tälle pienelle riittävää huomiota. Kiintymyssuhde ei muodostu turvallisesti.
Kun lapsi sitten kasvaa, eikä hän edelleenkään saa äidiltään riittävästi huomiota- ei siitä hyvää seuraa.
Päiväkodissa aikaansa viettävillä lapsilla on tavallisesti kotona äiti tai isä, johon lapsi on kiintynyt turvallisesti. Kiintymyssuhde kun kehittyy lapsen suhteessa yhteen aikuiseen , jonka tulisi olla pysyvästi lapsen elämässä läsnä ensimmäisinä vuosina.
Ja en kyllä ole Keltikangas-Järvisen kirjoja lukenut, tunnen toki hänen pääasialliset tutkimuksensa.
Eiköhän 2-3 ole sellainen sopiva lapsimäärä, ainakin jos synyvät suht. peräkkäin. Olkaa hyvä. :)
oletko oikeasti noin tyhmä? viisi lasta kolmelle eri miehelle se on ok esim. mutta sitten et pysty kestämään sitä että meille syntyy paljon lapsia onnelliseen ehjään kotiin. jokainen lapsi saa huomiota. nykyaikana on yksi lapsi, se päivät hoidossa ja illat virikkeitä hakemassa harrastuksista. älä viitsi oikeasti enempää tästä aiheesta kun sitä huomiota ja rakkautta saa ihan joka ikinen lapsi.
pakenevat vastuuta vanhemmista lapsistaan aina uusiin ja uusin vauvoihin. Eli kun isommat alkavat vaatimaan äidiltä muutakin kuin fyysistä suorittamista, niin äidin on helppo piiloutua uuden vauvan aiheuttamien "kiireiden" taakse.
on hyvä juttu??!! Ei todellakaan ole sanonut. "Taviksilla" on hirveät ennakkoluulot suuria perheitä kohtaan ja teillä vl:llä on hirveät ennakkoluulot yksilapsisia perheitä kohtaan. Esimerkit ovat aina teillä vl:llä yksilapsisen perheen "kauheudesta". Enkä tarkoita nyt näitä nettikeskusteluja, vaan ihan live keskusteluja, kun suvussani on paljon vl:iä.
Tuolle kysyjälle, joka kysyi uusperheistä. Niitä on vähän, koska avioero on "kielletty" vl:llä. Tai jos eroaa, ei saa ottaa enää uutta puolisoa, elle ex-puoliso ole kuollut. Tunnen itse kolme avioeroperhettä vl:ssä ja kaikilla heillä eroa hakenut puoliso on ensin kieltänyt uskonsa eli ei ole enää vl. Hylätty puoliso ei saa enää ottaa uutta puolisoa vanhan eläessä, jos siis haluaa olla vl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasapainoisia ja hyvinvoivia lapsia. Mistä ne suviseurojen esirukouspyynnöt mielenterveyshäiriöistä kärsiville perheenjäsenille sitten kertoo? Niitä on tosi paljon. Onko ne kaikki ulkopuolelta parannuksen tehneitä ja alkaneet kärsiä vasta liittyessään lestoihin mielenterveysongelmista?
on kolme lasta ja neljännestä haaveillaan..ikäerot on 3-4-vuotta ja jokainen on saanut olla se pienin ja hemmotelluin muutaman vuoden=)Vanhimman kanssa käydään yhdessä harastuksessa,keskimmäisen kanssa touhuan muuten,lähtee esim.huomenna mukaani yhteen tapahtumaan.Kuopus saa huomiota kun isommat koulussa.Teemme myös pikumakoja,jolloin otetaan vain yksi lapsi mukaan ja muut jää hoitoon,tottakai teemme paljon yhdessä myös koko perheen voimin,mutta haluan että kaikilla on myös sitä omaa äiti ja isä aikaa=)uskon että riittää meistä vielä neljännellekin=)Vanhin lapsi ei myöskään ole mikään lapsenvahti,välillä pyydän hetken vahtimaan jos teen esimruuan mutta pää vastuu on minulla kaikista lapsista=)Tosin kunhan tuo vanhin tulee lähemmäksi täysikää aion pyytää tyttöä vahtimaan sisaruksiaan joku ilta,niin käydään kaksin miehen kanssa jossain..toki maksan tästä tytölle=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten olen liian täydellisyyteen pyrkivä tai jotain? En koe olevani mikään curling-vanhempi kuitenkaan. Naapurin lestadiolaisperheessä on kymmenisen lasta ja äiti itkee, kun kaikki pahasti koulukiusattuja. Jokainen on joutunut pienestä pitänen vastaamaan jostain kotitehtävästä, äiti pelkkä delegoija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Titityy, onko sulla ap kaikki muumit laaksossa... Sä olet kyllä niin mettässä että...
juuri niitä ensimmäisiä elinpäiviä ja -vuosia tarkoitinkin, tärkeimpiä hetkiä lapsen elämässä. Niissä kun äidin huomio ei keskity lapseen vaan myös niihin 11 muuhun (joukossa kenties koululaisia, teinejä jne) ei äiti voi tarjota tälle pienelle riittävää huomiota. Kiintymyssuhde ei muodostu turvallisesti.
Kun lapsi sitten kasvaa, eikä hän edelleenkään saa äidiltään riittävästi huomiota- ei siitä hyvää seuraa.
Päiväkodissa aikaansa viettävillä lapsilla on tavallisesti kotona äiti tai isä, johon lapsi on kiintynyt turvallisesti. Kiintymyssuhde kun kehittyy lapsen suhteessa yhteen aikuiseen , jonka tulisi olla pysyvästi lapsen elämässä läsnä ensimmäisinä vuosina.
Ja en kyllä ole Keltikangas-Järvisen kirjoja lukenut, tunnen toki hänen pääasialliset tutkimuksensa.
Eiköhän 2-3 ole sellainen sopiva lapsimäärä, ainakin jos synyvät suht. peräkkäin. Olkaa hyvä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen törmännyt useisiin narsisteihin, jotka ovat juuri ainoita lapsia tai max 1 sisar. t: ei lestadiolainen
jotka ovat tulleet isommasta perheestä.
meillä kaikilla on iso ikäero. Sisaruksiani en oikein tunne kun olimme aina ihan eri kehitysasteella ja erilaiset ystäväpiirit.
Lapsena en kokenut saavani tarpeeksi huomiota ja sitä hain kiltteydellä. Muut sisarukseni olemalla tuhmia. Tämä on aiheuttanut monia kitkoja varsinkin suhteessani sisaruksiini.
Silti näin jälkeenpäin, kukapa meistä on täydellinen. Vanhempani tekivät minkä osasivat. En syytä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se kyllä menee niin, että kun nuo lapset on niin ihania ja näkee miten ne kasvaa ja kehittyy niin niitä ihania olentoja haluaa vaan lisää ja elää uudestaan niitä vaiheita. Ja tulee uteliaaksi että millaisia geeniyhdistelmiä meistä vielä tulee:D
Koko ajan on ihmeellistä nähdä miten lapset kehittyy, pikkupojista teini-ikäisiksi, katsoa millaisia miehiä ja naisia niistä kasvaa, miten pikkuinen ekaluokkalainen aloittaa koulun jne. Kyllä varmaan kuvailemasi kaltaisia perheitä saattaa ollakin, en tiedä. Meillä se nyt ei mene noin.
pakenevat vastuuta vanhemmista lapsistaan aina uusiin ja uusin vauvoihin. Eli kun isommat alkavat vaatimaan äidiltä muutakin kuin fyysistä suorittamista, niin äidin on helppo piiloutua uuden vauvan aiheuttamien "kiireiden" taakse.
Ja ketähän nämä kirjoittajat ovat? Ei ainakaan isoista perheistä olevat:D
Sekin riippuu IHMISESTÄ, miten jakaa huomiota lapsille.:D
Titityy, onko sulla ap kaikki muumit laaksossa... Sä olet kyllä niin mettässä että...
juuri niitä ensimmäisiä elinpäiviä ja -vuosia tarkoitinkin, tärkeimpiä hetkiä lapsen elämässä. Niissä kun äidin huomio ei keskity lapseen vaan myös niihin 11 muuhun (joukossa kenties koululaisia, teinejä jne) ei äiti voi tarjota tälle pienelle riittävää huomiota. Kiintymyssuhde ei muodostu turvallisesti. Kun lapsi sitten kasvaa, eikä hän edelleenkään saa äidiltään riittävästi huomiota- ei siitä hyvää seuraa. Päiväkodissa aikaansa viettävillä lapsilla on tavallisesti kotona äiti tai isä, johon lapsi on kiintynyt turvallisesti. Kiintymyssuhde kun kehittyy lapsen suhteessa yhteen aikuiseen , jonka tulisi olla pysyvästi lapsen elämässä läsnä ensimmäisinä vuosina. Ja en kyllä ole Keltikangas-Järvisen kirjoja lukenut, tunnen toki hänen pääasialliset tutkimuksensa. Eiköhän 2-3 ole sellainen sopiva lapsimäärä, ainakin jos synyvät suht. peräkkäin. Olkaa hyvä. :)
Kolme lasta pienellä ikäerolla? Eikös tässäkin sitten jo sinun teoriallasi pienin eli vauva kärsi varhaisen vuorovaikutuksen ongelmista? Olettaen, että perheessä on myös kaksi- ja yksivuotiaat lapset. Yksivuotias ei vielä välttämättä edes vielä kävele ja kaksivuotiaskin voi olla melkoinen "vauva", lapsesta riippuen. Eli siis äidin huomio ei voikaan kiinnittyä pelkästään siihen uuteen vauvaan.
Mä olen nyt sitä mieltä, että ap:n kannattaa lopettaa kirjoittaminen asiasta, josta on mitä ilmeisimmin ainoastaan kuullut puolitotuuksia joltakin tutun tutulta. Tai vielä pahemmassa tapauksessa siteeraa jonkun av:lla aikaisemmin kirjoitelleen "tutkijan" kirjoituksia.
Tutkijakoulutettavana mulle ap opetettiin ihan ekana, että lähteiden luotettavuus pitää tarkastaa ja miettiä ennen kun alkaa niistä mitään tietoa lukemaan. Netin chatpalstat oli tällaisessa luettelossa kaikkien viimeisimpänä :)...
että ne vanhemmat, jotka haluavat useampia lapsia, uskovat, että Jumala hoitaa heitä tai että elämä kantaa ja sisarukset auttavat toisiaan.
Ne, jotka eivät halua useampia lapsia, ehkä ajattelevat sitävastoin, että he ovat itse vastuussa siitä, mitä lapsesta tulee?
Olen ainoa lapsi ja olisin kyllä halunnut sisaruksia. Olin välillä kateellinen, kun koulussa muilla oli sisaruksia ja näin, kuinka he pitivät yhtä. Työpaikallanikin on töissä saman perheen sisaruksia, jotka pitävät tiiviisti yhteyttä, ovat yhdessä työtilaisuuksissa, auttavat toisiaan ynnä muuta. Meitsi on aina "joutunut" puurtamaan yksin ja pähkäilemään asiat itse.
on paljon kaikenlaisiin ongelmiin liittyviä juttuja. Mietipä keskisuurta suomalaiskaupunkia (n. 70 000 ihmistä). arveletko, että Suviseuravierailla on enemmän, yhtä paljon vai vähemmän erilaisia mielenterveyteen, päihteisiin ja ihmissuhteisiin liittyviä pulmia? Hämeenlinna, Joensuu, Rovaniemi ja Vaasa ovat kuatkuinkin tuon suuruusluokan kaupunkeja. Ei sillä, että mikään uskovaisuus ongelmia poistaisi, mutta on päivänselvää, että monet riskitekijät ovat pienemmät.
Oltiin kesällä Ruotsin risteilyllä ja lasten kanssa tietysti pallomeressä ja leikkihuoneessa. Siellä ihmettelin molempiin suuntiin yhtä todella aktiivista n. 3v. poikaa, joka ehti joka paikkaan. Häntä vahtimaan oli nimetty n. 13v. isoveli, joka piti huolta pikkuveljestä kyllä mutta ei häneltä riittänyt ohjausta pienemmän touhuihin. Niinpä ihan muut aikuiset joutuivat jatkuvasti puuttumaan 3v. puuhiin (pallomereen ei viedä leikkimopoja, palloja ei saa heittää, muidenkin pitäisi päästä ajamaan mopolla...).
Jäin miettimään, näinkö käy kaikissa isoissa perheissä - liian nuoret kasvattavat paljon niitä pienempiä? Ei 13v. millään pysty havainnoimaan ja huomaamaan, millä kaikella tavalla pientä pitää ohjata.
Tämä perhe ei ollut lestadiolainen, se on varmaa. Äidin näin kerran risteilyn aikana, ihan tavallisen näköinen, järkevä äiti (ettei kukaan nyt ala miettiä, että äiti oli ryyppäämässä laivalla).
Alue: Aihe vapaa
enkä koe olevani yhtään enemmän rakastettu kuin monilapsisesta perheestä olevat.Ylisuojeltukylläelämän "vaaroilta"koska olet meidän ainut..ja tämä ei mitään positiivista!