Yläkoulun opettajat!

Riippuu hyvin paljon erityisryhmästä. Itse näen, että se on ehdottomasti oppilaan etu olla pienryhmässä jos on jotain ongelmia. Mutta jos pienryhmäkään ei ole kovin pieni niin silloin se ei hirveästi auta olla muiden "ongelmaisten" kanssa. Tavallisessa luokassa yksittäiselle huomioinnille ei juuri aikaa ole lainkaan. Erityisryhmässä sitä yleensä löytyy enemmän. Niin kuin joku jo sanoikin: selvitä millainen erityisryhmä olisi.

Olen opettanut omaa ainettani yläkoulun erityisluokille (ja normaaliluokille jatkuvasti myös) viimeiset kymmenen vuotta ja täytyy sanoa, että omia lapsiani en erityisluokkaan suostuisi laittamaan. Opetus integroituna normaaliluokassa on huomattavasti laadukkaampaa. Itselläni on ollut isossakin normaaliluokassa yleensä 1-2 integroitua lasta ja heillä on mennyt koulu suhteellisen mukavasti. Erityisopettajat ovat olleet tarvittaessa apuna ja HOJKS:t on tehty huolella. Oppilaat ovat saaneet kavereita ja käyneet koulua kunnialla.



Erityisluokka sitten...Keskimäärin puolella ei ole mitään oppimisvaikeuksia, vaan ongelmat ovat käytöksen puolella. Jotkut ovat väkivaltaisia ja jatkuvasti on koulukiusaamista, lintsaamista, varastelua yms. Puolet taas on oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia (diagnoosien kirjo on laaja), joita opettaja ei ehdi avustaa riittävästi kun jatkuvasti selvitellään jotakin riehujien aiheuttamaa ongelmaa. Normaaliluokissa ei työrauhaongelmia ole samalla lailla. Opettaja saattaa opettaa samaan aikaan useaa eri luokka-astetta, joista jokaista sekä HOJKS-oppilaille että normaalioppilaille eli pahimmillaan kuusi eri ohjelmaa käynnissä samaan aikaan.

aineenopettajan tulee ottaa kaikki erityislapset luokkansa ilman erityisresursseja (avustajia tai maksettuja lisätunteja ym)!

Aineenopettajan koulutus ja työstä maksettu palkka ovat sen tavallisen opetusryhmän mukaan mitoitettuja. Meille ei ole annettu koulutusta opettaa erityisoppilaita eikä meidän palkkaukseemme ole laskettu, että teemme yksilöityä ja jokaiselle oppilaalle erikseen räätälöityä opetusta. Kielteinen suhtautuminen erityisoppilaiden luokkaanottoon ei siis ole asennevamma tai laiskuus, vaan selkeä rajanveto siihen, mikä kuuluu aineenopettajan työhön. Siksi on olemassa erityisopettajat, että he tekevät sen. Jokainen pysyköön lestissään, kunnes koulutusta ja tuntijakoa aletaan korjata tähän integrointiin sopivaksi.

että oma suhtautuminen lievenee kyllä heti, kun ohjaus, palkkaus ja avustajan saaminen tulee näissä asioissa kuntoon. Minä olen palkkatyössä enkä mikään hyväntekeväisyystyöntekijä.

ei me muutkaan työntekijät saada valita työstämme vain helppoja ja mukavia osia. Mitä jos nyt vain hoitaisit hommasi, etkä narisisi enää. Muuten se nimittäin ON pelkkää laiskuutta.

enintään 35 oppilaan ryhmissä. Missään ei sanota mitään siitä, että oppilaiden pitäisi olla jotenkin tietyntasoisia tai helppoja opettaa. Itse asiassa, jos muistelet yhtään niitä teidän kasvatusopin kirjoja, niissä sanotaan, että murrosikäiset on ongelmallisia aina ja lisäksi joka ikäluokassa tietty prosenttimäärä nyt vaan on tavallista hankalampia. Hankalista hommista eroon pääseminen tarkoittaa OIKEASTI että olet vain haluton hoitamaan osaa töistäsi.

Erityisoppilas on ERI ASIA kuin hankala oppilas. Terkeuin toi edellinen yläkoulun ope.

Erityisoppilas on ERI ASIA kuin hankala oppilas. Terkeuin toi edellinen yläkoulun ope.

Mutta sä olet siis valmis opettamaan hankalia oppilaita, kunhan he ovat sitä jollain sun hyväksymälläsi tavalla, mutta et esimerkiksi ei-hankalaa erityisoppilasta? Mitähän TÄMÄ sitten kertoo sinusta ja sinun asenteestasi työtäsi ti oppilaitasi kohtaan?

Jos joku tavisäiti lukee tätä ketjua ja luulee, että erityisoppilas on sama kuin hankala murrosikäinen, hän erehtyy pahasti. Luokassani on kaksikymmentä enemmän tai vähemmän hankalaa normaalia murrosikäistä sekä useimmin kaksi tai kolme erityisoppilasta. Erityisoppilailla on diagnosoitu joku haittaa, joka vaikeuttaa oppimista. Erityisopettaja on saanut koulutuksen siihen, kuinka näitä erilaisia oppimisvaikeustapauksia kuuluu kulloinkin lähestyä ja millä konsteilla oppimistulokset ovat parhaimpia. Me aineenopettajat emme niitä osaa emmekä ole edes saaneet koulutusta. Minun puolestani erityisoppilaita saa istua tunneilla vaikka pilvin pimein, mutta en vain tiedä, onko se luokka niine normaaleine mölyävine murrosikäisineen se parhhin oppimispaikka näille erityislapsille. Mutta minä en siitä päätöksestä vastuuta kanna, vaan sen tekevät vanhemmat, jotka tätä haluavat.



Yläkoulun opettaja

Kyse ei ole siitä, että minä en niitä huoli tunnille. Kyse on siitä, että minä en osaa niitä erityisoppilaita opettaa heidän tarvitsemallaan tavalla. Jos kerran diagnosoidaan ja tiedetään, että miten kutakin erityisoppilasta tulisi opettaa, niin mitä hyötyä on tästä kaikesta, ellei sitä tietoa käytetä lapsen hyväksi? Jos koulussa kerran on henkilö, joka tämän osaa (erityisope), niin miksi sitä tietotaitoa ei käytetä hyväksi? Ei mene minun järkeeni.

minä en osaa niitä erityisoppilaita opettaa heidän tarvitsemallaan tavalla. Jos kerran diagnosoidaan ja tiedetään, että miten kutakin erityisoppilasta tulisi opettaa, niin mitä hyötyä on tästä kaikesta, ellei sitä tietoa käytetä lapsen hyväksi? Jos koulussa kerran on henkilö, joka tämän osaa (erityisope), niin miksi sitä tietotaitoa ei käytetä hyväksi? Ei mene minun järkeeni.

Että erityisluokat muka olisivat näiden lasten parhaaksi. Eivät ne ole. Lukekaa kasvatustieteenprofessori TImo Saloviitaa tai mitä tahansa kansainvälistä tutkimusta asiasta. Lapsille itselleen parhaaksi on inkluusio.

Tosiasia on, että opettajat eivät edes tiedä, mitä erityisluokissa ja -kouluissa tapahtuu. Eivätkä halua tietää, koska se romuttaa perustelun siitä, miksi heidän ei tarvitse nähdä vaivaa eikä olla joustavia työssään. Minä olen istunut pöydän ääressä, joss erityisluokan opettaja ja sen luokan koulun rehtori vuoronperään selittivät, että heillä ei ole avustajaa eikä esimerkiksi erillistä tilla, jossa lapsi voisi tehdä tehtäviään rauhassa jos hänen on vaikea keskittyä muiden oppilaiden hälyssä. Heillä sattui olemaan museoviraston suojelema koulurakennus, johon sellaisia tiloja ei edes saanut rakentaa, puhumattakaan siitä, että rahaakaan ei ollut, ei tiloihin ei tietokoneisiin, ei toiminnallisen opetuksen retkiin, ei mihinkään. Kun näiden puheenvuorojen ja parin muun kyseisen erityisluokan tilaa ja järjestystä ja koostumusta koskevan selvityksen jälkeen vanhemmat eivät pitäneet sitä lapselleen sopivana, yläkoulun aineenope ja luokanopettaja sitten jatkoi että "niin mutta ettekö te halua että lapsenne pääsee hytymään kaikistanäistä hienoista itselleen räätälöidyistä opetusmenetelmistä ja omasta rauhallisesta opiskelutilasta ja asvustajasta ja tietokoneista ja..." En minä usko että te tiedätte yhtään sen enempää tästä asiasta.

Ja kuten tuo SAloviita toteaa: kyllä te tavalliset opettajat ihan hyvin osaisitte opettaa myös näitä haasteellisempia oppilaita, JOS te haluaisitte. Ei siihen normaalia tervettä järkeä ja tiedon vastaanottokykyä enempää tarvita. Jokaisella erityisoppilaalla on jo kuvaus itsestään ja niistä tarpeista joita hänellä on. Ei se tarvitse kuin lukea ja ymmärtää. Ja ymmärrys on normaaliläyisellä ihmisellä (jollaiseksi yläkoulun aineenopettajan oletan) kiinni halusta.

tilanteessa pysyvän normaaliluokassa, ja tottakai olisi hyvä jos luokassa olisi avustaja, ja laaja-alaisen erityisopettajan luokse pääsisi tarvittaessa saamaan yksilöllistä opetusta. Itse opena tarjoan aina ennen koetta myös tukiopetusta.



Kokonaan erityisluokalle siirto kannattaa vain silloin, kun mukautettuja aineita on todella monta, tai asenteessa ja käytöksessä on niin paljon ongelmia, ettei opiskelu normaalissa ryhmässä suju.



Mutta jos lapsi on ahkera ja rauhallinen työntekijä, ja suostuu käymään tukiopetuksessa, ja kertoo kun ei osaa, ja haluaisi käydä vaikka parin tunnin ajan pienryhmässä, ottaisin ilomielin omaan ryhmääni.

Minua kiinnostaisi tietää, mikä on Saloviidan oma kokemus opetustyöstä peruskoulussa. Kovasti hän arvostelee opettajia kyvyttömiksi ja haluttomiksi psykologin työkokemuksellaan. Lisäksi hän on toiminut/toimii opettajankouluttajana, mutta onko hän tehnyt päivääkään työtä tavallisessa peruskoululuokassa. No eipä varmaan, ainakaan CV:n mukaan.



Hienot teoriat voi jättää sikseen, jos niitä ei ole itse testannut käytönnössä. Mielestäni opettajainkouluttajaksi ei pitäisi olla asiaa, jos ei ole kenttätyössä säännöllisin väliajoin ja tarpeeksi pitkään kerrallaan, jotta edes tietäisi mistä puhuu.



t. Erityispedagogiikan opintoja suorittanut aineenope - palkassa tuo lisäkoulutus ei tosin näy

mä olen aineenope, mutta myös erityisope ja olen keskittynyt vuosia erityisoppilaisiin välillä integroituihin, mutta nyt mulla on erityisluokka (9lk)



pätevyyttä ja kokemusta minulla on 15 vuoden ajalta ja ehkäpä juuri siksi en menisi leimaamaan nettikeskustelun perusteella integraatiota, erityisluokkaa tai inkluusiota tai yhtään mitään ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi enkä myöskään vääräksi



ainakaan meilläpäin ei erityisluokkapaikkaa taitaisi ap:n lapselle löytyä, vaan integraatio olisi tie edetä, jos ongelmat ovat nuo ap:n kuvailemat, avuksi saattaa riittää avustajan ja laaja-alaisen erkan palvelut



ps. oma erityisluokkani on erittäin toimiva ja oppimista todellakin taphtuu, vaikka taustat oppilailla on hurjat

Opeopinnoissa tuli useampikin Saloviidan luento kuunneltua inkluusiosta ja hommaan kuului keskustella sen jälkeen muiden aineiden opeopiskelijoiden kanssa keskusteltua. Lähes kaikki me olimme sitä mieltä että tarvitsisimme enemmän koulutusta siihen aiheeseen, mutta olisimme valmiita totta kai yrittämään. Meillä se ei ainakaan ollut halusta kiinni vaan realismista. Luokassa jos on yli 20 oppilasta ja mukaan laitetaan yksi joka tarvitsisi erityistä tukea opintoihinsa, niin joko niillä tunneilla kärsii tämä erityisoppilas tai muut. Toki eri asia olisi jos saisimme mukaan sen kouluavustajan, mutta harvoinpa niitä on tarjolla niin paljon kuin olisi tarvetta.



Ja noihin Saloviidan mielipiteisiin, niin niihin kuului myös se että jos harrastetaan inklusiivista opetusta, niin ryhmäkoot pitäisi saada alas ja/tai apuna pitäisi olla toisia opettajia tai kouluavustajia. Ei hänkään ainakaan luennoillaan ollut sitä mieltä että 25 oppilaan ryhmään voisi suoraan vaan laittaa pari oppilasta joilla on oppimisvaikeuksia ja kaikki oppivat entistä paremmin jos opettaja vaan _haluaa_ opettaa kaikkia.



Saloviidan ideat ovat siis minusta hienoja ideoita, jotka voisivatkin toimia jos ei kuntien taloudellinen tilanne ole mikä nyt on!

Täältä tuli fiksusti sanottuna se, mitä tässä yksi jos toinenkin aineenope yrittää sanoa: nykyajan normaaliluokka on niin täynnä jo ennestään ongelmallisia, erityishuomiota vaativia ns. normaalioppilaita, että miten ihmeessä siihen samaan sakkiin saadaan mahtumaan jonkun tai joidenkin erityisoppilaiden opetus????? Se on todellakin niin, että joku kärsii, joko ne normilapset tai se erityislapsi! Aika ei kertakaikkiaan riitä! 45 minuuttia on lyhyt aika opettaa asia koko luokalle ja jokaiselle vielä erikseen, koittaakapa joskus te, jotka koulumaailmaa arvostelette pelkän oman oppilaskokemuksen pohjalta. Integroinnin puolesta olevat kunnat ajattelevat siinä vain ja ainoastaan taloudellista puolta. Avustajia ei tunneille saa, vaikka seinille hyppisi. Kannan kuitenkin huolta siitä, että aikani riittäisi myös niiden normilasten opetukseen. Sekin taitaa näiden kiihkoilijoiden mielestä olla väärin?

On hienoa toteuttaa intgrointia, jos siihen annetaan resurssit, mutta näin ei tapahdu!

Opeopinnoissa tuli useampikin Saloviidan luento kuunneltua inkluusiosta ja hommaan kuului keskustella sen jälkeen muiden aineiden opeopiskelijoiden kanssa keskusteltua. Lähes kaikki me olimme sitä mieltä että tarvitsisimme enemmän koulutusta siihen aiheeseen, mutta olisimme valmiita totta kai yrittämään. Meillä se ei ainakaan ollut halusta kiinni vaan realismista. Luokassa jos on yli 20 oppilasta ja mukaan laitetaan yksi joka tarvitsisi erityistä tukea opintoihinsa, niin joko niillä tunneilla kärsii tämä erityisoppilas tai muut. Toki eri asia olisi jos saisimme mukaan sen kouluavustajan, mutta harvoinpa niitä on tarjolla niin paljon kuin olisi tarvetta.

Ja noihin Saloviidan mielipiteisiin, niin niihin kuului myös se että jos harrastetaan inklusiivista opetusta, niin ryhmäkoot pitäisi saada alas ja/tai apuna pitäisi olla toisia opettajia tai kouluavustajia. Ei hänkään ainakaan luennoillaan ollut sitä mieltä että 25 oppilaan ryhmään voisi suoraan vaan laittaa pari oppilasta joilla on oppimisvaikeuksia ja kaikki oppivat entistä paremmin jos opettaja vaan _haluaa_ opettaa kaikkia.

Saloviidan ideat ovat siis minusta hienoja ideoita, jotka voisivatkin toimia jos ei kuntien taloudellinen tilanne ole mikä nyt on!

niiden erityislasten ja muun luokan kanssa, haluatte sysätä sen erityislapsen jonnekin, missä hänellä melkein takuuvarmasti asiat ovat vielä huonommi kuin normaaliluokassa hänellä tai muilla.



Sitäpaitsi: yksinkertainen tosiasia on myös se, että se normaaliluokka oppii MYÖS niillä menetelmillä, joilla sitä erityisoppilasta pitäisi opettaa. Ei normaaliluokka kärsi siitä, että ne otetaan käyttöön.

Asuin muutama vuosi sitten perheeni kanssa Yhdysvalloissa. Lapseni kävivät siellä paikallista public schoolia, jossa kaikki erityislapset olivat mukana tavallisissa luokissa. Lasten välinen yhteisymmärrys kukoisti, erilaisuus oli hyväksyttyä ja kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä. Ihailin tilannetta kovasti. Mutta.



Siellä edellä kaivatut resurssit olivatkin ihan toista luokkaa kuin täällä Suomessa: vanhemman lapseni luokalla oli 20 oppilasta, joista neljällä oli sama oppimisvaikeus. Heidät oli kerätty samalle luokalle ympäri kaupunkia ja heillä oli oma erityisopettaja mukana tavallisessa luokassa koko ajan. Siis tavallinen luokanope + erityisope yhdessä samassa luokassa. Lisäksi oppilaiden vanhemmista oli vapaaehtoinen avustaja joka ikinen tunti koulussa joka ikinen päivä. Käytännössä tätä 20 oppilaan joukkoa luotsasi siis aina kolme aikuista, joista yksi keskittyi normaalilapsiin, yksi erityislapsiin ja yksi toimi yleismiesjantusena. Näillä resurseilla homma toimi. Mutta puhupas täällä Suomessa vastaavan puolesta niin sinut nauretaan koululautakunnasta ulos. Kaksi kallista opettajaa luokkaa kohti! Saatika että jonkun vanhemmat lähtisivät vapaaehtoistyöhön?! Vika ei todella ole opettajissa eikä vanhemmissa vaan päättäjissä ja siinä, minne rahat kunnissa laitetaan. Ja siinä mielessä vanhemmissakin, että vapaaehtoistyö ei onnistu meiltä. Itseemme siis saamme mennä.

Jos todella pureskelen kaiken ysiluokkalaiselle tavuviivoihin ja pilkon lähes valmiiksi, kuten joudun erityisoppilailleni tekemään, edesautanko normaalioppilaitteni oppimista? Oletko itse koskaan opettanut lapsia? Jos vedän tunnin erityisoppilaitteni tahtiin, huutavat normaalioppilaat ja erityisesti heidän vanhempansa hoosiannaa, koska opetus ei edisty tai se on liian hidasta eikä todellakaan innosta parempia oppilaita oppimaan. Ymmärrättekö, että eri tarpeiset ihmiset tarvitsevat eritarpeisen opetuksenkin? Ja aineenope tarjoaa vain sitä yhtä ja samaa.

Minut on koulutettu biologian opettajaksi suomalaisessa yliopistossa suomalaisten opettajankoulutusoppien mukaan. Osaan kaiken biologiasta, olen lukenut cumun verran kasvatustiedettä, mutta erityisosaamiseni on siis se biologia. Pärjään normaalioppilaiden kanssa. En ole perehtynyt lainkaan erityispedagogiikkaan. Sitä ei meille opettajankoulutuslaitoksella opetettu. Sitten on olemassa erikseen ne, jotka on koulutettu juuri siihen: erityisopettajat. He eivät hallitse, biologiaa, äidinkieltä, matematiikkaa, vaan sen erityisopetuksen. Miksi ihmeessä erityisopetukseen koulutetun opettajan johdolla erityislapset voisivat huonommin kuin meidän aineenopettajien?

niiden erityislasten ja muun luokan kanssa, haluatte sysätä sen erityislapsen jonnekin, missä hänellä melkein takuuvarmasti asiat ovat vielä huonommi kuin normaaliluokassa hänellä tai muilla.

Sitäpaitsi: yksinkertainen tosiasia on myös se, että se normaaliluokka oppii MYÖS niillä menetelmillä, joilla sitä erityisoppilasta pitäisi opettaa. Ei normaaliluokka kärsi siitä, että ne otetaan käyttöön.

ja he kärsivät tästä kuvaamastasi erityisopetuksesta vielä enemmän kuin sinun normaalioppilaasi siksi, että näistä asseista ja addeista ja muista keskittymishäiriöisistä ja huonosti kasvatetuista ei koskaan tule ns "hyviä tyyppejä". He voisivat pärjätä VAIN akateemisella oppimisella. Jonka sinä haluat heiltä viedä sillä YHDESSÄ asiassa olet oikeassa: erityisluokilla opetus on oppilaan kyvyistä huolimatta juuri tällaista:

erityisoppilaitteni tahtiin, huutavat normaalioppilaat ja erityisesti heidän vanhempansa hoosiannaa, koska opetus ei edisty tai se on liian hidasta eikä todellakaan innosta parempia oppilaita oppimaan.

Ja miksi tällaisten oppilaiden sitten pitäisi huutaa hoosiannaa (joka muuten on ylistyslaulu, joten sinunkin oppilaidesi pitäisi huutaa sitä todennäköisemmin tilanteessa, jossa ovat tyytyväisiä)? Miksi näille oppilaille on ok, että opettaja ei hallitse biologiaa, äidinkieltä tai matematiikkaa, vaan vain erityisopetusta?

vaikka äly riittäisi niin keskittymiskyky ei.



Jos ei pysty keskittymään muiden aikana, ei voi olla muiden kanssa, varsinkin jos samalla häiritsee muiden opetusta, vai mitä?



Ja minun koulussani (oppilaita yhteensä reilut 200), kaikki erityisoppilaat ovat oppimisvaikeuksisia...

Minulla on yläasteella ollut haastavimmassa ryhmässäni 16 oppilasta, joista 13 maahanmuuttajataustaista ja seitsemällä joko HOJKS tai HOPS.



Koko opetus piti järjestää heikoimman mukaan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suurin osa opetussuunnitelman tavoitteista piti unohtaa. Koko luokka käytti ns. E-kirjoja. Etenimme hitaasti ja keskityimme opiskelemaan ainoastaan perusasioita.



Minulla ei ole erityisopettajan koulutusta. Avustajan sain kolmen vuoden aikana luokkaan kahdessa jaksossa osalle viikkotunneista - siis noin muutamaksi kuukaudeksi. Avustajan aika meni parin villeimmän tapauksen penkissä pitämiseen.



Tuokin porukka selvitti peruskoulunsa. Aivan tolkuton sääli minulla ja kollegoillani oli niitä 2-3 oppilasta kohtaan, jotka tuosta joukosta oikeasti olisivat kyenneet oppimaan. He saivat selkeästi niukemman opetuksen kuin mitä olisivat kyenneet ottamaan vastaan.



Vastaavaa on paljon. Minun työpaikallani integroituja tai muuten erityistä tukea tarvitsevia ei ole luokassa yhtä tai kahta, vaan heitä on usein viisi tai enemmän per ryhmä.



Vaikeimpia ovat toki ne, jotka selkeästi eivät yleisopetukseen sopeudu: eivät esimerkiksi osaa alkeellisiakaan käyttäytymissääntöjä tai eivät kykene noudattamaan mitään opettajan antamia ohjeita, on se sitten vaikka vain kirjan avaaminen tietyltä sivulta. Sellaisia ei vain voi opettaa, kun luokassa on niin monta muutakin. He istuvat siellä aikansa muiden mukana ja pilaavat muilta monta hyvää tuntia.



Heikko oppilas on tavallaan helpompi vain jättää huomiotta. Jos ei opi, ei opi.



Oman erityislapseni laittaisin mielelläni erityisluokalle, jos hänet vain sinne huolittaisiin. Toistaiseksi (alaluokilla) hän on pärjännyt yleisopetuksessa avustajan kanssa.