Yläkoulun opettajat!

niiden erityislasten ja muun luokan kanssa, haluatte sysätä sen erityislapsen jonnekin, missä hänellä melkein takuuvarmasti asiat ovat vielä huonommi kuin normaaliluokassa hänellä tai muilla.

Sitäpaitsi: yksinkertainen tosiasia on myös se, että se normaaliluokka oppii MYÖS niillä menetelmillä, joilla sitä erityisoppilasta pitäisi opettaa. Ei normaaliluokka kärsi siitä, että ne otetaan käyttöön.

Mutta mitkä ovat nämä menetelmät, joihin meitä ei ole missään koulutuksessa perehdytetty??? Meidän pitäisi osata vaan käyttää niitä ihan ilman koulutusta kun meille heitetään jo valmiiksi vilkkaaseen luokkaan erityisoppilaita. Sitähän useampikin on jo todennut että tarvitsisimme koulutusta että osaisimme niin sekalaista porukkaa opettaa!!!!

Jos ongelmat ovat niin lievät, kuin mitä käsitin, saattaisi hän pärjätä hyvinkin, jos laaja-alaisen erityisopen apu on lähellä. Mukautetut aineet on hyvä opiskella mukautetusti erityisopen kanssa, muut saattaisivat mennä integoroidusti. Tämä on kuitenkin paljonkin riippuvainen ko. koulun toimintamallista ja resursseista.

Meidän kunnassamme erityisluokkaan siirtämisestä puhutaan vakavasti yleensä vasta siinä vaiheessa, kun mukautettuja aineita on neljä. Meillä ei ole tarjolla luokkamuotoista erityisopetusta (olemme niitä harvoja kuntia, jotka eivät alistuneet Saloviidan teorioihin). Hojksikaan ei takaa, että käytännön arjessa oppilaan eritiystarpeet voidaan ottaa täysimääräisinä huomioon. Itse en esimerkiksi ole edes vielä ehtinyt näkemään kaikkien hojks-oppilaideni hojkseja. Meillä heitä on 1-4/luokka. yhdessä luokassa on keskitetysti vaikeampia tapauksia ja heillä on myös yksi luokka-avustaja käytössään.



Integrointi siis olisi aivan ihana asia, jos resurssit vain olisivat kohdallaan. Kaikki mitä erityisopetuksesta tiedän, olen oppinut Saloviidalta. Meillä opintoihin kuuluin kokonaista 1 opintoviikko erityisopetusta. Eli käytännössä ei mitään. Saloviidan ajatukset ovat hienoja, mutta ongelmaksi nousee se, että todellisuus ei ole aina yhtä hieno.



Hyvä tahto ei aina auta luokan edessä. Valtakunnallisen opetussuunnitelman taso pitäisi saavuttaa ja oppilaille pitäisi antaa jatko-opintokelpoisuus. Jos aina mentäisiin sen heikoimman mukaan, ei keskitason oppilailla olisi mitään asiaa esim. ylioppilaskirjoituksiin. Lukion kolme vuotta eivät ehdi korjaamaan sitä aukkoa tiedoissa, mitä syntyy, jos koko yläkouluaika edetään hädin tuskin E-kirjan mukaan.



Työtään pitää pystyä tekemään intohimoisesti ja tavoitteellisesti. Jos koko ajan on riittämätön olo, ei työtään jaksa. Jos luokassa ei saa onnistumisen iloa edes joidenkin oppilaiden kohdalla, ei opettajakaan voi olla tyytyväinen työnsä tuloksiin.



Itse en pidä siitä, että erityisoppilaat ladotaan kaikki yhteen kasaan ajatuksena, että olisivat kaikki samanlaisia. Oppilas joka ei kestä hälinää, ja vaatii jatkuvaa vieressä istumista, jotta kykenee toimimaan, ei pärjää yleisopetuksen luokassa; opettaja ei pysty olemaan yhden vieressä koko tuntia, jos luokassa on 20 muuta oppilasta.

Oppilas, jolla on lieviä oppimisvaikeuksia (esim. yleis hojks; ei vakavia ongelmia, mutta yleisheikkoutta niin oppimisessa kuin oppimistaidoissa) pärjää yleensä hyvin normaaliluokassa. Yleensä tukiopetus ja ehkä satunnainen laaja-alaisen opettajan preppaus riittää.

Oppilas, jolla on vain selkeitä käytöhäiriöitä vaatii taas ihan erilaisen kohtelun kuin kaksi edellistä. Opetuksen järjestely riippuu tapauksesta. Käytöshäiriö ei välttämättä tarkoita oppimisongelmaa. Tilanne voi olla jopa juuri päinvastainen; käytöhäiriö saattaa johtua siitä, että oppilas tylsistyy, koska ei saa tarpeeksi haasteita.



Aineenopettajakoulutus tarvitsee ehdottomasti lisäresursseja siihen, että integraatio mahdollistuisi. Tämä tarkoittaa enemmän erityispedagogiikan opintoja aineenopettajaopintoihin, uutta tuntijakoa, enemmän mahdollisuutta suunnittelutyöhön, ryhmäkokojen pienentämistä ja lisätyön pitäisi näkyä myös palkassa (jos ei muuten, niin tva-lisänä niillä oppilailla, joilla on muita enemmän eriyisoppilaita).



--



Jos tuntuu, että ei ymmärrä aineenopettajien kohtaamia vaikeuksia, voi kaivaa vanhan modeemin kaapin perältä, ladata sen avulla youtube-video ja yrittää nauttia sen katsomisesta. Hermo voi mennä sen tuhannen kertaa, mut hei, älkää olko laiskoja. Kyllä se onnistuu, jos oikein haluaa. Siitähän tässä on vain kyse..



Ja pph; mikäs siinä tehdä ylimääräisiä hommia, kun käsissä on 4-5 lasta. Minulla niitä on 200.

näkee kyllä ketkä kirjoittajista on opettajia ja ketkä eivät.



Tuntuu siltä, että teillä on sellainen käsitys, että erityisryhmässä/luokalla olijat on aina jotain riehujia ja siksi erityistä tukea tarvitsevat eivät pienryhmässä pärjää kun nämä huligaanit sotkee kaiken. Ei. Näin ei ole. Voi olla, että erityisryhmässä on joku riehuja, mutta se ei tarkoita sitä, että tavallisessa ryhmässä näitä riehujia ei olisi. Vaikka pienryhmään siirrettäisiinkin joku joka ei osaa isossa ryhmässä keskittyä ja häiritsee muita, jää näitä häiriköitä sinne tavallisellekin luokalle ihan tarpeeksi. Eli ei se iso ryhmä sen rauhallisempi paikka välttämättä ole.

koulutetaan erityisopettajia, jos tavalliset opet ovat heitä parempia opettajia erityisoppilaille?

opiskelemaan ja haluan tietää tarkasti, millaisia oppimisvaikeuksia kenelläkin erityisoppilaalla on. Opetan itse äikkää ja omilta tunneiltani ei kukaan ole nykyisessä koulussa ollut pienryhmässä mutta joiltakin toisilta tunneilta ovat. Jos sellainen mahdollisuus on, että käy osa-aikaisessa erityisopetuksessa tarpeen mukaan, niin se on hyvä. Matikassa ainakin voi toiset olla niin pihalla, että ei ole mitään järkeä olla tavallisen ison ryhmän mukana. Äikässä ei minusta samalla tavalla ole kukaan totaalisen hukassa.

että nää opettajien väliset erot voivat johtua pitkälti siitä, mitä ainetta kukakin opettaa. Itse olen kielten opettaja, ja erityisesti ruotsin tunneilla oppilaiden motivointi on muutenkin todella haastavaa. Kiitos siitä vanhemmille, jotka opettavat lapsilleen niin ihanasti, että ruotsi on paska kieli. Ei oikein open voimat tahdo riittää siihen, että jotkut oppilaat tarvitsevat vielä eriytettyä opetusta.

Elämämme on ollut hetkittäin aikamoista taistelua jotta olen saanut lapseni asiat kuntoon.

Nyt kaikki on hyvin mutta ollaankin taas muutoksen edessä, yläkouluun siirtyminen.

Meillä on kokemusta ihanasta opettajasta joka teki varmasti oppilaiden eteen enemmän kuin olisi tarvinnut.

Kokemusta on myös opettajasta joka oli uupunut ja se näkyi koko luokassa. Lapseni masentui sen seurauksena. Nyt asiat on kuitenkin kunnossa.

Huolestuttaa juuri se, että opettajissa on suuriakin eroja. Kuten myös oppilaissa.

Minun vanhempana täytyy tehdä päätös (tarjolla normi- ja erityisluokka) miten lapseni aloittaa opinnot yläkoulussa.

Olisipa minulla kristallipallo.

Hyvää viikonloppua kaikille! ap

mutta minulla vastaava 9 luokkalainen.

jolle tarjottiin mahdollisuutta erityisluokkaan, mutta sinne kasattiin liikaa oppilaita niin oppimisvaikeuksista kärsiviä kuin häiriköitä.... tuolla luokalla on liki 30 oppilasta, kun taas taviksella on 19 ja ihan hyvin on poika pärjännyt ja opettajat on ottanut pojan erityisyyden huomioon, mm. antamalla joitain tehtäviä kotiinb mitä muut on joutunut tekemään koulussa jne.. meillä ainakin normiluokka oli parempi vaihtoehto. Ja voihan sitä sitten siirtää sinne erityisiin, jos ei homma pelitä tavallisessa luokassa.



Paljon homman hoitumiseen vaikuttaa myös vanhempien osuus ja aktiivisuus.



Alkumeillä oli kankeaanyt jo luistaa :)

Itse olen kielten opettaja, ja erityisesti ruotsin tunneilla oppilaiden motivointi on muutenkin todella haastavaa. Kiitos siitä vanhemmille, jotka opettavat lapsilleen niin ihanasti, että ruotsi on paska kieli. Ei oikein open voimat tahdo riittää siihen, että jotkut oppilaat tarvitsevat vielä eriytettyä opetusta.

Meillä tyttö oikeen odotti ,että pääsee yläkouluun ja saa opetella ruotsin ja siihen kannustettiinkin vahvasti, koska mm. tytön isoisä on ruotisnkielinen. Ja mikä motivaation tappoi niin no.. opettaja kuulemma ei osaa opettaa saattaa kertoa tunti toisensa jälkeen Tukholmasta suomeksi.......

Ja toisena fiiliksen tappajana on kaverit....

Itse aikoinani sorruin "inhoamaan" ruotisa kavereiden painostuksesta en todellakaan vanhempien suhtautumisen takia.

oppilaan puolella! Oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaan opetusta vaikka se vaatisi opettajalta vähän ylimääräistä panosta! Just oli IL juttu teistä epäpätevistä. Kuinka voitte epäpätevänä ottaa tuollaisen työn vastaan? Törkeetä!

ihan oma-aloitteisesti? Olkoot oppineet sen ruotsivastaisuuden vanhemmilta, medioista tai vaikka mummoltaan, niin joka tapauksessa tilanne luokassa on se, että ruotsin opiskeluun oppilailla ei ole olemassa sellaista perusmotivaatiota kuten englannin opiskelussa. Siinä ei yksi innostunut tyttö luokassa paljon auta.

Itse olen kielten opettaja, ja erityisesti ruotsin tunneilla oppilaiden motivointi on muutenkin todella haastavaa. Kiitos siitä vanhemmille, jotka opettavat lapsilleen niin ihanasti, että ruotsi on paska kieli. Ei oikein open voimat tahdo riittää siihen, että jotkut oppilaat tarvitsevat vielä eriytettyä opetusta.

Meillä tyttö oikeen odotti ,että pääsee yläkouluun ja saa opetella ruotsin ja siihen kannustettiinkin vahvasti, koska mm. tytön isoisä on ruotisnkielinen. Ja mikä motivaation tappoi niin no.. opettaja kuulemma ei osaa opettaa saattaa kertoa tunti toisensa jälkeen Tukholmasta suomeksi....... Ja toisena fiiliksen tappajana on kaverit.... Itse aikoinani sorruin "inhoamaan" ruotisa kavereiden painostuksesta en todellakaan vanhempien suhtautumisen takia.

Enpä huomannut kenenkään maininneen olevansa epäpätevä! Ettei vain kaikki olisi kuitenkin ihan koulutuksen saaneita päteviä opettajia...

oppilaan puolella! Oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaan opetusta vaikka se vaatisi opettajalta vähän ylimääräistä panosta! Just oli IL juttu teistä epäpätevistä. Kuinka voitte epäpätevänä ottaa tuollaisen työn vastaan? Törkeetä!

ihan oma-aloitteisesti? Olkoot oppineet sen ruotsivastaisuuden vanhemmilta, medioista tai vaikka mummoltaan, niin joka tapauksessa tilanne luokassa on se, että ruotsin opiskeluun oppilailla ei ole olemassa sellaista perusmotivaatiota kuten englannin opiskelussa. Siinä ei yksi innostunut tyttö luokassa paljon auta.

Kanattaa vaan rouva kieltenopettajan katsoa itseään peiliin ja miettiä millä saisi ruotsin maistumaan oppilaille? Tehkää vaikka ruotsiksi räppiä tjms. Suurin motivoija koko koulunkäymisessä on opettajat, jos opettaja ei kykene olemaan inspiroiva niin ei mikään edes helpoin tunti ole mistään kotoisin.

Eli mitä jos opettajat rupeisivat käyttämään maalaisjärkeä ja luovaa imaisua oli kyse sitten kielistä tai kokkauksesta. Ja unohtaa sen "kansakoulun tiukkapipo nutturapää opettajan" jonnekkin kaappiin.

Vaan homma meni niin, että siinä ruotsin motivoimisessa joutuu tekemään enemmän töitä kuin vaikkapa enkun. Ja sitten vielä muiden aineiden välillä on eroja. Eli erot opettajien asenteissa voi johtua myös paljon siitä, miten työläs opetettava aine on. Tämänhän jo sanoin.

Tule sinä neuvomaan sitten lisää, kun olet ensin hankkinut vähän kokemusta tuosta opetustyöstä.

ihan oma-aloitteisesti? Olkoot oppineet sen ruotsivastaisuuden vanhemmilta, medioista tai vaikka mummoltaan, niin joka tapauksessa tilanne luokassa on se, että ruotsin opiskeluun oppilailla ei ole olemassa sellaista perusmotivaatiota kuten englannin opiskelussa. Siinä ei yksi innostunut tyttö luokassa paljon auta.

Kanattaa vaan rouva kieltenopettajan katsoa itseään peiliin ja miettiä millä saisi ruotsin maistumaan oppilaille? Tehkää vaikka ruotsiksi räppiä tjms. Suurin motivoija koko koulunkäymisessä on opettajat, jos opettaja ei kykene olemaan inspiroiva niin ei mikään edes helpoin tunti ole mistään kotoisin. Eli mitä jos opettajat rupeisivat käyttämään maalaisjärkeä ja luovaa imaisua oli kyse sitten kielistä tai kokkauksesta. Ja unohtaa sen "kansakoulun tiukkapipo nutturapää opettajan" jonnekkin kaappiin.

että kun ei oo mitään hajuakaan miten tuollaista oppilasta voin auttaa, niin en voi omaa opetustani hänelle lämpimästi suositella. Toki pyrin pitämään opetukseni monipuolisena, jotta kaikki saisivat siitä jotain irti. Mutta kun mihinkään erityisopetukseen ei ole lainkaan koulutusta, niin omat eväät on hyvin vähäiset.

noilla spekseillä ei voi tietää...pitäis tietää vähän enemmän yksityiskohtia, joita ei tietenkään tässä netissä nyt aleta kaluamaan. Ota yhteyttä yläkoulun oppilashuoltoryhmään (ensin siis rehtoriin) ja pyydä, että he pohtisivat asiaa seuraavassa kokouksessaan, ja anna heille riittävästi infoa lapsestasi. :)

Kuulostaa erityisluokan oppilaalta. Miten alakoulussa oli?

Minä (ja moni muu täällä) on pätevä aineenopettaja. Aineenopettajan koulutukseen ei kuulu erityisopintoja kuin ihan minimaalinen määrä.

Erityisoppilaiden siirrot tavalliselle luokalle luovat tilanteita, missä heitä opettaa ihan tavallinen opettaja. Ihan tavallisella opettajalla ei ole, eikä edes kuulu olla erityisopettajan koulutusta. Ei tavallisen tk-lääkärinkään koulutukseen kuulu esim. vaikeat neurologiset häiriöt. Hän on niistä jollain tasolla kuullut, mutta hänen tehtävänsä on ohjata potilas henkilölle (erikoislääkäri), joka osaa hoitaa potilaan häiriötä.

Aineenopettaja tarkkailee ja arvio oppilaita opetuksen ohella ja suosittelee siirtoa, jos näyttää siltä, että normaaliopetuksessa ei pärjätä. Lopullisen päätöksen siirrosta tekevät psykologit, erityisopet ym. ja viime kädessä vanhemmat (tai sosiaalilautakunta). Ennen siirtoa (ainakin yläkoulun puolella) on käyty jo läpi tukiopetukset, osa-aikainen erityisopetus, psykologin testit ja monen monta palaveria niin vanhempien kuin oppilashuoltoryhmän kanssa. Ei yhtäkään siirtoa tehdä sen vuoksi, että aineenopettaja ei vain halua oppilasta luokkaansa.

Opettajatkin ovat ihmisiä, ja ihmisen jaksamiskyky on rajallinen. Työnsä ammattilainen osaa hahmottaa mihin pystyy ja mihin täytyy rajansa vetää. Kaikkia ei voi pelastaa, etenkään yksin.

Olet sitten mikä opettaja tahansa niin laki on oppilaan puolella! Oppilaalla on oikeus saada tarvitsemaan opetusta vaikka se vaatisi opettajalta vähän ylimääräistä panosta! Just oli IL juttu teistä epäpätevistä. Kuinka voitte epäpätevänä ottaa tuollaisen työn vastaan? Törkeetä!

Muutama normaalilla järjellä ja sydämellä on sentään mahtunut joukkoon. Kiitos teille.



Missä on opettajien ammattitaito?



Väärällä alalla vai?