Vanhustenhoidosta,

Että osaisin välttää. Itse en ole edes läheiseni perijä, joten auttamiseni ei johdu perinnön toivosta.

Mutta myöskin kotihoidossa. Olen itse myös törmännyt tuohon, että omaiset on todellakin rahanahneita. (Käyntejä ei saa lisätä (maksaa), vanhainkotiin ei (maksaa enemmän), ruokaa tilataan liikaa (maksaa), Onko noi muistilääkkeet tarpeellisia (maksaa paljon), onko toi turvapuhelin nyt oikeasti tarpeen (maksaa)....

Pidän huolta että hän pääsee lääkäriin kun on tarve, ja käytännössä koko ajan soittelen perään, että onhan äiti nostettu ylös vuoteesta. Tätä ei nimittäin tapahdu ellen soita.

Hoitajana minulla on kokemusta siitä, että omaiset vaativat jotakin, mitä vanhus itse ei halua. Esim tuo nosto. Vanhus ulisee kivusta nostettaessa, ja jaksaa ehkä 5-10 min istua päiväsalissa tuolissa, sitten tuskat iskevät, kun ei jaksa enää itseään kannatella. Omaiset vaativat nostamaan, ja vanhus irvistellen, kipua piilotellen nousee sen omaisensa vuoksi.

Muita syitä on kyllä ollut. Ruokapalvelu piti perua, kun läheiseni ei suostunut syömään niitä ruokia, olivat pahoja. Niinpä viemme hänelle ruoat 3 kertaa viikossa Stockmannin Herkusta. Turvapuhelin annettiin pois, kun läheiseni ei suostunut pitämään nappia ranteessaan vaan kiskoi sen aina pois. Saunotuspalvelu piti perua, kun lähtö sinne olisi aina ollut ennen kuin läheiseni on ehtinyt edes herätä. Hän ei suostunut lähtemään.

että omaiset eivät halua esim. kustantaa ulkoiluvaatteita laitoksessa olevalle läheiselleen. Ihmetellään, että mihin se mummo nyt jotain talvitakkia tai -kenkiä tarvitsee. Eikö yöpuku ja tohvelit riitä...

.

Mutta myöskin kotihoidossa. Olen itse myös törmännyt tuohon, että omaiset on todellakin rahanahneita. (Käyntejä ei saa lisätä (maksaa), vanhainkotiin ei (maksaa enemmän), ruokaa tilataan liikaa (maksaa), Onko noi muistilääkkeet tarpeellisia (maksaa paljon), onko toi turvapuhelin nyt oikeasti tarpeen (maksaa)....

Ihmetyttää vähän nämä jutut. Ainakin minun läheiselläni on komero täynnä talvi- ja kesätakkeja ja kenkiä vaikka lehmät söis. Ei johdu rahanahneudesta, jos ihmettelen, mihin hän uusia tarvitsee.

Vanhan asunnon irtaimisto kipattu kirpparille/kaatopaikale laitospaikan myötä.

Joskus voi myös olla että kotona asuessaan ei ole käynyt moniin vuosiin talviaikaan ulkona.

Ihmetyttää vähän nämä jutut. Ainakin minun läheiselläni on komero täynnä talvi- ja kesätakkeja ja kenkiä vaikka lehmät söis. Ei johdu rahanahneudesta, jos ihmettelen, mihin hän uusia tarvitsee.

Mutta... Etkö itsekin nauti, kun saat joskus jotain uutta? Mihin sitä rahaa tarvitsee säästellä? Omaisille, perinnöksi?

Hän saa ostaa niin monta takkia kuin itse haluaa ja autammekin vielä. Pointtini oli, että jos hoitohenkilökunta pyytäisi ostamaan takin, luultavasti kysyisin perustelua. Ei pidä luulla, että aina kun omainen kyseenalaistaa jonkun asian, se johtuu rahanahneudesta. Se voi johtua myös siitä, että omainen tuntee läheisensä tahdon, ehkä joskus jopa paremmin kuin henkilökunta, etenkin kotihoidossa. Omaiseni on kieltäytynyt monesta kotihoidon ehdottamasta jutusta ja koen, että velvollisuuteni on valvoa, että hänen tahtonsa toteutuu. Jos hän ei halua esimerkiksi turvapuhelinta, hänellä on oikeus olla ilman. RAhasta ei ole ollenkaan kysymys vaan vanhuksen itsemääräämisoikeudesta.

hetki haukutan hoitajia ja ulistaan kun kehtaavat pitää lakisääteisiä ruoka ja kahvituntejaan. Sit taas asia unohtuu, kunnes koko rumba alkaa uudestaan..

Turhaa uikuttaa vanhusten hoidon huonosta tilasta jos sinne ei palkata työntekijöitä.

Vastaan mielelläni vanhuksen perushoidosta. Pesen, puen, lääkitsen ja autan vessa reissuilla. Se on minun työtäni ja minulle maksetaan siitä palkka. Meitä hoitajia on liian vähän. pystymme vastaamaan perushoidosta mutta virikkeet ja seurustelu ovat asioita joihin en joka vuorossa ehdi. Minä vastuutan omaisia ja vanhusten lähimmäisiä (vanhukset eivät asu ja elä umpiossa ennen laitokseen joutumista) käymään ja seurustelemaan vanhusten kanssa.



Kaikkea yhteiskuntakaan ei pysty hoitamaan vaan vastuuta pitäisi kantaa meidän kaikkien.

vanhusasiat aina välillä nousevat esille ja sitten ne taas unohtuu. ja miltei aina tuo sitominen on esillä. Kun se sitominen on usein aivan välttämätöntä sekavalle vanhukselle, joka vaeltaa ympäriinsä ja lopulta loukkaa itsensä pahasti.



Itse lopetin työt vanhuspuolella, koska se oli niin raskasta työtä ja epäinhimillistä vanhuksille. Vanhustenhoitoa pidetään lisäksi vielä jonakin yleisenä yhteiskunnan kaatopaikkana. meilläkin oli ohjattavina ja paimennettavina oman työn lisäksi esim. päihdeongelmaisia rikollisia, jotka tulivat vanhainkotiin tekemään yhdyskuntapalvelua. Heitä piti valvoa, ohjata ja kehitellä heille työtehtäviä, joissa kenekään turvallisuus ei vaarannu.

työskentelen vanhusten parissa. ja tykkään työstäni. Autan heitä mielelläni, ja pidän työstäni kun näkee miten hyvälle tuulelle vanhus tulee, mitä pienemmästäkin avusta. Mutta kaikkein kauheinta on se kun omaiset käyvät katsomassa harvoin, soittavat harvoin, vanhuksella ei ole kunnon vaatteita, mitä päälle pukisi, tai että voisi edes ulkoilla, kaupasta ostetaan vähän ruokaa niin että välillä saa oikein miettiä mitä lautaselle laittaisi. omaiset ovat kyllä kovia neuvomaan ja vahtimaan miten heidän "mummoja ja pappoja " hoidetaan ja valitetaan mitä pienemmistäkin asioista. On ikävää kun vanhat ihmiset eivät saa elää ns hyvää elämää ilman että tarvitsisi rahojaan laskea tai lapsilleen säästää... joka päivä saa kuulla siitä kun se maksaa ja se maksaa ja täytyy lapsille rahoja säästää?? välillä tulee mieleen että perintöä vaan odottelevat... Olen ollut monissa eripaikoissa töissä ja huomannut myös sen että kun vanhus on niin huonossa kunnossa että loppu lähenee, sitten omaiset kyllä ramppaavat ja haukkuvat hoitajia huonosta hoidosta, pitäisivät itse yhteyttä enemmän välillä tuntuu että hoitajat ovat vanhuksille läheisempiä ihmisiä kuin omat omaiset. Raskastahan tämä vanhustenhoitaminen on, mutta itse ainakin viihdyn.

joka aina omaisen lähtiessä sanoo, että älä tuosta räkytyksestä välitä... Kun omaiset muistaisivat, että vanhukset ei ole tyhmiä. Monet vanhukset mielistelevät yksinäisyydessään omaisiaan, jotta he tulisivat katsomaan uudestaankin. Tuo on niin totta, mitä joku kirjoitti että vanhus nousee sängystä omaisen vuoksi tuskaa pidellen.

jos niitä ei ole.

Terveisin jatkuvasti kahta vuoroa peräkkäin tekevä lähihoitaja, joka vaihtaa ammattia onneksi lähiaikoina.

Turhaa uikuttaa vanhusten hoidon huonosta tilasta jos sinne ei palkata työntekijöitä.

Ei ole aina kyse siitä että omaisten mielestä heille pitäisi säästää. Sairaalloinen säästäväisyys on aika yleistä vanhuksilla eli he säästävät myös tilanteissa, joissa ei ole mitään syytä eikä tarvetta säästää.

Olen varmaan hoitajien mielestä niitä, jotka ostavat vanhukselle liian vähän ruokaa. Ja ihan varmasti niitä, jotka ostavat täysin vääränlaista, ravintoköyhää ruokaa.



Tilanne on nimittäin se, että olen työntänyt kymmeniä kiloja käynyttä ja homehtunutta ruokaa roskikseen, koska läheiselleni ei maita normaali, minun itse laittamani kotiruoka, ei myöskään kaupan valmisruoka eikä kaupungin ateriapalvelun ruoka. Häntä kiinnostaa syödä lähinnä pullaa, jälkiruokia, jogurttia ja hedelmiä. Olen ryhtynyt ostamaan hänelle lähes pelkästään niitä, koska kaikki muu jää syömättä.



Olen ihan varma, että kotihoito on ihmeissään katsoessaan hänen jääkaappiinsa. Näin vähän oikeaa ruokaa! Ja yhtä varma olen siitä, että laitoksessa hän olisi jo nälkiintynyt. Siellä kun pulla ja vanukas ei kuulu ruokavalioon monta kertaa päivässä. Viemällä hänelle niitä varmistan, että hän syö edes jotakin.