Rehellinen kysymys: haluaisitteko lapsenne parhaan kaverin

että en tietenkään oleta, että lapsi heivataan toisten hoiviin, jos tarvitsee tukihenkilöä mukaan leikkeihin. Tällöin vanhemman velvollisuus on tulla mukaan ja ohjata omaa lastansa leikeissä.



T. äskeinen, mikä numero olikaan

Hyvin tulevat toimeen. Just äsken täältä meiltä lähtivät porukalla pihalle leikkimään ja varmaan kohta tulevat takasinki =)

perheessämme kehitysvammainen lapsi. Valita en voi, kun kuopus on lääpällään naapurin kiroilevaan add poikaan. Heillä ikäero vielä 5v. Lisäksi kuopuksemme leikkii kaikkien erityislasten kanssa esim. toisen naapurin kehitysvammaisen lapsen kanssa. Toki hänellä on tavis kavereitakin.

Haluan lapsen saavan normaalin mallin, mutta kun on tottunut kaikkeen jo isoveljensä takia.

Kyllä monet syrjivät erityislapsia. Esikoinen käy synttäreillä, mutta vain luokkatoverit kutsuvat hänet. Kaikilla on kehitysvamma.

mutta tummaa lasta ei minun kotiini tule eikä poikani sellaisen kotiin mene niin kauan kuin minä siitä päätän.piste.



rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus...

mutta tummaa lasta ei minun kotiini tule eikä poikani sellaisen kotiin mene niin kauan kuin minä siitä päätän.piste. rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus...

ole meille tervetullut etkä myöskään sinä.

mutta tummaa lasta ei minun kotiini tule eikä poikani sellaisen kotiin mene niin kauan kuin minä siitä päätän.piste.

rehelliseen kysymykseen rehellinen vastaus...

ADHD. Kutsuin hänet muiden mukana poikamme synttäreille. Kiva kaveri ja kävi meillä pari kertaa.

Mutta sitten siinä kävikin niin, että tästä pojasta tuli pahin kiusaaja ja painajainen ala-asteen loppuvuosiksi pojallemme.

että "kutsuin pojan luokkakaverit hänen synttäreilleen ja peri kertaa ne kävikin meillä ja oli kivaa mutta sitten yksi niistä rupesikin kiusaajaksi ja oli ihan painajainen koko ala-asteen ajan"? Vai onko tarinasi adhd-pojasta mielestäsi jotenkin paremmin yleistettävissä ja sopii vastaukseksi annettuun kysymykseen?

joka on todella ylivilkas, veljensä on adhd ja tämä tyttö on hyvin samanlainen, kuitenkin ilman dg:tä. EN ota häntä ikinä tänne meille, koska meillä on muitakin lapsia kuin eskarilaisemme, enkä pystyisi olemaan rauhassa omassa kodissani jos tämä riehuja tyttö olisi meillä, joutuisin pelkäämään eskarilaisemme pikkusisarusten turvallisuuden puolesta.



Minä en siis halua omien lasteni kaveripiiriin erityislapsia, en edes omituisia tapauksia ilman erityispiirteitä. Ja olen huomannut että alitajuisesti välttelen myös avioeroperheiden lapsia.

Mutta ovat ystävystyneet paremmin vasta kymmenen ikävuoden korvilla. Alkuvuosina koulussa tuolla pojalla taisi olla aika hankalaa kouluarjen kanssa, mutta ikää tultua lisää on ilmeisesti oppinut tunteiden hallintaa, joka helpottaa ystävyyssuhteiden ylläpitoa. Poika on erittäin fiksu ja mukava ja tervetullut meille, samoin meidän lapsemme heille. Välillä lapsille tulee jotakin erimielisyyksiä, mutta ne menevät muutamassa päivässä ohi. Eli ihan niin kuin muidenkin kavereidenkin kanssa.

Hyvä aihe!

joka sattui olemaan myös erityislapsi. He olivat ihan pienestä pitäen samassa tarhassa ja tyttäremme "oppi" lukemaan tätä erityislasta, ja heillä oli ihan omat juttunsa ja omalaatuinen suhteensa. Kyläilimme kyllä puolin ja toisin toistemme luona.



Nyt olemme muuttaneet paikkakuntaa, ja lapset eivät pääse näkemään toisiaan kuin pari kertaa vuodessa. SAa nähdä mitä se tarkoittaa lastemme ystävyyssuhteelle, sillä he ovat vielä tosi pieniä eikä oma-aloitteinen yhteydenpito vielä toimi.



Mutta siis kysymykseen vastaus: jos lapseni pitää jostakusta ja tulee tämän kanssa toimeen, on täysin yhden tekevää onko kyseessä erityislapsi vai ei.



Tosi kurjaa että sinun poikaasi ei kutsuta kylään, mutta ehkä sekin päivä koettaa. Minkähän ikäisestä lapsesta on kyse?

En halua, mutta jos olisi, niin sekään ei mikään ongelma olisi! Pääasia, että kaverukset tulisivat hyvin keskenään toimeen...Ja olisvat onnellisia leikkiessään toistensa kanssa!

Meillä ei ole kovin paljon kokemusta erityislapsista, mutta se ainoa asperger-lapsi jonka tunnemme käyttäytyy tavoilla jotka tekevät läheisen ystävyyden hänen kanssaan vaikeaksi. On esim. tosi tyly, ja vaikkei hän varmaan tarkoita pahaa, se silti tuntuu muista kurjalta.

tottakai kaverisuhteen pitää olla järkevä ja kumpaakin ruokkiva. Eli se tavallaan kyllä rajaa osan erityislapsista pois ihan luonnostaan. Lisäksi lapsemme on tosi rauhallinen ja arkakin, joten kovin "erikoinen" saattaisi säikäyttää. Hyvä toisaalta oppia sietämään toisenlaisiakin persoonia, mutta ei kaveruus saa olla jännittämistäkään.

"erityislapsi" tosin ne on kaikki kohta 18v.. mutta siis ei minua häiritse itsehän hän kaverinsa valitsee en minä. minua ei todellakaan kiinnosta onko lapsillani kavereina erityisiä vai taviksia. ainoastaa stopin olen pistänyt, kun ns. terve rupesi varastelemaan meiltä, milloin rahaa milloin tavaraa. siihen tuli loppu ja se kaveri hyllytettiin.