Psykologit/kyökkipsykologit! Miten välttää aiempien suhteiden mokat?!!! Pirttihirmu miettii...

Suhteita on siis jokunen takana. Pidempiä, lyhyempiä. Kaikissa on ollut yhteistä se, että heti kun oma mielenkiintoni miestä kohtaa herää, alan kyylätä ja vahdata kaikkea. Siis oon epäluuloinen, voiko mies olla luottamuksen arvoinen vai etsiikö se "parempaa". Mustasukkaisuus tuntuu tukahduttavan jopa itseni, puhumattakaan itseinhosta, jota kyyninen ajattelu herättää.



Kärsin siis tuollaisesta käytöksestä itsekin. Pahasti. Ainakin joitakin asioita selittänee vaikea lapsuuteni ja oman äidin lähteminen toisen miehen matkaan, siis yhteys äitiin katkesi herkässä iässä. Lapsuuden perheessä oli paljon muitakin ongelmia, jotka ilmeisesti heijastuvat omaan käytökseeni...



Pitkän yksinolon (yli 5 vuotta - on ollut aikaa miettiä...) jälkeen nyt alkaa taas tuntua, että erään miehen kanssa homma vois toimia. Mutta miten välttää menneiden virheet? Järki sanoo, miten pitäis käyttäytyä, mutta riittääkö se?