Tuleeko sinulle koskaan tunnetta että olet liian ankara
tai vaativa lapsiasi kohtaan? millaisissa tilanteissa?
Kommentit (10)
Pyödässä on istuttava selkä suorassa ( huono ryhtiset ihmiset ärsyttää joka paikassa ja aikuisille ei asiasta voi huomauttaa) Ruokaa on maistettava ( syödä ei ole pakko, mutta vähintään 1 haarukallinen/lusikallinen/ ateria on maistettava) Jos ruokailu menee temppuiluksi -tyyliin tästä maistamisasiastakin väännetään yli 10 minuuttia- lapsi saa lähteä pöydästä pois mutta jää ilman seuraavaa ateriaa kokonaan ( eikä tosiaankaan saa mitään ylimääräistä välissä) Pöydästä lähtiessä sanotaan kiitos, hattu päässä ei olla missään sisätiloissa, sukujuhlissa kätellään ja sanotaan päivää. Jos temppuillaan yhtään missään asiassa, niin rangaistuksena nurkassa seisominen hetken aikaa. Jos senkin jälkeen temppuilu/riitely/rähinä/kiukuttelu jatkuu, niin leluja lähtee jääähylle. Jäähylle tavaraa menee myös silloin, jos oman huoneen siivoaminen ei etene ( lapset nyt 6v ja 8v, isomman kanssa ei ongelmia tässä asiassa) Ulos laitetaan ne vaatteet ja kengät, jotka äiti sanoo ja sisävaatteissakaan ei kovin paljon ole keskusteluvaraa -joskus saa vaihtaa ehdotetut toisiksi- Autossa ei saa ikinä olla ilman turvaistuinta, ei saa mennä mihinkään kyytiin, jossa ei ole turvaistuinta, puihin ei kiipeillä, sisällä ei juosta eikä hypitä jne. Aika tiukkapipo olen monessa asiassa
Mutta kolikon toinen puoli on se, että monesti kuulen että lapsemme on mukavia, reippaita ja käyttäytyvät hyvin.
Olen ankara kasvattaja mutta olemme samoilla linjoilla mieheni kanssa. Mutta kasvattajan myös kehun lapsia niin lapsille itselleen kuin muillekin aikuisille.
Osaan mielestäni ottaa huomioon lapsiemme luonteet. Vanhin on helppo ja pelkkä neuvominen riittää, kunhan selittää asian.
Kakkoselle pitää selittää ja kieltää ja selittää ja kieltää ja vielä joskus rangaista.
Mutta lapset tietävät aina mistä rangaistus tulee, kuten viikko ilma tietokonetta ym. Ja näistä ei lepsuta.
mutta ajoittain kuulen kyllä tuiki tuntemattomilta ihmisiltä että olisin. Tai käytännössä tämä palaute koskee vain mun esikoistani, lähes 4-vuotiasta tyttöä, kuopukseni kun on vasta 4kk niin häntä ei juuri komenneta eikä ojenneta mun tai muidenkaan toimesta :)
Tyttäreni on kyllä julkisilla paikoilla pääasiassa hyvin käyttäytyvä, ujon ja hiljaisen oloinen tyttö - ja kuten monet muutkin lapset, kotona tai muuten vaan kahden kesken (siis ei vieraita läsnä) tyttö on aivan kuin eri lapsi, todella touhukas, liikkuva ja välillä suoraan sanottuna villi. Tytöllä on ääretön mielikuvitus, eikä mun nähdäkseni juurikaan itsesuojeluvaistoa vaan uskoo aivan järkkymättä omiin kykyihinsä ja osaamiseensa. Hän sanoo usein jopa osaavansa asioita, joita ei ole koskaan tehnyt. Tästä syystä mä julkisilla paikoilla liikkuessamme jatkuvasti ohjeistan ja neuvon häntä, ja sanon usein tiukastikin (en huuda kuitenkaan), koska en tahdo ruveta julkisesti vonkaamaan jostakin asiasta.
Mutta monesti siis esim. bussissa tai kaupassa on aivan vieraat ihmiset kehottaneet "rentoutumaan" ja "älä oo niin ankara, pienihän se on vielä" ja näin edelleen. Itse luulen tämän ohjeistamisen olevan edelleen sitä, että mä olen suht nuori nainen. Kuopukseni kanssa kahdestaan liikkuessa mummot kertoo kassajonossa vauvan itkevän nälkäänsä, ihan kuin mä en sitä itse tietäisi :) ja esikoisenkin kohdalla tämä neuvominen on yleisintä silloin, kun liikun tytön kanssa kahdestaan.
reagoin siihen, ettei puihin saa kiipeillä eikä sisällä juosta tai hypitä muuten ihan ok.
kivetä puuhun. Pihassa hyvä puu siihen samoin isovanhemmilla. Lapset on fiksuja ja käyttäytyy hyvin pääsääntöisesti.
Olen yleensä aika rento kasvattaja: ketään ei saa satuttaa eikä saa rikkoa mitään, ihan peruskäytöstavat pitää hallita mutta muu on aika lailla jees. Jotkut asiat kuitenkin ärsyttävät minua vaikka ihan oikeasti niistä ei ole mitään vahinkoa kenellekään. Joskus näissä tilanteissa ankarana olemisesta tulee olo että vaatii liikaa.
Mieheni pitää minua sellaisena. Koitan rutiineista (jotka päivästä luo helpomman, esim nukkuminen syöminen ulkoilu?...) pitää kiinni. Olen myös äärettömän lyhyt pinnainen ja herkkä huutamaan.
Moittii/haukkuu minua lasten kuullen. Kyseenalaistaa sanani lasten kuullen.
Olen vähemmän lasten kanssa kuin puolisoni. En ole koskaan saanut otetta lapsiin kuin hän. Ja nykyään huomaan kuinka lapset valitsee hänet ennemmin kuin minut. Joka tuntuu P A H A L T A!
olisi helpompaa luovuttaa leikki kesken ja jättää koko poppoo, vaan en halua jättää lapsiani. Jos saan edes seurata vierestä heidän kasvua olen onnellinen.
Tosin mieheni sanoo välillä että voisin löysätä pipoa. Eilen sain viimeksi kiitosta taaperon käytöksestä hoitajalla; "vilkas poika mutta ihanaa kun TOTTELEE". ;)
kunnes luin tuon nro. 2 tekstin. huh huh mikä tiukkis.
itse olen mielestäni ehkä liiankin ankara siinä, että en tykkää kun lapset levittävät tavaransa ympäri kämppää(lue: ottaa laatikollisen tavaraa ja kaataa keskelle olohuoneen lattiaa) ja siinä, että lasten pitää itse kerätä tavarat omasta huoneestaan vaikka vanhempi on vasta 3v.
Pyödässä on istuttava selkä suorassa ( huono ryhtiset ihmiset ärsyttää joka paikassa ja aikuisille ei asiasta voi huomauttaa) Ruokaa on maistettava ( syödä ei ole pakko, mutta vähintään 1 haarukallinen/lusikallinen/ ateria on maistettava) Jos ruokailu menee temppuiluksi -tyyliin tästä maistamisasiastakin väännetään yli 10 minuuttia- lapsi saa lähteä pöydästä pois mutta jää ilman seuraavaa ateriaa kokonaan ( eikä tosiaankaan saa mitään ylimääräistä välissä)
Pöydästä lähtiessä sanotaan kiitos, hattu päässä ei olla missään sisätiloissa, sukujuhlissa kätellään ja sanotaan päivää. Jos temppuillaan yhtään missään asiassa, niin rangaistuksena nurkassa seisominen hetken aikaa. Jos senkin jälkeen temppuilu/riitely/rähinä/kiukuttelu jatkuu, niin leluja lähtee jääähylle. Jäähylle tavaraa menee myös silloin, jos oman huoneen siivoaminen ei etene ( lapset nyt 6v ja 8v, isomman kanssa ei ongelmia tässä asiassa) Ulos laitetaan ne vaatteet ja kengät, jotka äiti sanoo ja sisävaatteissakaan ei kovin paljon ole keskusteluvaraa -joskus saa vaihtaa ehdotetut toisiksi-
Autossa ei saa ikinä olla ilman turvaistuinta, ei saa mennä mihinkään kyytiin, jossa ei ole turvaistuinta, puihin ei kiipeillä, sisällä ei juosta eikä hypitä jne. Aika tiukkapipo olen monessa asiassa