Te, jotka väitätte että jokaiselle löytyy töitä

TÄYSIN VÄÄRÄ?

Eli menisit torikauppiaaksi, jos olet hiljainen ja ujo?

sainkin sitten potkut yllämainituista syistä johtuen.

että et kelpaa siivoamaan? Ainakin täällä pk-seudulla olisi kyllä ottajia. Oletko edes yrittänyt?

TÄYSIN VÄÄRÄ?

Eli menisit torikauppiaaksi, jos olet hiljainen ja ujo?

sainkin sitten potkut yllämainituista syistä johtuen.

Nyt löytyy sieniä, marjoja jne.

Jos siivoaminen kelpaa, tervetuloa pääkaupunkiseudulle. Kyllä töitä saat alle tunnissa.

Kaupan alalla on töitä mielettömästi, etenkin osa-aikaisia. Toiset enemmän myyntipainotteisia, toiset tavanomaista asiakaspalvelua. Voit ottaa vaikka useamman osa-aikaisen duunin jos yksi liike ei pysty tarjoamaan tarpeeksi tunteja. Näin tein itse kun oli rahasta tiukkaa.



Ja kyllä siivoamaan pääsee, aivan varmasti. Jäin joitakin vuosia sitten työttömäksi ja päivässä olin jos siivoamassa toimistoja. Tekijöistä oli niin kova pula, että sain määrittää työaikani ja -paikkani hyvinkin vapaasti.

Minä olen hakenut kaupan osari duuneja, mutta kukaan ei palkkaa.

Vähittäiskaupan alalta 9 vuoden työkokemus josta 5 vuotta esimiehenä ja korkeakoulututkinto.

Ja nyt en kelpaa edes hyllyttämään ass-markettiin.

Minä olen hakenut kaupan osari duuneja, mutta kukaan ei palkkaa. Vähittäiskaupan alalta 9 vuoden työkokemus josta 5 vuotta esimiehenä ja korkeakoulututkinto. Ja nyt en kelpaa edes hyllyttämään ass-markettiin.

Mihinkään en pääse enkä vittu tajua miksi

mieluummin ottavat töihin vähemmän koulutetun, joka ei lähdi heti kun löytää ns. koulutusta vastaavaa työtä (ja tähän olen minä ja moni muu törmännyt lukuisia kertoja)



cv:stä ei oikein niitä opiskeluja ja tutkintoa + työkokemusta voi pois pyyhkiäkään..

Toisekseen juuri siksi ainakin me asumme kaupungissa ettemme autoa tarvitsisi, ekoteko ja säästää muutenkin rahaa kun ei tarvitse bensaa,

Olin itse köyhästä perheestä, en voinut saada ajokorttia maksettuna. Kesätöitä etsin kaikki kivet kääntäen ja lopulta sain kasattua sen verran, että halvimmasta autokoulusta sain osamaksulla ajokortin! Monella ei ole sitäkään mahdollisuutta. Ajokortti jää hankkimatta ja jos opettajakaan ei ole, ei voi opetusluvillakaan hankkia.

Työhallinto voi pakottaa työttömän hevon kuuseen töihin vaikkei olisi autoa ja vaikkei olisi julkisia, joilla kulkea! Mutta toimeentulotuessa autoa ei katsota menoksi vaikka minkälainen vanha kottero olisi pihassa.

Ja jos saat jostain 500 euroa ja ostat sellaisen vanhan rötiskö, se vie paljon bensaa ja kuka sen korjaa ja huoltaa, jos ei osaa ja ei ole rahaa?

vakuutuksia, huoltoja jne. En näe järkeä hankkia

autoa, jos 99% työpaikoista on sen kymmenen kilometrin säteellä tai bussimatkojen varrella, täällä ei sen kaueampana ole kuin ihan satunnaisia työpaikkoja ja kesäisin marjanpoimintaa. Kaikki tuttuni täältä kaupungista jotka ovat töissä, asuvat alle 5 kilometrin päässä työpaikoiltaan, ja asuivat siis niillä paikoilla jo ennen työn saamista.

me muut vain olemme ottaneet härkää sarvista ja tehneet asialle jotain, oikeasti. Emmekä ole tyytyneet vain valittamaan ja kiukuttelemaan milloin autosta, milloin matkan pituudesta, milloin väärästä kunnasta.

Monelle täällä kirjoittavalle elämä on ollut turhan siloista. Kun itse ei ole kokenut elämän raskautta pahimmillaan, ei osaa kuin syyllistää. Kykyä toisen nahkoihin asettumisesta ei ole!

jos haluaa tehdä töitä, on sen eteen uhrattavakin jotain. Hankittava kulkuneuvo ja uhrattava jotain ekologisesta pyhyydestään, laitettava lapset hoitoon, uhrattava aikaa ja vaivaa matkoihin tai oltava valmis muuttamaan työn perässä. Niin valtaosa aikuisista vaan joutuu tekemään (ainakin kehäkolmosen ulkopuolella). Toinen vaihtoehto on sitten työllistää itse itsensä kotoa käsin, vaikkapa kääntäjänä, freelance-toimittajana (jossa siinäkään ei kyllä voi laskea välttämättä julkisten kulkuneuvojen varaan...), perhepäivähoitajana jne.



Mutta kaikkea ei voi saada juuri minulle ja minun arvoilleni räätälöitynä ja kotiin kannettuna eikä aikuinen ihminen voi olettaa, että teen tätä ja tätä työtä kunhan minun ei tarvitse tehdä sitä ja tätä ja tuota ja kunhan voin jatkaa elämääni juuri kuten tähän saakka. Pitää olla valmis muuttumaan olosuhteiden vaatimalla tavalla, jos aikoo itsensä ja perheensä elättää.

jos haluaa tehdä töitä, on sen eteen uhrattavakin jotain. Hankittava kulkuneuvo ja uhrattava jotain ekologisesta pyhyydestään, laitettava lapset hoitoon, uhrattava aikaa ja vaivaa matkoihin tai oltava valmis muuttamaan työn perässä. Niin valtaosa aikuisista vaan joutuu tekemään (ainakin kehäkolmosen ulkopuolella). Toinen vaihtoehto on sitten työllistää itse itsensä kotoa käsin, vaikkapa kääntäjänä, freelance-toimittajana (jossa siinäkään ei kyllä voi laskea välttämättä julkisten kulkuneuvojen varaan...), perhepäivähoitajana jne.

Mutta kaikkea ei voi saada juuri minulle ja minun arvoilleni räätälöitynä ja kotiin kannettuna eikä aikuinen ihminen voi olettaa, että teen tätä ja tätä työtä kunhan minun ei tarvitse tehdä sitä ja tätä ja tuota ja kunhan voin jatkaa elämääni juuri kuten tähän saakka. Pitää olla valmis muuttumaan olosuhteiden vaatimalla tavalla, jos aikoo itsensä ja perheensä elättää.

72 ja 73 ovat kammottavan kylmiä ihmisiä tai sama ihminen.



72: et voi tietää, mitä olen elämässäni kokenut! Olen myös raatanut kuin pieni eläin. 11 vuotta koulua peruskoulun jälkeen, hirveät opintovelat niskassa. Työkokemusta laidasta laitaan.



Hölmö tein lapsia, kun olin saanut tutkinnon. Ei olisi varmaan pitänyt, kun ei ole kohta rahaa elättää heitä.. Mieskin lomautettiin.



Masennuin kaikkien elämässä tapahtuneiden asioiden jälkeen, olin hoidossakin pitkään. Tällä paikkakunnalla ei ole työtä, mutta on hiukan tukiverkkoa, mikä auttanut perhettämme valtavasti. En voi enää lähteä 10 tunnin rumbaan, koska lapset alkoivat jo oireilla! Pari tuntia illassa aikaa, kun heidät piti panna jo nukkumaan. Itkivät äidin ja isän ikävää.



Haluan työtä, haluan olla tärkeä tälle yhteiskunnalle. Masennuksen takia kognitiiviset taidot ovat keskivertoa alemmat, keskittymiskyky huono. Masentuneelle ei anneta pph-lapsia.

pitää muuttaa toiselle puolelle Suomea ja jättää mies asumaan yksinään sillä miehellä on täällä töitä, minulla ei.

Entä jos ei ole varaa siihen autoon, ei siinä mikään auta vaikka kuinka autoa haluaisi jos sitä rahaa ei ole yhtään.

Minulla ei ole töiden saanti auton puutteesta kiinni, sillä omalla paikkakunnalla kyllä pääsee julkisilla ja pyörällä ihan minne vaan, mutta muuttaa en voi sillä miehen työ on täällä ja hänellä on sellainen työ ettei sitä muualta todellakaan helposti löydy.

Valmis olen tekemään töitä viikonloppuisin ja vaikka öisinkin, ihan miltä alalta vaan mihin minut vaan hyväksytään joten mitä vielä pitäisi "uhrata" että niitä töitä saisin?

En oleta että kaikki tulee kotiin kannettuna ja jossain odottaa täydellinen työpaikka, mutta ei kai ole mitään järkeä esim. muuttaa huono-palkkaisen osa-aikatyön perässä toiselle paikkakunnalle eroon perheestä, vai pitääkö aina vaan uhrata enemmän ja enemmän, jopa oma mielenterveys mahdollisesti?

jos haluaa tehdä töitä, on sen eteen uhrattavakin jotain. Hankittava kulkuneuvo ja uhrattava jotain ekologisesta pyhyydestään, laitettava lapset hoitoon, uhrattava aikaa ja vaivaa matkoihin tai oltava valmis muuttamaan työn perässä. Niin valtaosa aikuisista vaan joutuu tekemään (ainakin kehäkolmosen ulkopuolella). Toinen vaihtoehto on sitten työllistää itse itsensä kotoa käsin, vaikkapa kääntäjänä, freelance-toimittajana (jossa siinäkään ei kyllä voi laskea välttämättä julkisten kulkuneuvojen varaan...), perhepäivähoitajana jne.

Mutta kaikkea ei voi saada juuri minulle ja minun arvoilleni räätälöitynä ja kotiin kannettuna eikä aikuinen ihminen voi olettaa, että teen tätä ja tätä työtä kunhan minun ei tarvitse tehdä sitä ja tätä ja tuota ja kunhan voin jatkaa elämääni juuri kuten tähän saakka. Pitää olla valmis muuttumaan olosuhteiden vaatimalla tavalla, jos aikoo itsensä ja perheensä elättää.

koskee myös 24:ää!



Tajuatteko, että on epäonnea ja onnea? Vaikka mitä yrittäisit, voi olla seinä vastassa!



Ja kertokaa, miten se auto hankitaan jos ei ole varaa? Ja korjataan?



Laman seurauksena seuraa köyhyyttä ja lastensuojelun asiakkaita tulee enemmän ja enemmän. Ihmiset uupuvat, tajuatteko?

ap:lle, mistä tämä masentunut ja uupunut kirjoittaja loukkaantui. Olenko oikeassa?



Kyllä muutkin ihmiset joutuvat tekemään uhrauksia ja joutuvat vaikeuksiin. On totta, että on olosuhteita, joille itse on vaikea tai hankala voida mitään. Mutta silloin pitää jostain löytyä voimaa taistella entistä enemmän. Tai vaihtoehtona on jäädä lannistuneena maahan makaamaan. Itse olen valinnut tuon ensin mainitun vaihtoehdon. Ja joutunut uhraamaan todella paljon omaa rahaa, aikaa ja vaivaa, että olen päätynyt nykyiseen elämäntilanteeseni aika vaatimattomista lähtökohdista.

eri paikkakunnille, täytyy muuttaa paikkaan, jossa molemmille löytyy töitä. Näin me muutkin olemme tehneet.

täyjärkinen lähde osa aikaseks töihin kun saman rahan saa sossusta tai kelasta tyttöyys pv rahoina,töistä sais ehkä muutaman satasen enempi..ei järkee

Ja voi ihme, mä käyn kokopäivätöissä ja nettoan kuussa kolmesataa enemmän kuin jos hakisin sossusta kaikki, mikä riemuidiootti olenkaan!

Hm, selvennökseksi käteen saan 1500 € ja vuokra syö reilut 800. Fattasta saisin vuokrarahat, 400 tttukea ja lisäksi sähköt, kotivakuutuksen, lääkkeet ja lekurikulut. Ehkä jopa avitusta rilleihin ja sellaiseen.

Asumistukea en saa, koska kirjoilla kolmiossa olen vain minä ja lapseni, eli asunto on liian iso. Kaksioonkaan en halua muuttaa, kumpikohan meistä asuisi olohuoneessa ja lisäksi viikonloppuisin vanhempi, toisella paikkakunnalla opiskelija-asuntolassa viikot asuva opiskelijanuori, ilmaantuu paikalle. Asumistuen saanti loppui jo siinä vaiheessa, kun silloin 16-vuotias alkoi tehdä viikonlopputöitä. Kukahan raaskisi periä 16-kesäiseltä vuokra-rahaa, no itse en pystynyt, kun aikoinaan maksoin omalle äipälle lähes puolet pienestä tilistä.

Kappas, jääkin muuten alle kolmensadan tuo kuukauden tuotto, mutta onneksi kesälomaraha kompensoi.

sellaista paikkakuntaa ei olekaan josta molemmille löytyisi töitä?

Tai ehkä miehelle löytyisi hanttihommia muilta aloilta, mutta pitäisikö miehen uhrata varma työpaikka omalta alaltaan, työ jossa on hyvä ja josta nauttii sen takia että jollain toisella paikkakunnalla voisimme molemmat tehdä pätkähommia, osa-aikatöitä muilta kuin omilta aloiltamme, hommia joissa emme olisi kovin hyviä ja joissa palkka olisi nykyistä huonompi (miehellä siis, itselle mikä tahansa palkka olisi parannus nykytilanteeseen)

eri paikkakunnille, täytyy muuttaa paikkaan, jossa molemmille löytyy töitä. Näin me muutkin olemme tehneet.

että et kelpaa siivoamaan? Ainakin täällä pk-seudulla olisi kyllä ottajia. Oletko edes yrittänyt?

Onhan siivoojallakin oltava taitoa, personallisuus joka sopii palveluammattiin jnejne.. itse olen palkannut ihmisiä siivoojiksi, ja kyllä ne maisterit karsiutuu jo hakuvaiheessa.. ylikouluttautuneet ei jaksa kuin kuukauden pari sitä hommaa.. sorry!