Lihottavat isovanhemmat

käydä kuin harvoin naapurissa asuvien isovanhempien luona, koska siellä joka pvä on herkkupäivä enkä nyt tarkoita pientä jätskiä vaan todellista herkuilla mässäilyä.

aina kun tulivat käymään, niin käsi kävi karkkipussilla "ei se ole kuin kaksi karkkia".

Me teimme ehdottomat säännöt: ei karkkia. Jos haluavat jotain tuoda, niin hedelmiä.



Minua ei haittaa se, että karkkipäivänä antavat valtavat määrät. Ei siitä kukaan liho eikä hampaat mene, jos kerralla mättää naamaan oikein urakalla. Kunhan ei ole jatkuvaa.

karkkia, eli limsaa, jätskiä, pitsaa, makkaraa jne. Ja kun lapsi yrittää lopettaa syömisen, niin yritetään maanitella syömään lisää, tai jotain muuta. Varsinkin ukki loukkaantuu ihan lapselle, jos lapsi ei ota kaikkea mitä tyrkytetään.

aina kun tulivat käymään, niin käsi kävi karkkipussilla "ei se ole kuin kaksi karkkia". Me teimme ehdottomat säännöt: ei karkkia. Jos haluavat jotain tuoda, niin hedelmiä. Minua ei haittaa se, että karkkipäivänä antavat valtavat määrät. Ei siitä kukaan liho eikä hampaat mene, jos kerralla mättää naamaan oikein urakalla. Kunhan ei ole jatkuvaa.

Meillä on myös sitä väkisin tyrkyttämistä ihan kaikesta ruoasta. Kerran vein sitten jonkun lehdestä leikkaamani tai netistä tulostetun tutkimusjutun, jossa sanotaan lihavuuden johtuvan usein siitä, että ihmisen normaali kylläisyyden tunne on häiriintynyt siitä, että lapsena on syötetty väkisin lautanen tyhjäksi. Lapsihan usein lopettaa syömisen, kun on kylläinen. No, vähän aikaan ei tuputettu, mutta nyt taas sama meininki. Mummi niin ilahtuisi, jos söisit lautasen tyhjäksi. Ja voi jestas sitä ilmettä, kun sanon lapselle, ettei tarvitse väkisin syödä ja annan loput koiralle..

hemmotella lapsia, mutta sitten ovat niin jääräpäisiä ja itsekeskeisiä, että eivät tajua vahingoittavansa lapsia.

Hemmottelu on mielestäni jotain ihan muuta kuin mässäilyä. Voisivat lukea lähekkäin, käydä museoissa ja varsinkin arvostaisin luonnossa samoilua ja kasvien ja hyönteisten tutkimista. Heillä paljon tietoa, joka minulta puuttuu. Sitä he eivät kuitenkaan tee, vaan ostavat mieluummin karkkia ja limsaa.

Onneksi asuvat vähän kauempana niin ei ole varsinaista pelkoa lihomisesta. Mutta ärsyttää se jatkuva tuputus ja ihan överiksi menevä herkkujen syöttäminen. Minustakin olisi paljon fiksumpia tapoja osoittaa rakkauttaan lapsille.

asian voi esittää fiksusti ja jos kuuluu valitusta niin sanoa, että jos ei muuten onnistu niin sitten lapsia voi tavata vain niin harvoin, ettei mässäily haittaa.

Isovanhemmat voivat ihan itse valita: viettävät usein aikaa lasten kanssa ja toimivat vanhempien asettamien rajojen puitteissa tai sitten tapaavat lapsia harvoin ja lapset saavat mässäillä.

vaikka isovanhemmat loukkaantuisivatkin.



Meillä 2v:ltä löytyi hammastarkastuksessa kaksi reikää, ja se vasta sai isoisovanhemmat uskomaan että joka päivä ei ole sokeriherkkupäivä.



Sanokaa ihan suoraan säännöt että lapsilla on kerran viikossa karkkipäivä, ja että muulloin ei anneta limsoja, pillimehuja, karkkeja ja jäätelöjä. Ja että olette valmiita puolustamaan lastenne terveyttä, jos ei muuten onnistu niin pakko on rajoittaa isovanhempien tapaamista jos eivät suostu ymmärtämään että jokapäiväinen pakkoherkuttelu on lapselle vahingollista.



Lasten terveys on ykkösenä, vasta kakkosena isovanhempien pahastuminen.

selväksi, ettei joka päivä ole herkkupäivä.



Appivanhemmille tein jo aikanaan selväksi, kun lapset oli pieniä, että lapset eivät tule enää, jos ei herkkujen syöttäminen lopu. Loppui se sitten viimein, kun laitoin riittävän kovat panokset. Kysyivät muutaman vuoden joka kerta luvan ennenkuin syöttivät herkkuja.



Omalle äidilleni olen nyt yrittänyt tolkuttaa samaa, että joka kerta, kun he itse juovat kahvia, ei tarvitse antaa lapsillekin keksiä. Ja joka päivä ei tarvitse olla jälkiruokia. Ainoa, mikä tehoaa, on se, että pelottelen, että esikoisesta tulee lihava tuolla syöttämisellä. Sitä ei äitinikään halua. Onneksi asuvat kauempana, niin ei ole jatkuvaa ongelmaa.

Meidän lapsilla ei ole reikiä, kun ei ole sitä mutansgeeniäkään tuupattu suuhun. MUTTA oikeasti: mun isovanhemmat ymmärsivät hyvin, että herkkua tulee vain jälkiruokana eikä paljoa. Anoppilassa ei sitten paljoo huvita käydäkään, kun ovat niin tyhmiä, ettei auta keskustelut, huudot eikä tutkimustulokset eikä hammashoitolan esitteet. Melkein joka kerta jollain itku silmässä, kun lapselle annetaan suklaalevy ja karkkipussi juuri ennen ruokailua! Ja sitten tuputetaan ruokaa ja ihmetellään, miksei lapsi syö!

vaikka isovanhemmat loukkaantuisivatkin. Meillä 2v:ltä löytyi hammastarkastuksessa kaksi reikää, ja se vasta sai isoisovanhemmat uskomaan että joka päivä ei ole sokeriherkkupäivä. Sanokaa ihan suoraan säännöt että lapsilla on kerran viikossa karkkipäivä, ja että muulloin ei anneta limsoja, pillimehuja, karkkeja ja jäätelöjä. Ja että olette valmiita puolustamaan lastenne terveyttä, jos ei muuten onnistu niin pakko on rajoittaa isovanhempien tapaamista jos eivät suostu ymmärtämään että jokapäiväinen pakkoherkuttelu on lapselle vahingollista. Lasten terveys on ykkösenä, vasta kakkosena isovanhempien pahastuminen.

muistan omasta lapsuudestani tämän niin hyvin :D Isovanhemmilla en muista koskaan syöneeni muuta kuin herkkuja. He asuivat naapurissa joten rajoitukset oli mahdottomia.

Tästä hyvästä kärsin koko lapsuuteni ajan vuotavista ja tulehtuneista ikenistä + muista kivoista hammas jutuista, sekä alipainosta kun muu ei uponnut kuin karkki..

Ei auttanut vanhempieni riiteleminen tai uhkailu.

Oman lapsen kohdalla tämmönen ei tule sitten kyllä vetelemään, ja omien vanhempien ainakin luulis tajuavan asian.

Meidän päiväkodissa ainakin on iltapäivisin makeita kiisseleitä yms. sokeria sisältäviä tuotteita. Luulisi niidenkin olevan vahingollisia hampaille. Etenkin, kun päiväkodissa ei käytetä xylitol-valmisteita.



Isovanhemmille voi laittaa ukaaseja mutta entä päiväkodille?

Meidän päiväkodissa ainakin on iltapäivisin makeita kiisseleitä yms. sokeria sisältäviä tuotteita. Luulisi niidenkin olevan vahingollisia hampaille. Etenkin, kun päiväkodissa ei käytetä xylitol-valmisteita.

Isovanhemmille voi laittaa ukaaseja mutta entä päiväkodille?

Jokainen lapsi vie ksylitolipastilliaskin pk:iin, ja siitä annetaan lapselle pastilli joka ruokailun jälkeen. Sieltä opittiin ottamaan ne käyttöön kotonakin sekä molempien isovanhempien luona. Ollaan ostettu sellaisia pastilleja, joita voi jonkin aikaa pureskella suussa ja sitten nielaista. Toimii loistavasti. Ei tietty auta liikalihavuuteen...

ostamalla lasten suosion karkilla kuin vaikka lukemalla tai käymällä lapsen kanssa museossa.Lisäksi suklaalevy tms. tulee paljon halvemmaksi kuin esim. elokuvaliput, eikä tuhraannu koko päivä lapsen suosion ostamiseen.



Lapset myös pitävät karkista takuuvarmasti ja he oppivat pitämään herkkuja tuputtavista mummista ja papasta enemmän kuin niistä toisista isovanhemmista, jotka kunnioittavat vanhempien toiveita.



Lisäksi kaikki mitä miniä sanoo lapsen terveydestä on puppua ja vähintäänkin liioittelua.Miten jostain karkista muka voi lapselle mitään vahinkoa olla? Miniä vaan tykkää päsmäröidä.



Nuo ovat syitä, joita itse olen kuullut herkkuja tuputtavilta anopiltani ja apeltani.

Hermoni ei kestä enempää. Tuohon syömiseen niin esim. porkkanaraasteeseen laitetaan tolkuttomasti sokeria. Perunoiden kanssa kuohukermaa. Raivostuttaa.

etenkin omat vanhempani ryntäävät heti kauppaan hakemaan sipsiä ja karkkia ja mitä vaan herkkua pikku-mussukat rakastavat jos tietävät lasten tulevan "hoitoon". Ovat siis jo koululaisia. Ja sitä namia ostetaan paljon. Jos ei mamman tekemä ruoka maistukaan niin sitten paistetaankin nakkia ja ranskalaisia tms tilalle. Ja ei tämä vielä mitään, jos lapset on kaupassa mukana niin ostetaan niille ihan mitä vaan lelua tai muuta tavaraa jos vähänkin kinutaan. Aina saan raivota äidilleni että älä ota lapsia mukaan kauppaan äläkä ainakaan osta niille kaikkea mitä ne haluaa! Syöttäis varmaan niille salaa karkkia sittenkin jos kieltäisin kokopäiväsen herkuttelun. Onneksi koulut alkoi eikä lasten tarvitse enää mennä mammalle "hoitoon". Kouluruoka ei ainakaan lihota ketään.

hoiti mua kun olin alle kouluikäinen. Herkkuja - karkkia, vanukkaita, keksejä, pullaa, sipsejä - oli tarjolla päivittäin.



Olen ollut aina syömisongelmainen. Ala-asteaikoina käytin kaikki viikkorahat karkkiin, myöhemmin myös kun rahaa oli käytössä enemmän.



Nyt olen 29-vuotias äitiyslomalainen. Painan 82 kg ja pituutta 165 cm. Joka päivä syön jotain herkkuja enkä selviä kauppareissusta ilman "jotain hyvää". Suhteeni ruokaan saati herkkuihin ei ole millään muotoa terve.



Oman lapseni syömisistä olen todella tarkka, mutta yritän olla siirtämättä herkkuongelmaani lapseeni.



Olkaa, vanhemmat, todella tiukkoja isovanhempien herkkutarjoilujen suhteen!

jo kun esikoinen oli 8kk. isäni ja hänen vaimonsa aloittivat tällöin syöttämään hänelle suklaata ja sipseja kielloistani huolimatta. siinä vaiheessa alkoivat rajoittaa kun sanoin heille suoraan, että lapsi ei enää tänne tule jos meno ei ala muuttua.

Kertokaahan mielipiteitä, mitä tehdä, kun isovanhempien muutettua lähistölle lasten painonhallinta on muuttunut hankalaksi. Isovanhemmat lähes pakkosyöttävät lapsia, lisäksi tyrkyttävät jatkuvasti limsoja, pillimehuja, karkkipäivänä hurjat määrät karkkia, aina jätskiä ym.

Isovanhemmille asiasta on suoraan sanottu, mutta he ovat vain loukkaantuneet, ja sanoneet, että kyllähän he osaavat lapsia ruokkia. Lapsille on asetettu sääntöjä, mutta on raskasta lapselle ottaa aikuisen taakkaa, eli kieltäytyä pakkosyötöstä.

Miten toimisitte, minusta isovanhempien ja lasten tapaamisten rajoittaminen on aika äärimmäinen keino, mutta suututtaa kyllä lasten terveyden puolesta.