Kerro rehellisesti, vaikuttiko parivalintaasi miehesi varallisuus?

Mieskin väittää, että MINUN varallisuuten ei vaikuttanut hänen valintaansa, välillä mietin uskoisinko ;-)



Sen sijaan miehen sukulaiset välillä raivostuttavat. Esim. auto on heidän mielestään automaattisesti miehen auto, vaikka meilläkin oli pitkään vain yksi auto ja se tietenkin minun. Samaten kommentoivat äitiyslomalla ollessani jotenkin siihen tyyliin talouttamme, että kun vain miehellä on tuloja... ansiosidonnainen äitiyspäivärahani nyt kuitenkin oli sekin selvästi isompi kuin miehen palkka!

Olimme ja olemme edelleen suunnilleen yhtä "varakkaita".

kaveri josta on minun tuellani tullut menestyvä ja varakas:) Mielummin rakennan omaisuuden ja elämän yhdessä kuin yritän osingoille.

Ex-vaimo oli putsannut miehen täydellisesti, heittänyt ojaan kuin vanhan lapasen ja järjestänyt vielä elinikäiset velat päälle. Mies pääsi kuitenkin minun avullani nopeasti jaloilleen, mikä varmasti harmitti exää. Heidän eronsa syy en valitettavasti kuitenkaan ollut.

varallisuudesta no se käy sossusta rahhaa.

En väitä, että hän olisi pelkästä rahasta miehen kanssa, mutta väitän, ettei hän olisi alkanut seurustelemaan miehen kanssa, jos tällä olisi ollut vain keskivertoa paremmat tulot.



Ystäväni ei ole itsekään mistään köyhistä oloista, mutta tunnen tyypin ja hänen arvotuksensa.



Omasta puolestani voin sanoa, että minun miesvalintaani vaikutti koulutus/älykkyys. Mieheni tienaa (nykyään) keskivertoa paremmin ja tulemme hyvin toimeen. Tuntui siis silloin, että on vakuuttavaa näyttöä perheen elättämisestä ja voin hoitaa tulevia lapsiamme itse kotona.

Heh, kuulostaapa hullulta...sillä siinä huumassa ei, tietoisesti ainakaan, noin järkeviä pohtinut : )

Eikä haittaa.

mutta se on kuitenkin tärkeää, että mies osaa huolehtia raha-asioistaan.



Jätin ensimmäisen mieheni juuri raha-asioiden hallitsemattomuuden vuoksi. Hän olisi saanut olla köyhä ja rehellinen työssä käyvä mies, mutta olla työtävieroksuva sekä omiensa että toisten rahojen tuhluri ja peliriippuvainen oli jo liikaa. Ei olisi jäänyt mitään annettavaa lapsille. Ei varmaa edes leipä ja asuminen. Kävi kyllä liian raskaaksi elää hänen kanssaan tai edes ajatella tulevia yhteisiä lapsia.



Toisen miehen valitsin lopulta asuinpaikan perusteella. Toki on muutenkin sopiva ja rakas. Molemmat viihdymme kaupungissa. Hoitaa raha-asiansa siinä missä minäkin, joten meillä toimii yhteiset rahat, nyt kun on lapsiakin ja minä olen hoitovapaalla.

sillä rakastuin köyhään opiskelijapoikaan ;)

Nyt jo mies, pitkän seurustelun jälkeen, ja korkean koulutuksen ja hyvän työpaikan ansiosta hyvätuloinen ;)

Järkevä olisi varmaan kiertänyt kaukaa työttömän, varattoman, velkaantuneen ja luottohäiriöisen jolla jo perhetaustastakin näkee ettei raha-asioita ole ikinä opittu hoitamaan..

Mutta rakkaus ei järjeltä lupaa kysynyt. Nyt 8v yhteiselon jälkeen alkaa jo helpottaa, mutta kyllä on saanut murehtia ja jopa holhota! Silti en kadu enkä vaihtaisi.

Koska ei se ollut tavatessamme kovin varakas. Oma firma oli ja kovasti teki töitä, mutta ei sillä ollut mitään tekemistä mun kiinnostuksen kanssa.



Nyt ollaa oltu 15 vuotta kimpassa ja onneksi menee hyvin. Mies on tienannut varallisuutta ja täytyy sanoa että jos ero tulis, niin mulle olis kova pala kun ei enää olis tälläistä elintasoa mitä nyt.

yhdessä harrastamisen jälkeen. Aiemmin seurustelin miljonäärin kanssa, mutta mitäpä siitä, kun ei ollut sitä rakastumista. Joku oli oppinut rakastamaan, hmm. En minä vaan voisi. Kun suhteen pohjana on toisen tunteminen ja sitten vielä rakastuminen, on ihana aina rakastua uudelleen.



Mieheni on aika varakas silti, mutta elämme köyhästi :) Jos tulisi jokin ekokatastrofi, voitas lähteä helposti maapallon toiselle laidalle =) Jos se nyt auttaisi =)

mieheen, olin itse vielä opiskelija ja pienipalkkaisessa osa-aikatyössä. Tällä hetkellä ollaan keskituloisia, velkaantuneita toki, mutta emme joudu venyttämään penniä saadaksemme arjen toimimaan. Mies on huolellinen raha-asioissa, minä en, mikä aiheuttaa joskus riitoja, mutta toisaalta tunnemme myös täydentävämme toisiamme.



Ainoa "ulkokultainen" asia, joka vaikutti, oli miehen ulkonäkö. Hän on edelleen hyvännäköinen, enkä voisi vieläkään kuvitella ihastuvani rumaan mieheen.