***Ensikot syyskuussa***

pomena ja oliko muita uusia, Tervetuloa!



Xaberina kyseli isovanhempien osallistumisesta/reaktoista tulokkaaseen. Meillä on miehen vanhemmille eka lapsenlapsi ja pientä hössötystä alkaa olemaan ilmassa. Varovaista tosin ;) Vähän loukkantuivat kun eivät ehtineet vaunuja ostaa... Omille vanhemmilleni tää oon jo kolmas. Tai siis isäni ei enää olekaan näillä metsästysmailla vaan siirtyi autuaamille oloille viime syksynä :( Olis varmasti ihan yhtä innoissaan tästä kun aiemmistakin. Äiti sen sijaan halus ne vaunut ostaa ja kyselee kuulumisia jatkuvasti. Tosin mulla on taustalla ne 2 keskenmenoa joista äiti tietää... vaikuttanee kovasti asiaan että on koko ajan yhtä huolissaan raskauden etenemisen suhteen ku minäkin. Hyvin on kyllä koko suku mukana odotuksessa ollut ;) Masun arviointia ja sp-veikkauksia koko ajan.



supu: liikkeistä kyselit. Muistaakseni ekat tunnistettavat liikkeet oli jotain rv18 mailla.. en ihan varma nyt ole. Semmosia hipsuja ja ihan ku joku olis pyöritelly golfpalloa mahassa ;) Koko ajan ne on voimistuneet siitä.



Suvskalle tsemppiä ja kyllähän se sieltä syntyy ;)



Omanapa kasvaa kovaa kyytiä. Eilen masu oli ihan omituisen muotoinen kun vauva jumppasi ja venytteli. Vasen puoli oli lommolla ja oikealla puolella tais olla pikkuisen pylly joka pollotti. Tää kaveri oli viimeks neuvolassa pää alaspäin ja taitaa pääasiassa niin päin nykyisin viihtyäkin. Tosin välillä luulen että kääntyy vieläkin ympäri. Joskus tosiaan liikkeet ottaa kipeää ja sillon varmaan pyörähtää ympäri?? En tiedä.



Äippäloman alkuun olis vielä vajaa kuukausi ja olen jo han rättipoikki. Mun sijainen alottaa vasta ihan siinä loman kynnyksellä joten yritän saada itteni jaksamaan vielä. Vaikeeta on. Selkä alkaa olemaan aika kipeä taas. Onneks mulla on ihanat työkaverit jotka pistää mut lepäämään vaikka kesken työpäivän. Jopa esimies käskee välillä sohvalle oikasemaan ;)



Irish 30+5

Heipparallaa taasen :)



Meiläkin on isovanhemmat ja isoisovanhemmat olleet todella innoissaan ihan alusta lähtien. Välillä tuntuu, että oma äitini on kärsimättömämpi kun minä ite :D Tuleva pikkunen on siis ensimmäinen lapsenlapsi kaikille isovanhemmille, joten senkin takia on varmasti odotus kaikilla kova. Se on kyllä ihanaa kun huomasin omasta isästäni kuinka hän on ihan herkistynyt tässä odottelun aikana. Ennen oli kunnon köriläs ja sellanen ihminen joka ei hevillä tunteitaan näyttänyt. Sympaattistahan se :)



Itse tunsin ensimmäiset liikkeet siinä joskus viikolla 15. Silloin se oli sellaista kuplintaa ja "kutitusta" vatsan alueella. Sitten taas joskus viikolla 20 tunsin ensimmäiset potkut. Se oli ihanaa. Ne potkut tuntuu jotenkin todellisimmilta, koska ovat niin voimakkaita. Siitä ne ovat sitten kokoajan voimistuneet :) Nyt tuntee jo todella tarkasti kun vauva tekee kuperkeikkoja, potkii ja muuten möyrii masussa. Sen kaiken voi myös nähdä paljain silmin päälle päin jopa paidan läpi ihan selvästi. Ihana tuntea ja nähdä, että kaikki on kohillaan :)

Jaksamisia sinne Irish79:lle vielä ennen äippälomaa! :)



-NIpukka ja Noppa 28+1-

Tänään tulee täyteen 30. raskausviikko ja tähän asti olen jaksanut olla töissä. Tänään oli kuitenkin pakko soittaa neuvolaan ja kysyä neuvoa, kun harjoitussupistuksia tulee heti, kun vähänkin olen jaloillani. Neuvolatäti ei uskaltanut päästää minua töihin aiemmin todetun kohdunsuun pehmenemisen vuoksi, vaan kirjoitti loppuviikon saikkua. Ensi tiistaina on lääkärineuvola ja silloin ratkeaa, pääsenkö vielä töihin, vai kirjoittaako lääkäri sairaslomaa äityislomaan (21.10) asti.



Rakas työnantajani suhtautui tilanteeseen kaikkea muuta kuin asiallisesti. Olen työpaikkani ainoa työntekijä ja nyt on sitten sairasloman myötä kuulemma menossa firmat nurin ja kaikki! Totesin kyllä pomolle, että aika heppaisella pohjalla tuntuu hommat olevan, jos koko pulju kaatuu 4 viikon saikkuun... Ottaa kyllä se asenne niin paljon päähän, ettei sen puoleen harmittaisi, vaikka olisin poissa äitiyslomaan asti. Mutta toki töihin vielä menen, jos lupa tulee.



Lepääminen on ollut yllättävän vaikea juttu. Koko ajan tekisi mieli tehdä jotain, edes pientä. No, vauvan nuttua olen kutonut, en ihan jouten ole osannut olla. Makuulla olisi muuten hyvä olla, mutta närästys on niin paha, ettei makaamisesta tahdo tulla mitään. Nämä kai on niitä paljon puhuttuja raskauden ihanuuksia... ;)

Sellanen juttu alkoi tässä mietityttämään, että miltä ne harjoitus supistukset oikein tuntuu? Oonko ainut tällänen tietämätön pölöpää vai onko normaalia vielä tässä vaiheessa? :D



Kiitoksii :)



-Nipukka ja Noppa rv 28+1-

Ninukki: Samaa mietin minäkin vielä viikko sitten. Toissapäivänä alkoi olla vatsa omituisen tuntuinen ja soitin sen vuoksi neuvolaan. Vatsa siis menee ihan kivikovaksi ja tuntuu "omituiselta". Neuvolasta sanoivat, että ne on harjoitussupistuksia. Eivät varsinaisesti ole kipeän tuntuisia, mutta tuntuu mulla ainakin epämiellyttävältä. Mulla on ollut rakenteiden venymisestä johtuvia alavatsakipuja koko raskauden ajan, ja ne pahenee supistuksen tullessa. En tiedä, miltä ne muilla tuntuu, mutta mulla on edellä kuvatun laisia.



Neuvolasta sanoivat myös, että harjoitussupistukset on vaarattomia ja niitä kuuluukin tulla (ei kuitenkaan tule kaikilla), mutta mun kohdalla eivät uskaltaneet päästää töihin, koska kohdunsuu on alkanut pehmentyä ja nuo supistukset voi kuulemma pehmentää sitä lisää, ja jopa alkaa avata paikkoja. Varmuuden maksimointia siis tämä sairasloma. Tosin olokin on ollut outo ja aika huono, joten en yhtään pahakseni pannut muutaman päivän lepoa. Nyt levätessä on huomannut, ettei ole työkunnossa. Mutta maanantaina yritän taas töihin, mikäli tilanne ei tästä muutu huonommaksi.

Moikka!

Onko alavatsakivut sulla aada-mari sellaisia pistäviä kipuja (vähän niinkun normaalisti jos kylkeä alkaa pistää kävellessä) lonkkaluiden tienoilla alavatsan alueella siis? Itselläni tulee sellaisia omituisia pistäviä kipuja alavatsaan aina jos kävelee pidempiä matkoja. Neuvolassa kyllä sanottiin, että se johtuu vaan siitä kun ne ripustimet siellä venyy ja on kovalla koetuksella.

Tuossa pari päivää sitten kun kävelin pidempää matkaa niin tuli taas näitä kipuja ja tuntui juuri siltä kun vatsa olisi mennyt ihan kovaksi. Ilmeisesti ne on siis myös niitä harkkasupistuksia minullakin. Onneksi ovat vaarattomia :) Kiitoksia infosta!

Itse en myöskään malttaisi töistä olla pois, mutta kai se on vaan sitten pakko olla itsekäs jos tilanne tästä vielä raskaammaksi meneepi.

Eli uskallan viimein ilmoittautua mukaan viikkoja nyt 8+3:)

Tiedot:

nimim.have

minä-87 mies-85

Kauanko kesti:ehkäisy jätetty 12/08 erittäin aikainen km 04/09

La:26.04.2010



Tänään oli eka neuvola ja siellä sitten neuvolatäti tarkisti onko siellä tosiaan joku ja olihan sielä pieni sykkeen kera

Ei nyt tullu koko viesti..

eli vielä jäi niin meidän neuvolaan tosiaan on ihan hiljan tuo ultralaite tullut millä saa katsottua myös alakautta ja minulta katsoi ilmeisesti siksi että 1 km takana.

Olo on onnellinen ja epäuskoinen:)

Heipparallaa! :) Täällä ois myöskin yksi esikoistaan odottava =)



Nimim. Miikulainen89

Ikä 20, mies 24

Paikkakunta Espoo

Pilleriraskaus, mutta onnellisin mielin odotetaan tulevaa perheenlisäystä

LA: Touko-kesäkuun vaihteessa. Ensimmäistä ultraa odotetaan, jotta saadaan varmistus LA:sta :) Mutta ihan alkutaipaleella vielä mennään.

No niinhän se sitten kävi, ettei ehditty torstain yliaikaiskontrolliin äitipolille, kun ti-ke-yönä yhden maissa tuli tarve vessaan, ja jotenki kumma tunne masussa ja alapäässä.. No just kun vessasta selvisin petiin, niin lorahti. Siitä kiireellä kampesin iteni takas ylös ja vessaan, ja niinhän sitä alkoi kirkasta lorahdella enemmänkin.Mieskin heräsi ja varmistettuani ettei se tod pissaa ole, niin soitin synnärille. Sieltä käskivät laittautua matkalle, ja toista tuntiahan matkalla meni. Perillä kätilö kyseli pikaisesti tilanteen, matkalla alkoi jo tulla supistuksia. Sairaalankamppeet niskaan ja petiin ja anturit masulle. Mittasivat vauvan sydänääniä ja supistusten voimakkuutta. Siinä muutama tunti meni kohtuullisessa olotilassa supistusten väliä laskiessa ja niiden napakoituessa. Viimein synnytyssali vapautui, olin jo niin kipeä ettei pystynyt puhumaan tms supistusten aikana. Ilokaasua sain ottaa nukutuslääkäriä odotellessa, ja tuskaa oli, voitte varmaan uskoa. Sit laitettiin epiduraalipuudutus, joka tehosikin hyvin jonkin aikaa. Tuossa vaiheessa oli kohdunsuu jo 7 cm auki. Yhtäkkiä supistukset alkoivat tulla tosi rajuina, alle minuutin välein, hyvä kun tajuissaan olin. Siinä kätilö tarkisti taas tilanteen ja olin kokonaan (vaadittavat 10cm) auki ja sai siirtyä synnytyssängylle. Se olikin viime hetki kun just selvisin, ponnistutti jo ihan valtavasti. Siinäpä se tyttö tuli maailmaan 12 min ponnistusvaiheen jälkeen, hetki piti välissä hellittää kun napanuora oli kaks kertaa kaulan ympäri ja se katkaistiin jo siinä. Äkkiä oli kaikki ohi ja ihana suurisilmäinen ja tummatukkainen tyttö rinnalla. Isä kävi hoitajan kanssa kylvettämässä ja ja punnitsemassa tytön, minua kursittiin kokoon melkein pari tuntia. (Tuli toisen askeen repeämä) Onnellisina asuttiin 3vrk perhehuoneessa, tyttö on ihana ja terve, tässä muutama tunti oltu kotona. Nyt se kuuluu heräävän, syöttämään siis.. Jatketaan toiste.



-Suvska ja typykkä 3550g ja 50,5cm.-

Ei kuulosta pahalta tuo synnytys.. Täällä ollaan vielä yhtnä kappaleena.. alkaa jo tuskastuttaan..



Jenni ja möykky 39+4

Heipparallaa Suvska!



Paljon onnea sinne teille koko perheelle :) Hyvä että kaikki on mennyt hyvin. Loppujen lopuksi kuulosti paljon helpommalta mitä olen ajatellut synnytyksestä :D Mutta sehän on yksilöllistä.. huh!

Vitsit kun olisi jo täälläkin sen aika... haluisin äkkiä jo synnyttämään ja saada sen pienen nuutin tuohon rinnalle

Heipparallaa Suvska!



Paljon onnea sinne teille koko perheelle :) Hyvä että kaikki on mennyt hyvin. Loppujen lopuksi kuulosti paljon helpommalta mitä olen ajatellut synnytyksestä :D Mutta sehän on yksilöllistä.. huh!

Vitsit kun olisi jo täälläkin sen aika... haluisin äkkiä jo synnyttämään ja saada sen pienen nuutin tuohon rinnalle

Heipparallaa Suvska!



Paljon onnea sinne teille koko perheelle :) Hyvä että kaikki on mennyt hyvin. Loppujen lopuksi kuulosti paljon helpommalta mitä olen ajatellut synnytyksestä :D Mutta sehän on yksilöllistä.. huh!

Vitsit kun olisi jo täälläkin sen aika... haluisin äkkiä jo synnyttämään ja saada sen pienen nuutin tuohon rinnalle

Täällä on kaikki mennyt ihan hyvin! Pahoinvointia on ollut jonkin verran, että en sitten tiedä onko arvot jotenkin huonontuneet vai onko se ihan normaalia tässä vaiheessa raskautta?! Vauva on kyllä ainakin omasta mielestäni hyvässä kunnossa. Potkuja ja liikkeitä muutenkin on sen verran, että välillä tekisi mieli jo saada hetken rauha :D Öisin varsinkin kun muutenkin vaikea nukkua niin sitten masuasukilla on hirveät zembalot tuolla masussa niin yritä siinä sitten nukkua.. haha! Ihanaahan se on kun tietää että kaikki on siellä hyvin, ei saisi valittaa.

Oi että... Sullahan Jennni1 on kanssa h-hetki jo ihan käsillä.. kirjoittelethan sinäki sitten synnytystarinoita tänne niin pääsee taas haaveilemaan tulevasta :)

Nyt pitää mennä takasin vauvanhuoneen järkkäilyn kimppuun :)

Ninukki ja Noppa 28+5

Moikka kaikille ja onnea vasta vauvelin saaneelle!!!

Itse kirjoitellut tähän asti tuonne joululahjojen puolelle, kun laskettu meillä joulukuussa siis. Nyt vasta huomasin, että tänne ekojaan odottavien luokse kuulun yhtä lailla!



Eli tässä meidän tiedot:



Lizzy-79

Oma ikä 30, miehen 28

Asumme Saksassa, jotenka synnytys myös täällä.

LA virallisesti 12.12. (viim. ultran mukaan 10.12.)

Yritys alkoi 10/07, eli aika tarkalleen 1,5 vuotta yritettiin, ilman keskenmenoja, ja lopulta kuitenkin ihan luonnon menetelmin alkoi odotus.



Oliskohan tuossa nyt kaikki...



Odotus sujunut ongelmitta ja ilman ihmeempiä vaivoja. Mitä nyt vähän närästää ja nyt alkanut taas vessassa ravaaminen. Viime ke:na rakenneultrassa kaikki hienosti, typyllä oli painoa jo 1100g!



Mukavaa syksyä ja hyviä vointeja kaikille!



Lizzy-79 ja Pähkinätyttö 28+1 (tai 28+3)

Paljon paljon onnea suvskalle perheineen!! ja tosiaan ihan kiva kuulla synnytyskokemuksia! Toivottavasti muutkin niitä jakavat :)



Tervetuloa uusille ensikoille! kiva kun porukka kasvaa, jospa saatais vähän vilkkaampaa keskustelua :)



Omaa napaa: ei oikeestaan mitään uutta.

Nyt alkaa muutto olemaan jo tosi lähellä, ens viikonloppuna päästään roudaa tavaroita! Loppuu tää pahvilaatikoiden ja jätesäkkien keskellä eläminen.



Näin eilen pitkästä aikaa joitain kavereita, kaikki oli ihan innolla kyselemässä ja masua silittelemässä. Ihan hassua, välillä jopa vähän vaivaannuttavaa, miten kaikki puolitututkin on innokkaasti mukana jännittämässä :)



Multa meni jotenkin meidän neuvolan perhevalmennustapaaminen ihan ohi, täytyy selvittää josko tulevassa neuvolassa se olis vielä edessäpäin niin pääsis osallistumaan. Onko kellään kokemuksia, tuntuuko se valmennus tarpeelliselta? Ilmeisesti siellä siis käydään läpi raskauden viimeisiä viikkoja?..

Meillä täällä Espoossa tuo perhevalmennus oli ainaskin tosi kiva. Suosittelen todella, että menet/menette. Sieltä tuli todella paljon kaikkea hyödyllistä tietoa. Se oli myös hyvä perhevalmennuksessa, että siellä tapasi kaikkia muita ensimmäistään odottavia ja pääsi jakamaan ajatuksiaan ja kyselemään miten muilla kaikki on sujunut :)

Kertoja oli siis 5 ja joka kerta oli eri aihe (lapsen hoitoon liittyviä juttuja ja sitten myös se henkinen puoli). Ainut minkä jätimme pois oli parisuhde, koska ajattelimme, että ei me mitään terapeuttista luentoa tarvita :D Kivoimpia oli ne kerrat joissa käsiteltiin synnytys a:sta ö:hön ja sitte viimeinen kerta kun käsiteltiin vastasyntyneen ensimmäiset viikot ja lapsivuodeosasto-aika...

Eli siis suosittelen kovasti jos on vaan vielä mahdollisuus päästä :)

Heippa taas,



meillä täällä Saksassa tietty kaikki vähän erilaista, mutta itse kans ilmoittauduin valmennuskurssille.

Täällä on tapana "etsiä" itselleen kätilö, joka mahdollisesti valmentaa synnytykseen (yksin, kumppanin kanssa tai ryhmässä), tulee synnytyksen jälkeen kotikäynneille (oman halun ja tarpeen mukaan kerran tai useita kertoja), tukee/ neuvoo imetyksen kanssa, neuvoo palautumisharjoituksissa jne.

Mä satuin saamaan itselleni kätilön, joka on samalla meijän synnärin johtava kätilö, hän myös pitää tänä syksynä kotonaan vielä yhden valmennuskurssin (sairaalan kurssi oli jo ylibuukattu), johon sitten ilmoittauduin. Se on kurssi naisille, mutta yhtenä iltana mennään miehen kans yhdessä. Itse ilmottauduin lähinnä siksi, että saa kysellä kaikkea mahdollista, mitä mieleen vielä kerkeää tulla synnytykseen ja sairaalassaoloon liittyen, esim. mitä tarvii mukaan sairaalakassiin jne. (täällä joka sairaalassa vähän eri systeemit) ja, että tapaa samassa tilanteessa olevia, samalla seudulla asuvia. Itse olen meijän Saksan kaveriporukassa ainoa, joka tällä hetkellä raskaana tai ylipäänsä pian "lapsellinen". Ja muutenkin suurin osa kavereista täällä asuu vähän kauempana, jopa 60km päässä. Joten ois tosi kiva, jos löytyis vaikka joku lähellä asuva uusi kontakti, jonka kanssa jakaa kokemuksia, kahvitella jne. Ja myöhemmin ois lapsellakin samanikäistä seuraa.

Me käytiin pari viikkoa sitten myös synnärillä tutustumassa, oli myös tosi kiva kokemus. Tietää vähän paremmin mitä tuleman pitää, mitä eri synnytysvaihtoehtoja, rentoutumista auttavia tai kipua ehkäiseviä konsteja tarjolla jne.

Itse en osaa jotenki pelätä itse synnytystä ollenkaan, niin miljoonat muutkin siitä selvinneet ja jollain konstillahan se vauva sieltä tulee (ei sinne masukkiin vielä ykskään ole jäänytkään...). Sattuu se varmaan perhanasti, mutta itse synnytys varmaan vauvalle vielä pahempi shokki kuin meille...ja ne kivut on ainakin hyvän asian puolesta ja palkitaan varmaan moninkertaisina sitten kun saa sen pienen nyytin syliin.

Meillä toinen 4D-ultra tän viikon torstaina, jänskättää nähdä, miltä se typy siellä näyttää nyt kun viikkoja jo melkein 29! Jos se nyt yleensä naamaansa näyttää, on jo kääntynyt pää alaspäin ja viime viikon rakenneultrassa katseli taaksepäin koko session ajan.

Mites te muut, ootteko käyneet 4D:ssä tai kuinka moni on halunnut tietää sukupuolen etukäteen? Me saatiin se sillon ekassa 4D:ssä kuus viikkoa sitten tietää (suureksi osaksi sen takia sinne mentiinkin).

Zemppiä kaikille, joilla lähtölaskenta alkanut ja synnytys kolkuttelee nurkan takana, kiva olis lueskella teidän kokemuksia!

Mukavaa viikkoa ja hyviä vointeja kaikille!

T: Lizzy-79 ja Pähkinätyttö 28+2 (tai 28+4)

Paljon onnea Suvskalle iloisista uutisista! Ihanaa oli lukea kun joku kertoo synnytyksestä ja heti tuli fiilis että eihän tuo synnytys nyt niin kamala juttu olekaan:) Tietysti täytyy muistaa että kaikilla ei mene se saman kaavan mukaan..



Meillä viime torstaina se 4d-ultra ja siellä saatiin nyt varmistus sukupuolesta ja tyttöhän sieltä on tulossa:) Seuraavana päivänä oli neuvola ja sieltä sain nyt matkaan ne äitiyspäivärahahakemuksen. Sitä tässä yritän kuumeisesti täytellä, taidan kyllä marssia sen kanssa kelaan ja täyttää sen siellä niin tulee varmasti sitten oikein. Sokerirasitukseen joudun liian painoindeksin takia ja se vähän hirvittää. Ei ole kuulemma mitään maailman parhaimman makuista litkua ja myös se odottelu siellä. Odota tunti, toinen ja kolmas, plaah!



Mutta nyt lähdetään koiran kanssa parturiin, hänellä on trimmaus:)



Supu3 22+6