Enää muutama kuukausi elinaikaa, ahdistaa, surettaa...
Perhettämme kohtasi ikävä asia reilu vuosi sitten kun minulla todettiin syöpä, pahanlaatuinen ja leikkaus on mahdoton kun on vaikeassa paikassa. Tuolloin antoivat elinaikaa maksimissaan 6kk eli yliajalla tässä jo mennään ja nautin jokaisesta päivästä, jonka saan viettää lasteni kanssa. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten lääkärit sanoivat, että todennäköisesti elän enää muutaman kuukauden.
Tiedän, että mieheni pärjää lastemme kanssa, mutta olen surullinen, etten saa viettää itse pidempään aikaa heidän ja mieheni kanssa. Meillä on 7lasta, 10v tyttö, 8v tyttö, 7v poika, 5v poika, 3v tyttö ja 1,5v kaksoset (tyttö ja poika).
Lapsillekin tämä on todella raskasta, nuorimmat ei kyllä vielä ymmärrä, mutta kolme vanhinta kyllä. Tuntuu vaan niin pahalta miten elämä voi välillä olla epäoikeudenmukainen.
Kommentit (59)
Osanottoni! Toivotan hyvää jatkoa joka tapauksessa ja jaksamista tulevaan!
meni aikoinaan lääkäriin kovan vatsakivun vuoksi ja epäili umpisuolentulehdusta.. lääkäriltä kova tuomio kaksi viikkioa elinaikaa, syöpä oli levinnyt aivoihin maksaan vereen ..kaikkialle, eli lopilta kolme viikkoa lääkärin tuomiosta..
Olen niin pahoillani :"(
Suurensuuri halaus ja erittäin paljon voimia teille kaikille! Toivon todella voimia ja siunasta teille!
Rauha ap:n sielulle sekä kaikille urpoille joiden vajaa aivokapasiteetti ei riitä ymmärtämään muuta kuin oman pikkuelämän pikkukuvioita
Otan osaa jos näin on, mutta sinulla on ammattitaidoton lääkäri, sillä nykyään lääkäri ei saa sanoa tuollaisia ennusteita, kun ei sitä kukaan tiedä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2009 klo 08:06"]
Perhettämme kohtasi ikävä asia reilu vuosi sitten kun minulla todettiin syöpä, pahanlaatuinen ja leikkaus on mahdoton kun on vaikeassa paikassa. Tuolloin antoivat elinaikaa maksimissaan 6kk eli yliajalla tässä jo mennään ja nautin jokaisesta päivästä, jonka saan viettää lasteni kanssa. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten lääkärit sanoivat, että todennäköisesti elän enää muutaman kuukauden.
Tiedän, että mieheni pärjää lastemme kanssa, mutta olen surullinen, etten saa viettää itse pidempään aikaa heidän ja mieheni kanssa. Meillä on 7lasta, 10v tyttö, 8v tyttö, 7v poika, 5v poika, 3v tyttö ja 1,5v kaksoset (tyttö ja poika).
Lapsillekin tämä on todella raskasta, nuorimmat ei kyllä vielä ymmärrä, mutta kolme vanhinta kyllä. Tuntuu vaan niin pahalta miten elämä voi välillä olla epäoikeudenmukainen.
[/quote]
Eikö sulla ole ystäviä? Ihmettelen aidosti, että miten uskallat näin vaikeasta asiasta kirjoittaa tänne palstalle provoepäilyjen ja mahdollisten riehnausten takia. Etkö ole niin huonossa kunnossa että 5-v ymmärtää.
Kyyneleethän tässä valahtaa silmiini, vaikka en edes tunne sinua (jos olet provo, niin onnea vaan sait liiikuttumaan. Olen kuitenkin sen verran älykäs ihminen, että tällainenkin käy mielessäni.)
Jumalan siunausta joka tapauksessa!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2015 klo 08:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2009 klo 08:06"]
Perhettämme kohtasi ikävä asia reilu vuosi sitten kun minulla todettiin syöpä, pahanlaatuinen ja leikkaus on mahdoton kun on vaikeassa paikassa. Tuolloin antoivat elinaikaa maksimissaan 6kk eli yliajalla tässä jo mennään ja nautin jokaisesta päivästä, jonka saan viettää lasteni kanssa. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten lääkärit sanoivat, että todennäköisesti elän enää muutaman kuukauden.
Tiedän, että mieheni pärjää lastemme kanssa, mutta olen surullinen, etten saa viettää itse pidempään aikaa heidän ja mieheni kanssa. Meillä on 7lasta, 10v tyttö, 8v tyttö, 7v poika, 5v poika, 3v tyttö ja 1,5v kaksoset (tyttö ja poika).
Lapsillekin tämä on todella raskasta, nuorimmat ei kyllä vielä ymmärrä, mutta kolme vanhinta kyllä. Tuntuu vaan niin pahalta miten elämä voi välillä olla epäoikeudenmukainen.
[/quote]
Eikö sulla ole ystäviä? Ihmettelen aidosti, että miten uskallat näin vaikeasta asiasta kirjoittaa tänne palstalle provoepäilyjen ja mahdollisten riehnausten takia. Etkö ole niin huonossa kunnossa että 5-v ymmärtää.
Kyyneleethän tässä valahtaa silmiini, vaikka en edes tunne sinua (jos olet provo, niin onnea vaan sait liiikuttumaan. Olen kuitenkin sen verran älykäs ihminen, että tällainenkin käy mielessäni.)
Jumalan siunausta joka tapauksessa!
[/quote]
Minä ihmettelen aidosti, ettet sinä katso viestien päiväyksiä...
[quote author="Vierailija" time="01.09.2009 klo 14:10"]
eilisessä ohjelmassa puhuttiin perheinterventiosta, jossa lapsia valmistetaan tulevaa - ja kuulosti siltä, että sitä ei kukaan tullut tarjoamaan, vaan ihan itse piti äidin vaatia, että saivat...
[/quote] Miksi joka asiaan on nykyisin TERAPIA?!? Kaikesta ELÄMÄÄN KUULUVASTA eli sairaudesta ja kuolemasta on tehty nykyisin terapoitavaa! Onhan syöpä nuorella harvinaista, mutta ei kaikkeen tarvitse terapiaa. Keskuteluapua kyllä, mutta ystävät tähänkin voi riittää. Olemme niin-in vieraantuneita todellisuudesta ja psykologit sun muut terapeutit hieroovat tyytyväisinä käsiään yhteen.
Eteenpäin vaan, sanoi mummo lumihangessa.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2009 klo 14:13"]
meni aikoinaan lääkäriin kovan vatsakivun vuoksi ja epäili umpisuolentulehdusta.. lääkäriltä kova tuomio kaksi viikkioa elinaikaa, syöpä oli levinnyt aivoihin maksaan vereen ..kaikkialle, eli lopilta kolme viikkoa lääkärin tuomiosta..
[/quote]
Minä taas tunnen tapauksen, jossa elinaikaa annettiin pari viikkoa, eli muutaman päivän.
Nuori äiti (1 v lapsi, oli jo palannut äitiyslomalta töihin) vietiin töistä ambulanssilla sairaalaan kovien kipujen takia (selän ja vatsan alueella, ei pystynyt itse kävelemään). Umppariepäilynä leikkaukseen, salissa kirurgit löysi vatsan alueelta useamman kasvaimen, kyseessä syöpä joka oli ehtinyt levitä pitkälle. Tämä tapahtui maanantaina, torstaina menehtyi.
Vata ruumiinavauksessa selvisi, että syöpä oli aika lailla kaikkialla vatsaontelon elimissä, keuhkoissa, luissa jne, ei selvinnyt varmuudella mistä alkoi.
Monet lasten syövät ilmenevät kanssa niin myöhään että kuolee parissa päivässä. Se jokin akuutti leukemia, en muista nimeä tarkemmin. Mutta pe sairaalaan kuumeen vuoksi ja su menehtyi.
Toivottavasti on apua. Elinaikaa luvattu pari kuukautta vuonna 2009.
Ja joku on nostanut ketjun v.2009..taitaa olla kuollu ja kuopattu jo.
-ohis
Menin ihan sanattomaksi, kauheaa.
mutta jotenkin tuntuis että en pystyisi netin palstoille kirjoittelemaan, luulisin että tekisin jotain tärkeämpää.
Minäkin menetin mieheni, mutta onnettomuudessa ja täysin yllättäen. Joku sanoi, että tiesii perheen, jossa (olikohan) miehellä sairaus ja vaimo oli sanonut, että oli hyvä kun sai asiat puhuttua ennen miehen kuolemaa. Tässä olen samaa mieltä, meillä ei sitä mahdollisuutta ollut.
Meidän lapset oli tuolloin 7v, 4v, 3v kaksoset, 2v ja 3kk