Lue keskustelun säännöt.
Enää muutama kuukausi elinaikaa, ahdistaa, surettaa...
01.09.2009 |
Perhettämme kohtasi ikävä asia reilu vuosi sitten kun minulla todettiin syöpä, pahanlaatuinen ja leikkaus on mahdoton kun on vaikeassa paikassa. Tuolloin antoivat elinaikaa maksimissaan 6kk eli yliajalla tässä jo mennään ja nautin jokaisesta päivästä, jonka saan viettää lasteni kanssa. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten lääkärit sanoivat, että todennäköisesti elän enää muutaman kuukauden.
Tiedän, että mieheni pärjää lastemme kanssa, mutta olen surullinen, etten saa viettää itse pidempään aikaa heidän ja mieheni kanssa. Meillä on 7lasta, 10v tyttö, 8v tyttö, 7v poika, 5v poika, 3v tyttö ja 1,5v kaksoset (tyttö ja poika).
Lapsillekin tämä on todella raskasta, nuorimmat ei kyllä vielä ymmärrä, mutta kolme vanhinta kyllä. Tuntuu vaan niin pahalta miten elämä voi välillä olla epäoikeudenmukainen.
Kommentit (59)
ja mietin että eikö mikään ole provoille pyhää :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on levinnyt syöpä ja elinaikaennuste max 6 kk. Olen kirjoittanut lapselleni 8-sivuisen kertomuksen omasta itsestäni ja lapseni varhaislapsuudesta, sen hän voi sitten myöhemmin lukea. Olen myös valanut uskoa, että lapsi pärjää ilman äitiäkin. Eihän minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa asioiden olla ja ajatella, että asiat etenevät omalla tavallaan.
Perhettämme kohtasi ikävä asia reilu vuosi sitten kun minulla todettiin syöpä, pahanlaatuinen ja leikkaus on mahdoton kun on vaikeassa paikassa. Tuolloin antoivat elinaikaa maksimissaan 6kk eli yliajalla tässä jo mennään ja nautin jokaisesta päivästä, jonka saan viettää lasteni kanssa. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten lääkärit sanoivat, että todennäköisesti elän enää muutaman kuukauden. Tiedän, että mieheni pärjää lastemme kanssa, mutta olen surullinen, etten saa viettää itse pidempään aikaa heidän ja mieheni kanssa. Meillä on 7lasta, 10v tyttö, 8v tyttö, 7v poika, 5v poika, 3v tyttö ja 1,5v kaksoset (tyttö ja poika). Lapsillekin tämä on todella raskasta, nuorimmat ei kyllä vielä ymmärrä, mutta kolme vanhinta kyllä. Tuntuu vaan niin pahalta miten elämä voi välillä olla epäoikeudenmukainen.
Toivottavasti auttaa, sinua, miestäsi ja lapsia voimia *rutistus*
Neljän pienen lapsen äiti Katja joutui valitsemaan arkkunsa nuorena.
SILMINNÄKIJÄ:
LÄHTÖLASKENTA
YLE TV2 ma 31.8.09 klo 22.05
"Minä en koskaan teitä jätä" - otteita Katjan kirjeestä muistotilaisuudessa
Silminnäkijä aloittaa syksyn uuden tuotantokauden palaamalla syöpään sairastuneen nuoren äidin Katjan perheen luokse. Katja Kotikangas kertoi viime joulukuussa Silminnäkijässä, että hän ei tule selviämään syövästä.
Elämä yllätti kuitenkin perheen. Vuoden alussa Katja sai tietää, että elinaikaa on noin 3 kuukautta. Kuten usein käy, ennusteet eivät osu kohdalleen. Katja sai elinaikaa enemmän. Hän menehtyi elokuun alussa.
Silminnäkijän toimittaja Tiina Merikanto palasi Katjan luokse keväällä ja lopuksi elokuussa.
Katjalla oli neljä pientä lasta. Kaksi viimeistä vuotta on kulunut siihen, että Katja valmisteli perhettään kohtaamaan väistämättömän.
Katja oli nuori, mutta silti hän suhtautui kuoleman odotukseen harvinaisen kypsästi. Hän ajatteli jälkeenjäävien elämää. Kuoleman jälkeen on elämää, sillä läheisten elämä jatkuu.
Kuoleman kohtaamista on käsitelty yleensä omasta näkökulmasta. Katja kertoi, miten läheisiä valmistellaan. Katjan tarina muistuttaa myös siitä, että kertomukset syövästä eivät ole pelkästään selviytymistarinoita.
- Mä olen ottanut kuoleman matkakumppaniksi, niin se on jollakin tavalla kulkenut siinä mun vierellä. Mutta musta tuntuu nyt, että se on pysähtynyt siihen.
Katja sanoi, että lasten tulee tietää ja olla varmoja siitä, että heistä pidetään hyvää huolta myös äidin kuoleman jälkeen.
- Meille kuolemasta puhuminen on avoin asia, me ollaan keskusteltu siitä, mitä kuolema on ja lapset on saanut kysyä siitä ja me on yhdessä surtu sitä, tehty sitä surutyötä, luopumistyötä.
Siinä, kun joku valitsee hautajaisvirret ja hautapaikan, Katjan valmistautuminen ja valmentautuminen ulottui niin arjen asioihin kuin läheisiin ihmisiin. Hän mm. taisteli kotiavusta ja vuoden taistelun jälkeen sai sitä perheelleen Oulun lääninhallituksen tuella.
Mennyttä kahta vuotta Katja piti elämänsä rikkaimpina. Elämän rikkaus syntyy siitä, että elää nyt ja tässä. Se voi kuulostaa kliseeltä, mutta ei ole sitä silloin, kun päiviä on todella rajallinen määrä.
- Mä kuolen sitten kun on sen aika. Mä kuolen sitten kun mun sydän lakkaa lyömästä. Siihen asti mä elän ja olen tässä.
Silminnäkijä aloittaa samalla uudella ohjelmapaikalla maanantaisin TV2:ssa iltauutisten jälkeen klo 22.05. Tutulla torstain lähetyspaikalla klo 22.35 nähdään pikauusinta, eli myös vanha ohjelmapaikka säilyy.
Jos ei kerro mikä syöpä niin ei voi olla totta. Miksi kaikki pitää kertoa todella tarkkaan? Ihmetyttää tällainen, jos aloittaja hakee tukea ja neuvoja niin toiset sitten laukoo tuommosia älykkyyksiä.
En osaa ap sinua neuvoa, mutta paljon voimia teidän perheelle jaksaa kaiken läpi. Ja jos ette vielä ole miehesi kanssa puhuneet asioita selviksi niin tehkää se.
kuvitella mitä te käytte nyt läpi. Voimia toivon teille kaikille, rankkaa on aivan varmasti.
Älä välitä näistä, jotka sanovat, etteivät usko ym, näitä valitettavasti täältä löytyy ja tulevat kaikkiin ketjuihin kertomaan ajatuksiaan.
Minun äitini kuoli munasarjasyöpään kun minä olin 1,5v. En hänestä paljonkaan muista, mutta onneksi on valokuvia ja hänen kirjoittamansa kirjeet minulle, joissa kertoi itsestään ja kaikkea mitä olisi minulle halunnut tulevaisuudessa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä usko minäkään, koska ei kerro mikä syöpä on. Jos voi kertoa lastensa iät ja muut asiat, pitäisi olla myös rohkeutta kertoa hieman enemmän. Mitä menetettävää on kertomisessa.
Vai sinäkö keksisit aloittajan syövälle jonkun näpsäkän hoidon tässä joutessasi, jolla koko homma saataisiin pois päiväjärjestyksestä? Olennaisempaa lienee itse asian eli hyvästijättöjen ja lasten tulevaisuuden käsitteleminen.
Ja kovastipa kiinnostaa kuka "ei usko". Mitä ihmeen väliä keskustelupalstalla kirjoitettaessa edes lopulta on sillä, keskustellaanko jonkun (nimimerkittä kirjoittavan) todellisesta tilanteesta vai ehkä jonkun dokumentin pohjalta? Joku vaan pääsi riemuitsemaan taas sillä provo-rääkymisellään...
eilisessä ohjelmassa puhuttiin perheinterventiosta, jossa lapsia valmistetaan tulevaa - ja kuulosti siltä, että sitä ei kukaan tullut tarjoamaan, vaan ihan itse piti äidin vaatia, että saivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt on kyllä jo enemmän kuin "ei ihan reilua". Totta kai haluaisit nähdä lastesi kasvavan ja olla heidän tukenaan. Aina se vaan ei ole mahdollista. Sulla on kuitenkin kova tahto, jonka voimin olet jo elänyt tänne yliajalle.
Oletko kirjoittanut lapsille kirjeitä tulevaisuuteen? Jos pystyt, se voisi olla heille aivan mahtava lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2009 klo 10:04"]
"Lääkäri saattoi vain todeta, että on tapahtunut ihme."
[/quote] Linkkisi ei toimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista.
Jos voi kertoa lastensa iät ja muut asiat, pitäisi olla myös rohkeutta kertoa hieman enemmän. Mitä menetettävää on kertomisessa.