??? TAMMIVAUVAT syyskuussa ???

Pakko tulla kirjottaan jotain, ettei kukaan ihmettele.

Meillä oli miehen kanssa tossa joku aika sitten ihan kauheen iso riita ja mies muutti pois. Oon ollu niin vitun paskana, et saan just huolehdittua Oonasta. Kaikki muu tuntuu ihan turhalta, en pysty syömäänkään mitään, ku ei vaan oo nälkä ja itkettää koko ajan...

Ja Oona vaan tuntuu ihmettelevän, että mikä äitillä on, kun itkee koko ajan..En ois uskonu, että tää olis näin vaikeeta..

Noh, onneks on Oona, muuten en pääsis varmaan sängystäkään ylös aamusin..



Joten en nyt ehtinyt lukea edes teidän muiden juttuja läpi, en yksinkertaisesti vaan jaksa..



Mutta Oonalla on kaikki hyvin. :)



Jadmiras ja Oona 7,5kk

Ensinnäkin JADMIRAKSELLE voimia ja pahoittelut!!Meilläkin on välillä tosi vaikeeta miehen kans ja silloin aina aattelen,että pääsisin helpommalla ilman tota ukkoa...Mutta tosi paikan tullen,taitaisi kyllä olla aika kauheeta!!Mikähän siinä on,että välillä kaikki toisessa ärsyttää niin hirveesti,välillä taas sietää samoja juttuja,eikä ees harmita...Taitaa olla ne naisten hormonit!?



Mäkin ostin pe-aamuna kaupasta sen uuden vauva-lehden.Ja niin olin sitä odotanut,että jo koulun pihalla keskimmäistä odotellessa piti alkaa sitä Enkelinäidin(meniköhän nimim.oikein??) juttua lukemaan.Itkua minäkin siinä nieleskelin ja loppuosa jutusta oli pakko säästää kotiin,jossa sitten sai rauhassa itkut tirauttaa sitä lukiessa.Ja taas tuli se sama tunne,kun silloin helmikuussa,kun tuon viestin täältä koneelta luin ja oli itellä muutaman päivän ikäinen vauva sylissä...Hevillä ei tuo tilanne näköjään minulta unohdu!! Voimia Enkelinäidille ja kiitos tuosta ihanasta jutusta lehdessä!



Netta ei edelleenkään eteenpäin ryömi,vaikka silloin viikko sitten alkoi niitä "ryömimisliikkeitä" tekemään.Viihtyy kyllä lattialla ja pyörii napansa ympäri lelulta toiselle tossa peitolla...



Eipä meillekään kummempaa kuulu!Vähän tuntuu kun ois Netalla öisin nenä tukossa,semmoiselta se hengittäminen kuulostaa.Päivisin kuitenkin ihan ok,eikä ollenkaa nuhaisen oloinen.Tänään meillä alkaa muskari;taitaa äiti olla enemmän innoissaan siitä kun tuo tyttö!Taitaa siellä Netasta olla mukavinta muiden vauvojen seuraaminen,lauluista viis...



Mukavaa alkusyksyä kaikille isompien ja pienempienkin murheiden kanssa painiville ja muillekin!



T:kotiäityli + Netta 7kk 1vko(huomenna)

Jadmirakselle paljon voimia!! Todella kurjaa, että teille kävi noin. Koeta jaksaa, vaikka varmasti on todella rankkaa nyt.



Tutti ei meillä auta nukahtamiseen tai oikeastaan mihinkään. Tyttö ei ole koskaan syönyt tuttia; pienempänä ei osannut/halunnut ja nykyisin jos ollaan kokeiltu, niin leikkii vaan sillä tai sitten jos ovelasti vaihtaa tissin tuttiin, niin alkaa itku.. Huomaa siis heti eron ja ainoastaan tissi kelpaa.



Kylvyssä me käydään myöskin päivittäin. Ollaan otettu se osaksi iltarutiineja ja typy tykkää ihan hirmuisesti. Myöskin iho on kestänyt kylvyt hyvin.



Joku puhui siitä kuinka on vaikea ajoittaa asioita välillä oikeaan aikaan ja olen kyllä samaa mieltä. Välillä kaikki rytmit sujuu kuin tanssi ja sitten jonkun asian pieleen mennessä on mietittävä siirtääkö nyt lounasta tai unia vai pysytäänkö rytmissä.. Itse stressaan ehkä vähän liikaakin näistä, mutta on se ihan hyvä pitää jonkinlaista rutiinia yllä, niin tyttökin sitten tietää mitä seuraavaksi tapahtuu..



Marlenen vähis tykkäs käheestä äänestä.. Täälläkin se on ihan in!! Typy raakkuu kun varis aikaajoin ja muutenkin kaikki uudet ääntelyt ja tavut on hauskaa. Aamusin kun typy on herännyt otan sen siihen viereen leikkimään, josko saisin vähän vielä torkuttua, mutta juttua tulee niin paljon etten ikinä pääse uneen saakka.



Viime yö oli ihan mukava. Tyttö ei herännyt kun kaksi kertaa. Muuten on kyllä taas heräillyt usein. Alkaa kyllä univelkaa olemaan ihan riittävästi!! Joku puhui allergiasta ja oon alkanut miettiä josko se meilläkin syy noihin heräilyihin. En ollut aikasemmin lainkaan edes pitänyt sitä vaihtoehtona, mutta kun sen joku muu totesi, niin alkanut askarruttamaan. Meillä meinaan usein kun tyttö herää niin itkasee samalla kun pierasee. Sitten taas justiin kun on nukahtamassa saattaakin tulla kova pieru ja taas ollaan hereillä. Pitääkin ottaa neuvolassa puheeksi tai sitten ihan vaan itsenäisesti kokeilla josko jonkin ruoka-aineen poisjättö auttaisi. Itse oon miettinyt vähän kauraa.. Toisaalta tytöllä ei ole kyllä mitään muita oireita ollut.. Millaisia oireita huomasitte teidän vauvoilla, jolla allergiaa on todettu?



Hyvää viikon alkua kaikille!!



T. Mono+tyttö 7,5kk



Muoks.

Mamia piti onnitella tytön "äiti"-sanasta!! Täälläkin on sanottu "äiti" ja "iti" useaan otteeseen. Ekaks pistin vahingon piikkiin, mutta nyt luokittelen jo ekoiksi sanoiksi!!

päivittelin Chryseis:in listalle, ku vihiroon pääsin sisälle. Lukemahan oon välis päässy, muttei yhtää sen piremmälle.



Meilloli isäntä viimme viikon isyyslomalla viimmeesen pätkän, ku mun loppuu kuun lopus vapaat. Ja mä näin sitä viä vähemmän ku työviikkoona normaalisti! Meinasin jo äriäästä, jotta nii mikäs loma sulla ny olikaa??? Aamusta varahin ehtoo myöhälle asuuli mopoansa koriaalemas veliensä hallis. Saattoo kotona käyrä hotalehtamas jotaki ja taas painoo tukka putkella. Muutaman kerran oli flikan tai isoompien kans, mutta muuten ei ollu nii mitää apua mistää. Istuu soffalla ja vahtaa töllötintä. HÖ! Meinasin sitä sänky-rojektia eristää loman aikana, muttei siitä mitää tullu viäkää, ku ei se ollu kotona apuuna. Kokeelen jos huomenna sais, ku meille tuloo korinhoitajia oikee 2. Toinen saa vahtia mukuloota ja toisen kans pistetähän kämppää kuntohon. Muuten Juulia nukkuu viä ens vuonnaki meirän välis.



Jadmirakselle ja muillekki ukkojensa kans hasajaville: mä oon henges teirän mukana. Meillei mitää nii vakavaa oo ku tiellon ollu, voin vaan tuumata palioko pahempaa teillon, ku mullaki jo kiehuu... Voimmia jokahittelle ja eteheppäin niinku se muori lumes (Marlenko se oli vai kenenkä?)! Ja Eikkulistaki oli kiva kuulla taas, voimmia sullekki, jotta jaksat!



Mutta pitää jatkaa hommia. Eikä täs oikeen ollu asiaakaa, aiva muuta taas tuli.



Toivotahan tästä parempaa ku viimme viikko ja jos ei oo maharollista, niin ainaki sitte yhtä hyvää!



t: Äitee ja Juulia 7,5kk

Meillä on muuten kanssa Oonalla toi "äiti" sana käytössä.

Eilen viimeksi, kun mun täti tuli käymään ja mä menin koiran kanssa lenkille, niin kun tulin takas sisälle ja Oona kuuli mun äänen, tuli sieltä enimmäiseksi tuo "äitii". :)

Eka laitoin kanssa ihan vahingon piikkiin, mutta nyt sitä on alkanut tulemaan paljon useammin. Välillä se on sellaista "äiiii tiii", niin en oo varma, tarkottaako sitä vai ei. :D Muuten meillä ei sitten mitään tavuja sanota, että tuo on kyllä ainut.



Oon todella onnellinen siitä, että Oona on nyt reilun viikon verran jo nukkunut yöt heräämättä, menee illalla 21-22 nukkumaan ja aamulla 06-07 ylös. Tosin eilen aamulla heräsi vasta 10.30, vaikka oli illalla mennyt nukkumaan jo 21. Enkä todellakaan tiedä miten sitten jaksaisin, jos Oona vielä heräilisi yöllä. Ja päikkäritkin on onneksi sen 2-3h kerralla. :) Ja Oona on muutenkin ollut nyt tosi helppo, ei kitise, paitsi kun on väsy ja nälkä ja itkee vaan jos on kaatunut.



Rahatilanteesta mä oon aikasemmin tänne valitellut, niin en sitten tiedä miten nyt pärjään. Mies kummiski lupas maksaa mun vuokran kokonaan siihen saakka, kunnes saan työpaikan, niin kai se auttaa aika paljon..



Ja oon myös tänne puhunu siitä, että vois olla mulla ja Oonalla paljon helpompaa ilman miestä, mutta kyllä se tosipaikka kun tulee, niin muuttuu kyllä ääni kellossa. Tekisin oikeestaan mitä vaan, että saisin jakaa arjen taas miehen kanssa, enkä joutuis olemaan niin paljoa yksin Oonan kanssa. Vaikka kyllä se lupasi tulla Oonan kans myös arkisin, että mä pääsen spinningiin ja kavereittenki kans, ja nyt heti jo ens vkl se tule TÄNNE MEILLE oonan ja mun seuraks. :) Meillä kun on nyt oikeestaan se tilanne, että me ei asuta yhdessä, mutta kai silti seurustellaan. Mies muutti takasin äitilleen, että tilanne vähän tasaantuis ja sitten katsotaan jonkun ajan päästä, että miten mennään eteenpäin.

Niin, ja se, että mies täällä vaan sotki paikkoja, eikä auttanut oikeestaan missään, niin kyllä mä mielummin sen valitsen, kun yh-elämän.



Njoo, valitusta valitusta ja omaa napaa vaan. :D

Piti mun johki muuhunki vastailla.



Niin sitä kylpemisestä, niin meillä kylvetään n.2 kertaa viikossa, meillä on ammeessa sellanen istuin tuki, jossa Oona voi huoletta istuskella yksinään ja ite oon samaan aikaan suihkussa. Oona tykkää ihan kauheesti loiskia vettä ympärinsä ja suuttuu, kun sen nostaa ammeesta pois. :) Meillä oli yks kumiankkaki, mutta harmi vaan, kun mies oli jättäny kylppärin oven auki, ni koira oli hakenu sen ankan ja tuhonu sen. :( Kun se oli sellanen vinkuankka, ni koira aatteli, että se olis sen lelu. Se koittaa aina välillä muutenki riepotella Oonan pehmoleluja, täällä kun on Oonan ja koiran lelut vähän sekasin tuola pitkin lattioita. :D



Hmm mitähä vielä? No, tuun myöhemmin kirjottelemaan lisää. Tänään meen vielä pankkiin lainaneuvotteluun, että saan raha-asiat kuntoon. :)



Jadmiras ja Oona 7kk3vko

Meilläkään ei ryömitä, kovasti neiti kyllä muuten liikkuu pyörii ja möyrii pylly pystyssä, peruuttaminenkin onnistuu. Kovasti yrittää kurotella tavaroita, ja eilen vahingossa sai itsensä eteenpäin. Eiköhän se ole ajan kysymys milloin lähtee liikkeelle, kiirettä ei todellakaan ole.



Onneksi yöt sujuvat edelleen hyvin, nukutaan 9-8 välillä vähän inahtelee mutta ei pahemmin ja jos joskus harvoin oikein itkettää niin tyytyy tuttiin ja jatkaa unia.



Kaikille vauvojensa valvottamille voimia.



Murretta on mukava lukea, tulee mummi mieleen...minäkin olen syntyjäni EP:lainen. Joten anna palaa vaan ;)



Haikeana myin pieniä kestovaippoja pois, ja ihan kiitettävästi kauppa onkin käynyt. Surua lievittääkseni olen sitten kutonut uusia villiksiä, nyt puikoilla novitan runo langasta pitkäpunttiset ja kaksi kerää luonnonvalkoista merinoakin löytyisi...inspistä odotellaan.



Harmittaa teidän puolesta joilla on parisuhdekiemuroita, ne on tosi ikäviä. Meilläkin oli omat etsikkoaikamme...onneksi paljon ennen lapsia. Nyt kriisi saadaan aikaiseksi vain jos maito tai ketsuppi on loppu, onneksi me ei keskenämme riidellä, ollaan hiouduttu ja kasvettu yhteen, no ollaan oltu yhdessä jo melkein 20 vuotta.



Koettakaahan nauttia syksystä ja auringosta



JB72

Varmasti tulet selviämään. Kyyneleitä ja penninvenytystä se on, mutta miten paljon voimia ja onnea se pieni antaakaan. Vaikka nyt tuntuu rankalta niin ehkäpä sinäkin jonain päivänä todella huomaat, että kuitenkin se oli se paras ratkaisu kaikille. Tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä, nimim. entinen parikymppinen yh. Jos mulle silloin esikoisen vauva-aikana olsi tullu kertomaa, että vielä suurperheen saan niin en kyllä olisi uskonut. Itselleni ero esikoisen siittäjästä - tuosta en koskaan voi käyttää isä-nimitystä - oli aikanaan lopullinen (tuo ei ole KOSKAAN nähnyt poikaa), mutta teidän tilanne on tietysti toinen... Ehkäpä kymmenien vuoden päästä teilläkin on yhteinen "seesteinen" arki vanhana parina...



Muuten meillä menee entiseen malliin, kylvetään kun jaksetaan joskus useammin joskus kerran viikossa ja muutenkaan ei oteta stressiä minkään asian tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.



Ja sekä vauva- että hauvakuume vaivaavat edelleen... Vaikka tuolla jälkimmäisellä rintamalla on tapahtunut se, että anopin seropi on nyt kohta kuukauden ollut meidän hoivissa, kun anoppi joutui yllättäen ensin taysiin ja sitten terveyskeskushoitoon... Koirasta huolehtiminen ei ainakaan yhtään lievennä kaipuuta omien hauvojen perään.

Mies vietiin tänään ambulanssilla sairaalaan, kun sille nousi yhtäkkiä yli 39 asteen kuume ja tuli kauhea flunssa. Sillä on kai se sikainfluenssa sitten nyt!! Ja mua pelottaa ihan sika lujaa, että se tulee Oonallekkin, mies kun täällä eilen kuitenkin oli melkeen koko päivän Oonan kanssa!



Mulla oli aamupäivästä tänään kuumeinen olo, mutta otin buranan ja se meni ohi..

Piti tulla kurkkaamaan oliko joku muistanut sen lehtijutun ja näköjään oli. Siinä pieni pintaraapaisu kaikesta tapahtuneesta.



Viimeinen kuukausi on mennyt kivasti, laitettiin asunto myyntiin ja ostettiin uusi. Perjantaina alkaa parin viikon kesäloma ja sitten muuttotouhut. Pienestä täällä haaveillaan edelleen, tosin adoptio on vahvammin mielessä kun koskaan aiemmin.



Joku toivoi, että oon saanut lohtua myös täältä ja tarvii myöntää, että kyllä oon saanut. Te ehkä osaatte kaikista parhaiten ymmärtää sen mitä mä menetin.



Tsemppiä Jadmirakselle! Ja muille kanssa. Hurjaa, että ensimmäiset teistä voi jo alkaa kohta palaileen töihin!

En saanut unta enää uudestaan sitten millään kun piti nousta vessaan ja poikakin oli levoton. Ja sitten iski pahoinvointi j piti syödä. Tässä netissä surffaillut jo reilun tunnin..huh!



Jadmirakselle voimia kovasti!



Minäkin luin enkelinäidin jutun ja kyllä se kosketti kovasti.



Meillä täällä poika on alkanut rohkeaksi ja kävelee seinästä tukea ottaen jo vaikka minne. Tarpeeksi kun kiinnostaa jokin juttu, niin sinne mennään kyllä sitten.=D

Viides hammas löytyi suusta, millon lie tullut. Nyt kun isi on ollut kotona paljon, niin poika on selvästi tottunut että isi hoitaa. Eilen kun isi lähti yksin asioille, niin itku tuli hetkeksi heti kun ovi naksakti kiinni. Oon itse väsyksissäni ja huonovointisuuden takiakin lepäillyt paljon kun siihen on ollut mahdollisuus ja mies on hoitanut poikaa sitten melkein kokopäiväisesti välillä. Harmi että jollakin täällä (en nyt enää muista kuka mainitsi) isi ei isyyslomalla osallistu vauvan hoitoon..=/ Täällä mies on aivan innoissaan aina ollut osallistumassa.



Kova asuntokuume on päällä, mutta onkohan varaa vielä..ei jaksais enää maksella isoa vuokraa seuraavia kolmea neljää vuotta, miten nyt mun töihin meno ajoittuisikaan. Mut mielummin näin, kuin että lapset hoitoon tosi pienenä, kun tällai pärjätään kumminkin.



Ajatus ei kulje, koittaiskohan vielä nukkumista..



Mukavaa viikon jatkoa kaikille!



Omppulin äiti

Enkelinäiti; ihanaa kun käyt täällä lukemassa ja kirjoittamassa, kuulut vahvasti joukkoon! Kyllä ei se asia unohdu minunkaan mielestäni koskaan... En ole itse vielä vauvalehteä käteeni saanut, mutta heti kun pääsen kauppaan niin hankin sen ja säästän. Vaikka aihe onkin tosi vaikea, niin hienoa että teistä se juttu tehtiin. Yhdellä ystävälläni vauva kuoli kohtuun toukokuussa rv 34... kun näitä sattuu silloin tällöin niin varmasti vertaistukikin helpottaa. Onnea uudesta kodista ja olette edelleenkin mielessä ja toivon sydämen pohjasta että teille oma pienokainen suodaan!



Jadmiras: tsemppiä ja voimia sinulle ja Oonalle. Kukaties pieni etäisyyden otto puolin ja toisin tekee teille hyvää. Olette kuitenkin niin nuoria, että elämä on avoinna. Mutta tosiaan jaksuja ja toivottavasti saat ne raha-asiat kuntoon!



Kiitti tsempeistä myös tälle väsyneelle äidille. Viime yönä sovittiin miehen kanssa että laitan korvatulpat korviin ja hän hoitaa ainakin pari ekaa herätystä. Nukuin itse ensi kertaa yli puoleen vuoteen 4 tuntia yhteen soittoon kuin tukki! eli 22-02 nukuin. Sitten syötin vauvan ja jatkoin unta viiteen. Vauva viereen ja vielä nukuttiin 7. Ihan eri ihminen nyt täällä :-) uni tekee terää kyllä.



Meidän kohdalla en usko että kyse on allergiasta, se on sellaista suuttumusitkua tai jumppailua ne heräilyt eli ensin herää ja nykii konttausasennossa tai viuhtoo, sitten jos ei tule paikalle niin alkaa ääni koventua. Jos antaa tissiä, niin rauhoittuu ja nukahtaa heti. Jos ei anna, niin suuttuu perin pohjin! Miehelle ei niin paljon :-) Tutti ei kelpaa täälläkään ollenkaan eli siitä ei apua tule. Imetyksen aion lopettaa marraskuussa, joten toivo elää että sitten saadaan yötkin sujumaan.



Mitähän muuta piti kommentoida, ne ääntelyt ainakin. Täälläkin kuuluu "äitii" ja pöristellään ja välillä käheällä äänellä "karjutaan" tai kokeillaan miten kovaa ääntä saadaan siskojen kanssa aikaiseksi.



Hui, nyt alkoi sataa ja vauva nukkuu ulkona, täytyy mennä siirtään se katoksen alle.



T. Jaffa kera tyttöjen

Minäkin vihdoinkin pääsin sen verran istahtaan koneen ääreen täällä anoppilassa, että voin ilmoittaa olemassa olostamme ja kommentoida teidän juttuja. Omaan kotiin saahaan netti vasta ensi viikolla.



Niin, muutto ohi! :D Uudessa kodissa nyt asuttu ylihuomenna kaksi viikkoa. Mies sai töistä viikon vapaata viime viikolla, niin oli ihan tosi hyvä apu ja saatiin koti suhkot Kalle-turvalliseksi. :) nyt saa oven kiinni niihin huoneisiin missä vielä pari laatikkoa on purkamatta. Aika mallillaan alakaa kyllä olemaan paikat. Verhot ja matot joistain huoneista tieten vielä puuttuu, mut pikku hiljaa. Kalle kotiutui myös hyvin. Ekat illat oli hankalia, mut nyt sujuu jo. Tassutellen saan sen nukahtaan itsekseen jo aika hyvin.

Itselle vaan tää eka viikko yksin (ku mies lähti taas reissuhommiin) on ollu aika hankala. Tai oon hirveen pelokas ja säikky muutenkin (ja hyvä mielikuvitus), niin vähä taas tottumista asua omakotitalossa. Niin minä olin edellisessäkin kodissa ekaksi varpaillaan illat,mut eiköhän tää tästä. Jospa enää ensi yönä ei tarvis viittä kertaa käydä tarkistaan ovien lukossa olo tai tarvis kuikata sängyn alle. :D



Yöt on täälläkin ihan kauheaa. Neljä syöttöä on normi,mut toissayö oli taas jotain 8 herätystä ja 6 syöttöä suunnilleen. Huoh! Ensi neuvolassa aion kyllä nyt puhua tästä ja tahdon vinkkejä unikouluun yms. Ku nyt meillä vaihtuu neuvolantäti niin jos hän ottaisi vähän enempi tosissaan sen, että minä alan olemaan jo aika väsyny. Edellinen neuvolantäti aina vaan sanoi, että jotkut lapset heräilee ja syö usein öisinkin. Ei se nyt enää tässä iässä oo niin normaalia!!!!! Ei vaan jotenkin riitä virtaa alkaa unikoulua käymään...ainakaan vielä. Ja sitte se pitää tehä sillai,e ttä mies on kotona ja saan nukkua aamut, koska minä se kuitenkin joudun yöllä herään, ku mies ei herää Kallen itkuun ja Kalle ei rauhoitu hänelle. Miehen ei enää oikein onnistu edes nukuttaa Kallea... :(

Onneksi Kalle on nyt alkanu heräämään vasta kahdeksan jälkeen. Harmi vaan ku siihen aikaan ei tuu enää mitään hyviä lastenohjelmia. :D (tai siis aamut on ennen menny niin, että minä katon lastenohjelmia ja Kalle leikkii vieressä ja välillä vilkaisee telkkaa ja tuumaa, että tylsä ohjelma.) Ja Kalle jätti yhet unet pois, että enää nukutaan "vaan" kolmet päikkärit päivässä. Yhtenä päivänä jopa VAAN kahdet ja ne kesti 2 tuntia molemmat! Oli luksusta saada itsekkin nukkua toisilla unilla kunnon päikkärit.



ensi neuvolassa odotan kyllä innolla sitä että onko kallen paino noussut jo yli sen kahdeksan kilon toivottavasti



mun kone sekos hävis pisteet ja kaikki merkit



no pikaisesti vielä enkelinäitille: toivottavasti teidän toiveenne pienokaisesta joskus vielä toteutuu ja kaikkea hyvää teidän elämään vauva lehden juttu oli todella koskettava voimia teille



ja jadmirakselle voimia kans hankalaan tilanteeseen



ja kaikille yöunien kanssa painiville



ja kaikille muillekkin mukavaa viikon jatkoa! :)



amelie ja kalle ja seko kone

Mihin se kitisevä, äidin perään itkevä tyttö on hävinnyt?? Emmasta on tullut ryömimisen ja konttaamistaidon opittua todella tyytyväinen tyttö, joka mennä viipottaa pitkin lattioita :)



Aika rauhallista se meno vielä on, mutta kyllä neiti on löytänyt joka ikisen pistorasian tästä kämpästä, availee eteisen ja olkkarin lipaston laatikoita, vetää lehdet pois sohvapöydän alatasolta, vetää kaikki pankkipossut alas kirjahyllyn alatasolta, näprää digiboksia ja dvd-soitinta minkä kerkiää ja nyt on löytänyt uuden kivan jutun ja repii digiboksista yhtä kantta irti :)



Ihan outoa tämä tälläinen, koska Idaa ei ole ikinä kiinnostanut nuo elektroniikkalaitteet, Idan takia ei ole ikinä tarvinnut keksiä minkäänlaista patenttia keittiön laatikoihin ja kaappeihin, saatikka noihin lipaston laatikoihin jne.



Mutta ylöspäin ei ole neiti vielä uskaltautunut nousta! Huh, onneksi.



Soseita menee edelleen aika huonosti. Muutamia päiviä meni jo hyvin ekan hampaan puhjettua, mutta toinen vieruskaveri vei taas ruokahalut ja vaikka sekin on jo läpi tullut niin eipä se ruoka siltikään maistu. Paitsi tissi tietenkin maistuu ja annan sitä aina soseen jälkeen + yöllä 2 kertaa. Puuroa syödään aamuin illoin 0-5 lusikallista ja lihasosetta menee saman verran lounaalla. Päivälliseksi saattaa vetää puoli purkkia kaupan peruna-porkkanaa. Kaupan lihasoseet on ihan yöks. Eilen annoin perunaa ja porkkanaa jotka otin kattilasta ennenkuin lisäsin mausteliemikuution. Ehkä pari lusikallista neiti söi ja sit meni suu suppuun. Annnoin sitten vielä keitettyä porkkanaa palasina naposteltavaksi ja hyvin upposi, samaten myös leivänpalaset mussutettiin tyytyväisenä :)



Enkelinäidin jutun luin minäkin lehdestä itku silmässä :( Kiva kun käyt täällä meitä moikkaamassa vaikka rankkaa varmaan onkin.



Ida on kerhossa ja Emma unilla. Yritän tehdä nyt jotain järkevää vielä ennenkuin tarvii taas lähteä neitiä hakemaan...



MiaMik ja Emma 7,5kk

Täytyy nyt purkaa tätä pahaa mieltä johonkin.. Mä oon kamalan pahantuulinen ollut viimeaikoina ja syytän siitä kyllä raskaushormoneja, ne ei kertakaikkiaan sovi mulle. Tällähetkellä varmasti kaikkein raivostuttavinta on pojan itku, en kestä kuunnella sitä vaan mulla keittää yli melkein samantien, erityisesti jos se itku liittyy nukahtamiseen. Koen ettei sille lapselle kelpaa mikään, vaan itkee kiusallaan vaan, vaikka tiedän ettei se niin ole. Arvatkaa kuin paha mieli mulle tulee joka kerta kun olen menettämässä hermon..



Nytkin mies lähti pojan kanssa kävelylle kun poika vaan huutaa kärryissä..puoli tuntia heiluttelin vaunuja ja ei muuta ku itkee vaan. Näytti aivan väsyneeltä vaikkei viime unista ollut kovin pitkästi, ehkä ei sitten ollutkaan aivan niin väsynyt vaikka silmät kiinni siellä huuteli. Tuntuu vaan välillä ettei tiedä yhtään mistään mitään ja että on maailman kurjin äiti. Mieskin taisi olla vihainen lähtiessään, harmittaa kun se ei ikinä sano mitään, mut voi huomata että se on pahalla tuulella.



Itse oisin tehnyt samoin, jos oisin yksin ollut pojan kanssa. Kävelylle oltais pian lähdetty koittamaan jos se uni kumminkin ois tullut. Onneksi en ole yhtään sen tyyppinen, että raivostuksissani pitäisi tehdä jotain fyysistä, vaan se kiehunta tapahtuu pään sisällä.



Toivottavasti tää helpottaa pian, viimeksi ainakin siinä vaiheessa kun imetys loppui..



Ainakin tää kirjoittaminen kevensi oloa, eikä tää onneksi tällaista ole päivittäin, vaan enimmäkseen iloista ja sopusointuista elämää.





Omppulin äiti kurjissa fiiliksissä

Pian pitäisi hakea kolmonen kerhosta, mutta kirjotetaan nyt muutama rivi.



Omppulin äidille voimia raskauden kanssa, mulla on kanssa just tuota joka kerta, hermot meinaavat palaa pienistäkin asioista. Nelosta odottaessa isommat ihmettelivät miksi yleensä viilipyttymäisen tasainen äiti ärisi koko ajan.



Ja minäkin luin jutun Enkelinäidistä tippa linssissä, voi miten teille sen nyytin soisikaan saapuvan.



Meilläkin tuli sitten ensimmäinen hammas esiin tässä pari päivää sitten ja eilen oli tytön määräyksestä ihan pakko lähteä kylältä hakemaan hammasharja Matille, kun en aiemmin ollut saanut aikaiseksi sitä ostaa.



Ryömiminen edistyy niin, että kaikki johdot alkavat löytyä, muutaman kerran on isoveljiltä lähtenyt pleikkari seinästä kesken pelin - miten tuttua tuo onkaan edellisten vauva-ajoista...



Yöt on taas menneet yhdeksi tissittelyksi, ja etenkin viime yö oli taas kolmosenkin kanssa hankala. Meillä on tuon kanssa kaurakokeilut menossa ja taitaa olla niin, ettei se sittenkään sovi - ainakaan kovin isossa määrässä.



Meilläkään ei soseet oikein tahdo kelvata, tänään on huolinut jonkin verran banaanimössöä ja jugurttisosetta (nuo yleensä lemppareita), ruoka ruoalle (kuten lapsille lämmintä ruokaa nimitän) puristaa huulet tiukasti kiinni ja nuo päätyvät kai taas kerran koiran kuppiin - meillä siis nykyään vastuu anopin koirasta, kun anoppi joutui terveyskeskukseen. No, vaikka nyt taas tuntuu siltä ettei vauva koskaan luovu rinnasta niin aiemmista olen oppinut sen, että kyllä se muukin ruoka aivan varmasti jossain vaiheessa alkaa maistua!

Nyt alkaa jo vähän taas hymyilyttää, nimittäin typy on kolme yötä nukkunut 2-3 heräämisellä, joka on nyt melkein kahteen kuukauteen harvinaista herkkua!! (olipas hassusti muodostettu lause, mutta pointti tuli toivotavasti perille). En nyt oikeen tiedä mistä tämä johtuu, mutta rela-tippoja oon taas antanut ja kaurapuuro jätettiin pois ja päivärytmit ovat hieman muuttuneet. Niin ja tyttö on alkanut juomaan päivisinkin enempi maitoa. Eli joku näistä tai sitten kaikki yhdessä on auttanut ainakin kolmena yönä!! Jee!!



Tosiaan tyttö on nyt hakenut vähän erilaista päivärytmiä ja on nyt parina aamuna herännyt puol kasin-kasin aikaan (ennen puol seiska) ja samalla kaikki muukin ohjelma on hieman myöhäistynyt, paitsi ruoka-ajat oon pitäny suht samoina. Illallakin menee kasin aikaan nukkumaan (ennen seiskalta). Ihan hyvä vaan että vähän myöhempään, niin ei toi kellojen siirto enskuussa sitten tunnu niin pahalta.



Nyt on jotenkin ollut vähän yksinäistä kun mies oli kesällä kuusi viikkoa lomalla meidän kanssa ja koko elokuun kotona, niin nyt iski arki vähän turhan rankasti! Nimittäin mies joutu ottamaan lisäduunia, että pärjätään kun kohta jään hoitovapaalle. Eli se siitä ihanuudesta että mies auttoi paljon.. Hyvä kun nyt kerkee olemaan tytön kanssa kun tekee kahta duunia.. =(. Meillä mies on aina kylvettänyt ja lukenut iltasadun, niin tyttökin on ollut ihan hämillään että missäs se isi nyt on.. =( Vois toi kotihoidon tuki olla hieman suurempi, kun eihän tälläinen oo kivaa elämää. Perus duunari liksa + kotihoidontuki ei oo kovin hääppönen kun ei sillä saa edes vuokraa ja laskuja kunnolla maksettua! Ja ei tällänen tee hyvää kyllä parisuhteellekkaan kun toista ei kerkee hirveesti näkemään.. Ja vapaa-ajalla mies haluu tietysti olla tytön kanssa kun on niin tottunut olemaan tai sitten nukkua univelkaansa pois.

Valivalivali.. Tulihan nyt vähän itsekkäästi purettua pahaa mieltä!! Noo ei tää onneks oo ku väliaikaista. Puolen vuoden päästä aion takasin duuniin, vaikka en vielä haluiskaan.. Taloudellisesti ja parisuhteellisesti ei vaan pysty olee pidempään!



Ainii tyttö oppi tossa pari viikkoa sitten istumaan ja en muista oonko sitä maininnut vielä..



Hyviä v-loppuja sitten vaan kaikille!!



Mono + typy 7,5kk

Pitkästä aikaa terve!!

Jouduin silloin uudistuksen myötä avaamaan uuden s.postin ja arvatkaa unohtiko tämä hatarapää tunnukset sinne uuteen postiin! Ja kun en muistanut tännekään mitään tunnuksia niin pimennossahan sitä oltiin sitten! Sanokaa nyt rautalangasta vääntäen miten tänne sitten pääsen takaisin? S.posti tunnuksilla salasanoineen vai miten se nyt meni. Jos musta ei tämän viestin jälkeen kuulu taas viikoihin mitään niin oon H-moilasena täällä vaan näiden pirun kirjautumisien kanssa..



Mutta asiaan. Venla siis konttaa jo, oppi tuossa pari viikkoa sitten eli jätti ryömimisen kokonaan väliin. Nyt puskee itseään kokoajan ylöspäin eli polvillaan on jo kun yrittää ylöspäin. Kiire on neidolla, koska iso-veljet lähti vasta reilun 8kk ikäisenä konttaamaan. Eipä ollut toisaalta yllätys kun vilkkaiden veljien kanssa kasvaa..



Minäkin luin kyynelsilmin enkelinäidin tarinan uusimmasta vauvasta. TODELLA koskettava oli ja toivon vaan kaikkea hyväää teille enkelinäiti. Jos vielä täällä käyt lukemassa. Toivon todella että teille vielä se lapsi suodaan. Oli sitten biologinen tahi adoptoitu. Omahan se silti on.



Eipä muuta ihmeempää sitten kuulukaan. Menkatkin tuli ja meni kun ne minipillerit aloitin. Mitkään muut ei näköjään minulle sovi ja noistakin välillä päänsärkyjä tulee (mulla siis aurallista migreeniä ollut muutamia kertoja), joten nuokaan ei ihan kunnolla sovi. HUOH!! Mutta lähete sterilisaatioon on tehty ja kohta keskustelu sairaalaan siitä käsillä, joten toivottavasti ei ole pitkään kärsimystä edessä. Meille tämä kolmas lapsi on siis viimeinen ainakin viime suunnitelmien mukaan..



Töihin palajan tammikuun alusta koska rahatilanne ei anna perikse jäädä kotiin. yhden hoitovapaakuukauden pidän ja kesiksen perään ja sitten työ kutsuu. Mieluusti kotona olisin, mutta niinkuin joku totesi, kht on niin kovin pieni ettei siitä juuri asuntolainoja maksella.



Pitää painua maate kun vielä ehtii..Venla herää vielä kerran syömään kun on aika nipo tuota ruokaa päivisin syömään.

Mutta siis kijoittakaa joku miten tuo kirjautuminen tänne vastaisuudessa tapahtuu. Kun minä olen tosiaan niin hatarapää että ole unohtanut sen tyystin. Nythän pääsin tänne suoraan kun loin uuden s.postin.



miuwau (wauwau) ja Venla 7kk ja risat

mä taas oon, ny hyvin nukutun yön jäliiltä. Sänky-rojekti on saatu vihiroonki päätinkihin viikolla, ja ny on flikka 2 yötä nukkunu omas sängysnänsä. Ekasta meni vain puolet, ku halus tissille syömähän ja mä sitte nukahrin ittekki ennen ku kerkisin siirtämähän, mutta viimme yön nukkuu jo kokonansa. Taas piiiitkästä aikaa saatihin isännän kans nukkua lähituntumas. Ja nimenomahan nukuttihin. Isoovelii on ny nukkunu 3 yötä isoos sängys ja ny meni yö jo putuamata. Ensimmääsnä putos 3 kertaa ja toissa yönä kerran. Onneksi mulloli fyllinkiä varattu laattialle, jottei aiva kipiää saanu, peliästyy vain.



Mun menkat on viä niin surkiat, ku ei pysty yhtää laskemahan koska ne vois tulla seuraavan kerran. 25-35 pv välit teköö kierron laskemisen vähä vaikiaksi. Välillä tekis mieli nakata kummikki huitsin kuusehen, mutta ku ei tohori. Juuliaki sai alakunsa, vaikkei ollu ollenkaa muka hyvä ajootuskaa. Ku emmä viä aiva haluaasi sitä viimmeestä.



Meirän isännällä on onneksi sev verran hyvät tienestit, jotta mä saan olla kotona sen kolome vuotta. Putuaahan mun tulot vähä, vaikka minimi on ollu äp-rahanaki, mutta sitte tingatahan vähä ylimäärääsistä. Onneksi ei oo ainakaa viä tieros mitää isoompaa. Mukuloolla on talaveksi uusia vaattehia (alesta piti keväällä haalia, onneksi), koululaasilla on uuret polokumasiinat ja muita varte sitte koitetahan elää nuukasti. Eikä mulla olsi mitää töitäkää tieros, ku ei oo ollu työpaikkaa sitte valamistumisen. Oma vika ku menin tällääsen ammatin ittelleni hankkimahan. =D Ei vain, oikeen oon tyytyväänen ku tälläänen ammatti on.



Miuwau kyseli siitä kirijautumisesta... Mä pääsen sisälle sähköpostiosoottehella ja nikin (3xäippä74) salasanalla. Esimerkki: sp-osoote on äitee(a)koto.vi ja salasanaksi 3xäippä74:n salasana katti. Nuo oli sitte aiva hatusta hajettu niinku näkyy, mutta jos seleventääs...? Ja salasanan sai pyytää s-postihinsa, jos sen oli muististansa hukannu. Jotta jos muistat mikä osoote sulla oli miuwau:lla, niin pyyrät siihen postihin uuren salasanan.



Tää huuretahan ny murkinaa usiammasta ku yhyrestä suusta, jotta pitää mennä.



Äitee ja Juulia viikkua vaille 8kk



Ps. Enkelinäiti/Marie: mä toivon kans syrämmestäni, jotta teilläki viä on tällääsiä suloosia huutajia, oli sitte itte tehtyjä tai muualta hajettuja, mutta omia yhtä kaikki!

Mitäs meille... Hyvää! Pikkumies konttailee kovasti ja nousee polvilleen tukia vasten, et saas kattoo koska hokasee jaloilleen.. Et niin tää pinomme kuopuskin on jo iso!! Ja voi että on mennyt 7 kk nopeeta.



Ja on hirvee vauvakuume, toivoisin niin kolmannen lapsen tähän perään, että sitten olisi mun lapset koossa.. mut mies ei lämpene :( Ei haluis ollenkaan ja sanoo, et jos mieli muuttuu parin vuoden päästä tai sit iltatähti meille... mut mä en halua alottaa tätä vauva-arkea enää alusta. Eikä mieskään, mut ei lämpene oikein nyt sit heti kuitenkaan.. et sen miel tässä siis :((



Nyt ois hyvä sikskin, kun haluaisin vielä jäädä kotiin! Vielä en oo varma mistään, työpaikkaa ois vähän tiedos... mut kerran nuo lapset on vaan pieniä, niin pelkään, et kadun jos en oo kotona vielä vuotta.. niin sinänsä se toinen menis tuossa sitten putkeen :) Vai???

Mitä sanoo ne, joilla enemmän mukeloi??



Mun täytyis kans käydä ostaan se vauvalehti, kun oon sitä pari kertaa katsonut kaupasta, mut ei oo ollut :/ Todella mielelläni sen lukisin, koska asia kosketti sillon tammikuussa! En nyt muista milloin Marie/enkelinäiti siitä kertoi.. oisinko jopa ollut sillon vielä kasassa, koska tää meidän tapaus syntyi vasta puolessa välissä helmikuuta ja voi jessus, kun tuntui hirveältä!! VOIMIA TEILLE JA KAIKKEA HYVÄÄ!!



Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!



Emmuli ja poitsu, pari päivää vajaa 7 kk

ny taas sekaan tää, mutta ku piti tulla Emmulille vastaalemahan.



Meillä nuota häjyysiä koikkelehtaa jaloos ny 5. Meirän kakkonen ja kolomonen on vähä vanhemmat (5v eroa) ku teirän sitte hetken päästä, mutta kumminki. Mä vain ajattelin, jotta ku nelonen syntyy, oli nuorempi jo 2v täyttäny ja isoompiki 6v. Mun mielestä se oli aiva hyvä ero: isoompi meni eskarihin (kuluki taksilla) ja mä sain olla kotona pienten kans. Mulle tuo väli passas oikeen hyvin, muille voi olla joku toinen parempi. Teistähän se on kii kuinka isoon tai pienen ikäeron haluatta. Mä vaan oon torennu, jotten kovin pientä väliä enää halua, ku 2 ensimmäästä on 1v1kk erolla. Se oli mulle aiva liian pieni väli näin jäliistä ajatellen. Kaks vaippaikäästä, toinen tissitakiaanen ja toinen justihin kävelemähän opetteleva. Enkä viä sen takia haluaasi Juulialle sisarusta aiva viä, ehkä vasta v 2011, niin on parin vuoren väliä/mukula näillä nuoremmiilla, jottei aiva tarttisi peräs kulukia.



Sitä mä meinasin erellisehen viä laittaa, muuten viittiny enää muokkaalla, jotta meirän Juulia istuu itte, ku sen laattialle istumahan laittaa. Ei viä itte nouse, eikä osaa viä konttia tai eres ryömiäkkää.



Mutta pitääs mennä ittiänsä viruttelemahan, ku ei oo päässy parihin päivähän pesullekkaa. :(



Äitee ja se Juulia aina vain alle 8kk :)