Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä mieltä että lapsen kasvattaminen sukupuolineutraalisti
31.08.2009 |
on karhunpalvelus lapselle itselleen.
Eikö vanhempien erikoisuudentavoittelulla ole mitään rajaa? Ikävä biologinen fakta on, että nainen on nainen ja mies on mies, ja ovat erilaisia fysiikaltaan ja hormonaalisesti.
Vauva on sukupuolineutraali ja vauvaan voi niin suhtautuakin, mutta luulevatko 'sukupuolineutraalit' vanhemmat että lapsen voi kasvattaa 18 ikävuoteen asti vailla selkeää sukupuolta?
Olenko ainoa, jota tämä asia rassaa näin suunnattomasti?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietää olevansa joko tyttö tai poika. Eri asia on hemafrotdiitti (muistinkohan kirjoitusasun oikein) eli ihminen, jonka sukupuoli ei ole niin helppo määrittää. Siihen en osaa antaa neuvoja.
Mutta siis ihminen haluaa lokeroitua, tietää olevansa tyttö tai poika. Se selkiyttää minäkuvan luomista. Se on sitten eri asia minkälainen tyttö tai poika on. Kumpikin voi harrastaa esim. painia ja balettia, harrastuksissa, vaatteissa ym voi itse valita mihin haluaa "lokeroitua".
haluaisin tietää, miten ap määrittelee sukupuolineutraalin kasvatuksen?
Ja tosiaan olisi tärkeä tietää, mitä aloittaja tarkoittaa sukupuolineutraalilla kasvatuksella. Sitä kun on monen asteista.
Itse olen myös vähän epäileväinen äärimmäisen laidan sukupuolineutraalien kasvattajien kanssa, jotka eivät esim. edes kerro vauvan sukupuolta suht läheisillekään ihmisille, jotta nämä eivät tahtomattaan suhtautuisi tähän sukupuolen "mukaisesti".
Mutta suuntauksessa on paaaaljon maltillisempia vivahteita. Ja niissä on erittäin hyviä pointteja sen aikaansaamiseksi, että luutuneita käsityksiä saataisiin vielä joskus muuttumaan parempaan ja joustavampaan päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme mielestäni kasvattaneet lapsia suht neutraalisti. Tarkoitan sitä, ettemme ole koskaan korostaneet, millaisia tyttöjen tai poikien pitäisi olla. Olemme puhuneet esim. tulevaisuuden mahdollisuuksista neutraalisti emmekä niin, että tytöistä tulee balettitanssijoita ja pojista rekkakuskeja. :)
Myös kaikenlaisia leluja on tarjottu tytöille leikittäväksi, niin nukkeja, autoja kuin legojakin. Tytöt ovat saaneet ja halunneet leikkiä sekä tyttöjen että poikien kanssa.
Mutta väitän kyllä, että sukupuoli nousee lapsesta ihan luonnostaan. Nuket kiinnostavat moninkertaisesti autoja enemmän, vaikka autojakin siis on tarjolla! Tytöillä on myös valtavan voimakkaat mielipiteet tyttöjen ja poikien vaatteista, vaikka tätäkään asiaa me aikuiset emme ole järin korostaneet. Tytöt haluavat olla ihania, hoivaavia prinsessoja.
Yksilöllisiä eroja toki on. Esikoisemme (7 v) viihtyy myös poikien seurassa, pukeutuu housuihin ja rakentaa legoista avaruusraketteja. Siis tyttöjuttujen lisäksi. Kuopus (5 v) taas on oikein tyypillinen prinsessa, joka tykkää vaaleanpunaisesta pitsistä ja hoivaa pienempiään. :)
...kasvatuksella lähinnä tarkoitan juuri tätä ilmiötä, jossa vanhemmat eivät tarkoituksella kerro lapsensa sukupuolta lähisukulaisille, ystäville, tuttaville, vaatettavat lapsensa täysin neutraalisti, antavat neutraalin nimen (esim. Ruu...) ja pyrkivät suhtautumaan lapseen muutenkin mahdollisimman sukupuolettomasti. Tällainen ei voi tehdä lapsen kehittyvälle minäkuvalle ja identiteetille hyvää, sillä jos lapsi ei itsekään osaa vastata kysymykseen onko tyttö vai poika, vaan vastaa vaan 'lapsi', on mielestäni menty metsään.
Sellaista asiaa, kuin lievä sukupuolineutraalius ei mielestäni olekaan, (neutraali-sana itsessään jo keroo paljon) sillä vanhemmat jotka rohkaisevat lapsiaan muihin kuin sovinnaisten sukupuoliroolimallien täyttämiseen, eivät yleensä kuitenkaan suhtaudu 'neutraalisti' lapsen luontaiseen sukupuoleen.
Tytön on saatava olla ylpeä siitä että on tyttö ja pojan on saatava olla ylpeä siitä että on poika. Kaikilla lapsilla on sitten yksilöinä erilaisia taipumuksia, ja näitä erilaisia taipumuksia vanhemmat voivat tukea ja kehittää, mutta sillä taas ei ole mitään tekemistä sukupuolineutraaliuden kanssa.
Uskon, että sukupuolineutraali kasvatus voi pahimmillaan johtaa siihen, että lapsen seksuaalisen identiteetin kehitys häiriintyy, sillä niin naisen kuin miehen seksuaalisuus alkaa kehittyä jo ihan pikkulapsesta asti.
PS. Oma tyttöni saa leikkiä autoilla, ja remontoida kesämökillä isän apuna, jos haluaa, ja oma poikani saa lahjaksi nuken ja nukenvaunut, jos haluaa. Mutta en pakota suuntaan tai toiseen, nämä valinnat ovat lasten omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti vanhempana ongelmia sukupuolisen identiteettinsä kanssa. Tässäkin kannatan Aristotelesta: kohtuus on paras vaihtoehto.
Vaikka vahempi itse ei korostaisi kasvatuksessa sukupuolirooleja, niin päivähoidossa ja muualla kodin ulkopuolella hoidetaan tämä homma. Luuleeko joku tosiaan, että tytöt luonnostaan haluavat olla ihania pikku prinsessoja ja pojat ovat luonnostaan kiinnostuneita autoista?!
Avatkaa silmänne, hyvät vanhemmat! Meidän yhteiskunnassamme ohjataan lapsia (ja aikuisia) hyvin voimakkaasti tiedostamaan oma sukupuoliroolinsa ja käyttäytymään sen mukaisesti. Jos päiväkodissa poika on pukeutunut vaaleanpunaisiin, kaverit varmasti kiusaavat - ne kaverit, joille on opetettu, että väreillä on sukupuoli. Leluja markkinoidaan sukupuolen mukaan. Näihin mainosten esiintyjiin sitten yritetään lapsia saada samastumaan. Etenkin vanhemmat ihmiset jo ihan tiedostamattaan ohjaavat lapsia lapsen oman sukupuolen määräämään rooliin. Jne jne...
On toki tärkeää, että lapsen identiteetti kaikkine puolineen on eheä, ja sukupuoli on yksi identiteetin osa. Tyttö kyllä oppii olemaan tyttö ja poika poika ilman vanhempien lässytystä prinsessoista ja rallikuskeista. Tällaiset suppeat rajat ovat vain ahdistavia ja luovuutta tappavia.
Mutta mitä perimmältään tarkoittaa olla tyttö tai poika? Ei kai kenenkään mielestä sukupuoleen liity tiettyjä värejä, leluja, leikkejä, käyttäytymistapoja, tempperamenttia jne? Sukupuoli ei ehkä kuitenkaan ole niin erottava tekijä kuin uskotaan ja halutaan uskoa.
Antakaa lapsillenne vapaus olla lapsia ilman tiukkaa rooliohjausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin niihin perinteisiin. Varsinkin poikien värivalikoima on niin tylsä ja ruma. Olen myös sitä mieltä, että kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus(leikkikalut) leikkiä kotileikkejä, autoleikkejä ym ja hoivaleikkejä. En siis ole odottanut, että esim poika pyytäisi nukkea, ennen kuin hän sen saa.
Mitään ei perustella sillä, että jotain olisi tehtävä, koska on poika tai tyttö. (Paitsi pojalleni opetan, että herramiehet ottavat lakin pois päästä sisälle tullessa ja ehkä on jotakin muuta, mitä muut huomaavat)
Toisaalta aion myös hyväksyä perinteiset tyttöjen prinsessaleikit ja poikien riehuntaleikit, jos sellaisia tulee.
että nykypäivänä enää on pajoa vanhempia, jotka tahallisesti kasvattaa prinsessa-tyttöjä ja rallikuski-poikia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nykypäivänä enää on pajoa vanhempia, jotka tahallisesti kasvattaa prinsessa-tyttöjä ja rallikuski-poikia?
En miellä tuota sukupuolineutraaliksi kasvatukseksi vaan ihan normaaliksi.
Me olemme mielestäni kasvattaneet lapsia suht neutraalisti. Tarkoitan sitä, ettemme ole koskaan korostaneet, millaisia tyttöjen tai poikien pitäisi olla. Olemme puhuneet esim. tulevaisuuden mahdollisuuksista neutraalisti emmekä niin, että tytöistä tulee balettitanssijoita ja pojista rekkakuskeja. :)
Myös kaikenlaisia leluja on tarjottu tytöille leikittäväksi, niin nukkeja, autoja kuin legojakin. Tytöt ovat saaneet ja halunneet leikkiä sekä tyttöjen että poikien kanssa.
Mutta väitän kyllä, että sukupuoli nousee lapsesta ihan luonnostaan. Nuket kiinnostavat moninkertaisesti autoja enemmän, vaikka autojakin siis on tarjolla! Tytöillä on myös valtavan voimakkaat mielipiteet tyttöjen ja poikien vaatteista, vaikka tätäkään asiaa me aikuiset emme ole järin korostaneet. Tytöt haluavat olla ihania, hoivaavia prinsessoja.
Yksilöllisiä eroja toki on. Esikoisemme (7 v) viihtyy myös poikien seurassa, pukeutuu housuihin ja rakentaa legoista avaruusraketteja. Siis tyttöjuttujen lisäksi. Kuopus (5 v) taas on oikein tyypillinen prinsessa, joka tykkää vaaleanpunaisesta pitsistä ja hoivaa pienempiään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nykypäivänä enää on pajoa vanhempia, jotka tahallisesti kasvattaa prinsessa-tyttöjä ja rallikuski-poikia?
Minusta tytöille pitää toisaalta myös sallia prinsessaleikit ja baletti, jos he niistä itse nauttivat. Eikä "painostaa" leikkimään autoleikkejä tms. tiedostavampia ei-vaaleanpunaisia leikkejä. Aiheesta oli ovaltava kirjoitus joku aika sitten Meidän Perhe -lehdessä.
Jos et huomaa, se saattaa tarkoittaa, että itsekin ohjailet lapsiasi "tyttöjen juttuihin" tai "poikien juttuihin". Jokaisen kannattaa miettiä omaa toimintaansa.
että nykypäivänä enää on pajoa vanhempia, jotka tahallisesti kasvattaa prinsessa-tyttöjä ja rallikuski-poikia?
Vaikka en kannata sitä, että vältetään sanoja tyttö/poika eikä kerrota lapsen sukupuolta toisille kysyttäessä, kannatan ehdottomasti sitä, että kukin miettii omia sanojaan ja tekojaan. Odotatko jossain suhteessa tytöltä enemmän tai pojalta enemmän? Tai sanot "kyllä se pikku tytölle sopii" (sisältäen ajatuksen, että pikku pojalle ei sopisi). "Kyllä pojalla nyt yksi rekka pitää olla", "kaikki tytöt tykkää barbeista". Kuunnelkaa porukkaa puistossa ja itseänne.
Lähes kaikki me tuemme tietyntyyppisiä roolimalleja ja kasvatamme lapsista sen mukaisia.
Vaikka vahempi itse ei korostaisi kasvatuksessa sukupuolirooleja, niin päivähoidossa ja muualla kodin ulkopuolella hoidetaan tämä homma. Luuleeko joku tosiaan, että tytöt luonnostaan haluavat olla ihania pikku prinsessoja ja pojat ovat luonnostaan kiinnostuneita autoista?! Avatkaa silmänne, hyvät vanhemmat! Meidän yhteiskunnassamme ohjataan lapsia (ja aikuisia) hyvin voimakkaasti tiedostamaan oma sukupuoliroolinsa ja käyttäytymään sen mukaisesti. Jos päiväkodissa poika on pukeutunut vaaleanpunaisiin, kaverit varmasti kiusaavat - ne kaverit, joille on opetettu, että väreillä on sukupuoli. Leluja markkinoidaan sukupuolen mukaan. Näihin mainosten esiintyjiin sitten yritetään lapsia saada samastumaan. Etenkin vanhemmat ihmiset jo ihan tiedostamattaan ohjaavat lapsia lapsen oman sukupuolen määräämään rooliin. Jne jne... On toki tärkeää, että lapsen identiteetti kaikkine puolineen on eheä, ja sukupuoli on yksi identiteetin osa. Tyttö kyllä oppii olemaan tyttö ja poika poika ilman vanhempien lässytystä prinsessoista ja rallikuskeista. Tällaiset suppeat rajat ovat vain ahdistavia ja luovuutta tappavia. Mutta mitä perimmältään tarkoittaa olla tyttö tai poika? Ei kai kenenkään mielestä sukupuoleen liity tiettyjä värejä, leluja, leikkejä, käyttäytymistapoja, tempperamenttia jne? Sukupuoli ei ehkä kuitenkaan ole niin erottava tekijä kuin uskotaan ja halutaan uskoa. Antakaa lapsillenne vapaus olla lapsia ilman tiukkaa rooliohjausta.
Itsekkin olen aikonut monesti aiheesta tänne kirjoittaa. Kohtuu kaikessa!
jos tytöt tykkäävät barbeista ja pojat autoista?
Tai mitä pahaa siinä on, että tekniikan opiskelu kiinnostaa poikia enemmän kuin tyttöjä? Miksi pitäisi väkisin pyrkiä näennäiseen "tasa-arvoon" sukupuolikiintiöillä tms?
Miesten jutuissa ja naisten jutuissa ei ole mitään väärää tai pahaa niin kauan, kun yksilöllä on HALUTESSAAN vapaus valita toisinkin, ja myös perinteisten mallien mukaan valitsevia kunnioitetaan.
Ainoa asia jossa olisin valmis pyrkimään pakkokeinon tasa-arvoon on se, jos mies saa samasta työstä enemmän palkkaa kuin nainen. Sehän on kiistatta epäoikeudenmukaista.
se jonkin vauva lehden "susi" ja "kettu" nimitykset isästä ja äidistä?????haahhhaaaaa
Vaikka en kyllä tykkää pukea tyttöä vain vaaleanpunaiseen ja ostella leluiksi pelkkiä nukkeja.
Enkä vastaavasti pue poikaa pelkkään vaaleansiniseen.
Meillä poikakin leikkii nukeilla ja tyttö autoilla.