Poikien äidit, miltä tuntuu ajatus siitä että poikasi menee aikanaan armeijaan?

ettei mamien tarvitse pelätä pikkuistensa puolesta.



Alokasaika kestää muutamia viikkoja ja sen jälkeen homma on lähinnä lusmuilua. Miehen veli makoili meillä päivät, kun aamuksi oli annettu joku nippelitehtävä jonka piti kestää koko päivän. Naamaansa ei saanut näyttää ennen iltaa.



Nykyajan armeija ei ole mikään sotahullujen kiihkoilijoiden keidas jopa huonokuntoisille nössöpojille on oma kunto-ohjelmansa ettei pikku koipeliinit rasitu liikaa.

Mun mielestä armeijan käymisessä on huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Voi ajaa ajokortin inttissä aina raskaisiin ajoneuvoihin saakka, voi saada uuden ammatin ja työpaikan, voi vahingossa oppia paljon hyödyllistä tieto/taitoa jota äidin lihapatojen ja tietokoneen ääressä ei opi. Jos haluaa poliisiksi tai rajavartiolaitokselle duuniin on oltava intti käytynä.



Ei se nyt niin hirveän pelottava paikka ole.

Googlaa Poliisiammattikorkeakoulu + pääsyvaatimukset.

Itse olen käynyt intin, samoin mieheni, mutta en sanele pojilleni miten heidän täytyy valita.

Toivoin aikoinaan, että hänestä tulisi sivari, mutta (onneksi) poika valitsi armeijan. En olisi ikinä uskonut, että hän pystyy siihen, koska on erakkoluonteinen ja masennukseen taipuvainen. Olin ihan varma, että hän keskeyttää intin. Kannustin kyllä kovasti ja pitkiä keskusteluja käytiin pojan ollessa lomilla. Sitkeästi hän sen kävi ja alkoi jopa nauttia armeijasta.



Hän sai siellä lääkintämiehen koulutuksen eli siis oikein hyviä kansalaistaitoja. Metsäleirejä oli paljon, yhteensä 12 tuon yhdeksän kuukauden aikana. Univajeet hän nukkui lomilla pois. Pojan kunto nousi huimasti intin aikana, ja muutenkin hän todellakin reipastui siellä. Siellä vaadittiin enemmän kuin mitä itse osasin kotona vaatia.



Valatilaisuus oli muuten todellakin mieleenpainuva. Mä en yleensä liikutu juuri mistään, mutta valalaulun aikana vedet valui ihan solkenaan mun silmistä.

kun lapsia sanotaan pullamössölapsiksi. Äidithän kasvattavat heistä pullamössöjä.

Kaikki tietämäni miehet ovat sen käyneet ja kyllä on pahimmatkin nuorisokriminaalien alut aikuistuneet siellä. Ihan eri ihminen on sieltä pois tullut. Itsekin olisi voinutkin mennä koulujen jälkeen armeijaan ja sitä tosissaan suunnittelinkin mutta tulin raskaaksi. Lapsi meni sen edelle. Ja nyt voisin sanoa että ólen pullamössöäiti ja enää minusta sinne ei ole ;)

Mutta jos eivät sitten jostain syystä sinne haluakaan niin sille en sitten voi mitään ja tuen ratkaisuja. :) Poikien isä voisi kyllä pettyä ja pahasti.

En oikein itse hyväksy sivareita. Meillä kyllä pojat leikkivät armeija leikkejä, joten uskon ja toivon että menevät ihan mielellään armeijaan. Ylpeä heistä olen jos menevät, vähän petyn jos jättävät menemättä.

Nissinen on tehnyt VÄITÖSKIRJAN syväjohtamisesta kymmenisen vuotta sitten. Minulla on puolustusvoimien varusmiesten johtamiskoulutuksen oppaat itselläni. TIEDÄN, että tuo syväjohtaminen on pohjana. Ymmärrän kyllä, ettei varusmieskouluttajat paljoa osaa. Mutta kukaa tradenomi osaa yhtään mitään kolmivuotisen koulutuksen jälkeen? Tuleeko kauppakorkeakoulun johtamislaitokselta suoraan johtajia? Hei, jostain sen koulutuksen on aloitettava. Tiedän myös, että moni kaipiainen vaihtaa alaa kesken uran. Ja TIEDÄN, että nämä evp kapiaiset ovat kuumaa tavaraa työmarkkinoilla. He menevät suoraan johtajanpalleille. i]

, .

Pitää myös muistaa että osa varusmiesten kouluttajista on itsekin varusmiehiä, upseeri- tai aliupseerikurssilaisia jotka harjoittelevat johtamista. Niinkin monessa muussakin organisaatiossa, Puolustusvoimissakin organisaatio on hyvin monitahoinen, ja todellakin tuo heillä käytössä oleva syväjohtamisjärjestelmä on kyllä yritysmaailmassa huomiota herättänyt ja aika pitkälle viety. Ja tuo on erittäin totta että evp - kouluttajat ovat kysyttyä tavaraa yritysmarkkinoilla.

valtavia määriä tykinruokaa. Suomessakin tämä tullaan ymmärtämään lopulta. Yleiselle asevelvollisuudelle ei ole enää tarvetta kun poikani ovat siinä iässä.

silloinkaan kysytä, kuka haluaa sotaan, jos sellainen alkaa. Kaikki sinne joutuvat. Jos ei aseeseen tartu, niin aina voi mennä ruumiita pesemään.



Mutta armeijastahan tässä oli kyse... ei sodasta...

intissä enää ei juosta vaan sauvakävellään ettei pikkuinen kultu rasitu...

Jotain iloa siitäkin edes joskus...

Pelveluksesta eikö? Eli jos sota tulee niin kai niille sitten voidaan ase lyödä käteen? Tosin sivareita on ehkä sen verran vähemmän että eiköhän niille muutakin hommaa löydy. Ja ilman koulutusta olisivat varmaan pelkkää tykinruokaa.

Taitaisi olla isälle aika vaikea asia jos ei menisi. Ja olisin ihan tyytyväinen jos tyttönikin menisivät. Kyllä se on ihan hyödyllistä ja kasvattavaa koulutusta.

sairaaloihin, autokuskeiksi, keittiöön...tai niitä ruumita pesemään.

eikä saamaan ajokorttia ja se harmittaa jo valmiiksi...

armeijaan.Olen pienestä pitäen kasvattanut heitä siihen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin ARMEIJA. Olen kovasti yrittänyt tyttärellenikin sitä vaihtoehtoa. Harmittaa että naisilla oli mahdollisuus mennä vasta silloin armeijaan kun olin itse jo perheellinen. Mieheni ei ole käynyt, mutta syy siihen on sairaus.

Toki, jos poikani päättävät muuta, tietysti olen heidän tukenaan, mutta onneksi vielä toistaiseksi ovat intona kaikista sotaleikeistä ja kovasti menossa sotaväkeen.

ymmärrän kyllä, että intiin aikaa "tuhlaantuu", kun voisi tienata tai opiskella. Ymmärrän, että se turhuttaa.



Mutta minusta pojan pitää osoittaa sisua. Vaikka ei huvittaisi, niin on asioita, joita pitää vain tehdä.

ja se sopii minulle erinomaisen hyvin.

kai ne sivarit laitetaan

sairaaloihin, autokuskeiksi, keittiöön...tai niitä ruumita pesemään.

Minun mieheni oli koulutustaan vastaavassa duunissa IT-hommissa vastaamassa laitehankinnoista, käyttäjätuesta yms. Häntä ei todellakaan kiinnostanut mennä armeijaan tuhlaamaan aikaansa.