Poikien äidit, miltä tuntuu ajatus siitä että poikasi menee aikanaan armeijaan?

mutta kummalta tuntuisi jos eivät menisi, sillä isäkin on armeijan leivissä!



Tokihan pojat saavat itse päättää mitä kukin tekee/on tekemättä, mutta vanhin kyllä jo odottaa inttiaikaa...



Isälle mahtaisi olla "kova pala" jos pojat eivät armeijaa kävisi, mutta mulle kelpaisi sekin vaihtoehto:)

Lähinnä säälittää nämä poikien äidit, jotka ovat jo tissillä roikkuvan vauvansa puolesta tehneet päätöksen armeijaan menemisesta ja menemättä jättämisestä.

ellei tule jotain terveydellistä estettä. On vaan asioita joille ei ole edes todellisia vaihtoehtoja olemassa, ja varusmiespalvelus on yksi sellainen. Onhan sitä kaikenlaisia hörhöjä ja lusmuilijoita, mutta he sitten kyllä tippuvatkin tuossa kohtaa kaltaistensa kelkkaan.

Lähinnä säälittää nämä poikien äidit, jotka ovat jo tissillä roikkuvan vauvansa puolesta tehneet päätöksen armeijaan menemisesta ja menemättä jättämisestä.

tuo on yksi niitä elämään kuuluvia asioita, vähän samalla tavalla kuin rokotusten ottaminen neuvolassa. Jotkut hörhöt kapinoivat "aatteensa ja ideologiansa" vuoksi niitäkin vastaan, mutta nekin vaan ovat perusteltuja ja kuuluvat länsimaiseen elämäntapaan.

Voisin suhtautua vähän myönteisemmin, jos armeija kestäisi vähemmän aikaa. Mutta 6 kk tai vuosi on aivan liian kauan. Menee hukkaan työ- ja opiskeluaikaa. Ja on taloudellisesti erittäin raskasta olla tuollainen aika täysin ilman tuloja.



Armeijasta ei ole mitään hyötyä (haluaisinpa nähdä vaikka sen pomon, joka minun työpaikallani yrittäisi noudattaa niitä 'johtamisoppeja', niin ulos naurettaisiin... :)) ja ne hommat voisi opetella tehokkaammin parissa kuukaudessa.

Nissinen on tehnyt Kasvatustieteelliseen gradunsa syväjohtamisesta. Yritykset konsultoivat häntä paljon. Talouselämästä, Faktasta ja Kauppalehdesta saa lukea paljon hänen haastatteluitaan.

Älä naura, ennenkuin tiedät jotain asiasta. Maailma muuttuu, eskoseni.

Voisin suhtautua vähän myönteisemmin, jos armeija kestäisi vähemmän aikaa. Mutta 6 kk tai vuosi on aivan liian kauan. Menee hukkaan työ- ja opiskeluaikaa. Ja on taloudellisesti erittäin raskasta olla tuollainen aika täysin ilman tuloja. Armeijasta ei ole mitään hyötyä (haluaisinpa nähdä vaikka sen pomon, joka minun työpaikallani yrittäisi noudattaa niitä 'johtamisoppeja', niin ulos naurettaisiin... :)) ja ne hommat voisi opetella tehokkaammin parissa kuukaudessa.

Toivoisin, että menevät, koska ei tätä maata papereita pyörittämällä puolusteta. Mutta jos vakaumus on kovasti vastaan, en puutu.

ja menee tai on menemättä, niin hyväksyn hänen ratkaisunsa.

Oon aina ajatellu, että armeija on itsestäänselvyys ja ylpeyden aihe. Ikinä en olis uskonu, että noin moni on armeijaa vastaan! Huh huh... Tottakai haluan poikani armeijaan ja jos rupee vastaan laittamaan potkin perseeseen niin kauan että tulee järkiinsä.

Toivon, että menee inttiin.

Jos valitsee sivarin, niin hyväksyn sen.

Jos haluaa totaalikieltäytyjäksi, niin sitten olen epäonnistunut äitinä.

Minusta armeijan asiallisesti hoitaminen on kunnia-asia.

Toisaalta joku äidillinen vaisto sisuksissani huutaa että "voi pientä poika-parkaani" ;)



Mutta siis pyrin siihen, että on jo armeijaan mennessään rehti ja reipas ja pärjää siellä näin ollen oikein hyvin.

fiksuja ja luovia ja kaikkea muuta kivaa.



Minä kun mietin niitä sivareita ja armeijan keskeyttäneitä, niin saan seuraavanlaisen otoksen

1) Mielenterveysongelmien takia pois intistä

2) täysin sisäänpäinkääntynyt tyyppi (lue: hämärä)

3) täysi valittaja, joka valittaa ja itkee kaikesta ja kaikista tilanteista

4) jehovan todistaja

5) sosiologi, joka itse perusteli päätöstään sillä, että hänellä on auktoriteettiongelma, oli jo koulussa

6) toinen sosiologi, joka itse sanoo, ettei ongelma ole intissä vaan siinä, että hän ei vain sopeutuisi sinne. Hän kun haluaa omaa rauhaa.



Kun mietin näitä tuttujani, niin totean, että kyllä: haluan, että poikani menee inttiin.

Armeijan käymättömyys osoitus vastuunpakoilusta, laiskuudesta ja lusmuilusta!? Paremminkin päin vastoin! Rohkea ja järkevä mies todellakin kyseenalaistaa tämän systeemin. Onneksi itse ei ole tarvinnut tuota miettiä. En siis olisi huolinut miestä, joka ihannoi armeijaa, onnekas olin ja löysin miehen muualta kuin Suomesta.

Ja Mehmet onkin oikein TOSIMIES, joka osaa kyseenalaistaa koko suomalaisen systeemin, joka ei anna tarpeeksi rahaa Mehmetin luovuuden tukemiseen eikä osaa arvostaa Mehmetin rohkeutta.

Mieheni ei ole Mehmet, eikä tuo ole yleinen nimi hänen kotimaassaan. Rahaa hän saa aivan tarpeeksi työstään ja on todellakin Mies! ;)

ellei tule jotain terveydellistä estettä. On vaan asioita joille ei ole edes todellisia vaihtoehtoja olemassa, ja varusmiespalvelus on yksi sellainen. Onhan sitä kaikenlaisia hörhöjä ja lusmuilijoita, mutta he sitten kyllä tippuvatkin tuossa kohtaa kaltaistensa kelkkaan.

..laiskoja lusmuja on?! Kuinka moni JAKSAA armeijassa, heh. Aika nopeasti tulee "terveydellisiä syitä",miksi pitää saada vapautus. No, onneksi hankkivat sauvat kävelyn avuksi!

Nissinen on tehnyt Kasvatustieteelliseen gradunsa syväjohtamisesta. Yritykset konsultoivat häntä paljon. Talouselämästä, Faktasta ja Kauppalehdesta saa lukea paljon hänen haastatteluitaan. Älä naura, ennenkuin tiedät jotain asiasta. Maailma muuttuu, eskoseni.

Ja kaikki Suomen varusmieskouluttajat kaikissa varuskunnissa varmaan hallitsevat SYVÄjohtamisen hienoudet! Hah, tsiisus, älä jaksa... Samanlaista pakkopullaa se varusmieskoulutus niille kouluttajille on. Parhaat kouluttajat ja johtajat eivät suinkaan löydy armeijan leivistä.

Asevelvollisuuten käytetty raha pitäisi laittaa nykyaikaiseen aseistukseen ja teknologiaan. Ja niitä käyttämään palkkaa saavat ammattilaiset. Ei sotia enää käydä metsissä ryysimällä.

Tiedän monia perheitä, joissa on tullut suuria taloudellisia ongelmia, kun aikuista poikaa on joutunut armeija-aikana elättämään. Matka- ja ruokakulut pitää maksaa, vaikka tuloja ei ole ja siihen menee satoja euroja. Minusta ei ole oikein, että armeija-aikana poika menettää työllä ansaitut säästöt armeija-ajan matka- ja viikonloppukuluihin (huom. ei ryyppää rahojaan!). Jos armeijaan on mentävä, ei siitä saa joutua taloudelliseen ahdinkoon.

Nissinen on tehnyt VÄITÖSKIRJAN syväjohtamisesta kymmenisen vuotta sitten.

Minulla on puolustusvoimien varusmiesten johtamiskoulutuksen oppaat itselläni. TIEDÄN, että tuo syväjohtaminen on pohjana.

Ymmärrän kyllä, ettei varusmieskouluttajat paljoa osaa. Mutta kukaa tradenomi osaa yhtään mitään kolmivuotisen koulutuksen jälkeen? Tuleeko kauppakorkeakoulun johtamislaitokselta suoraan johtajia? Hei, jostain sen koulutuksen on aloitettava.

Tiedän myös, että moni kaipiainen vaihtaa alaa kesken uran. Ja TIEDÄN, että nämä evp kapiaiset ovat kuumaa tavaraa työmarkkinoilla. He menevät suoraan johtajanpalleille.

i]

Nissinen on tehnyt Kasvatustieteelliseen gradunsa syväjohtamisesta. Yritykset konsultoivat häntä paljon. Talouselämästä, Faktasta ja Kauppalehdesta saa lukea paljon hänen haastatteluitaan. Älä naura, ennenkuin tiedät jotain asiasta. Maailma muuttuu, eskoseni.

Ja kaikki Suomen varusmieskouluttajat kaikissa varuskunnissa varmaan hallitsevat SYVÄjohtamisen hienoudet! Hah, tsiisus, älä jaksa... Samanlaista pakkopullaa se varusmieskoulutus niille kouluttajille on. Parhaat kouluttajat ja johtajat eivät suinkaan löydy armeijan leivistä. Asevelvollisuuten käytetty raha pitäisi laittaa nykyaikaiseen aseistukseen ja teknologiaan. Ja niitä käyttämään palkkaa saavat ammattilaiset. Ei sotia enää käydä metsissä ryysimällä. Tiedän monia perheitä, joissa on tullut suuria taloudellisia ongelmia, kun aikuista poikaa on joutunut armeija-aikana elättämään. Matka- ja ruokakulut pitää maksaa, vaikka tuloja ei ole ja siihen menee satoja euroja. Minusta ei ole oikein, että armeija-aikana poika menettää työllä ansaitut säästöt armeija-ajan matka- ja viikonloppukuluihin (huom. ei ryyppää rahojaan!). Jos armeijaan on mentävä, ei siitä saa joutua taloudelliseen ahdinkoon.

Saa mennä jos haluaa, jos ei mene , niin yhtä hyvä. Tosin uskon, että lapseni tultua siihen ikään, eivät kaikki ikäluokasta mene enää armeijaan, yleisestä asevelvollisuudesta ainakin osin luovuttu. Näin tulee käymään. Lisäksi lapseni on kahden maan kansalainen, jos asutaan silloin isän kotimaassa, niin ei ne sieltä tule hakemaan ( tulee kalliiksi). Ja mieheni kotimaassa on ammattiartmeija.

Eikös se kuulu joka miehen kokemuksiin? Vanhimmalla pojalla on kutsunnat ens vuonna. Viihtyy paljon meidän mökillä, jossa ei ole mitään mukavuuksia. Uskon että armeija menee vähän samoilla fiiliksillä. Suvussa ei ole yhtään sivaria tai muuta hörhöä, käy varmasti intin ylpeänä. Ja äiti tietysti ylpeä pojastaan

Maailma muuttuu ja onneksi myös rakas isänmaamme vaikka tässäkin tullaan jälkijunassa.