En tajua, miten joku LTO alkaa pph:ksi : /

jotka haluaa hoitaa itse kouluikään asti kotona?

Paitsi että harvalla insinöörillä taitaa olla kirvesmiehen taidot hyppysissä...



Miten olis vaikkapa vaihtelun vuoksi?

Eikö ammattikasvattajan mielestä päiväkoti ole parempi paikka lapsille?

Eikö ammattikasvattajan mielestä päiväkoti ole parempi paikka lapsille?

Ammattikasvattaja varmaan hyvin tietää päiväkodin huonot puolet ja siksi ehkä haluaa kasvattaa omansa kotona.

Voisin hyvin kuvitella alkavani perhepäivähoitajaksi jossain vaiheessa, koska se mahdollistaisi sen, että pystyisin jatkossakin hoitamaan omat lapseni kotona. Päiväkotielämä ei todellakaan ole mitään onnea ja autuutta. Jos joskus vielä sinne palaan, aion hakea lapsilleni paikkaa perhepäivähoidosta.

töissä päiväkodissa ja kyllästyin siihen maailmaan ihan totaalisesti.



Sen jälkeen olen toiminut 10v perhepäivähoitajana, nyt olen myös kahden oman lapsen äiti.

Nautin työstäni, minulla on tyytyväiset hoitolapset ja heillä tyytyväiset vanhemmat.



Tätä työtä ei voi edes verrata päiväkodin LTO:n virkaan. Niin paljon parempaa tämä on!

koulutukseltaan insinööri :) Kuulemma tykkäsi vaan lopulta enemmän itse käytännön työstä. Hyvä kirvesmies muuten olikin.

miksi aika moni LTO hoitaa lapsensa mieluummin kotona...

päiväkodissa on liikaa lapsia, liikaa tätejä, liikaa meteliä. liikaa kaikkea.

pph:lla on rauhallista ja kodinomaista.

itsestäänselvää. ja jos saisi hoitaa omia lapsia kotona työkseen, mikäs siinä.

tosin muualla niitten hoitamisesta ja opettamisesta maksetaan enemmän. ehkä se on sitten se hälyisenpaikanlisä=D

miksi aika moni LTO hoitaa lapsensa mieluummin kotona...

* Hoitajat: Etenkin pienen lapsen on suht vaikeaa tottua, saati kiintyä useisiis ja vielä vaihtuviin hoitajiin. Omahoitajasysteemi on hyvä paperilla, mutta käytännössä se ei niin hienosti toimi. Työvuorot yms. Perhepäivohoidossa on vain se yksi hoitaja, johon lapsi tutustuu paljon nopeammin ja kiintyy aivan eritavalla. Varahoitaja on meillä aina sama ja häneen tutustumme hyvissä ajoin.



*Ympäristö: Kodinomaisuus. Tuskin muuta tarvitsee edes sanoa



* Pieni ryhmä. Siinä on aikaa sylitellä, jutustella, saada henkilökohtaista hoitoa. Taudit ei jyllää niin paljoa, on huomattavasti helpompi tehdä pieniä retkiä jne. Vanhemmat oppivat tuntemaan toisensa ja tietävät, kenen kanssa lapsi hoidossa touhuaa



* Kasvatuskumppanuus. Päiväkodin pihassa saattoi olla yhtä aikaa 8 vanhempaa hakemassa kullannuppuaan kotiin. Siinä kerettiin heittää kommentti sinne, toinen tänne. Nyt voimme vaikka istahtaa kahville, jos vanhemmalla ei ole kiire. Tai ainakin jutella huomattavasti henkilökohtaisemmin lapsesta, päivästä, muustakin.



* Ystävyyssuhteet. Minut kutsutaan useinkin hoitolapseni synttäreille hänen kotiinsa. Päiväkodissa en olisi osannut ikinä odottaa mitään sellaista. Yhden äidin kanssa käymme yhdessä sauvakävelyllä iltaisin. jne



*Olen itse itseni herra. Minua ei sido mitkään tiukat aikataulut eikä minun tarvitsen kysyä asioihin lupaa. Jos haluamme lasten kanssa mennä kaatosateella ulos hyppimään lätäköihin, voimme sen tehdä. Toisaalta jos jonain iltapäivänä ei huvita ulkoilu, ei sinne ole silloin pakko mennä. Voimme extempore kävästä lähikaupasta jätskit hellepäivänä tai tehdä pakkasaamuna lämpimää kaakaota JNE.



Ja viimeiseksi tietty se, että nyt saan olla kotona, kun koululaiseni tulee koulusta ja saan myöskin hoitaa oman pikkukuopukseni tässä samalla.

Saan viettää koko päivän lapsiin panostaen, heidän tarpeisiinsa vastaten ja heidän seurastaan nauttien. Työpäivästä jää kokonaan pois juoruringit päiväkodin pihalla tai kahvihuoneen keskustelut "kun sekin isä sillä tavalla sanoi sillon ja sillon.."