Onko enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa yhteys tähän lapsiperheeseen?

3 vuotta olin yh, nykyisin en enää. Niinä vuosina lapsi oli pakko ottaa mukaan, jos mieli ketään tavata. Nykyisinkään lapsella ei ole hoitajia, yllättäen, vaan eipä ole ketään kenen luokse mennäkään kylään. En oikeastaan osaa enää kaivatakaan niitä ihmisiä, jotka vuosia sitten katosivat teille tietämättömille, niitä joita ystäviksi kutsuin.



40:lle: olisiko suositella jotain todella yksinkertaisia ruokia? Mitä itse syötit kokeillessasi? Perunaa ja jauhelihaa? Tietysti kokeilen kaiken, mistä vaan iloa voisi olla... Lääkkeiden en ole huomannut vaikuttavan mitenkään - toki sitäkin voi koittaa (tuskin pari päivää pahaa kenellekään tekee, vaikkei kipeä olisikaan?).

Allergialääkärillä ei olla käyty, yhden aineen takia ei otettu tutkimuksiin ja koska muut eivät tuottaneet koskaan (ainakaan näkyviä reaktioita), niitä ei huomioitu. Tomaatista huusi ja raapi ja sanoi, että sattuu suuhun. Ja naama helotti. Tippakin ketsuppia esim. aiheutti saman reaktion.



Joskus ajattelin, että lapsella voisi olla astmaa (isällään on). Tosin siihenkään ei sen suurempia viitteitä ole ollut (ei hengästy tms), mutta raivotessaan selkään, mahaan ja toisinaan kasvoihin tulee punaisia läiskiä (ihan kuin isällään saadessaan astmakohtauksen). Tätäkään ei tietenkään ole pyynnöistä huolimatta koskaan testattu. "Kun ei ole mitään syytä".

Etelässä asumme...



13

No, 3 vuotta olin yh, nykyisin en enää. Ja kyllä, niinä kolmena vuonna lapsi oli pakko ottaa mukaan, mikäli koskaan ketään mieli nähdä ;)

Ja kaipaisin kyllä omaa aikaa, seuraa ja aikaa vain aikuisten kanssa. Ja olen aina kaivannut. Hoitajia lapselle ei vain jostain tietystä syystä ole, joten...

Eikä nykyisellään enää ole kellä käydä. Eikä niihin ihmisiin oikeastaan enää huvitakaan pitää yhteyttä, jotka vuosia sitten katosivat.



40:lle, asumme etelässä. Allergilääkärillä ei olla käyty, sillä pelkästään yhtä ainetta ei lähdetty tutkimaan ja muihin ei reagoinut, joten ei ollut syytä tutkia muita. Ja muiden tahojen (psykologin, perheneuvolan jne.) kanssa on mennyt niin paljon aikaa, että paljon muuhun ei työn jälkeen kykenekään.



Joskus ajattelin lapsella olevan astmaa (isällään on), mutta siitä(kään) ei tutkimuksiin päästy, kun ei sitäkään näkyviä oireita ole (paitsi raivostumisen jälkeen selässä, mahassa ja kasvoissa punaisia läiskiä). Joltain joskus kuulin, että sekin voisi aiheuttaa "huonoa käytöstä".



Ankeaa, kun apua hakee ja pyytää, eikä sitä saa. Vaikka olisikin lapsen parhaasta kyse.



Kovin ovat mutkikkaita juttuja...



13

Ruokavaliosta viikonlopuksi: Ehkä kokeilisin ekana viikonloppuna tyyliin käytössä esim. peruna, possu, mustikka, puolukka, kurkku, riisi, kaura, päärynä, banaani ja sininen keiju.



Ja ruuaksi tosiaan vaikka jauhelihaperunoita, toiselle ruualle riisiä ja possua kolmannelle lettuja kauramaitoon + kaurajauhoilla + banaanilla jne. Vaatii kyllä kovaa hermoa jos yrittää selvitä viikonlopun ilman karkkeja, keksejä, limpsaa, maitotuotteita jne. Eli kannattaa valita huolella ruoka-aineet niin että niistä saa lapselle mieluisia ruokia ja suunnitella tosiaan etukäteen mitä tekee ja milloinkin. Ja varata etukäteen vaikka kaura100 leipää leiväksi jne. niin ei tartte kaikkea leipoa itse. Ja sitten lisäksi jos varaa mukavaa tekemistä niin ei ajatukset ole lapsella koko ajan siinä mitä ei saa syödä... Eli vaatii etukäteissuunnittelua ja sitten vain raakaa toimintaa ja seuraamista onko sillä vaikutusta lapseen. Toki viikonloppu on lyhyt aika mutta hyvällä tuurilla siinäkin ajassa voisi jo näkyä jotain muutosta parempaan.



Käsittääkseni etelässä on todella pidetty lastenlääkäri nimeltään Tiina Tuomela. Jos on mahdollista niin lapsen kanssa voisi käydä esim. hänellä ja hän varmasti tutkisi myös tuon astman mahdollisuuden. Kyllä meidän keskimmäinen ainakin kitisee jos astmalääkitys ei ole kunnossa. Ja oireilu on tosi epämääräistä niin että van kerran on ollut sellainen astmakohtaus että hengitys pihisi jne. muuten erottuu vaan kitinänä ja valittamisena kun ei jaksa kaikkea mitä haluaisi.



Jos viet lapsen ja kuvailet mitä ongelmia on ja kysyt allergiosita + astmasta + pyydät katsomaan limakalvot ja korvat jne. Se on aivan eriasia mitä käydä julkisella puolella. Me tahkottiin keskimmäisen kanssa julkisella ja se tuli kalliiksi kun piti hypätä milloin missäkin polilla ja osastolla. Kun siirryttiin yksityiselle niin homma hoituu yhdessä paikassa ja asiat rupesivat etenemään kun yksi lääkäri on oikeasti vastuussa siitä että lapsi saataisiin kuntoon. Ja se että lapsi reakoi tomaatille noin selkeästi viittaa minusta tosi paljon siihen että lapsella voisi olla allergioita muutenkin ja se plus isän astma taas lisää suurelta osin riskiä lapsen astmalle jne.



Eli kunnon lääkäri kyllä miettii miten homma selvitetään ja auttaa jaksamaan ja etenemään asiassa. Ja vaikka kyse ei olisikaan allergioista ym. niin esim Tiina tuomela taitaa olla lastenlääkäri joten osannee kyllä auttaa muissakin asioissa ja käsittääkseni hoitaa myös monia astmalapsia.



Ja muuten tuleeko ne läikät selkään raivoamisen jälkeen vai aiheuttaako joku muu ne ensin ja sitten myös raivoamisen ? Eli siis muna ja kana juttu.



Tsemppiä, toivon tosissani että löytäisitte jonkun ratkaisun tilanteeseen. Käytöshäiriöt on niin todella rankkoja koko perheelle ja varsinkin lapselle itselleen...

Noin ystävällistä ja asiallista keskustelua en ole tänä neljänä vuonna käynyt kenenkään kanssa. Itkuhan se tuli.



Ruoka kuulostaa oikein hyvältä, laitan muistiin nuokin. Ruuanlaitosta tuskin tulee ongelmaa, se on hauskaa, lapsenkin mielestä. Ja karkit ja keksit ja muut ovat niin usein pannassa muutenkin, että eipä tee mitään...



Läikät tulevat lapsella raivoamisen jälkeen. Ei niitä etukäteen näy. Vaan toisaalta, ihmekös tuo, kun raivoa voi välillä olla tunninkin putkeen. Pienempänä syyt raivoamiseen olivat täysin mitättömiä ("kynä lattialla, vaikka sen pitäisi olla pöydällä") tai täysin ilman näkyvää syytä, nykyisellään hieman helpommin ymmärrettäviä, vaikkakaan eivät kovin isoista asioista.



Laitan ehdottamasi Tiinan muistiin, ja otan häneen varmasti yhteyttä. Yksityisellä jossain vaiheessa käytiin muutenkin (välillä julkiseen terveydenhuoltoon ei vaan ole aikoja, vaikka lapsesta kyse), joten tuskin se tässä konkurssissa enää haittaa. Ja olisin valmis maksamaan paljon, että tämä älytön riehuminen saataisiin loppumaan. Tai ainakin vähenemään.



Harmittaa toisinaan niin paljon lapsen puolesta, omastakin tietysti, mutta on kauhea miettiä miltä lapsesta tuntuu, jos onkin kipeä, eikä saa apua. Ja jos onkin kyse muuten vaan käytöshäiriöstä, niin miten sitä voisi lievittää, ettei lapsen tarvitsisi myöhemmin elämässään kärsiä käyttäytymisensä takia.



13

Luin tässä samalla refluksitaudista, ja itkin sitäkin täällä. Joku kuvaili, että lapsi menee jäykäksi ja naama sinertää. Ihan samaa oli omallani pienenä. Neuvolassa tämä sinerrys kuitattiin "onpa sillä vahvat keuhkot!" -lausahduksella.

Sanoinkin monesti, että lapsi ei huuda pää punaisena, vaan sinisenä... Olin huolissani siitäkin, vaan sitäkään ei otettu tosissaan. Tämän takia muistaakseni alunperin ajattelinkin astmaa + tietenkin ne punaiset läikät...



13

37 ( vai mikä olitkaan alkuperäiseltä numeroltasi).

Ad/hd ei tarkoita sitä etteikö lapsi pystyisi keskittymään mihinkään. Mikäli asia on lasta kiinnostava, pystyy siihen keskittymään hyvinkin. Tähän väärinkäsitykseen olen törmännyt useasti.

Mikäli teillä on vakuutus ( ja muutenkin) neuvoisin ottamaan yhteyttä lasten neurologiin. On monta muutakin neurologista ongelmaa kuin AD/Hd joka voisi selittää lapsesi käytöstä. Kirjastosta voit lainata aiheeseen liittyviä kirjoja, samoin lukemaan netistä. Voit kirjoittaa esim. perheklubin ( perheklubi.net) sivuille ja kuvailla oireita. Siellä on mahtava vertaistuki erityislasten vanhemmille ja voit löytää sieltä vinkkejä siitä mikä mättää. Mikäli lapsi voi koko ajan huonosti ( esim. yliherkkyydet äänille tms. kutsutaan nimellä sensorinen integraatio), ympäristö tuntuu kaaokselta, voi käytös lapsella olla kaameaa. Asbergerlapsia on monenlaisia ( kuuluu Autismikirjoon), uhmakkuushäiriö voi olla mahdollinen jne. Ei psykologit tai psykiatrit välttämättä tiedä näistä. Vähintään sen on oltava neuropsykologi. Suosittelen perheklubia !

Olen taistellut niin paljon lasten sairastamisen kanssa että tiedän mitä se on. Jos voin yhtään auttaa ketään niin mielelläni autan.



Meillä keskimmäisellä lapsella on ollut nyt pari vuotta aina välillä refluksia. Nyt kun poika on 4v niin hän sopimattomia ruokia syötyään herää ja nieleskelee mahahappoja ja toisinaan myös yskii. Mielellään nukkuu pääpuoli ylöspäin (jos huono yö niin nukkuu istuallaan minua vasten). Meillä tuo refluksi on tullut tosiaan sopimattomista ruuista (esim. ruis, kala, öljyt jne) ja lisäksi sitä tulee jos lapsi syöö liian ison aterian juuri ennen nukkumaan menoa.



Jos epäilet että lapsella voisi vieläkin olla refluksia niin vaihtaisin tuon puolukan tilalle vaikka vadelman tuohon ehdottamaani ruokalistaan. Se ei ole niin hapan ja siten ärsytä jos kurkku on hellänä refluksin jäljiltä. Sängyn pääpuolelle kannattaa laittaa jotakin koroketta esim. jalkojen alle nippu lehtiä.



Jos haluat jatkaa keskustelua myöhemmin niin liity vaikka www.histamiini.com sivustolle. Kirjoittelen siellä. Ja sieltä löytyy vertaistukea ja paljon kokemuksia. Sieltä löytyy helposti reseptejä, tietoa lääkäreistä jne.



Kuulosti muuten tosi tutulta tuo raivoaminen kynän paikasta jne. Siis tekemällä tehty rähinä jostakin asiasta kun on niin paha olla että se pitää saada purkaa jonnekkin.



Tsemppiä selvittelyihin !

Eli ehdottamani viikonlopun ruokavalio sisältää sitten mausteina sokerin ja suolan mutta ei muuta. Eli jos mahdollista niin mehut ym. sellaisia joissa ei juuri lisäaineita jne. Tosissaan kaikki ylimääräinen pois mitä ilman vaan voi olla tuon pari päivää.



Vinkkinä että Tiina Tuomelalle kannattaa varata aika heti jos hänellä aikoo käydä sillä jonot on kuukausia.

Mietin tätä asiaa taas puolet yöstä ja itkin. Tuntuu niin pahalta lapsen puolesta. Harmittaa, jos ongelma on joku ruokavalio, vaikka harmittaa joka tapauksessa, että näinkin monta vuotta on jouduttu taistelemaan.



Ilmaisin itseäni huonosti tuossa ADHD -asiassa. Tarkoitan, että lapsella ei niinkään ole keskittymisen kanssa ongelmia. Ongelmat ovat käyttäytymisessä. Uhmakkuushäiriö on se, jota eniten olen miettinyt. Uhmaa aina ja kaikkia. Ongelmia ei koskaan ole ollut mm. puheessa (osasi puhua tosi hyvin jo 1,5v iässä), käveli 7kk iässä. Ylipäänsä aikalailla muita ikäisiään edellä, monessakin asiassa. Aspergeria joskus ehdotettu, mutta on siihendiagnoosiin aivan liian sosiaalinen. On kiinnostunut muista ihmisistä, tekee tuttavuutta todella herkästi (olin aikoinani hieman huolissanikin, koska sellaista "normaalia" vierastamista ei koskaan tullut; ehkä 2min oli hiljaa tavatessaan uuden ihmisen, sen jälkeen hyöri ja pyöri kuin muutenkin). Ongelma on se, ettei kykene olemaan kaveria kenenkään kanssa kovin montaa tuntia, menee lyömiseksi, sylkemiseksi, huudoksi...



Olemme kuukauden sisään pääsemässä psykiatrille, joten luulen odottavani sen. Toivon todella sydämessäni, että se auttaisi, selvittäisi jotain asioita. Jos ei, niin aion joka tapauksessa ottaa esille myös astma- ja allergia-ajatukset.

Äänille ei ole koskaan ollut erityisen herkkä, tykkää esim. kuunnella musiikkia, tosin tietysti säikähtää yllättäviä kovia ääniä (kukapa lapsi ei?). Aistiyliherkkyyttä mietin myös siis aiemmin, vauvana kun ei juuri koskaan viihtynyt sylissä. 3v iässä alkoi joskus itse tulemaan syliin.



Kiitos vielä 40, ajattelin sinua kovasti yöllä ja aamullakin, ihanaa, että joku jaksaa vastata ja tuntuu, että kerrankin joku ottaa huoleni todesta. Ehkä kamalinta on, kun kaikki vähättelevät (siis neuvolat ja muut).



13

Lapsella ei siis koskaan ole (ainakaan todettu) refluksiaa. Ts. koskaan ei pulautellut. Muistan sen olleen jopa vähän ihmeellistä, kun vauva ei siis KOSKAAN tehnyt sitä.



Ongelmia vauva-aikana (siis ekan 2v...) oli jatkuva huuto. Ei nukkunut yöllä, ei päivällä. Ja jos nukkui, niin korkeintaan puoli tuntia putkeen. Ensimmäisen vuoden huusi joka yö 01-07, ja heräsi 08. Hiljeni useimmiten kyllä saatuaan maitoa (tuntui hurjalta määrältä kaataa vähän väliä maitoa suuhun...). Vauva joi siis korvikkeita, 5vk imetyksen jälkeen huomattiin, ettei minulta tule maitoa, ainakaan niin paljoa, että lapsi sitä riittävästi saisi (imetin aina 2h/ rinta... eli 4h yhteen putken ja puolen tunnin päästä uusiksi).



Vauva ei tuntunut koskaan olevan tyytyväinen. Ei rinnalla, ei sylissä. Unikouluun emme päässeet, koska "kyllä sinä pystyt itsekin hoitamaan sen kotona". No eipä sillä, pystyin kyllä, 2v valvomisen jälkeen parin kuukauden huudattaminen ei tuntunut enää miltään. Vaikka itkin kyllä, monet tunnit. Erona siis entiseen huutoon oli enää vain se, etten pitänyt lasta sylissä, vaan kävin laittamassa sänkyyn maate, niinkuin unikoulun varmaan tiedätte...



Uskon, että se öinen huuto ei katoa korvista koskaan. Toisinaan haluaisin toisen lapsen, mutta pelkään, että toisen kanssa olisi samanlaista. Enkä usko, että koskaan voisin selvitä siitä selväjärkisenä.

Ei tuo meidänkään refluksista kärsivä pulauttele / oksenna. Huusi vaan ja tosiaan saattoi nieleskellä ja yskiä. Ja ruokahalu oli huono silloin kun refluksi vaivasi. Ruoka ei oikein napannut kun hapot oli polttaneet kurkun kipeäksi. Eikä halunnut nukkumaan koska makuuasennossa refluksi oli pahimmillaan.



Minusta kuulostaa siltä että lapsi olisi voinut olla maidolle allerginen pienenä. Ja vaikka olet kuinka tarkkaillut kiinteitä aloittaessasi tilannetta ei mahdolliset uudet sopimattomat erotu kun lapsi on jo valmiiksi kipeä maidosta. Mutta tämä on vain arvailua. Meillä keskimmäinen oli melkein vuoden kun huomattiin allergiat ja siihen asti poika oli syönyt vähän väliä kun "hoiti" huonoa oloaan syömällä maitoa. Ja itki ja kitisi.



Minusta sinä et ole tehnyt mitään väärää vaan hoitavat tahot neuvola, lääkärit jne. He eivät ole ottaneet riittävän todesta sinun kertomustasi lapsesta. Kyllä minäkin olen monesti itkenyt lääkäristä tultuani pitkään kun lääkäri toteaa että terve reipas lapsi ja äiti tuntuu kuvittelevan vaivoja... Ja kun itse tietää että on yöllä kantanut kivusta huutavaa lasta moneen otteeseen ja tietää että kaikki ei ole kunnossa. Mikään ei ole niin kurjaa kun nähdä lapsensa kärsivän. Ja huomata että muut eivät usko ja auta.



Minä voin lohduttaa etten olisi halunnut kolmatta lasta kun keskimmäisen kanssa oli niin rankkaa että tuntui ettemme selviä mitenkään. No kun kolmas nyt sitten kuitenkin tuli on hänen kanssaan selvitty paljon helpommalla kun tiesin varautua jo vauvana siihen että on todennäköisesti allergioita eikä tarvinut enää turhaa huudattaa ja taistella. Kun on löytänyt hyvän lääkärisuhteen ja selvittää itse allergioihn liittyviä asioita niin pääsee paljon helpommalla seuraavan kanssa.



Ja tosiaan kun olen käynyt tämän "pitkän kurssin" allergioiden kanssa niin sinun tekstisi lapsestasi ovat kuin malliesimerkki allergioihin liittyvistä ongelmista.



Ja vielä yksi vinkki että oletko koskaan kokeillut antihistamiinia lapselle ? Meillä esikoisen riehumiset häipyvät pienellä annoksella antihistamiinia (en ole varma saako niitä ilman reseptiä alle 6 vuotiaille). Mutta kaikille allergikoille ei antihistamiini tehoa niin hyvin.



Jos sinulla on aikaa niin käy joskus lukemassa ihmisten kokemuksia tuolla histamiini sivuilla. Tsemppiä !! Sinä teet parhaasi etkä voi lääkäriksi muuttua. Toivotaan että löydät mahdollisimman pian apua tilanteeseen. Koeta jaksaa ja nähdä myös lapsesi sen kiukuttelun takaa. Minulle se ei aina ollut niin helppoa mutta kannattaa kyllä.

Jos joku meillä tekisi noin niin se tekijä lähtisi pöydästä välittömästi pois. Ihan sama mitä vanhempansa sössöttäisivät.

Jos vanhemmat ainoastaan sanovat "ei saa", niin minä pitäisin ihan rauhallisen puhuttelun, sanoisin, että meillä noudatetaan hyviä pöytätapoja ja sylkeminen ei kuulu niihin, jos vielä niin tekee, niin joutuu pois pöydästä ja jää ilman kakkua ja muita tarjottavia.

Kommentoivatko/pahoittelvatko nuo vanhemmat lapsensa käytöstä millään tavalla?

tuossa kohtaa on jo käynyt ilmi, ettei halua pöydässä olla. mielummin autoonsa ja kotiinsa suorinta tietä

Meillä ongelmallisia ruoka-aineita on ollut vaihtelevasti. Kaksi vuotiaaksi asti ei ollut mitään ongelmia. 2 vuotiaana maistoi ekaa kertaa pähkinöitä ja parin viikon päästä tajuttiin yhdistää hirveät uhmakohtaukset pähkinöiden syöntipäiviin. Puolivuotta myöhemmin alkoi yhtäkkiä oireilla mansikallekkin. Ihmeteltiin kun iltapala alkoi olla taistelua ja sen jälkeinen aika. Toisinaan oksentelikin mansikkajugurtin...

Myöhemmin on monta kertaa tullut taas tilanne että perheen hermot on olleet tosi kireällä ja aina on löytynyt jokin uusi ruoka-aine joka ei enää sovi ja toisaalta taas melkein kaikki aikaisemmin sopimattomat on taas saatu takaisin ruokavalioon jonkin ajan kuluttua.

Mentholin makuinen fluoritabletti ja kalaöljykapseli ovat edelleen pahiksia. Samoin jotkut lisäaineet. En tiedä mitkä koska sietää jonkinverran lisäaineita mutta jos saa liikaa niitä niin taas riehutaan. Eli kyse on myös yhteisvaikutuksesta joten on vaikea saada tarkkaa selvyyttä kaikista. Kaakaota kestää hieman mutta isommat määrät näyttävät olevan ongelmallisia. Sitrukset ja pähkinät aiheuttavat jo pienistä määristä ongelmia (esim. yksi pähkinä).

Jos epäilee jotain tällaista niin helpointa olisi kun antaisi lapselle mahdollisimman yksinkertaista kotona tehtyä ruokaa ja mielellään vaihdellen ruoka-aineita (siis ei jokapäivä kaakaota, ketsuppia jne). Ja kaikki mahdollinen ylimääräinen pois siltä ajalta kun seuraa tilannetta.

Vaatii mielettömän paljon salapoliisityötä ja vaivaa mutta meillä kyllä on ainakin ollut todella palkitsevaa kun on löydetty sopiva ruokavalio ja sekä LAPSI ETTÄ VANHEMMAT voi hyvin. Äitinikään ei alkuun uskonut tuohon ruokavalion ja käytöshäiriöiden yhteyteen mutta nyt huomauttaa jo välillä itsekkin kyläillessään että poika on tainnut saada syödä jotain sopimatonta. Se näkyy niin selvästi kun tavallisesti poika on rauhallinen ja sopuisa ja sitten sopimattomia syötyään hiiltyy pienistäkin asioista ja kaikki vastoinkäymiset on maailman loppu asioita.

Meillä nuo perinteiset yleisallergisoivat + mausteet ja lisäaineet on tosiaan olleet kaikista pahimpia. Ja koivun kukinnan aikaan kaikki raaat juurekset ja hedelmät aiheuttavat samanlaisia oireita (poika on tosiaan koivulle allerginen ja sitten näkyy tuo ristireakointi esim. porkkanalle ja omenalle silloin).

uhmaikä alkaa n. 2-vuotiaana, silloin lapsi laitetaan kuriin. kuria jatketaan koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. riittävät yöunet ovat onnen avain. eikä myöskään syötetä sokeria eikä energiajuomia, virvoitusjuomia yms lapsille.

että kasvattamattomuus selitetään nykyään allergioilla, huh heijaa!

Ei lapsi muista pitää kiinni. Noin kävi omallenikin, vaikka varoitin. Seuraavalla kerralla muisti parani.

Itse kiellän omia lapsia, sekä vieraita lapsia.

4v. voi olla kovinkin uhmakas, mutta yleensä se näkyy kotona, ei vieraissa.

meillä ei ole vara turhaan varoitteluun. Yksi varoitus, josta lapsi ymmärtää että nyt on hölmöilty. Seuraavaa varoitusta ei tule, vaan sitten mennään jo jäähylle.



Yleensä toiseen paikkaan istumaan ja miettimään mikä meni pieleen. Sen jälkeen kun lapsi on itse osannut kertoa, mikä meni mönkään hän pyytää anteeksi.



Yleensä törttöilyt ovat jääneet kertaan pariin.

[/quote]

uhmaikä alkaa n. 2-vuotiaana, silloin lapsi laitetaan kuriin. kuria jatketaan koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. riittävät yöunet ovat onnen avain. eikä myöskään syötetä sokeria eikä energiajuomia, virvoitusjuomia yms lapsille.



että kasvattamattomuus selitetään nykyään allergioilla, huh heijaa!

[/quote]

Jos luit kirjoittamani tekstin huomasit varmaan että lapsi alkoi myös oksentelemaan. Sinun mielestäsi olisi siis pitänyt vain kieltää oksentamasta vai ? tuollaiset tavallista voimakkaammat raivoamiset ja uhmat alkoivat AINA noin 2 tuntia pähkinöiden (tai myöhemmin tiettyjen muiden ruoka-aineiden) jälkeen. Esimerkiksi limpsaa lapsi ei ole vieläkään maistanut ja ikää on jo viisivuotta kun siitä mainitsit.



Huoh, jos sinulla ei ole kokemusta allergioiden aiheuttamista käytöshäiriöistä niin niitähän ei tietenkään voi olla kellään muulla. Minä olen todella tyytyväinen siihen että lapsi voi hyvin kun ruokavalio on kunnossa. Sinusta minun pitäisi varmaan syöttää pähkinöitä, sitruksia ym lapselle ja sitten rangaista lasta jolla on tosi kurja olo ja kiukkuaa ja riehuu sen takia. Ja ihan vinkiksi että kyllä meillä kuria pidetään eikä kaikkia uhmakohtauksia todellakaan selitetä allergioilla.



Mutta kuten tuo edellinen kirjoittaja osoittaa niin aina on kyse vain kasvattamattomuudesta jos muiden lapset uhmaa tai häiriköi. Ja edellisen kirjoittajahan on todella myötätuntoinen ja toiset huomioon ottava kuten kirjoituksesta huokuu...

Jos sinä saisit tehdä mitä vain, niin todnäk tekisit. Vanhempien tehtävä on asettaa kuru ja rajat lapselle.



Kyseessä on lapsi, joka käyttää vanhempiensa nösviyttä hyväkseen; tekee kaikkea, mitä keksii, koska kukaan ei puutu.

koska "lapsi" on yksi paholainen.

Jos joku meillä tekisi noin niin se tekijä lähtisi pöydästä välittömästi pois. Ihan sama mitä vanhempansa sössöttäisivät.

Saanko ja miten komentaa vierasta lasta kodissani joka vääntää hopealusikat mutkalle ja sylkee vieraita varten tehtyyn täytekakkuun? Miten voin tehdä sen, kun äiti ja isä sanovat että "ei saa" ja lapsi nauraa päälle. Tämän jälkeen hän saattaa vaikka tuikata vielä pisteeksi iin päälle sormensa siihen kakun reunaan ja nuolee kermavaahdon käsistään. Mä en aina saa sanaa suustani.



ap