Onko enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa yhteys tähän lapsiperheeseen?

että miksi joku haluaa olla noin ilkeä? Ostan lasta ajatellen muumikeksejä ja mehua, josta hän pitää, tuon aina kivoja lahjoja kun kutsutaan hänen juhliinsa, tuon ulkomailta tuliaisia jne. Esim mieheni osti lapselle vapputorilta pallon ja sanoi, että pidä tiukasti kiinni koska se lähtee taivaalle. Lapsi päästi hetken päästä pallon ilmaan ja alkoi itkeä. Toinen esimerkki oli piirtäminen. Lapsi seurasi koko ajan aikuisten reaktioita kun värittäessä kynä "meni" yhä useammin ja useammin alla olevaan mattoon. Vanhemmat sanoivat useastikin että kynät otetaan pois jos ei pysytä paperilla, mutta lopputulos oli että lapsi vetäisi pastelliliidun alla olevaan mattoon iloisesti nauraen. Ei tosiaan mikään vahinko... Miksi?



ap

Ilmapallot pitää kiinnittää! Vaikka lapsi kuinka haluaa pitää kiinni itse niin pallon naru kuuluu sitoa.



Ootteko ihan pöhköjä?

Mutta vanhemmat eivät ole asettaneet lapselle minkäänlaisia rajoja. Lapsella on turvaton olo ja kaikella kiusanteolta vaikuttavalla huutaa että "huomatkaa mut ja laittakaa turvalliset rajat". Lapsi ei nauti tilanteesta jossa on vastuussa kaikesta kun vanhempiin ei voi luottaa yhtään. Lapsi parka. Tajuaakohan vanhemmat ollenkaan missä mennään?

olisiko teistä siis okei, jos sanoisin että meillä ei piirretä matolla vaan pöydän ääressä, tai että kahvipöytään ei mennä istumaan ja roikkumaan ennen kuin kaikki yhtäaikaa? Ihmettelen vaan kun vanhemmat eivät sano mitään, yleensä vasta sitten, jos jotain jo sattuu. Melkein arvaa, että mehulasi jossain vaiheessa kaatuu, jos sitä aikansa keikuttelee.



Ilmapallosta vielä, että hänelle ei luonnollisestikaan sopinut, että pallo kiinnitetään rattaisiin tai vaikka housun lenkkiin. Pallon karkaaminen ei myöskään ollut ihan vahinko, vaan hän vaan päästi siitä irti, alkoi itkeä hurjasti ja sanoi että pallo pääsi irti.

Omani on aikalailla samanlainen, samanikäinenkin. Veitsiä ei ole vielä heitellyt mihinkään, mutta muuten toiminta samanlaista. Erona tietysti, että minä vanhempana puutun asiaan heti; otan kynät pois, jos ei lopeta sotkemista, poistan pöydästä jne. Siitä huolimatta lapsi käyttäytyy näin.

Olen pitkään ollut asiasta todella huolissani, en ymmärrä, miksi lapsi käyttäytyy niin. Ammattilaisilla ollaan käyty juttelemassa, ovat päiväkodissakin huolissaan käytöksestä. Mitään selvyyttä tähän ei ole saatu.



Oma ystäväpiirini on kavennut hyvin olemattomaksi, nimenomaan lapsen käytöksen takia. Enkä ihmettele, usein en itsekään haluaisi olla tekemisissä tuollalailla käyttäytyvän lapsen kanssa... Ikävä sanoa niin omasta lapsestaan. Ja tätä käytöstä on jatkunut niin kauan kuin muistan. Jos joku todella tietää mistä johtuu, niin saa kertoa... Ei tämä meille kummallekaan kivaa ole, ei äidille, eikä lapselle.



Terveisin, huolestunut ja surullinen äiti

Nyt eskarilainen, mutta on ollut jo useamman vuoden kuvailemasi kaltainen. Lisänä kiroilee kuin merimies. On nyt psykiatrisessa hoidossa eli terapiassa.

Muistan ajan, jolloin minulla ei ollut lapsia. Toisaalta kauhistelin paljon sellaista, mitä en enää kauhistele ja päätin, että kun minulla on lapsia, he eivät ikinä... Toisaalta en uskaltanut kieltää ja puuttua silloin kuin olisi ollut aihetta. Nyt onnistuu joskus liiankin sujuvasti.



Tottakai sinulla on oikeus laittaa raamit, miten kodissanne käyttäydytään. Ota täytekakku tai muut sylkyuhan alla olevat tarjoilut pois pikkuvieraan nenän edestä. Selitä, miksi ei saa työntää sormea kakkuun tai sylkeä (niihin menee pöpöjä alias bakteereja). Ota hedelmäveitsi pois lapselta ja selitä, miksi sitä ei saa iskeä parkettiin (tule ruma lohkeama, jota ei saa korjattua). Jne.



Vierailut ovat varmaan aika rasittavia tämän perheen kanssa, jos vanhemmat eivät puutu lapsen käyttäytymiseen. Olisiko teidän mahdollista tavata perheen kodissa?

En ole ihan niin kokematon lasten kanssa, kun taisin antaa ymmärtää... ;) Ongelma on siis se, että tähän asti lapset ovat ihan uskoneet, kun sanoo vaikka että tullaanpa kahville sitten kaikki yhtä aikaa tai että äläpä ota sitä veistä kun se on terävä. Tai että ahaa, haluaisit piirtää, laitetaanpa tähän pöydän ääreen sulle hyvä piirustuspaikka.



Tämä puheena oleva vaan nauraa päin naamaa ja sanoo esim että "ole hiljaa".



ap

Vanhemmat saamattomia ja tod.näk. eivät tunnetasolla osaa vastata lapsensa tarpeisiin. Lapsi hakee huomiota sitten noilla ilkeillä tempuillaan. Saa varmaan aikaiseksi edes jokinmoisen tunnereaktion, vai?



Normaalisti vanhemmat poistaisivat noin käyttäytyvän lapsensa pöydästä ja käskisivät / vaatisivat häntä pyytämään anteeksi. Samoin parketin " tuhoamisesta " nuhdeltaisiin kovasti ja pyydettäisi yhdessä anteeksi. Toki vanhemmat aikuisten kesken pahoittelisivat tilannetta ja tarjoutuisivat korvaamaan tuhon jotenkin.



On varmasti vaikea katsoa tilannetta vierestä saatikka puuttua lapsen käyttäytymiseen. Itse myös selittäisin lapselle että noin ei voi, eikä saa käyttäytyä. Sanoisin, että pöydässä ollaan kauniisti tai sitten mennään pois. Jos vanhemmat eivät saisi lastaan aisoihin, pyytäisin heitä poistamaan lapsen pöydästä ( jos hän siis tuhoaa sinun tekemiä / ostamia kakkuja yms. ). Itse en lapseen menisi koskemaan.

jota kirjoittelullani haen. Lapsi saa kyllä reaktion. Minusta hän nimenomaan kohdentaakin käytöksensä minuun ja mieheeni miellä ollessaan. Vanhempansa hän siis jo tunteekin, heitä voi lyödä naamaan, heille voi sanoa että paskapää tai läskiperse ja he nousevat vaikka kuinka monta kertaa eri paikkaan istumaan,jos lapsi haluaa tulla juuri siihen tuoliin, joka on jo varattu.

Mitä sitten tekisin,jos lapsi esim sanoo minulle että "ämmä". Olen kuten en kuulisikaan, vai sanoisinko että tuo oli rumasti sanottu. Siihen lapsi nauraa. Jos tilanne käy hänen kannaltaan liian kiperäksi, hän alkaa vauvamaisen itkun ja saa vanhemmat tyynnyttelemään itseään. Eli "ilkeily" ym temput ovat ihan eri tasolla kuin se sylivauvalle sopiva tyynnyttely. Lapselle on kaksi ikätason roolia, joissa elää aina sen mukaan mikä on edullisempaa.

Minusta vanhemman pitäisi ämmittelyssä ottaa tilanne haltuun ja tehdä selväksi, että nimittely oli epähyväksyttävää ja sitten mielellään saada lapsi pyytämään anteeksi. En kai itse voi vanhempien yli tätä vaatia?

Vanhemmat saamattomia ja tod.näk. eivät tunnetasolla osaa vastata lapsensa tarpeisiin. Lapsi hakee huomiota sitten noilla ilkeillä tempuillaan. Saa varmaan aikaiseksi edes jokinmoisen tunnereaktion, vai?

Normaalisti vanhemmat poistaisivat noin käyttäytyvän lapsensa pöydästä ja käskisivät / vaatisivat häntä pyytämään anteeksi. Samoin parketin " tuhoamisesta " nuhdeltaisiin kovasti ja pyydettäisi yhdessä anteeksi. Toki vanhemmat aikuisten kesken pahoittelisivat tilannetta ja tarjoutuisivat korvaamaan tuhon jotenkin.

On varmasti vaikea katsoa tilannetta vierestä saatikka puuttua lapsen käyttäytymiseen. Itse myös selittäisin lapselle että noin ei voi, eikä saa käyttäytyä. Sanoisin, että pöydässä ollaan kauniisti tai sitten mennään pois. Jos vanhemmat eivät saisi lastaan aisoihin, pyytäisin heitä poistamaan lapsen pöydästä ( jos hän siis tuhoaa sinun tekemiä / ostamia kakkuja yms. ). Itse en lapseen menisi koskemaan.

tuollaiselle porukalle, että meillä ei käyttäydytä noin!



Ja kakkuunsylkijät joutaisivat pöydästäni pois ihan välittömästi! Sanoisin siis lapsen (tyhmille sori vaan) vanhemmille, että eiköhän nyt todellakin ole jäähyn paikka ja anteeksipyynnön sen jälkeen.



Jos ei mene jakeluun tai jos suuttuvat, niin enpä usko että jäisin noita vierailuita yhtään kaipaamaan.



Jos lapsi _tahallaan_ tuhoaisi jotakin arvokkaampaa, niin lasku vaan mukaan vanhemmille.



Siis mistä noita tuollaisia "vanhempia" tuleekaan!

Jos meillä jonkun lapsi käyttäytysi tuolla tavalla ruokapöydässä, minä omin kätösin nostaisin pöydästä pois ja veisin nurkkaan! Meillä (ja teillä omat) on meidän säännöt ja niitä noudatetaan. Jos omat vanhemmat ovat niin saamattomia etteivät puutu noin kamalaan kätökseen niin sinuna kyllä puutuisin. Ja olen oamsta pöydästänikin passittanut sukulaistytön pois kun alkoi moittia meidän ruokia.

...ottaisin perheen äidin kanssa tiukkasävyisen keskustelun ja sanoisin, että tällainen käytös EI enää saa jatkua, ja että olet huolissasi myös vanhempien jaksamisesta. Neuvoisin äitiä ottaamaan yhteyttä neuvolaan ja sitä kautta yhteys johonkin lasten käytöshäiriöihin erikoistuneeseen psykologiin tms. Tässä tapauksessa on ilmiselvää, että vika lapsen käytökseen on todennäköisesti vanhempien 'vapaassa' kasvatuksessa eikä esim. neurologiassa.



Tilanne on riistäytynyt selvästi tosi pahasti käsistä ja ollaan varmaan jo lähellä rajoja, että lapsi aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita itselleen/muille lapsille/aikuisille.



Huh huh mikä tapaus!

kiva tietää, reagoisivatko vanhemmat sittenkään mitään. Tilannehan menee niin, että kun lasta toruu vähänkin enemmän (eli sen verran kun täällä kai neuvotaan tekemäänkin), lapsi alkaa huutaa ja nyyhkyttää kurkku suorana. Silloin hän yleensä saa takaisin kynät, joilla juuri piirsi mattoon tai tulla takaisin kahvipöytään, jossa juuri räki kakkuun. Eli "rangaistus" perutaan heti, kun itku alkaa. Minusta tämä osoittaa lapselle kahta selvemmin, että hän voi tehdä mitä haluaa. Eli ensin häntä ei kielletä ja jos kielletäänkin, hänellä on toimiva kielto eliminoida moiset rajoitteet.



Huh huh vaan. ap

tilanne tuttavaperheen kanssa. pelottaa kutsua kylään kun pelkään että tämä poika heittää jonkun pienimmistä lapsista parvekkeelta alas. saattaa koska vaan heittää kiven itseään vaikka 3 vuotta pienemmän päähän, niin pahasti että taju lähtee. ihan hyvin voisi heittää parvekkeelta alas. ihan mitä vaan voi tehdä, paiskoo toisia seiniin jne. ruokailupöydän tapahtumista on turha edes puhua. kakun maistaminen sormella ei olisi mikään ihme, puhumattakaan pahemmista asioista. veitset onkin ihan pakko pitää korkealla. en kans tiedä mitä tehdä. ois kiva olla ystäviä mut pelkään että joku kuolee vielä.

että erona se että meidän tuttavaperheen vanhemmat kyllä puuttuvat ja kovalla kädellä mutta ei auta. sun tuttavaperheen vanhemmat tekee kaiken niin väärin kuin vaan voi.

Pienen lapsen kasvattamisessa johdonmukaisuus on yksi tärkeimpiä kulmakiviä. Jos lapsi saa rangaistuksen, on hänen saatava rangaistus heti tapahtuneen tuhotyön jälkeen, jotta osaa yhdistää sen tapahtuneeseen. Ja rangaistusta ei saa perua, vaikka tulisi mikä manku tai huuto - sehän todistaa sen että rangaistus toimii. Jos rangaistus perutaan kerta toisensa jälkeen, lapsi yrittää vain etsia seuraavaa rajaa ja näin alkaa käyttäytyä entistä holtittomammin. Ja ennenkaikkea saa päähänsä mallin, että rajoja saa rikkoa, mutta seuraamuksia ei tarvitse sietää.



Vanhemmat kasvattavat tietentahtoen ongelmaluonnetta, jolla tulee olemaan suuria ongelmia auktoriteettien kanssa. (esim. koulussa opettajat, myöhemmin virkavalta ja kaikki säännöt)



Lapsen kuuluu kapinoida vanhempiaan vastaan ja vanhemman kuuluu olla vanhempi, ja antaa lapsen kapinoida ja kokeilla rajoja turvallisesti. Lapsen kapinointi voi olla vaikeaa sulattaa, mutta on muistettava asetelma, että lapsi on lapsi ja aikuisen vastuulla - vanhempi on täysivaltainen lapsesta vastuullinen aikuinen.



Tuo on vakava ongelma, mihin olet törmännyt ja tulevaisuudessa lapsi on se joka tästä eniten kärsii. Jos välität lapsesta ja vanhemmista, puhu suusi puhtaaksi heille ja ohjaa hakemaan apua.

kai jo juoruilun piikkiin, mutta tässä yksi esimerkki perheelle normaalista toiminnasta.



Olimme heille kylässä, me ja toinen perhe ja isäntäväki tietenkin. Lapset villiintyivät melko hurjiksi, ja rauhottuivat ainoastaan kun saivat katsoa suosikkiohjelmaa dvd:ltä. Meidän aikuisten normaaliääninen keskustelu kuitenkin häiritsi tämä puheenaolevan lapsen tv:n katselua niin paljon, että me aikuiset siirryttiin terassille istumaan. Tämä oli ihan okei siihen asti, kunnes alkoi tulla viileää. Perheen nuorimmaiselta ei vaan tullut lupaa saada tulla sisälle, vaikka äiti kävi sitä välillä kysymässä ja nuorimmainen vain karjui että olkaa hiljempaa. Vierailu päättyi vähän turhan aikaisin, sillä vierailuvaatteissa olevien vieraiden alkoi tulla kylmä.



Ymmärtäisin, että vanhemmat ovat niin väsyneitä lapsen kiukutteluun ja huutoon, että tekevät mitä tahansa että saavat olla rauhassa. Vaatimukset tuntuvat vaan kasvavan, sillä alkuun "riitti" että muiden puheen sai keskeyttää miten vain, mutta nyt pitää mennä ulos asti meluamasta.



ap

Voi sanoa etta taalla talossa noudatetaan minun saantoja. taalla ei saa lyoda ketaan eika sylkea kahvipoydassa. Jos ei noudata saantoja taytyy lahtea kotiin. sitten pidetaan kiinni siita mita on sanottu. todennakoisesti lapsi sylkee kakkuun viela ainakin kahdesti kokeillakseen joutuuko todella lahtemaan kotiin. jos saannot kerrotaan selkeasti ja rauhallisesti lapselle etukateen ja sitten niista pidetaan kiinni lapsi alkaa todennakoisesti noudattaa niita. Jos nyt viitsit enaa kolmatta kertaa kutsua kylaan.



Parkua nyt on aina lasten kanssa ja itkeminen sinansa ei ole vaarallista.



Voit myos muutaman vuoden tavata vanhempia esim. kahvilassa tai puistossa.

olisiko teistä siis okei, jos sanoisin että meillä ei piirretä matolla vaan pöydän ääressä, tai että kahvipöytään ei mennä istumaan ja roikkumaan ennen kuin kaikki yhtäaikaa? Ihmettelen vaan kun vanhemmat eivät sano mitään, yleensä vasta sitten, jos jotain jo sattuu. Melkein arvaa, että mehulasi jossain vaiheessa kaatuu, jos sitä aikansa keikuttelee. Ilmapallosta vielä, että hänelle ei luonnollisestikaan sopinut, että pallo kiinnitetään rattaisiin tai vaikka housun lenkkiin. Pallon karkaaminen ei myöskään ollut ihan vahinko, vaan hän vaan päästi siitä irti, alkoi itkeä hurjasti ja sanoi että pallo pääsi irti.