Lue keskustelun säännöt.
¨masennus...?
28.08.2009 |
Lapseni on puoli-vuotias ja noin kk verran minä olen tuntenut että veto on aivan poissa ja että en jaksa enkä tiedä enää mitä tekisin kun lapsi itkee tai on pahalla päällä.. itkettää ihan koko ajan enkä välttämättä tiedä minkä takia.. ällöttää raskauden aiheuttamat ylimääräiset kilot ja raskausarvet ja avomiehen kanssa seksin harrastaminen on jäänyt ihan minimaaliseen kun ei vaan kiinnosta.. ja välillä mietin että onkohan mieheni kanssani vain lapsen takia, sillä en todellakaan ole hirveän mukavaa seuraa useimmiten (nykyään siis)..
Voiko tää olla näin 6kk jälkeenkin synnytyksen jälkeistä masennusta vai tavallista masennusta vai mitä tää on?
Tahtoisin vain olla onnellinen taas..
Kommentit (10)
meillä lapsi samanikäinen kuin sinulla. -2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä munkin mies auttaa yleensä mutta sitten kun hän käy korkeakoulua niin nyt on todella pitkiä päiviä ja jääkiekko harjoituksissa käy 2 kertaa viikossa missä yleensä menee iltoihin noin 3 tuntia + pelit mihin menee yleensä lauantaista osa päivää, esim huomenna kuulemma koko päivä kun on turnaus.. ja koko päivä tarkottaa että lähtee aamu 7 ja tulee kotiin 8-9 aikaan! joten mä täällä kotona yritän jaksaa kun poika huutaa hampaitaan eikä suostu nukkumaan vaikka väsyttäis jne..
joten kyllä varmaan toi pelkkä väsymyskin riittäis.. tuntuu vaan kamalalta kun hoidan omaa lastani ja itken samalla kun yritän nukuttaa tai rauhoittaa häntä.. mut no.. onneksi en kuitenkaan ole sitten ainoa tämän kanssa kamppaileva.. :)
ap
Ei se ole niin kamalaa, meitä masentuneita on todella todella paljon. Se on sairaus siinä missä vaikka possuflunssakin ;D
Olet ihan selkeästi mesentunut, oli se sitten ''tavallista'' tai raskauden jälkimaininkeja, niihin molempiin auttaa samat asiat - lepo, tuki, aika ja lääkkeet.
Tsemppiä ja voimia!
Ei se ole niin kamalaa, meitä masentuneita on todella todella paljon. Se on sairaus siinä missä vaikka possuflunssakin ;D
Olet ihan selkeästi mesentunut, oli se sitten ''tavallista'' tai raskauden jälkimaininkeja, niihin molempiin auttaa samat asiat - lepo, tuki, aika ja lääkkeet.
Tsemppiä ja voimia!
Olen miettinytkin sitä että tarvitsisin ehkä jotkut masennuslääkkeet.. Mutta toinen tosiasia on se että mieheni opiskelee ja elämme kelan tuilla, raha riittää juuri ja juuri laskuihin ja ruokaan! mistä tulisi vielä se ylimääräinen raha tälläistä asiaa varten.. Stressaa tämä raha-asiakin.. :/
Ei se ole niin kamalaa, meitä masentuneita on todella todella paljon. Se on sairaus siinä missä vaikka possuflunssakin ;D
Olet ihan selkeästi mesentunut, oli se sitten ''tavallista'' tai raskauden jälkimaininkeja, niihin molempiin auttaa samat asiat - lepo, tuki, aika ja lääkkeet.
Tsemppiä ja voimia!
ap siis
Olen miettinytkin sitä että tarvitsisin ehkä jotkut masennuslääkkeet.. Mutta toinen tosiasia on se että mieheni opiskelee ja elämme kelan tuilla, raha riittää juuri ja juuri laskuihin ja ruokaan! mistä tulisi vielä se ylimääräinen raha tälläistä asiaa varten.. Stressaa tämä raha-asiakin.. :/
ap siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukauden satsi maksaa vain pari euroa. Talous ei niihin lääkkeisiin kaadu.
Tsemppiä!
Ei se ole niin kamalaa, meitä masentuneita on todella todella paljon. Se on sairaus siinä missä vaikka possuflunssakin ;D
Olet ihan selkeästi mesentunut, oli se sitten ''tavallista'' tai raskauden jälkimaininkeja, niihin molempiin auttaa samat asiat - lepo, tuki, aika ja lääkkeet.
Tsemppiä ja voimia!
Olen miettinytkin sitä että tarvitsisin ehkä jotkut masennuslääkkeet.. Mutta toinen tosiasia on se että mieheni opiskelee ja elämme kelan tuilla, raha riittää juuri ja juuri laskuihin ja ruokaan! mistä tulisi vielä se ylimääräinen raha tälläistä asiaa varten.. Stressaa tämä raha-asiakin.. :/
Lapseni täytti juuri vuoden ja mulla on ollut ihan samanlaisia tuntemuksia...välillä on ihan veto veks ja voin itkeä ilman syytä enkä saa mitään aikaiseksi.Välillä taas olen ihan oma itseni ja nautin vauvasta ja jaksan tehdä pitkiä lenkkejä ja olla onnellinen.
Luulen,että tuo on niin normaalia pienen lapsen äidin oireilua,että älä ihmeessä mitään pillereitä hae,ei ne ratkaise mitään,siirtävät vain ongelmaa mahd.eteenpäin.Itse olen taipuvainen masentumaan helposti ja olen joskus lääkkeitäkin siihen syönyt (esikoiseni ollessa vauva ja ollessani yh),mutta mulla ainakin tää oireilu on osa mun persoonallisuutta ja koitan hyväksyä sen vaikka välillä on hurjan vaikeita päiviä.Ehkä kuulostaa kliseiseltä,mutta ulkoilu ja raitis ilma piristää,kun vaan jaksaa ottaa sen askeleen ja mennä sinne.Mulla on myös ylipainoa ja seksihalut on mitättömät ja oon aika nalkuttavakin usein,plääh ja silti mieheni jaksaa mua katsella.Pienten lasten kanssa eläminen vaan on sellaista vuoristorataa,kaikki ei ole aina niin täydellistä :) Koitetaan ajatella positiivisesti vaikka se vaikeaa joskus onkin.Ystävät tietysti myös voi olla se henkireikä,että jaksaa paremmin,itselläni niitä ei paljoa ole siis niitä joihin luotan ja luulen sen myös vaikuttavan mielialaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laita isäkin enemmän hommiin! Kyllä se voi harrastuksistaan tinkiä, ei elämä lopu vaikka yhden puoli vuotta jättäisi jääkiekkoo pois tai vähemmälle!
Ei kaiken tarvitse kuulua vaan naiselle. Käy hakemassa apua masennukseesi. Yksistään kodin ulkopuolella käyminenkin voi laukaista tilanteen!
Pyydä lähete kuntasi psykologille. Pienten lasten äidit pääsevät nopeasti juttelemaan, koska äidin auttaminen auttaa koko perhettä. Näin ainakin Turussa.
Itse kärsin esikoisen jälkeen masennuksesta. Tyhmänä en älynnyt hakea apua ajoissa ja menin huonoon kuntoon. Lääkitys ja keskustelu auttoivat. Lääkkeeni oli serotoniinia aivoissa lisäävä. Serotoniinin väheneminen aiheuttaa masennusta. Meinaan vaan, että joskus masennuksen poistamisessa on tärkeää myös syödä lääkkeitä, syödäänhän niitä esim. verenkiertohäiriöihinkin. Kaikki lääkitys ei siis ole pahasta tai turhaa.
No, toisen lapsen jälkeen tunsin alakuloa ja pyysin heti päästä juttelemaan. Keskustelu auttoi ja lääkitystä ei tällä kertaa tarvittu. Siinä olen kyllä jonkun edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että toisilla alakuloisuus on myös osa persoonaa. Mutta kun oikeesti masentuu, niin mitkään ulkoilut ei enää auta ja joskus vaan tarvitaan lääkettä lisäämään mm. sitä serotoniinia aivoihin ja muutenkin ammattilaisapua. Masennus on sairaus siinä missä muutkin. Älä häpeä sitä!
ja saman ikäinen vauva. mies on ihana ja auttaa sen minkä pystyy ja voi, mutta silti tuntuu että väsymys ja huoli huomisesta painaa koko ajan. mytkin pitäisi mennä nukkumaan että jaksaa taas nousta aamulla ylös puuronkeittoon..