Perhe jolla ei ole varaa tarjota lapselleen hänen haluamaansa harrastusta...
Tosi paska olo. Tyttö on saanut nyt päähänsä haluta harrastaa ratsastusta, kun kaikki muutkin kaverit harrastaa, ja tosi moni harrastaakin. Meillä tilanne on valitettavasti kuitenkin se, että ei oikein olisi varaa noihin ratsastustunteihin, ne maksaa täällä 25e kerta, ja kamppeet päälle. Periaatteessa tohon olis varaa, jos enempi vaan ostais kaikki kirppikseltä. Me ollaan siis ihan tavallinen 4 henkinen perhe (+koira), molemmat vanhemmat käy töissä. Pitäisikö lapselle suoda tähän mahdollisuus, vaikka se tietää tinkimistä jostain muusta (nyt jo paljon vaatteita ostetaan kirppikseltä jne.)
Mitä mieltä?
Kommentit (22)
Esim. kotitöitä, lapsenlikkana olemista, jne. Kun tuollaisia ehtoja lyö pöytään, selviää ainakin se, kuinka tärkeä ko. harrastus tytölle oikeasti on.
Ei aluksi tarvita mitään erityisiä kamppeita paitsi kypärä ja senkin voi aluksi tallilta lainata.
ratsastus harrastuksena ei ole tarkoitettu kaikille
kamppeita voi vuokrata ja lainata. Lapsi saattaa muuttaa mielensä
mieheni siskon lapsi rupesi harrastaa. Heillä ei ollut varaa, joten sen takia aloitti sen vanhempana. Teki 15 vuotiaana hantti hommia ja sillä kustansi itse harrastuksensa. Tappelivat vain siitä kuka ja milloin saisi kyydin.
Kovin omatoimiseksi hän kasvoi. Olihan hänellä jo tuon ikäisenä omaa tuloa.
Näin meillä lapsille sanotaan. Kyllä meilläkin tyttö ratsastaa haluaisi, toinen tanssia balettia, pojat ajaa motocrossia ja pelata jääkiekkoa mutta eipä ole varaa moisiin kalliisiin harrastuksiin. Harrastukset lapsilla on, mutta eivät tuolta kalleimmasta päästä. Ratstastus on nykyään tajuttoman hitnasta.
Meidän tyttö olisi päässyt voimistelussa valmennusryhmään, mutta meillä ei ollut varaa siihen. Tytön opekin harmitteli, kun tyttö ei sitten mennytkään valmennettavaksi, vaikka oli niin lahjakas. Ja harmitti meitäkin, mutta kaikkea ei voi saada. Ei tuo tyttö siitä näytä kärsineen. Halvempia harrastuksia hän sai tilalle ja nyt, kun tyttö on juuri täysi-ikäinen, maksamme edelleen hänen harrastuksiaan.
mutta itse harrastin koko nuoruuden ratsastusta ja en todellakaan ole mistään rikkaasta perheestä mutta jotenkin mun vanhemmat saivat aina rahat kasaan jotta pystyin tunneilla käymään. varusteeta ostettiin käytettyinä tai saatiin. Ponttini on se että hevostelu on todella mahtava harrastus missä jo nuorena oppii vastuun ottamista, johtamistaitoja ja koska kaikki aika menee tallilla ehdi keksiä muuta tymyyksiä teinivuosina. Kun tyttösi on muutaman vuoden käynyt tunneilla hän voi ehkä saada oman hoitohevosen ja sitä kautta ehkä saada tunnit halvemmalla.
Eki KYLLÄ suosittelen että antaisitte tytöllenne mahdollisuus alottaa tämä hieno harrastua vaikka se kallista onkin. Ehkä tyttö voi hieman varttuessaan hommata jonkun työn millä auttaa sitten ksutantamaan harrastustaan.
Mutta onko se mikään harrastus, jos vaan kerran kuussa käy?
Kyllä mä olen nyt ajatellut antaa tytölle luvan mennä kokeilemaan, ja toivon ettei tykkääkään. Vastuun ottoa meillä voi täällä harrastaa koiran kanssa. Tyttö harrastaa myös uimista. Kustannuksia tulee myös matkoista, me asutaan korvessa. Mutta katotaan, miten käy.
Eniten kiinnosti, että miten muilla, onko kaikilla "paskaduunareilla" varaa tämmösiin.
ap.
Kerran kuussa sain käydä mutta olet oikeassa ap, eihän se mikään varsinainen "harrastus" silloin ollut. En ole mitenkään katkera tai ajattele että vanhempien olisi pitänyt siihen rahat jostain repiä. Vähän isompana sitten jaoin mainoksia ja säästin rahat ratsastusleiriin, sellaisella kävin muutamana kesänä.
Kyllä monessakin perheessä joudutaan valitsemaan harrastusta hinnan perusteella. Tasan ei käy onnen lahjat :/
meillä myös tyttö sai päähänsä aloittaa ratsastuksen, pitkään emmin (en taloudellisista syistä vaan muuten) mutta sitten annoin luvan. Nyt on aivan onnensa kukkuloilla, en ole koskaan nähnyt noin onnellisena mistään harrastuksesta. Itse olen sitä mieltä, että jos jotain todella haluaa, siis todella (ei mikään hetken mielijohde)niin tekisin kyllä mitä vaan että lapsi saisi sen harrastuksen. Itse en saanut lapsena, koska ei ollut varaa, ja siitä on pienoinen trauma vieläkin.
Riihimäellä talli, jossa 10x-kortti maksaa 180,-
Mummu maksaa osan tunneista. Mitään muuta kallista ei saa harrastaa. Pitää tehdä jotain vastinetta tuntien eteen. Mutta onhan se oikeasti tosi kallis harratsus. Tuntuu siitä kyllä olevan iloakin kuin mistään harrastuksesta ennen
ja vaikka olisi kuinka rikas, niin kyllä lasten pitää oppia, että KAIKKEA ei voi saada.
Me olemme sanotaanko nyt varakkaita ja lapsilla on kohtuukalliit harrastukset, taitoluistelua ja ratsastusta jne. Koska meillä on niihin varaa, niin ok.
Mutta ei lapsille kaikkea voi antaa, kyllä lapsen pitää oppia että jossain tulee stoppi. Meillä se tuli siinä vaiheessa kun ipana ilmoitti haluavansa ruveta harrastamaan lainelautailua ;-) Suomessa se ei oikein onnistuisi, pitäisi joko muuttaa ulkomaille tai ainakin käydä useita kertoja vuodessa + ei ole halpa harrastus vaikka asuisi sopivalla rannallakin.
Että aina ne jotain keksii..
muista harrastuksista. Siinä kuitenkin oppii niin paljon muutakin kuin sitä ratsastusta. Ja vaikka on kallista niin on kyllä hintansa väärti ja uskon että antaa lapselle todella paljon, enemmän kuin joku "normiharrastus". Eli etsisin vaikka kiven alta ne rahat.
Katsotaan mitä tulee! (meillä ei kyllä mummit ja muut auta missään) Kai ne rahat jostain saadaan, jos on pakko. Nyt vaan jo hävettää kun lapset kulkee kuluneissa kengissä, ja itellä kaapissa kahdet hyvät housut mitä voi pitää. Huoh, ei ole kivaa tää aikuisten maailmakaan:/
joiltain talleilta saa alea jos tekee vähän hommia
kannattaa vähän kysellä hintoja eri talleilta
kun meidän tyttö eteläsuomalaisessa kaupungissa menee alkeisryhmään, se maksaa 230 eur/10 krt
että ei olisi varaa esim kerran KUUSSA käydä, jos kerta molemmat käy töissä. Yrittäisin se nipistää jonkin muun kustannuksella (lehdet, aikuisten kännylaskut tms).