Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi edellisestä liitosta ongelma
28.12.2008 |
Olen onnistunut löytämään mukavan miehen. Meillä samoja harrastuksia, yhteiset elämänarvot, jne.
Miehellä on edellisestä liitosta 4-vuotias lapsi. En olisi tätä uskonut, että lapsesta nousee niin iso ongelma, että nyt harkitsen jo miehen jättämistä...
Lapsi on isänsä luona joka toinen viikonloppu ja joitakin arkipäiviä viikolla lisäksi.
Minun on tosi vaikea sopeutua siihen, että minulle vieraan naisen lapsi on kiinteästi elämässäni. Pidän kyllä lapsista ja haluaisin omia, mutta jotenkin tähän tilanteeseen en nyt osaa asennoitua oikein.
Kaikki ajankäyttö pitää suunnitella sen mukaan, koska lapsi on miehen luokse tulossa. En ymmärrä, miksi lapsen äiti ei yhtään voi joustaa siinä, että joskus poikkeustapauksissa lapsi olisi kaksi viikonloppua putkeen hänen hoidossaan ja sitten vastaavasti seuraavat kaksi viikonloppua miehellä. Kaikki lomamatkat jne. pitää orjallisesti ajoittaa aina siten, että lapsi pääsee miehen luo tasan joka toinen viikonloppu. Muu järjestely ei äidille käy. Eli käytännössä emme voi kahdeksi viikoksi lähteä reissuun.
Samoin kummallista on, että äiti ei anna lapsen olla isällään "ylimääräistä" aikaa. Viime kesänä ehdotin, että lapsi voisi hyvin tulla minun ja miehen kanssa kesämökilleni koko viikoksi tai vaikka kahdeksi. Ei sopinut äidille, vaan isä sai hakea lapsen vain viikonlopuksi plus yhdeksi päiväksi luokseen ja muun ajan sitten lapsi oli päivähoidossa kun äiti oli töissä. Myöskään ulkomaanmatkoille äiti ei anna meidän ottaa lasta mukaan.
Olenko jotenkin huono ihminen, kun tämä alkaa tuntua rasittavalta? Mies vähän stressaa lapsen tapaamista ja on aina valmis vaikka muuttamaan meidän yhteisiä sovittuja menoja, jos lapsen äiti vähänkin inahtaa, että nyt tarvittaisiin lapselle hoitaja. Viimeksi ennen joulua sain sitten ruinata kaverin mukaan teatterireissulle Helsinkiin, kun miehelle soitettiin tunnin varoitusajalla, että nyt pitäisikin tulla hakemaan lapsi hänen luokse yöksi. Olimme kuitenkin liput hankkineet ja hotellin varanneet jo kuukausia etukäteen.
Kommentit (54)
Minuakin vähän kummastuttaa, että toisaalta ap sanoo noin, toisaalta loukkaantuu jos ei saa vielä lasta jos jonkinmoiselle lomalle ja pitää kesällä luonaan jne. Tämä lapsihan on vasta sitä paitsi 4-v eli aika pieni vielä.
Minun on tosi vaikea sopeutua siihen, että minulle vieraan naisen lapsi on kiinteästi elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lapsen äitikin varmasti tekee omia suunnitelmiaan ihan sen mukaan miten kuvittelee lapsen viettävän aikaa isällään. Minusta on kaikin puolin helpompaa että sopimusta noudatetaan kirjaimellisesti niin vältytään riitelyltä.
Mitä tulee taas noihin ex-tempore-vierailuihin niin isänhän ei ole pakko lasta luokseen ottaa mutta tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että isä arvostaa lapsen kanssa vietettyä aikaa enemmän kuin teatteriviikonloppua eikä siinä minusta ole mitään pahaa, päinvastoin.
Minä ymmärrän senkin että ap:lla on asiasta paha mieli mutta jos on valinnut kumppanin, jolla lapsi on, niin tuota aikatauluttamista se elämä sitten tulee olemaan. Minusta joka toinen viikonloppu ei vaadi edes mitään ihmeellistä joustamista. Se on loppujen lopuksi aika vähän.
ei ehkä kannata kertoa mistään reissuista, teki tuon ehkä tahallaan?
En mäkään välttämättä tykkäisi, jos exän uuden puolison vanhemmat alkaisivat leikkiä isovanhempia mun lapselleni tai ylipäätään alettaisiin leikkiä jotain ydinperhettä mun lapsellani...
Ymmärrän myös tuon lahjojen rajoittamisen. 4-vuotias on vielä pieni, eikä tosiaankaan tarvitse tuommoista lahjamäärää. Eikä Lontoon-reissuja.
Musta ap on nyt vähän turhan innoissaan leikkimässä lapsen äitiä.
Ap jatkaa.
Monien mielestä 4-vuotias tuntuu olevan kovin pieni siihan tai tähän. Itse reissasin tuon ikäisenä vanhempien matkassa jo pitkin ja poikin maailmaa ja nautin siitä.
Oikeasti loukkaannuin lapsen äidin käytöksestä. Kun lapsi kerran piti lahjoistaan, niin typerää ruveta niitä häneltä kieltämään. Minusta ainakin on hauska ostaa leluja.
Ehkä jatkossa olisi paras, että suhtaudun lapseen kuin ilmaa vaan. Ettei tulisi "leikittyä ydinperhettä", kuten joku totesi. En osta lahjoja, en pue, en tee ruokaa, en pese. Olkoon. Käyttäydyn sitten kuin olisi vaan joku vieras pari päivää talossa. Mies hoitakoon lapsen vierailujen ajan yksinään, niin ei tule sitten loukattua sitä pyhää biologista äitiä leikkimällä varaäitiä.
Ehkä olisi sitten parempi, että lapsi ei myöskään enää tule mökilleni, ettei näe minun vanhempiani. Ne kaksi viikkoa, kun mies saa lomallaan viettää lapsen kanssa kesällä, hikoilkoot miehen kerrostalokämpässä kaupungissa. Siltä tuntuu, että teidän asenteiden mukaan pitäisi käyttäytyä.
Ihmettelen vaan, että mitäs sitten, kun miehellä ja minulla on joskus yhteisiä lapsia. Kun heille sitten aiomme ostaa lahjoja niin paljon kuin huvittaa ja viedä heitä matkoille ja huvipuistoihin, niin luulisi, että lasten velipuolelle tulee sitten paha mieli. Eikö olisi paras, että meillä tätä velipuolta sitten kohdeltaisiin tasavertaisena hänen sisarpuoltensa kanssa? Vai onko sitten parempi, että teemme kuten hänen äitinsä haluaa, jätämme pojan kaikesta paitsi ja keskitymme vain yhteisiin lapsiimme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hakkauttaisin OIKEAN käteni irti tuollaisesta äitipuolesta ja sen puolen suvusta!
T. lähiäiti
Ei lapsi lakkaa rakastamasta omaa äitiään sen takia, että isän uusi vaimo on rikkaampi ja nähnyt maailmaa enemmän kuin oma äiti. Ja sukulaiset antavat kalliimpia lahjoja. Uskon, että se tuntuu pahalta, mutta lapset osaavat erottaa äidin rakkauden, ja ovat uskomattoman solidaarisia. Lapset ovat uskomattoman uskollisia biologisille vanhemmilleen, jopa silloin, kun nämä kohtelevat lapsiaan törkeästi laiminlyöden. Eiköhän lapsen rakkaus kestä silloinkin, kun äiti on rakastava, mutta elää vain vähän yksinkertaisempaa elämää.
Mä hakkauttaisin OIKEAN käteni irti tuollaisesta äitipuolesta ja sen puolen suvusta!
T. lähiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isän oletetaan kantavan vastuuta ja olevan lapsen elämässä läsnä, niin äiti ei saa monopolisoida omia menetelmiään vaan isällä on myös vastuu ja vapaus miettiä asioita omalta puolelta ilman, että äiti siihen voi puuttua. Jos isä haluaa antaa tuhatziljoonaa lahjaa, niin äitillä ei ole siihen nokan koputtamista. Koittakaa nyt täälläkin päättää, onko se isä tässäkin kuviossa vastuullinen vanhempi vai ei. Ellei ole, niin sitten ei mitään stressiä ja matkalle vaan, lapsen ehtii nähdä sitten joskus. Ihan oikeasti tuo äiti kuulostaa lahopäältä ja kehtaakin paheksua sunkin vanhempien antamia lahjoja. Se on kumma, että äitipuoli ei saa käyttäytyä huonosti, mutta lähiäiti saa tehdä mitä vaan ja kaikkeen on aina "hyvä" syy.
Olen ap pahoillani tuosta teidän tilanteesta. Itse ole äitipuoli ja ollaan miehen eksästä mieltä tai mitä muuten äitinä tai íhmisenä, niin tässä kuviossa kyllä joustaa. Joskus menee melkein välinpitämättömyyden puolelle tai on vain yksinkertaisesti viisaampi kuin uskoisi. Meillä tapaamiset menee vähän päähänpistojen mukaan. Oletusarvoisesti joka toinen vkl, mutta välillä on pidempi tauko ja välillä taas tiheämpään. Esimerkiksi viime jouluna kysäistiin vielä aatontaattona, pääsisikö lapsi meille joulupäivästä uuteen vuoteen, vaikka piti olla joulu äidillään. Äitille kävi, jos lapselle kävi ja lapsi sanoi heti, että tulee mielellään. Sitten äiti sanoikin haettaessa, että heille tulee uutena vuonna vieraita, niin voitaisiinkin tuoda takaisin jo uudenvuodenaattona. Ok, me vietiin. Siis meillä nämä ei ole koskaan ongelmia ollut ja nyt lapsen ollessa 12v. hän itse sopii tapaamisia halunsa mukaan. Välillä mies soittaa ja joskus jopa lapsi soittaa, että haluaisikin tulla nyt toisena viikonloppuna putkeen.
lahopäisemmältä myös tuo uusi äitipuoli alkaa kuulostamaan.
Mikä oikeus hänelläkään sitten on jyrätä lähiäidin kasvatusperiaatteet tuosta noin vain äidiltä mitään kysymättä. Aika kapeakatseiselta vaikuttaa, kun ei voi millään uskoa, ettei ne hänenkään periaatteensa ole sataprosenttisen loistavia. Ja kun hän ei ole sen lapsen äiti, niin miksi hän loukkaantuu siitä, että hän ei saa määrätä kaikesta.
Ei ole ihmisellä näköjään mitään kykyä tarkastella itseään yhtään kriittisesti. Ei kun hän itse on aina vain ehdottoman oikeassa ja muut väärässä. Kun ystävällisesti pyydetään miettimään omaakin toimintaa, niin siitä sitten suututaan ja lyödään heti yli, että minä en tee sitten yhtään mitää, hoitakoon isä lapsen kokonaan... Onpa tosi aikuisen toimintaa. "Kun minä olen rahakkaampi, niin minä saan ostaa just niin paljon lahjoja kuin huvittaa". Ei ihme, että bioäiti laittaa tulllaiselle pentuäitipuolelle vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isältä vaaditaan tasavertaista vanhemmuutta ja lapsen elämään osallistumista, niin eikö isällä sitten ole mitään oikeuksia kuitenkaan? Jos isän mielestä lapsi voi saada paljon lahjoja, niin tuon ei luulisi äidille kuuluvan... Kyllä sitä pitää jotain luottoa olla etävanhempaakin kohtaan ja hänen kasvatusperiaatteitaan!
lahopäisemmältä myös tuo uusi äitipuoli alkaa kuulostamaan.
Mikä oikeus hänelläkään sitten on jyrätä lähiäidin kasvatusperiaatteet tuosta noin vain äidiltä mitään kysymättä. Aika kapeakatseiselta vaikuttaa, kun ei voi millään uskoa, ettei ne hänenkään periaatteensa ole sataprosenttisen loistavia. Ja kun hän ei ole sen lapsen äiti, niin miksi hän loukkaantuu siitä, että hän ei saa määrätä kaikesta.
Ei ole ihmisellä näköjään mitään kykyä tarkastella itseään yhtään kriittisesti. Ei kun hän itse on aina vain ehdottoman oikeassa ja muut väärässä. Kun ystävällisesti pyydetään miettimään omaakin toimintaa, niin siitä sitten suututaan ja lyödään heti yli, että minä en tee sitten yhtään mitää, hoitakoon isä lapsen kokonaan... Onpa tosi aikuisen toimintaa. "Kun minä olen rahakkaampi, niin minä saan ostaa just niin paljon lahjoja kuin huvittaa". Ei ihme, että bioäiti laittaa tulllaiselle pentuäitipuolelle vastaan.
Tosiaan on niin, että lapsen äidillä tai hänen nykyisellä puolisollaan ei ehkä ole niin hyvät tulot kuin meillä lapsen isän kanssa. Lapsen syntyessä isä oli vielä opiskelija, nyt ihan hyväpalkkaisessa työssä.
Olen itse yrittänyt miehelle terottaa, että hänen pitää lapselle hankkia muutakin kuin maksaa vaan määrättyä elatusapua. EIhän sillä summalla lasta elätetä. Ja hänen pitää varautua siihen, että isompana lapsi saattaa haluta lumilaudan, mopon, tms. hintavampaa. Esim. nyt hänen kannattaisi hankkia lapselle lahjaksi osakkeita tulevaisuutta varten, varmasti niistä saa hyvän tuoton, kun lapsi teini-iässä.
Tiedän, että sitten kun meillä miehen kanssa on yhteisiä lapsia, ne suurinpiirtein hemmotellaan piloille. :) Vanhempani esim. ovat aina pitäneet leluista ja voin jo kuvitella, että sitten kun heillä on oikein syytä niitä hankkia, niin varmasti joutuu toppuuttelemaankin. Ja äitini ei voi vastustaa lastenvaatteiden ostelua ja tekemistä, aina hänellä on miehen lapsellekin joku nuttu tms. varattuna. Isäkin jo kyseli, mahtaisiko lapsi jo ensi jouluna kyetä leikkimään sähköjunaradalla sitä rikkomatta, jos sellaisen hankkisi sitten...
Pidän periaatteena esim., että kun oma lapseni täyttää 18-vuotta, hän saa käyttöönsä haluamansa auton (ellei nyt sitten mitään Ferraria hingu). Näin meilläkin kotona ollut. Eikö olisi ihan kohtuullista, että pyrittäisiin tätä miehen edellisestä liitosta olevaa lasta kohtelemaan tasapuolisesti niin, että isänsä hankkii hänellekin sitten jonkin menopelin?
Ajattelisin näin, että vähemmän tulee riitoja ja pahaa mieltä, kun jo alussa kohdellaan miehen lasta samoin kuin omia lapsiani tulen kohtelemaan. Vai pitäisikö minunmuka sopeuttaa oma elämäntyylini kokonaan miehen exän elämäntavan mukaiseksi? Ei taitaisi onnistua.
Autoista syntyi myös eilen riitaa. Lapsi oli äidilleen illalla kertonut, kun oli päässyt minun ja miehen kanssa valitsemaan kesäautoa ensi kesäksi. Ajattelin vaihtaa nelipaikkaiseen, että mahdumme kaikki kolme kesällä samaan autoon. Lapsiparka ei ilmeisesti ikinä ollut autoliikkeessä käynyt, hän oli niin innoissaan, että käytimme yhtä autoa koeajelulla ihan hänen vuokseen. Ja annoimme hänen sanoa sanansa siitä, mikä olisi hyvä uuden auton väriksi, jne. Tämäkin oli ollut sitten jotenkin väärin tehty lapsen äidin mielestä, kun lapsi otettiin liikkeeseen mukaan...
Täytyy sanoa, että kohta loppuu huumorintaju. Oikeasti ihmettelen, että vaikka nyt yrittäisin kuinka toteuttaa lapsen äidin toiveita (ei veneretkiä, ei lahjoja, ei matkoja), niin mitä sitten, kun meillä miehen kanssa on niitä yhteisiä lapsia? Heiltä emme kuitenkaan aio noita em. asioita kieltää. Eikö se tule herättämään miehen lapsessa katkeruutta, kun sisaruspuolet pääsevät esim. mökille lähes koko kesäksi ja hän ehkä sitten yhtenä viikonloppuna, jos äiti sattuu suosiollisesti sallimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltä vähän kuulostaa. Haluaa hallita eksänsä elämää ja on kateellinen, jos teillä on kaikkeen kivaan varaa ja mahdollisuuksia.. Kateus vie tunnetusti kalatkin vedestä ja nyt haluaa pilata teiltä ilot kieltämällä kaiken mahdollisen.
Olisi tyytyväinen, että lapsella on hyvät oltavat.
Etsit eri puolia ja viestistäsi löytyy vähän oikeaa halua ymmärtää ja ratkaista tilannetta.
Jatka pohdiskeluasi ja mieti todella kaikkea sitä mitä tässäkin ketjussa on sanottu. Sillä minä näen pohdinnoissasi vielä näkökulmien puutetta ja kypsymättömyyttä. Ja mieti omia motiivejasikin. Eli kaikkinensa tarvitset ehkä vielä syvyyttä näkemykseesi.
Ja sitten kommentteihin: Sanot, ettei kai ex voi olla sinulle katkera erosta, kun et ollut siihen edes osallinen. Noh, eihän nää asiat noin yksioikoisesti kuitenkaan oikeesti mene, joten totta kai ex voi olla sinulle katkera. Aivan niin kuin joskus tulee ärähdettyä lapsille melko turhasta asiasta vain siksi, kun mies juuri aiemmin kinasi vastaan jossain asiassa. Eli tunteita tulee projisoitua väärään kohteeseen.
Ja sitten ihmettelet miksi ex kiusaa tapaamisilla. No siinähän on vähän sama juttu. Vaikka erosta on jo pari vuotta, niin ei ne tunteet aina siinä asiassa ole loppuun käsitelty. Ja sitten ne tunteet voivat tehdä tepposet, ja omaa pahaa oloa puretaan taas sinne minne ei kuuluisi. Se on aivan inhimillistä ja erilaisissa tilanteissa varsin tavallistakin, mikä ei toki tietenkään tee siitä mitenkään suotavaa.
Sitten kerrot myös kuinka suhteesi lapseen on koko ajan syventynyt. Ensin kuitenkin sanot, ettet tapaile juuri ikinä äidin kanssa. Eli suhde lapsen äitiin ei ole syventynyt samaa tahtia. Onko sitten ihmekään, kun äiti tuntee sinut uhkaksi, kun lapsi tuntee sinut koko ajan läheisemmäksi, mutta äidille olet edelleen yhtä vieras kuin ensi kertaa nähdessänne.
Ja muista asioista on jo kommentoitukin. Siinä olen hyvin samaa mieltä kuin joku jo sanoikin, ettei pidä lupailla lapselle mitään sellaista mikä ei ole varmaa. Sama pätee pienempiinkin asioihin puhumattakaan jostain ulkomaanmatkasta. Mutta se nyt menee sinulla aivan kokemattomuuden piikkiin, ja hyvin olette vahingon korjanneetkin. Ajan kanssa kyllä opit senkin, ettei lapsille tehtyjä lupauksia voi pettää, joten niitä ei myös tehdä jos on pienikin mahdollisuus, että tulee mutkia matkaan. Me esimerkiksi kerrotaan lapsille kylpyläreissuista vasta edellisenä iltana, koska meillä tulee helposti peruutuksia (yrityksen työntekijä sairastuu, vaari joutuu sairaalaan, lapset sairastuu, jne.)
Tsemppiä sulle. Jatka pohdintoja, ja jos jaksat työstää asiaa (ehkä vielä paljonkin) niin uskon kyllä, että asia siitä edistyykin.