Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi edellisestä liitosta ongelma
28.12.2008 |
Olen onnistunut löytämään mukavan miehen. Meillä samoja harrastuksia, yhteiset elämänarvot, jne.
Miehellä on edellisestä liitosta 4-vuotias lapsi. En olisi tätä uskonut, että lapsesta nousee niin iso ongelma, että nyt harkitsen jo miehen jättämistä...
Lapsi on isänsä luona joka toinen viikonloppu ja joitakin arkipäiviä viikolla lisäksi.
Minun on tosi vaikea sopeutua siihen, että minulle vieraan naisen lapsi on kiinteästi elämässäni. Pidän kyllä lapsista ja haluaisin omia, mutta jotenkin tähän tilanteeseen en nyt osaa asennoitua oikein.
Kaikki ajankäyttö pitää suunnitella sen mukaan, koska lapsi on miehen luokse tulossa. En ymmärrä, miksi lapsen äiti ei yhtään voi joustaa siinä, että joskus poikkeustapauksissa lapsi olisi kaksi viikonloppua putkeen hänen hoidossaan ja sitten vastaavasti seuraavat kaksi viikonloppua miehellä. Kaikki lomamatkat jne. pitää orjallisesti ajoittaa aina siten, että lapsi pääsee miehen luo tasan joka toinen viikonloppu. Muu järjestely ei äidille käy. Eli käytännössä emme voi kahdeksi viikoksi lähteä reissuun.
Samoin kummallista on, että äiti ei anna lapsen olla isällään "ylimääräistä" aikaa. Viime kesänä ehdotin, että lapsi voisi hyvin tulla minun ja miehen kanssa kesämökilleni koko viikoksi tai vaikka kahdeksi. Ei sopinut äidille, vaan isä sai hakea lapsen vain viikonlopuksi plus yhdeksi päiväksi luokseen ja muun ajan sitten lapsi oli päivähoidossa kun äiti oli töissä. Myöskään ulkomaanmatkoille äiti ei anna meidän ottaa lasta mukaan.
Olenko jotenkin huono ihminen, kun tämä alkaa tuntua rasittavalta? Mies vähän stressaa lapsen tapaamista ja on aina valmis vaikka muuttamaan meidän yhteisiä sovittuja menoja, jos lapsen äiti vähänkin inahtaa, että nyt tarvittaisiin lapselle hoitaja. Viimeksi ennen joulua sain sitten ruinata kaverin mukaan teatterireissulle Helsinkiin, kun miehelle soitettiin tunnin varoitusajalla, että nyt pitäisikin tulla hakemaan lapsi hänen luokse yöksi. Olimme kuitenkin liput hankkineet ja hotellin varanneet jo kuukausia etukäteen.
Kommentit (54)
Entisen vaimon auttaminen on pieni hinta siitä, että lapsi kokee olevansa aina tervetullut isänsä luo.
Kannattaako sitä muunlaisten miesten kanssa edes perhettä perustaa?
mutta ei voi pakottaa teitä ottamaan lasta edes joka toinen viikonloppu,
jos teillä on silloin omaa menoa, ei ole pakko ottaa lasta ja perua menoa, ei vaikka paperilla lukisi että on isäviikonloppu,
Perusta nyt sitten perhe miehen kanssa joka tekee mitä ex sanoo, se sanoo "hyppää" ni sun miehes kysyy "kuinka korkealle",
siinähän perut sitten sun ja miehesi lasten matkoja ja juttuja kun velipuolen äiti pakottikin hoitamaan juuri sinä päivänä pari tuntia, ei toki yötä että voisi ottaa mukaan, varmasti perut innokkaana juu omat ja lastersi menot että isä olisi hyvä ja kuuliainen edellisen liiton lapsen äidin toiveille :D
ja pelkäät että eron jälkeen miehesi perustaisi uuden perheen eikä ottaisikaan sinun lapsiasi AINA kun sinä haluat,
mietipä hetki itsesi uusioperheen äidiksi, että sulla on omat lapset, jotka ei juuri koskaan pääse mihinkään, koska edellisen liiton lapselle tulee pahamieli (hih) jos isä ei ota iltakylään juuri sillä teidän perheelle varatulla mökkiviikolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaikka olisi kuinka kivaa ja helppoa että heidän isänsä ottaisi heitä luokseen vähän väliä ja aina kun ehdotan tai kun lapsi toivoo, ymmärrän ettei se ole mahdollista, isällä on oma työaikataulu, omat harrastukset ja omat ihmissuhteet,
joskus joutuu sanomaan lapsille ei, kerran isä olisi ottanut kyllä meidän lapsia mukaan lomalle, mutta se ei käynyt ajanpuolesta minulle kokonaan, ehdotin yhtä päivää tietylle viikolle, mutta he olivat juuri silloin lähdössä omalla porukalla reissuun, en sinne kuitenkaan halunnut lapsia työntää eikä isä minusta kuulostanut innokkaalta vaihtamaan huonevarausta jne,
tulihan mun lapsille surku joo kun isi meni muumimaailmaan ilman heitä, mutta sellaista se on elämä, meillä on sitten omat reisuut mitä tehdään ja kyllä lapset sen oppii että äidillä ja isillä on eri kodit ja eri menot.
Entisen vaimon auttaminen on pieni hinta siitä, että lapsi kokee olevansa aina tervetullut isänsä luo.
Kannattaako sitä muunlaisten miesten kanssa edes perhettä perustaa?
mutta ei voi pakottaa teitä ottamaan lasta edes joka toinen viikonloppu,
jos teillä on silloin omaa menoa, ei ole pakko ottaa lasta ja perua menoa, ei vaikka paperilla lukisi että on isäviikonloppu,
Perusta nyt sitten perhe miehen kanssa joka tekee mitä ex sanoo, se sanoo "hyppää" ni sun miehes kysyy "kuinka korkealle",
siinähän perut sitten sun ja miehesi lasten matkoja ja juttuja kun velipuolen äiti pakottikin hoitamaan juuri sinä päivänä pari tuntia, ei toki yötä että voisi ottaa mukaan, varmasti perut innokkaana juu omat ja lastersi menot että isä olisi hyvä ja kuuliainen edellisen liiton lapsen äidin toiveille :D
ja pelkäät että eron jälkeen miehesi perustaisi uuden perheen eikä ottaisikaan sinun lapsiasi AINA kun sinä haluat,
mietipä hetki itsesi uusioperheen äidiksi, että sulla on omat lapset, jotka ei juuri koskaan pääse mihinkään, koska edellisen liiton lapselle tulee pahamieli (hih) jos isä ei ota iltakylään juuri sillä teidän perheelle varatulla mökkiviikolla...
saa ehkä lisää lapsia ja avioituu. Ja tällä uudellakin perheellä on oikeuksia esim. lomien suhteen. Ja esim. äitipuolella ei ole velvollisuuksia ex-suhteen lasta kohtaan.
Totta kai ex-suhteen lapsi jää osasta uusioperheen matkoista yms. pois, mutta onkin tarkoitus, että äitinsä vie myös hänet matkoille. Ts. kaikki (= lapsen kustannukset ja ajankäyttö) pitäisivät mennä puoliksi, kun kerran vanhempia ollaan.
muista että lapsi ei ole se ongelma vaan miehesi, sinun ja miehesi exän välit. Turha sitä lasta syyttää. Asenteesi vaikuttaa pitkälle. Mietipä miltä miehestäsi tuntuu kun sinä olet mustasukkainen hänelle tärkeimmästä ihmisestä eli lapsestaan. Halusit vaikka kuinka kovasti niin ikinä et tule olemaan tärkeämpi miehellesi kuin tuo lapsi taikka teidän yhteiset lapset. Se että miehesi pomppii exän pillin mukaan ei ole lapsen syytä ja sinä osoitat vaan oman kypsymättömyytesi kun lasta nimität ongelmaksi.
isä tapaa lastaan joka toinen viikonloppu jos ei satu olemaan teatteria tai mökkireissua muiden lasten kanssa sovittuna just silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen lapsi on elämässäsi kiinteästi, kannattaa lopettaa suhde. Pelkäänpä, että tunne vaan voimistuu jos saat omia lapsia.
Itse puhun kokemuksesta, ja jos nyt saisin valita, en olisi ikinä mennyt naimisiin miehen kanssa, jolla on jo lapsi.
isä tapaa lastaan joka toinen viikonloppu jos ei satu olemaan teatteria tai mökkireissua muiden lasten kanssa sovittuna just silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä tapaa lastaan joka toinen viikonloppu jos ei satu olemaan teatteria tai mökkireissua muiden lasten kanssa sovittuna just silloin
tarpeen mukaan. Esim. jos 1 vkoloppu jää välistä, on lapsi sitten 2 vkonloppua peräkkäin. Mutta ap:n tapauksessa tämä juuri onkin se ongelma, kun ex ei voi joustaa.
aikuisen rakkautta toista sukupuolta olevaan aikuiseen. On ilkeää ja vahingoniloista väittää, ettei aikuinen olisi rakastetulleen yhtä tärkeä kuin lapsi. Nämä ovat niin eri asia ettei niitä voi verrata. Vai voiko lapsi tyydyttää aikuisen läheisyyden, intiimiyden ja seksuaaliset tarpeet?? Jos voi, on jotain pahasti pielessä.
Lapset ja aikuiset painivat rakkauden kohteena aivan eri sarjoissa. Ap voi hyvinkin voittaa aikuisten sarjan, ja silti lapselle jää etusija lasten sarjan voittajana. Juuri tämän eron ymmärtämiseen onnistuneet uusperheet perustuvat. Ja voi olla, että muutama epäonnistunut ydinperhe kariutuu siihen, kun tätä eroa ei ymmärretä. Lapsen avulla ei pidä edes yrittää tyydyttää kaikkia tunnetarpeitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä pohdiskeluista!
Miehen ja hänen exänsä erosta oli jo kaksi vuotta, kun miehen kanssa tapasimme. Olen kuullut erosta tietysti vain miehen version, varmasti exällä on omansa. Ainahan erossa on syytä sekä sysissä että sepissä, mutta ero on nyt ollut jo niin pitkään tosiasia ja kun se on ollut minusta riippumaton tapahtuma niin ei kai ex nyt minulle voi katkera olla erosta.
Ymmärrän toki, että lapsi on isälle tärkeä. En vaan ymmärrä, miksi tapaamisista pitää järjestää tuollainen peli. Tuntuu ihan kiusanteolta.
Tätä exää en kovinkaan hyvin tunne, ei käydä kummemmin kylässä puolin eikä toisin, koska ex ei halua. Minulla ei ole väliä, vaikka käytäisiinkin. Hänellä on ollut jo kaksi miesystävää sen jälkeen, kun erosivat lapsen isän kanssa.
Lasta vastaan minulla ei todellakaan ole mitään. Myös omat vanhempani ovat ottaneet hänet kuin omaksi lapsenlapsekseen. Tänä jouluna oli lapsen isäjoulu, sekä minun vanhempani ja miehen vanhemmat tulivat miehen luokse aatoksi. Lapsi on jo ryhtynyt kutsumaan vanhempiani ukiksi ja mummiksi ihan omasta aloitteestaan ja sai heiltä myös vinon pinon lahjoja.
En halua ottaa lapsen äidin roolia. Mutta ymmärään, että jos suhteemme hänen isänsä kanssa jatkuu, minäkin olen jonkinasteisessa vanhempisuhteessa lapseen. Lapsi oli niin pieni vanhempiensa erotessa (1-vuotias), ettei edes muista sitä aikaa, kun isä asui heillä kotona. Minusta ainakin tuntuu, että lapsi on tämän tuntemamme vuoden aikana kiintynyt minuun ja kyllä minäkin häneen. Ainakin hän tulee oma-aloitteisesti syliin istumaan, pyytää mukaan leikkeihin, jne. Ja on aina innoissaan, kun pääsee minun ja isänsä kanssa jonnekin.
Tuntuu, että exän suhtautuminen on muuttunut jyrkemmäksi sitä mukaa, kun suhteemme lapsen isän kanssa on syventynyt. Vuosi sitten kesällä hän antoi lapsen tulla ylimääräiseksi viikoksi mökilleni isänsä kanssa. Lapsi viihtyi hyvin ja oli ihan innoissaan veneajeluista, meressä uimisesta jne.
Omien vanhempieni mökki on lähellä ja isäni teki lapselle majan, vei kalaan, yms. Äiti tuli silloisen miesystävänsä kanssa viikon lopulla lasta hakemaan ja oli tosi hapan, kun lapsi näytti hänelle leikkipaikkojaan. Haikeana lapsi viime kesänä pyysi, että olisi saanut olla mökillä vähän pidempään, mutta äiti ei suostunut. Ehkä lapsi sitten viihtyi kanssamme liian hyvin.
Minusta lasten kasvatukseen ja sivistämiseen kuuluvat mm. ulkomaanmatkat jo mahdollisimman varhain. En ymmärrä, miten lasta muka olisi tänä syksynä vaurioittanut se, että olisi viikon ollut minun ja mieheni kanssa Lontoossa, kun ei ole vielä koulussakaan eli ei olisi jäänyt opiskeluistakaan jälkeen. SIellä on paljon lapsille sopivia paikkoja, kuten Luonnontieteellinen museo.
En ole asiasta miehen exän kanssa keskustellut, ei ole minun asiani mielestäni. Miehelle kyllä olen yrittänyt sanoa, että puhuisi exänsä kanssa tästä asiasta. Esim. tuon Lontoonmatkan ohjelmaa ihan jo suunniteltiin sillä mielellä, että lapsi lähtee mukaan ja oli suuri pettymys sekä lapselle että isälle, kun äiti ei antanutkaan matkalupaa. Oltiin jo lapsenkin kanssa juteltu lentomatkasta, katseltu kuvia Lontoosta, katsottu kirjasta tietoja dinosauruksista, egyptiläisistä, jne. Eli valmisteltu noita museovierailuja, että lapsi olisi saanut niistä mahdollisimman paljon irti.
Lapsen äiti oli vaan todennut, että ei lasta mitkään museot kiinnosta.... Joopajoo. Aika innoissaan tuntui pieni olevan, kun vietiin sitten korvikkeeksi hänet Helsinkiin luonnontieteelliseen museoon ja akvaarioon. Puhuu siitä reissusta vieläkin.
Kurja juttu. Mutta en kai minä tähän voi vaikuttaa. Täytyy vaan purra hammasta ja sopeutua tai sitten lähteä.
kun äiti ei ollut luvannut ja muutenkin on noin epäjoustava tapaamisissa, tuli pahempi pettymys lapselle nyt kkyllä kun menitte jo lentokoneet ja kuvat näyttämään, ja sitten ehkä jopa äidistä tehtiin tosipaha pahis kun kielsi sen huvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oltaisi voitu kuviellakaan, että äiti olisi matkaa vastaan. Mitä se olisi häneltä ollut pois, jos lapsi olisi yhden viikon ollut matkalla? Hän kun on töissä, niin lapsi oli kuitenkin arkipäivät hoidossa.
Lupasimme lapselle, että hän pääsee lentokoneeseen sitten pääsiäisenä. Äiti menee silloin miesystävänsä kanssa neljäksi päiväksi Tallinnaan, niin mies sitten armollisesti saa hoitaa sen ajan lasta. Kumma, kun äiti ei omille reissuilleen ikinä halua lasta mukaan, ehkä ovat sitten alkoholin puolesta kosteita matkoja. Tosin aika vähän hän missään käy.
Viemme lapsen pääsiäislomalla Berliiniin, vanhempani lähtevät mukaan. Jos se vähän kompensoisi tuota Lontoonmatkan jäämistä väliin...
Mies palasi äsken takaisin, oli palauttamassa lasta joululomalta tämän äidille.
Oli kuulemma noussut iso haloo, kun lapselle oli annettu liikaa joululahjoja. Onneksi enin osa vanhempieni, miehen vanhempien ja meidän miehen kanssa lapselle antamista lahjoista jätettiin lapsen huoneeseen tänne miehen kotiin. Rakkaimmiksi muodostuneet lahjat, isältäni saamansa kauko-ohjattavan auton, äidiltäni saamansa junapuseron ja minulta ja isältään saamansa Playstationin lapsi sai tietysti niin halutessaan viedä mukanaan.
Nyt oli sitten äidin mukaan annettu liikaa lahjoja. Ja Pleikkari tietysti pahasta. Vaikka ostimme siihen vain lapsille sallittuja pelejä kaksi. Minun vanhempani eivät kuulemma saa sitten enää lahjoa lasta. Hohhoijaa. Pleikkarin mies joutui nyt sitten tuomaan takaisin tänne.
Tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus tuosta äidistä.... Jospa poika muuttaisikin vuorostaan isälle ja annettaisiin hänet äidille sitten kerran kahdessa viikossa. Ja valitettaisiin IHAN kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos äiti on sitä mieltä, että lapsesta ei opeteta materialistia ostamalla heti pienestä kaikki kamat. Ja jos äiti on sitä mieltä, ettei noin pientä lasta tarvi vielä rasittaa ulkomaanmatkoilla, kun kotimaassakin on vielä paljon näkemätöntä, niin ette tekään voi äidin periaatteiden yli noin vain kävellä.
Tuollaiset asiat ovat jo sen kokoisia, että niistä sovitaan linjat yhdessä, ja niitä sitten noudatetaan molemmissa kodeissa.
Eli vaikka sulla on erilaiset kasvatusperiaatteet, niin se ei automaattisesti tarkoita, että lapsen äiti on väärässä. Äiti on teidän tapauksessa kuitenkin se lähivanhempi, joten hän joutuu elämään niiden periaatteiden kanssa sitä tavallista arkeakin. Myös sinun on otettava se huomioon.
että joutuu jakamaan miehensä huomion lapsen ja ex-vaimon kanssa. Ja jos jostakin tehdään lastensuojeluilmoitus, niín se on ap sinusta. Sinä myrkytät katkeruudella ja lapsellisuudellasi lapsen isäviikonloput. Yrität ostaa lapsen rakkautta itsellesi matkoilla ja tavaroilla.
Varo vaan, kohta sossu tekee sen päätöksen että sinä et saa olla läsnä silloin kun lapsi vierailee isänsä luona.
En antaisi minäkään häntä 2 vkon lomalle vieraan ihmisen kanssa. SItten kun lapsi muistaa minut ja osaa itse muodostaa käsityksiä asioista, saatte hänet pitemmäksi aikaa. Mutta ette viel, kun hän on kovin pieni. On vaikea olla hänestä erossa ja lisäksi minusta se on kohtuutonta pienelle lapselle.
läjäpäin joululahjoja. Iän myötä ne lapset oppii kuitenkin vaatimaan aina enemmän, joten parempi lähteä liikkeelle varovaisemmin. Eikä pleikkari oo vielä nelivuotiaalla tarpeellinen. Senkin ehtii myöhemmin. Eikä meidän nelivuotias vielä nauti matkustelusta, vaan nimenomaan viihtyy parhaiten kotona.
Eli ymmärrän kyllä lapsen äitiäkin, joka saattaa olla huolissaan siitä, että lapsen pää laitetaan isän luona aivan pyörälle.
Joustamattomuus tapaamisajoissa taas olisi munkin mielestä jossain vaiheessa äidillekin haitaksi. Mutta siitä onkin jo edellä keskusteltu riittämiin.
Teidän kannattaisi istua porukalla saman pöydän ääreen ja keskustella asioista, jotta jokainen voisi ymmärtää miksi kukakin haluaisi tehdä asiat niin kuin haluaisi. Mutta totta kai tuo keskusteleminen on helpommin sanottu kuin tehty. Samalla se on kuitenkin ainoa tapa päästä yhteisymmärrykseen.
Ja etenkin aloitusviestisi voisi olla kuin omasta kynästäni. Mutta tuo jatkotarina...siinä en kaikin osin ole kanssasi samaa mieltä.
Itsekin olen tilanteen edessä, että mietin että lopettaako suhde muuten kaikin puolin sielultaan kauniin miehen kanssa, kun lapset entisestä liitosta tuovat suhteeseen liikaa ristiriitoja. Häntä pompotetaan tapaamisilla, ja koko ajan hysteerisesti pelkää että exä kieltäisi tapaamiset, siksi suostuu vaikka mihin. Olen kokenut että minut sysätään syrjään jos lasten tilanne sitä vaatii.
Eikä sekään auta, että näen hänen olevan hieno isä, koska yhteisiä lapsia emme voi saada. En voi lohduttautua ajatuksella että vielä joku päivä hän on noin huomaavainen meidänkin jälkikasvua kohtaan.
Sattumalta, asun Lontoossa. Tuossa kohtaa olen exäsi linjoilla: en päästäisi reissuun. Kun täällä tosiaan asun ja paikat tunnen, voin mielipiteenäni sanoa ettei tämä ole vielä 4-vuotiaan lomailupaikka. Onhan noita museoita yms mutta oikeasti tällaisesta kohteesta saa kyllä irti vasta kouluikäinen eikä tämä kaikin osin ole lapsiystävällinen vierailukaupunki, mm. metrot eivät juurikaan sovellu rattaiden kanssa kulkemiseen jne. Eikä neljävuotias vielä tarvitse Lontoon annosta kulttuuria, hänelle riittää elämykseksi paljon pienemmät jutut, arkiset pikku seikkailut tuttujen ihmisten kanssa.
Tsemppiä kumminkin sinulle, ja hyvää jatkoa.
31:lle, kiitos fiksusta kirjoituksestasi. Olen sen verran pieni ihminen että olen tuon ongelman kanssa painiskellut (ketä rakastetaan eniten... hävettää suorastaan mutta en voi mustasukkaisuudelleni mitään), kirjoituksesi auttoi näkemään taas asiat eri valossa.
Minun on tosi vaikea sopeutua siihen, että minulle vieraan naisen lapsi on kiinteästi elämässäni.
Ethän sinä voi sitä noin ajatella ! Sinun elämässäsi on seurustelukumppanisi lisäksi tämän kumppanisi lapsi. Kun ei se lapsi ole "yksin vieraan naisen lapsi".
Entisen vaimon auttaminen on pieni hinta siitä, että lapsi kokee olevansa aina tervetullut isänsä luo.