Olen ihan kamala äiti, hermo ihan loppu
3v. vie musta mehut ihan täysin. kaksi viikkoa nyt taas ollut kunnon uhmakausi päällä. mitään ei voi tehdä ellen ärähdä, kauniisti voin pyytää vaikka 20 kertaa mutta mitään ei tapahdu ennen kuin suutun. sen lisäksi on alkanut vääntää jotain järjetöntä tekoitkua. joka ikisessä asiassa pitää alkaa itkeä vaikka ei ole mitään syytä. muina päivinä olen aamusta asti yrittänyt olla kiltti ja keksiä kivaa puuhaa mutta nyt huomasin että heti ylösnoustessa olin jo asennoitunut siihen että päivä menee ihan perseelleen.
piti vähän purkautua. :)
Kommentit (3)
Kuulostaa siltä, että olette huonossa kierteessä. Tarvitset ilmeisesti jonkinlaista elämäntavan muutosta, samoin lapsesi. Yhteinenhän elämä onkin. Olisiko perheneuvolassa juttelusta apua? Voi myös olla, ett'ä yrität liikaakin. Voisitko ajatella, että tänään ollaan ja möllötellään ja tehdään mukavia asioita mutta ei mistään pingoteta? Auttaisiko huumori vaikka elokuvan muodossa?
Niin tuttu tunne meidän 3v uhmapään kanssa. Just oli kummitädillänsä yökylässä ja oli käyttäytynyt kun enkeli. Kummitäti totesi pilke silmäkulmassa että taidatte vaan valehdella, ei tämä lapsi ole hirviö vaan enkeli :)
Meillä saa kanssa sanoa monta kertaa asiasta kun asiasta.. jotain tapahtuu vasta sitten kun korotan ääntäni. Mä oon yrittänyt kysyä että miksi aina pitää riidellä, miksi et voi totella heti kun äiti sanoo.. toinen siihen vastaa että mä tottelen nyt :) Juu ja viiden minuutin kuluttua asia on unohtunut.
Olen palkinnut välillä hyvää käytöstä ja huonosta rangaissut ja kauppareissut meillä sujuu nykyään hyvin vaikka ennen se oli pelkkää juoksemista. Ollaan tarpeeksi monta kertaa lähdetty kaupasta kirkuen pois kun ei onnistunut nätisti oleminen että nyt muistaa.. tai sitten jos ostokset on ollut pakko tehdä olen antanut ipanan huutaa kärryissä ja todennut vaan että nyt istut siinä ja ens kerralla kokeillaan taas onnistutko olemaan nätisti. Nykyään riittää kun kysyn kun ajetaan kaupan pihaan että miten kaupassa käyttäydytään ? toinen vastaa nätisti ja sitten kauppareissun jälkeen muistan kehua häntä käytöksestä. Annan myös kaupassa osallistua tavaroiden keräilyyn niin se juokseminen unohtuu..
Ja oikeasti, tuo lapsi tarvitsee ennakointia. jos muistan varoittaa ajoissa nukkumaan menosta tai jonnekkin lähtemisestä ehtii hän asennoitua siihen ja tulee kiltisti mutta jos tätä en muista ja totean vaan että nyt lähdetään nukkumaan niin siitä ei tule mitään :)
Ennakointia, Uhkauksia, Rangaistuksia ja kaikista eniten kehuja hyvästä käytöksestä :) näillä mennään ja ehkä tää uhma joskus helpottaa. Välillä lähden tupakalle ja jätän kirkuvan lapsen sohvalle istumaan ja tulen takaisin rauhoittuneena ja aloitetaan keskustelu alusta, mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei :)
löysin vanhan ketjun ja nosta jos löytyisi nyt apua!?