Lapsellisten syrjintä työnhaussa??!!!
Ootteko muut törmänneet samaan? Alkaa pikku hiljaa ottaa aivoon niin paljon, että kohta en mainitse lapsia sanallakaan työhakemuksissa/haastatteluissa!
Kaikki on sujunut hyvin siihen saakka, kunnes tulee maininta kolmesta lapsesta. Yksikin työpaikka melkein jo luvattiin mulle puhelimessa, sanottiin vaan, että täytä nyt näön vuoks hakemus, erehdyin mainitsemaan lapsista, edes haastatteluun ei sen jälkeen pyydetty. Viimeisimpään työpaikkaan en maininnut mitään lapsista hakemuksessa, puhelimessa olin kovinkin varteenotettava vaihtoehto ja sovittiin haastattelusta. Kaikki meni haastattelussa hyvin siihen saakka, kunnes kysyttiin perheestä. Papereihin oikein isolla maininta kolmesta lapsesta!!! ja näyttää siltä, että tämäkin paikka menee sivusuun:(
Kyllä suoraan sanoen vituttaa. Varsinkin, kun en ole joutunut olemaan lapsien takia pois töistä, kun muutaman päivän ja vanhin on sentään 9,5v. Kyllä naisena olo on sit joskus vaikeeta!!!
Kiitos, että sain purkaa ärtymystä teille. Täytyy yrittää ajatella positiivisesti, onhan mulla kolme maailman ihaninta lasta, paras aviomies ja työpaikkakin (jossa en tosin viihdy).
Kommentit (25)
ärtymyksesi, mutta työnantajan näkökulmasta ymmärrän myös. Sinulla on vielä kaikki lapset "siinä iässä", jolloin on oikeus olla pois heidän sairastaessaan. Nämä päivät tietävät helposti yrityksille tuhansie eurojen tappioita vuosi tasolla. Sama tuo onko hakija mies vai nainen yhtä paljon on poissa oloja lasten vuoksi.
Eräs tuttuni oli kuuden lapsen äiti ja kyllästynyt siihen, että joutui ja joutui hakemaan työpaikkaa. Hän kyllästyi ja laittoi
viimeisimpään hakemukseen: Olen kuuden lapsen äiti, kaikki lapseni on sairastanut vesirokon sekä olen juuri hakenut itselleni sterillisaation, hän sai työpaikan!
ja kauhea huoli että "joudutko olemaan töistä pois AINA kun lapset on kipeitä vai voiko miehesi olla puolet". ja saatumalta kun olin vuokratyöntekijänä ja ilmoitin että olen raskaana, meni viikko niin työni "ulkoistettiin". syynä ei tietenkään ollut raskauteni vaikka viikkoa ennen oli sanottu että toivottavasti tämä työporukka on tullut jäädäkseen.
Ja olen tietoisesti jättänyt aiheen pois CV:stä, koska minusta se ei liity työni hoitamiseen (etenkin kun lasten sairastaessa yleensä mieheni jää muutenkin kotiin). Minulta ei enää useinkaan ole haastattelussa kysytty suoraan perheestä vaan kysymys on ollut "mitenkäs sun yksityiselämän puolella?". Siihen olen vastannut, että yksityiselämäni on oikein tasapainoista ja onnellista. En muuta. Ja näin toimimalla olen saanut kaksikin työpaikkaa ;).
Mieheni on aiempia tehtäviä hakiessa ollut opiskelija. Olen CV:hen jo maininnut perhesuhteista ja samaan hengenvetoon lisännyt tekstin: mies kotona lasten sairastaessa.
Todellisuudessa olemme olleet melko tasapuolisesti poissa lasten sairastaessa, sillä mieskin käynyt töissä. On helppo sitten myöhemmin työnantajalle sanoa, että mies on jossain pätkätyössä tms. Ei se työnantajalle lopulta edes kuulu kuin siinä tapauksessa, että me molemmat olisimme kotona sairaan lapsen varjolla.
Aion käyttää vastakin tätä samaa mainintaa CV:ssä. Sillä olen niin harvoin poissa lasten sairastelujen vuoksi, että ei pitäisi kellään olla valittamista, eikä varsinkaan oikeutta syrjiä haastatteluvaiheessa.
Ootteko muut törmänneet samaan? Alkaa pikku hiljaa ottaa aivoon niin paljon, että kohta en mainitse lapsia sanallakaan työhakemuksissa/haastatteluissa!
Kaikki on sujunut hyvin siihen saakka, kunnes tulee maininta kolmesta lapsesta. Yksikin työpaikka melkein jo luvattiin mulle puhelimessa, sanottiin vaan, että täytä nyt näön vuoks hakemus, erehdyin mainitsemaan lapsista, edes haastatteluun ei sen jälkeen pyydetty. Viimeisimpään työpaikkaan en maininnut mitään lapsista hakemuksessa, puhelimessa olin kovinkin varteenotettava vaihtoehto ja sovittiin haastattelusta. Kaikki meni haastattelussa hyvin siihen saakka, kunnes kysyttiin perheestä. Papereihin oikein isolla maininta kolmesta lapsesta!!! ja näyttää siltä, että tämäkin paikka menee sivusuun:(
Kyllä suoraan sanoen vituttaa. Varsinkin, kun en ole joutunut olemaan lapsien takia pois töistä, kun muutaman päivän ja vanhin on sentään 9,5v. Kyllä naisena olo on sit joskus vaikeeta!!!Kiitos, että sain purkaa ärtymystä teille. Täytyy yrittää ajatella positiivisesti, onhan mulla kolme maailman ihaninta lasta, paras aviomies ja työpaikkakin (jossa en tosin viihdy).
cv:ssä äitiysloman, jos ette mainitse sitä?
niin silloinhan cv:hen jää aukko. Miten selität tämän työnantajille?
On toi niin totta! Mut ymmärrän myös työntantajan näkökulmaa. Olen ollut valitsemassa uusia työntekijöitä yhdistykseen, ja totuus on, ettei yhdistyksellä ole varaa, siis _rahaa_ ottaa työhön naista joka jää äitiyslomalle tai on paljon kotona sairaan lapsen kanssa. Ne resurssit, joilla toimitaan, on niin mitättömän pienet, että muutaman tuhannen euron ylimääräinen kulu vuodessa ei ole mikään pikkujuttu. Aivan sama vaikka siinä ois maailman paras työntekijä valittavana, jos se tarkoittaa että yhdistys keikkuu vuoden päästä konkan partaalla niin häntä ei voi valita.
Joo se on kumma, että miehillähän perheen perustaminen edistää usein uraa, koska osoittaa hänen olevan sitoutunut ja aloilleen asettunut. Naisilla ihan päinvastoin.
Mulle ei ole tullut mieleenkään mainita lapsia ansioluettelossa.
Lasta en mainitse cv:ssä, mutta mun määräaikainen työsuhde päättyi äitiysloman aikana. Nyt olen hoitovapaalla. Miten merkitsen tuon aukon cv:hen, jos äitiys- tai hoitovapaata ei kannata siinä mainita?
syrjitä työnhaussa yhtään sen enempää kuin lapsettomiakaan vaan ylipäätään naisia. Nainenhan saa lapsia n. 13-45 ikävuosiensa aikana joten lapsettomia naisia niitä vasta syrjitäänkin. Lasten tekeminen on nimittäin vanhemmillakin naisilla vielä mahdollista;)
Lasta en mainitse cv:ssä, mutta mun määräaikainen työsuhde päättyi äitiysloman aikana. Nyt olen hoitovapaalla. Miten merkitsen tuon aukon cv:hen, jos äitiys- tai hoitovapaata ei kannata siinä mainita?
noinhan se menee, mutta jos ajattelee että itsellä olisi yritys ja olisi palkkaamassa työntekijää niin jos samalla viivalla osaamisen puolesta on miehiä ja naisia niin kyllähän sitä itsekin ennemmin sen miehen valitsee, kun on omasta pussista pois niin ei siinä paljon huvita "oikein" tehdä. Enkä myöskään palkkaisi kovin nuorta ja vakiintumatonta kun eihän siitä tiedä mihin vielä haluaa uraansa jatkamaan tai mistä puolisonsa löytää. Äärettömän väärinhän tuo kuitenkin on... Kunnallisella puolella ei mun kokemuksen mukaan ihan noin kamalaa kuitenkaan, päinvastoin perhettä saatetaan jopa pitää ihan hyvänä asiana.
Kyllä se äitiysloma on siihen CV:hen laitettava, kuitenkin varmasti jossain vaiheessa tulee ilmi että on lapsellinen (joko kysytään suoraan tai ihmetellään aukkoa työhistorissa) ja kaikenlainen peittely kyllä on ennemminkin miinusta hakijalle. Sitäpaitsi mitä väliä sillä on edes onko jo lapsia vai ei jos kuitenkin on lapsentekoiässä... Ainahan voi kuitenkin kirjoittaa ajasta jotain hyödyllistä tyyliin "viimeiset vuodet olen harjoitellut organisoititaitoja ja stressinhallintaa kotona".
ja sama ongelma, vanhin 9, nuorimmat kaksoset 3 v.
Hän ilmoitti työhaastattelussa lapsien määrät, sanoi just ovat sairastaneet vesirokon, kaikki ja ei ole ollut kertaakaan lasten sairauksien takia poissa, koska appivanhemmat ovat hoitaneet.
Sai paikan.
Mä olen ollut myös työhönottajana ja nykyaikana on tosi helppo tarkistaa missä mies on töissä, siis tietenkin kysyn puolison nimen ja missä on töissä. Jos on edes esimiestasoinen, ei edes pääse harkintaan. Jos kaikkien miehet osallistuisivat edes vähän enemmän lasten kanssa olemiseen sairastapauksissa, tätä ongelmaa ei ole. Mutta ei, lapsen on paras olla äidin kanssa ja näin se menee.
Eli suosittelen lämpimästi, kun pääset seuraavan kerran haastatteluun, sanot selvästi vanhin täyttää kohta 10 v ja olen viimeisen 5 v aikana ollut 10 päivää poissa töistä lasten sairauksien takana koska myös mieheni ja appivanhempani osallistuvat sairaspäiviin, niin silloin valinta ei ole lapsista kiinni.
Minä en ole kumpaakaan äitiyslomaa cv:ssä maininnut, koska työsuhteeni on jatkunut aivan normaalisti koko sen ajan. Ei jää mitään aukkoja selitettäväksi.
On toi niin totta! Mut ymmärrän myös työntantajan näkökulmaa. Olen ollut valitsemassa uusia työntekijöitä yhdistykseen, ja totuus on, ettei yhdistyksellä ole varaa, siis _rahaa_ ottaa työhön naista joka jää äitiyslomalle tai on paljon kotona sairaan lapsen kanssa. Ne resurssit, joilla toimitaan, on niin mitättömän pienet, että muutaman tuhannen euron ylimääräinen kulu vuodessa ei ole mikään pikkujuttu. Aivan sama vaikka siinä ois maailman paras työntekijä valittavana, jos se tarkoittaa että yhdistys keikkuu vuoden päästä konkan partaalla niin häntä ei voi valita.
Kerrohan mistä ne muutaman tuhannen euron ylimääräiset kulut tulee?
noinhan se menee, mutta jos ajattelee että itsellä olisi yritys ja olisi palkkaamassa työntekijää niin jos samalla viivalla osaamisen puolesta on miehiä ja naisia niin kyllähän sitä itsekin ennemmin sen miehen valitsee, kun on omasta pussista pois niin ei siinä paljon huvita "oikein" tehdä.
Millä tavalla omasta pussista pois? Kelahan ne äitiyspäivärahat maksaa? Tarkennapa.
"Perhevapaiden kustannukset eivät ole ongelma
Sijaisten löytäminen, kouluttaminen ja työtehtävien uudelleenjärjestelyt tuottavat enemmän harmia, mutta eivät merkittävästi.
Vaikka viime vuosina on puhuttu paljon perhevapaiden kustannuksista työnantajille ja kustannusten tasaamisesta nais- ja miesvaltaisten alojen kesken, eivät henkilöstöjohtajat kuitenkaan pidä kustannuksia ongelmana. Stakesin tuoreen selvityksen mukaan kustannuksia enemmän pulmia tuottavat muut asiat, kuten sijaisten löytäminen ja kouluttaminen sekä töiden uudelleenjärjestely. Näitäkään ei pidetä isoina ongelmina.
Pienten työpaikkojen arviot perhevapaista olivat negatiivisempia kuin keskisuurten ja suuren työpaikkojen. Pienistä organisaatioista kolmannes piti perhevapaista aiheutuvia kuluja erittäin isona ongelmana. On kuitenkin huomattava, että pienillä organisaatioilla oli muita harvemmin kokemusta perhevapaista.
Stakes kysyi kokemuksia perhevapaista 551 työpaikan henkilöstöjohdolta viime vuonna. Tutkimuksessa kokemuksistaan raportoivat myös 1 435 äitiä ja 1 058 isää, jotka saivat lapsen vuonna 2004. Heidän kokemuksiaan verrattiin viisi vuotta aikaisemmin vapaita pitäneiden kokemuksiin. Stakes julkaisi tutkimuksen tulokset 4.12.08"
http://www.pam.fi/?x16563=2725521
Ja ammattitaidotonta porukkaa ollut noita rekrytointeja tekemässä.
Työnantaja ei saa kysyä perheestä/lapsista yms. töihin liittymättömistä asioista mitään. Ne ovat asioita, jotka ei kuulu työnantajalle. JOs haluaa (ja monet haluavat), niin voi kysyä, että työn vaatimukset ovat nämä ja nämä (esim. paljon matkustamista, venyviä päiviä yms.), mitkä ovat mahdollisuutesi tämän työn tekemiseen.
Itse en koskaan rekrytoidessa (tai muutenkaan esimiestehtävissä) kysy oma-aloitteisesti mitään perheestä. Kertovat jos haluavat (monet ovat halunneetkin). Ja pitäisi tämän tyyppisiä kysymyksiä amatöörien puuhasteluna.
MInusta joka elämän tilanteessa on puolensa ja puolensa työnantajan kannalta. Pyrin valitsemaan ryhmääni erilaisia, mutta yhteensopivia ihmisiä, koska meillä työskentely vaatii yhteen hiileen puhaltamista enkä kyllä muutenkaan halua miksikään riitojen selvittäjäksi (joka homma myös kuuluu esimiehelle, jos tulee kahnauksia).
Paitsi että itse olen 31-v nainen, naimisissa, ei lapsia. Arvaa katsotaanko että kohta se äitiyslomalle kumminkin. :(