Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta?
26.08.2009 |
Opetussuunnitelma luokille 1-5
Opetuksen ydintehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja antaa hänelle välineitä tutkia ja rakentaa elämänkatsomustaan ja maailmankuvaansa.
Tavoitteet
Tavoitteena on edistää oppilaan pyrkimystä
- etsiä ja rakentaa identiteettiään ja elämänkatsomustaan ja sen myötä oppia hahmottamaan kokonaisuuksia, kasvaa kohtaamaan epävarmuutta ja kehittää taitojaan ilmaista itseään
- kehittää arvostelukykyään ja kykyään eettiseen toimintaan ja oppia huomaamaan kohtaamiensa arkipäivän tilanteiden eettiset ulottuvuudet ja käyttämään eettisen ajattelun taitoja ja katsomuksellista harkintaa
- tutustua ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteisiin ja oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä, yhteisöstä ja luonnosta
- tutustua lähiympäristönsä katsomuksiin ja kulttuureihin.
Keskeiset sisällöt
Sisällöistä muodostetaan opintokokonaisuuksia, joiden tulee sisältää aineksia seuraavista aihepiireistä. Vuosittain käsiteltävät sisällöt voivat vuorotella opetusryhmien koostumuksen mukaan.
Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu
- toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
hyvä, oikea ja väärä, oikean ja väärän erottaminen, ihmisen hyvyys
- ystävyyden sisältö ja merkitys elämässä
- oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
- ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
- hyvä elämä, arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä
Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti
- kuka olen ja mitä osaan, elämänvaiheet ja toiveet
- erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
- suomalainen kulttuuri ja suomalaiset kulttuurivähemmistöt, maailman kulttuuriperintö
- elämänkatsomus, uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia
Yhteisö ja ihmisoikeudet
- yhteiselämän perusteita, sääntö, sopimus, lupaus, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
- lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
- tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
- etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämäni eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja
Ihminen ja maailma
- ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
elämän synty ja kehitys, kertomuksia maailman synnystä, maa ja maailmankaikkeus, elämän erilaisia muotoja, syntymä, elämä ja kuolema luonnossa
- luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys, erilaiset aikakäsitykset ja niiden merkitys ihmisten elämässä, maailmanperintö ja ympäristö
Kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta 5. luokan päättyessä
Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu
Oppilas
- kykenee arvioimaan erilaisten tilanteiden moraalisia vaatimuksia ja teon moraalista oikeutusta
- ymmärtää tekevänsä väärin toimiessaan vastoin omaksumiaan periaatteita
- kykenee tutkimaan moraalisia ongelmia yhdessä muiden kanssa ja hyväksyy erilaisten toimintalähtökohtien olemassaolon
- ymmärtää, että konfl ikteihin on löydettävissä väkivallattomia ratkaisuja.
Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti
Oppilas
- tunnistaa katsomuksellisia kysymyksiä
- osaa käyttää oppiaineen keskeisiä käsitteitä (elämänkatsomus, kulttuuri, vähemmistö)
- rohkenee esittää omia näkemyksiään ja ymmärtää, että näkemyksiä tulee perustella
- pystyy hahmottamaan katsomusvapauden merkityksen omassa elämässään
- osaa hahmottaa suomalaisuuden osana maailman kulttuurista monimuotoisuutta.
Yhteisö ja ihmisoikeudet
Oppilas
- tuntee ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita
- ymmärtää yhteisten sääntöjen merkityksen
- ymmärtää yksilöllisen vastuullisuuden ja sen, että yksilö kuuluu erilaisiin yhteisöihin.
Ihminen ja maailma
Oppilas
- tuntee erilaisia maailmaa ja ihmisen paikkaa koskevia selityksiä
- ymmärtää luonnon ja ympäristön tärkeyden ihmiselle
- osaa toimia luontoa kunnioittaen ja on omaksunut kestävän kehityksen periaatteita.
Kommentit (29)
Elämänkatsomustietoon sisältyy uskontotietoutta. Ei kai kenenkään mielestä kouluissa pitäisi vaieta uskonnoista? On vain vaikeaa löytää perusteita tunnustuksellisen uskonnon opettamiselle kouluissa. Kyllä vanhemmat ja seurakunnat itse pystyvät kertomaan lapselle, miten tämän tulisi uskoa. Ei koulussa tarvitse opettaa yhtä uskontoa totuutena.
Vieraat uskonnot opetetaan vähän isommille lapsille, kun heille ensin on opetettu oman uskonnon perusteet. Vähän sama kuin vieraiden kielten opetuksessa, ensin opetellaan hiukan oman kielen perusteita, sitten on helpompi oppia vieraitakin.
Minusta taas on aivan järjetön ajatus, että uskontokasvatus jäisi pelkästään vanhempien ja uskonnollisten tahojen harteille. Uskonto on kuitenkin eri muodoissaan suurin ja merkittävin "poliittinen aate", mikä tätä maailmaa pyörittää. Vaikka olisin ateistikin, en missään nimessä suhtautuisi noin yliolkaisesti uskonnon merkitykseen. Esimerkiksi vieraista kulttuureista on aivan turha opettaa yhtään mitään, jos uskonnoista vaietaan. Suomi on maailman pieni ja vähäväkinen äärisekulaarinen reservaatti (yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa), mutta on äärimmäisen lyhytnäköistä kuvitella, että muulle maailmalle uskonnot olisivat yhtä vähämerkityksisiä kuin meille. Ja kun ne edes meille eivät ole yhtä vähämerkityksisiä kuin pinnalta katsoen voisi näyttää.
ev. lut. opetuskaan. Mihin jäivät muut uskonnot, joiden ympäröimänä myös kuitenkin elämme? Ja melkoisen tunnustuksellista tavaraa...
Voit toki, Flecher, olla sitä mieltä mitä lystäät. Minusta uskontokasvatus ylipäätään ei ole koulun vaan kodin ja uskonnollisten tahojen tehtävä. Mutta helpommallahan molemmat pääsevät sysäämällä sen koulun harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi opettaa kotona. Vai onkohan sittenkin pulmana se, etteivät (etenkään tapakristityt) tiedäkään omasta uskonnostaan mitään...
voi havaita että opetus on tunnustuksellista. Lapsille opetetaan faktana Jumalan olemassaolo ja se, että Jumala on luonut maailman. Sillä ei ole mitään tekemistä oman kulttuurin tuntemuksen kanssa vaan se on puhtaasti uskollisen maailmankuvan siirtämistä lapsille, jotka ovat liian pieniä osatakseen ymmärtää asiaa.
puoliskolla tuon opetussuunnitelman mukaan oikeastaan yhtään. Tuo on puhdasta maailmankatsomuksellista diipadaapaa, jossa ei opi tuntemaan oman eikä toisten kulttuurien perusteita, ei opi länsimäisen kulttuurin ymmärtämiseksi välttämätöntä yleissivistävää raamattutietoa eikä kirkkohistoriaa puhumattakaan niistä kulttuurisista elementeistä, jotka kristinusko on meille tuonnut.
Suomessa opetetaan historiassakin aika paljon Suomen historiaa, ei pelkkää maailmanhistoriaa. Aivan samoilla perusteilla olisi tärkeää opettaa nimenomaan Suomen uskonnollista perintöä, eikä ohittaa sitä yhtenä pienenä osana maailmanuskontoja.
Minua ei sinänsä haittaisi, vaikka oman uskonnon opetus korvattaisiinkin uskontotiedolla, kunhan siinä ei sitten kävisi niin, että juuri et:n kaltainen diipadaapa täyttäisi tunnit, tasa-arvoisuuden nimessä baha'i:ta opetettaisiin yhtä laajasti kuin kristinuskoa ja nimenomaan luterilaisuutta ja raamattutiedoksi riittäisi, että Raamattu on kristinuskon pyhä kirja, joka koostuu Vanhasta ja Uudesta Testamentista, jotka sisältävät lukuisia kirjoja.
Minulle on sinänsä aivan sama, minkälaiseen uskonnolliseen vakaumukseen lapseni aikanaan päätyvät, mutta haluan, että he tuntevat niin Raamatun kuin kirkkohistoriankin ihan yleissivistävistä syistä.
Elämänkatsomustietoon sisältyy uskontotietoutta. Ei kai kenenkään mielestä kouluissa pitäisi vaieta uskonnoista? On vain vaikeaa löytää perusteita tunnustuksellisen uskonnon opettamiselle kouluissa. Kyllä vanhemmat ja seurakunnat itse pystyvät kertomaan lapselle, miten tämän tulisi uskoa. Ei koulussa tarvitse opettaa yhtä uskontoa totuutena.
Miksi minun kristityn uskovan pitäisi siihen luottaa??
Elämänkatsomustiedon opetus alkaa
Aika oli viimein kypsä, ja vuonna 1981 esitettiin että jos kolme oppilasta koulussa (lukiossa) oli vapautettu uskonnon opetuksesta, tuli heille opettaa uskonnon sijaan etiikkaa. Oppiaineen nimeksi esitettiin mm. uskontotieto ja etiikka tai elämänkatsomustieto. Uskonto-sanan poistamiseen oppiaineen nimestä esitettiin perusteluiksi mm. se, että suurin osa aineen oppilaista tuli kodeista, joissa huoltajat olivat katsomuksensa osalta uskonnottomia, jolloin opetuksen sisällön tuli olla katsomuksellisesti puolueetonta ja objektiivista sekä mahdollisimman monipuolista. Tällaiselle oppiaineelle olisivat nimet etiikka tai elämänkatsomustieto kuvaavampia ja oikeampia.
Jo tuolloin Vapaa-ajattelijain Liitto katsoi, että elämänkatsomustieto tulisi olla oppiaine vain uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille. Vuonna 1983 hyväksyttiin uudet koululait ja kouluhallitus antoi uskonnonhistoriatyöryhmälle tehtävän peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon oppimäärän (= nykyinen opetussuunnitelman perusteet) valmistelun. Työryhmän nimi muutettiin uuden oppiaineen mukaisesti Peruskoulun ja lukion elämänkatsomustiedon työryhmäksi (ET-työryhmä) ja siihen kutsuttiin mukaan edustaja myös vapaa-ajattelijoista. Työryhmän esitys peruskoulun elämänkatsomustiedon oppimääräksi vahvistettiin kouluhallituksessa 12.2.1985.
Uusi oppiaine kiinnosti kuitenkin myös uskontokuntiin kuuluvia, ja eduskunta-aloitteen myötä asiasta nousi monia kansalaispiirejä kuohuttanut keskustelu, joka ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin.
Peruskoulun aikana on koulujen opetussuunnitelmia muutettu useaan otteeseen, valtakunnallisesti on määritelty opetuksen rajat opetussuunnitelman perusteissa ja ohjeissa arvioinnista, tämän lisäksi opetusta ohjaa kuntatason opetussuunnitelma ja vielä lopuksi koulujen omat opetussuunnitelmat. Koulukohtaisia opetussuunnitelmia ovat laatineet kyseisten koulujen omat opettajat, jotka omassa käytännön opetuksessaan oman henkilökohtaisen opettamisensa kautta toteuttavat näitä kaikkia.
Elämänkatsomustiedon opetuksen nykyinen tilanne Suomessa
Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat olleet kasvussa ET:n opetuksen aloituksesta lähtien, ja tämä tuo haasteita niin opettajien koulutukseen kuin opetusjärjestelyihin. Ala-asteella luokanopettajan pätevyyden saanut henkilö voi opettaa elämänkatsomustietoa, mutta ylä-asteella ja lukiossa pätevän opettajan tulee olla suorittanut elämänkatsomustiedon yliopisto-opintoja.
Erityisesti isoissa kaupungeissa on joskus jopa puolet luokan oppilaista elämänkatsomustiedon opetuksessa, kun taas pienimmissä kunnissa on usein yhdysluokkia (esim. luokkien 1-3 ja 4-6 oppilaat ovat omina ryhminään). Haasteita tuo myös pienuskontojen opetusryhmät, sillä isoissa kaupunkikouluissa voidaan opettaa jopa seitsemää eri uskontoa elämänkatsomustiedon lisäksi.
Lisäksi joissain pienemmissä kunnissa ei noudateta kunnolla nykyistä lainsäädäntöä, jonka perusteella uskontokuntiin kuulumattomat pitäisi automaattisesti ohjata elämänkatsomustiedon opiskeluun (käytännössä jokaisessa kunnassa pitäisi olla nykyään jo isot ET:n opetusryhmät). Opetusresurssien vähyyden takia pienet kunnat voivat pyrkiä välttämään ET:n opetusryhmien muodostumista ja tietoa elämänkatsomustiedon opiskelusta ei jaeta aina kuntien toimesta vanhemmille.
Elämänkatsomustiedon tulevaisuus
Peruskoulun opetussuunnitelmien uudistustyö on taas alkamassa ja tavoitteena on saada uudet opetussuunnitelmat käyttöön 2010-luvun alussa. Harkittavaksi tulee varmasti taas kerran katsomusaineiden opetuksen sisällöt ja se, kenelle opetusta suunnataan.
Elämänkatsomustiedon opetuksen mahdollisia toteutustapoja tulevaisuudessa ovat ainakin seuraavat:
•Elämänkatsomustiedon ja useiden muiden eri uskontojen opetus jatkuu Suomessa nykyisellä tavalla. Mahdollisesti pienimmän opetusryhmän kokoa kasvatetaan resurssien säästämiseksi.
•Elämänkatsomustieto tulee korvaamaan oman uskonnon opetuksen peruskoulussa ja lukiossa. Elämänkatsomustiedosta tulisi siis kaikille yhteinen oppiaine.
•Elämänkatsomustieto ja uskonnon opetus yhdistyvät yhdeksi oppiaineeksi. Tuleva nimi voi olla esimerkiksi elämänkatsomustieto tai uskontotieto.
•Katsomusaineiden opetus poistetaan kokonaan Suomen kouluista. Opetuksen sisällöstä osa sulautuu muihin oppiaineisiin. Esim. kirkkohistoria historiaan, etiikasta osa ympäristöoppiin jne.
Ajatus kaikille yhteisestä katsomusaineesta (elämänkatsomustieto/uskontotieto) saattaa kuulostaa hienolta, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei uudistuksesta huolimatta poistettu aineen vahvaa riippuvuutta uskontoon.
Maahanmuuton myötä on Suomessa yhä kuuluvammin vaadittu ulospääsyä tästä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän resursseja vaativasta järjestelmästä (kaikkien eri uskontojen opetus) ja esitetty toiveita yhden katsomusaineen perään.
Vapaa-ajattelijain Liitto ja osa humanisteista vastustavat ruotsalaisen mallin mukaista opetusta, koska siellä ollaan selvästi siirrytty takaisin tunnustuksellisemman uskonnon opetukseen mainitun oppiaineen avulla. Kun opetusryhmässä enemmistö kuuluu samaan uskontokuntaan, esim. evankelisluterilaiseen seurakuntaan, seuraa siitä helposti samaan uskontokuntaan kuuluvan opettajan johdolla enemmän tunnustuksellista uskonnon opetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ET:ssa painotus on uskontojen kohdalla kristinuskossa juurikin siitä syystä, että se on Suomessa vallitseva uskonto. Seuraavaksi isoin painotus on muissa suurissa maailmanuskonnoissa (islam ym.).
Tämä näkyy niissä tarkemmissa opseissa mitä kouluissa tehdään.
Minun pointtini on, että painotus on aivan riittämätön, jotta lapsi voisi omaksua riittävän yleissivistyksen oman kulttuurin uskonnosta. Jos olisin uskonnoton, en tyytyisi siihen, että lasteni tietotaso jäisi noin puutteelliseksi, vaan joko pistäisin lapseni uskonnonopetukseen tai sitten ainakin pyrkisin vaikuttamaan tilanteen muuttamiseksi (ja opettaisin lapsilleni uskontoa, johon itse en siis edes uskoisi, kotona.)
Kuten sanottua, onneksi en ole uskonnoton ja minun tarvitsee vain pyrkiä vaikuttamaan siihen, että oman uskonnon opetus jatkuu nykyisenlaisena kouluissa eikä kehitetä jotain et:n tapaista kaikille yhteistä katsomusainetta.
Tottakai ET:ssa painotus on uskontojen kohdalla kristinuskossa juurikin siitä syystä, että se on Suomessa vallitseva uskonto. Seuraavaksi isoin painotus on muissa suurissa maailmanuskonnoissa (islam ym.).
Tämä näkyy niissä tarkemmissa opseissa mitä kouluissa tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä mielipiteemme eroavat.
Minusta taas painotus on aivan riittävä - ainakin noin opetussuunnitelmallisesti. (On tietty eri asia, että jos joku opettaja jostakin syystä haluaisi painottaa erityisesti vaikka islamia tai buddhalaisuutta.)
Itse katson jo vanhempana velvollisuudekseni sitten jatkaa "opetusta" kotioloissa. En odota, että aivan kaikki tieto jaetaan koulussa (etenkin tällaisessa aineessa - esim. matematiikka on vähän eri asia), vaan kannustan lasta hankkimaan sitä tietoa myös itse ja syventämään sitä minun ja muiden läheisten aikuisten kanssa.
Enhän odota, että esim. liikuntatunnillakaan käydään kaikkia urheilulajeja läpi, vaan esim. harrastuksen kautta tutustutaan laajempaan lajivalikoimaan ja syvennetään taitoja niissä.
Uskontojen merkitys on tärkeä ja nimenomaan siksi on turhaa jumiutua yhteen uskontoon koulun opetuksessa (kotioloissa asia on tietysti eri). Siksikin uskontotieto/ET olisi tärkeä oppiaine - ja nimenomaan kaikille yhteisenä.