Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta?
26.08.2009 |
Opetussuunnitelma luokille 1-5
Opetuksen ydintehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja antaa hänelle välineitä tutkia ja rakentaa elämänkatsomustaan ja maailmankuvaansa.
Tavoitteet
Tavoitteena on edistää oppilaan pyrkimystä
- etsiä ja rakentaa identiteettiään ja elämänkatsomustaan ja sen myötä oppia hahmottamaan kokonaisuuksia, kasvaa kohtaamaan epävarmuutta ja kehittää taitojaan ilmaista itseään
- kehittää arvostelukykyään ja kykyään eettiseen toimintaan ja oppia huomaamaan kohtaamiensa arkipäivän tilanteiden eettiset ulottuvuudet ja käyttämään eettisen ajattelun taitoja ja katsomuksellista harkintaa
- tutustua ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteisiin ja oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä, yhteisöstä ja luonnosta
- tutustua lähiympäristönsä katsomuksiin ja kulttuureihin.
Keskeiset sisällöt
Sisällöistä muodostetaan opintokokonaisuuksia, joiden tulee sisältää aineksia seuraavista aihepiireistä. Vuosittain käsiteltävät sisällöt voivat vuorotella opetusryhmien koostumuksen mukaan.
Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu
- toisen kohtaaminen ja hänen asemaansa asettautuminen
hyvä, oikea ja väärä, oikean ja väärän erottaminen, ihmisen hyvyys
- ystävyyden sisältö ja merkitys elämässä
- oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuuden toteutuminen jokapäiväisessä elämässä, rikkaus ja köyhyys maailmassa
- ajattelun vapaus, uskonnon- ja elämänkatsomuksen vapaus, suvaitsevaisuus ja syrjintä
- hyvä elämä, arvo ja normi, vastuu ja vapaus elämässä
Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti
- kuka olen ja mitä osaan, elämänvaiheet ja toiveet
- erilaisia elämäntapoja, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus
- suomalainen kulttuuri ja suomalaiset kulttuurivähemmistöt, maailman kulttuuriperintö
- elämänkatsomus, uskomus, luulo, tieto ja ymmärrys, erilaisia elämän- ja maailmankatsomuksia
Yhteisö ja ihmisoikeudet
- yhteiselämän perusteita, sääntö, sopimus, lupaus, luottamus, rehellisyys ja reiluus, kultainen sääntö
- lasten oikeudet, oikeus ja velvollisuus, ihmisoikeudet
- tasa-arvo ja rauha, demokratia, tulevaisuuden maailma
- etiikan perusteita, teon moraalinen oikeutus, teon tarkoitus ja seuraus, oman elämäni eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisuja
Ihminen ja maailma
- ympäristö ja luonto, eloton ja elävä, kauneus luonnossa
elämän synty ja kehitys, kertomuksia maailman synnystä, maa ja maailmankaikkeus, elämän erilaisia muotoja, syntymä, elämä ja kuolema luonnossa
- luonnon tulevaisuus ja kestävä kehitys, erilaiset aikakäsitykset ja niiden merkitys ihmisten elämässä, maailmanperintö ja ympäristö
Kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta 5. luokan päättyessä
Ihmissuhteet ja moraalinen kasvu
Oppilas
- kykenee arvioimaan erilaisten tilanteiden moraalisia vaatimuksia ja teon moraalista oikeutusta
- ymmärtää tekevänsä väärin toimiessaan vastoin omaksumiaan periaatteita
- kykenee tutkimaan moraalisia ongelmia yhdessä muiden kanssa ja hyväksyy erilaisten toimintalähtökohtien olemassaolon
- ymmärtää, että konfl ikteihin on löydettävissä väkivallattomia ratkaisuja.
Itsetuntemus ja kulttuuri-identiteetti
Oppilas
- tunnistaa katsomuksellisia kysymyksiä
- osaa käyttää oppiaineen keskeisiä käsitteitä (elämänkatsomus, kulttuuri, vähemmistö)
- rohkenee esittää omia näkemyksiään ja ymmärtää, että näkemyksiä tulee perustella
- pystyy hahmottamaan katsomusvapauden merkityksen omassa elämässään
- osaa hahmottaa suomalaisuuden osana maailman kulttuurista monimuotoisuutta.
Yhteisö ja ihmisoikeudet
Oppilas
- tuntee ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita
- ymmärtää yhteisten sääntöjen merkityksen
- ymmärtää yksilöllisen vastuullisuuden ja sen, että yksilö kuuluu erilaisiin yhteisöihin.
Ihminen ja maailma
Oppilas
- tuntee erilaisia maailmaa ja ihmisen paikkaa koskevia selityksiä
- ymmärtää luonnon ja ympäristön tärkeyden ihmiselle
- osaa toimia luontoa kunnioittaen ja on omaksunut kestävän kehityksen periaatteita.
Kommentit (29)
Tuo on tuollaista yleishumanistista höpötystä, jossa ei ole oikeasti mitään eväitä vaikeuksien varalle. Kauheasti vaan vaatimuksia yksilölle, ole niin ja näin ja kunnioita sitä ja tätä, ei yhtään tukea ja lohdutusta pahan päivän varalle. Mistäs nämä tällaista opiskelleet sitten osaavat lähteä lohdutusta hakemaan kun se paha päivä tulee?
Itse pidän lapseni mieluummin uskontotunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eriasia on sitten nidien toteutus ja se taas on paljolti koulun resursseista ja ennen kaikkea opetttajasta kiinni. Suurin osa ET:N opeista on vielä epäpäteviä ja Et muutenkin hakee asemaansa koulussa ja tuntikehyksessä.
Olen itse alkanut kallistua siihen suuntaan, että kouluissa pitäisi olla yksi uskonto-oppiaine kaikille, jossa olisi paljolti et:n tyyppisesti asioita käsitelty ja sitten jokainen hoitaisi oman lapsensa uskontokasvatuksen niin kuin tykkäisi. Siis omat uskonnot pois kouluista.
Tuo on tuollaista yleishumanistista höpötystä, jossa ei ole oikeasti mitään eväitä vaikeuksien varalle. Kauheasti vaan vaatimuksia yksilölle, ole niin ja näin ja kunnioita sitä ja tätä, ei yhtään tukea ja lohdutusta pahan päivän varalle. Mistäs nämä tällaista opiskelleet sitten osaavat lähteä lohdutusta hakemaan kun se paha päivä tulee?
Itse pidän lapseni mieluummin uskontotunnilla.
'
mielestäni on parempi että lapsi oppisi olemaan itsensä kanssa, jolloin on sitten vahvuutta kohdata nämä elämän vastamäet. ilman satuolentojen apua.
Jatkuvasti luokkayhteisössä piiloopetussuunnitelmassa tai kehysaiheena. Et- tä opettaneena tiedän, että on tosi haastavaa opettaa 6 vuotta alakoulussa tätä ainetta, koska esim. oppimateriaalia ei juuri ole. Se vähä mitä on, niin aina pyöritetään käytännössä samaa aihetta vuodesta toiseen. Lisäksi samassa ryhmässä on oppilaita vuosiluokilta 1-6. Isommat pystyy syvällisempään keskusteluun ja heidän oppimisensa pitää arvioida todistukseen numeroin, pienemmät osaavat vain piirtää (ei vielä esim. kirjoitustaitoa) ja ajatuksetkin on hyvin eritasolla 6-luokkalaisten kanssa.
Turhaumaa tuli opelle usein (sitä oppilaat ei välttämättä huomanneet), vaikka kaikkeni yritin suunnittelin tosi paljon näitä tunteja saadakseni niihin jotakin tolkkua.
Omat lapseni laittaisin mielummin ue- tunneille, jos valita pitäisi. Saahan sieltä yleissivistystä. Ue-tunnit eivät ole uskonnonharjoittamista.
1.6 -luokkalaiset samassa ryhmässä, vaan maksimissaan eka- ja tokaluokkalaiset yhdessä, kolmas- ja neljäsluokkalaiset jne.
Itselläni oli aina epäpätevä Et-opettaja, mutta silti tunnit olivat mielestäni parasta koko kouluaikana. Kerrankin sai oikeasti pohtia asioita.
Uskonnon opetussuunnitelmiin ja kirjoihin kun tutustuu, niin ne ovat selkeästi uskomaan opettavia tunteja. Kirjoissa siis ihan oikeasti opetetaan, että Jumala loi maailman jne. Raamatun kertomukset opetetaan totena ja opetetaan, että rukoilussa oikeasti ollaan yhteydessä Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on vamaan samankaltainen hyvinkin monessa Suomen koulussa.
Kirjoitin äsken pitkän vastauksen, mutta se otti ja katosi lähetysvaiheessa, en jaksa kirjoittaa uudelleen samoja ajatuksiani.
mielestäni on parempi että lapsi oppisi olemaan itsensä kanssa, jolloin on sitten vahvuutta kohdata nämä elämän vastamäet. ilman satuolentojen apua.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alakoulun ET-tunneilla olisi 1.-6. luokkalaiset yhdessä.
Itse opetin ET:a keskikokoisessa yläkoulussa ja sielläkin oli 7.-8. luokka yhdessä ja 9. luokka erikseen.
Tuo on tuollaista yleishumanistista höpötystä, jossa ei ole oikeasti mitään eväitä vaikeuksien varalle. Kauheasti vaan vaatimuksia yksilölle, ole niin ja näin ja kunnioita sitä ja tätä, ei yhtään tukea ja lohdutusta pahan päivän varalle. Mistäs nämä tällaista opiskelleet sitten osaavat lähteä lohdutusta hakemaan kun se paha päivä tulee?
Itse pidän lapseni mieluummin uskontotunnilla.
Mielestäni olisi tärkeää, että lapsille opetettaisiin, mistä paikoista ja keneltä henkilöiltä (terveydenhoitajat, psykologit, kuraattorit, auttava puhelin, poliisi jne.) meidän yhteiskunnassamme, on mahdollista saada apua vaikeissa tilanteissa. Pitäisi myös opettaa, että asioihin voi vaikuttaa myös muuten kuin rukoilemalla- siis aivan käytännön vaikuttamiskeinoja.
Lapsille tulisi opettaa lastenoikeuksia, jotta lapset tietäisivät, miten heitä voi kohdella ja miten ei. Heille tulisi opettaa myös empatiaa ja taitoa kuunnella, lohduttaa ja tukea toisia ihmisiä.
Todella monet kertovat saavansa lohtua myös esimerkiksi kaunokirjallisuudesta, musiikista tai kuvataiteista. Niihinkin on luontevaa tutustua koulussa.
Rukoilemisesta ei varmastikaan ole mitään haittaa, mutta sen lisäksi lapsella pitäisi olla paljon muitakin konsteja selviytyä elämän vaikeuksista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tuollaista yleishumanistista höpötystä, jossa ei ole oikeasti mitään eväitä vaikeuksien varalle. Kauheasti vaan vaatimuksia yksilölle, ole niin ja näin ja kunnioita sitä ja tätä, ei yhtään tukea ja lohdutusta pahan päivän varalle. Mistäs nämä tällaista opiskelleet sitten osaavat lähteä lohdutusta hakemaan kun se paha päivä tulee? Itse pidän lapseni mieluummin uskontotunnilla.
Mielestäni olisi tärkeää, että lapsille opetettaisiin, mistä paikoista ja keneltä henkilöiltä (terveydenhoitajat, psykologit, kuraattorit, auttava puhelin, poliisi jne.) meidän yhteiskunnassamme, on mahdollista saada apua vaikeissa tilanteissa. Pitäisi myös opettaa, että asioihin voi vaikuttaa myös muuten kuin rukoilemalla- siis aivan käytännön vaikuttamiskeinoja. Lapsille tulisi opettaa lastenoikeuksia, jotta lapset tietäisivät, miten heitä voi kohdella ja miten ei. Heille tulisi opettaa myös empatiaa ja taitoa kuunnella, lohduttaa ja tukea toisia ihmisiä. Todella monet kertovat saavansa lohtua myös esimerkiksi kaunokirjallisuudesta, musiikista tai kuvataiteista. Niihinkin on luontevaa tutustua koulussa. Rukoilemisesta ei varmastikaan ole mitään haittaa, mutta sen lisäksi lapsella pitäisi olla paljon muitakin konsteja selviytyä elämän vaikeuksista!
Myös 6 puhui asiaa! Eikä tässä kukaan ole tuominnut kenenkään uskoa vaan kestonut oman mielipiteensä/maailmankatsomuksensa. Tämä juuri teissä uskiksissa ahdista: heti kun ei olla teidän kanssa samaa mieltä ja asiaa perustellaan faktoilla niin heti syytetään tuomitsemisesta ja arvostelusta. Niin tyypillistä: kun uskonnolla ei voi vastata faktoihin, aletaan syyttelemään! Voi voi!
Itse olen et-tunneilla aina ollut ja ainoa ongelma niissä on ollut hyvin uskovainen opettaja. Lukiossa etenkin ei opettaja osannut olla sekoittamatta omaa himouskovaisuuttaan et:n opetukseen. Usein opettajat muutenkin ovat uskonnon opettajia, mikä ei ihan mahdu mun kaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa diipadaapa pintaraapaisulta kaikesta kivasta ja kauniista. Yleissivistävät tavoitteet heikot, aivan liikaa kamaa niinkin pienelle tuntimäärälle, täysin näytetään ohittavan uskonnollisuuden yleismaailmallinen merkittävyys jne.
Jos olisin uskonnoton ja omat lapset olisivat et:ssä, niin aika paljon tarvitsisi kotona opettaa kristinuskoa ja kristillisiä tapoja (mikä varmasti itse uskonnottomana tuntuisi hullulta), että lapset saisivat edes alkeellisen käsityksen omasta kulttuuripohjastaan ja pohjaa yleissivistykselle. Onneksi en ole uskonnoton eivätkä lapsenikaan ole.
opetussuunnitelmat vaikuttavat diipadaapalta, koska asia pitää selittää lyhyesti. Etenkin kun tässäkin oli esitetty usean vuosiluokan ops.
Yleensä opettaja/koulu tekee paljon tarkemman ja konkreettisemman suunnitelman jokaiselle vuosiluokalle erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosiluokat 1-5
Evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen ydintehtävänä vuosiluokilla 1?5 on aineksien tarjoaminen oppilaan maailmankatsomuksen rakentumiseksi. Opetuksessa tutustutaan oppilaita ympäröivään uskonnolliseen maailmaan tietojen ja omien kokemusten kautta, perehdytään Raamattuun sekä rohkaistaan oppilaita eettiseen arviointiin ja vastuullisuuteen.
TAVOITTEET
Oppilas
• oppii luottamusta elämään ja itseensä, kohtaamaan rohkeasti tulevaisuuden, ymmärtämään pyhän ulottuvuuden sekä näkemään uskonnon vaikutuksen omassa ja muiden elämässä
• tutustuu Uuteen testamenttiin, Jeesuksen elämään ja opetuksiin
• tutustuu Vanhan testamentin keskeisiin kertomuksiin
• ymmärtää kirkkovuoden ja Jeesuksen elämänkaaren välisen yhteyden
• tutustuu luterilaiseen kirkkoon ja seurakunnan toimintaan
• tutustuu muihin kristillisiin kirkkoihin ja ympäröiviin uskonnollisiin ja ei-uskonnollisiin katsomuksiin
• oppii eettisten asioiden pohdintaa, omien tunteiden ja kokemusten jakamista sekä kristillisen etiikan soveltamista.
KESKEISET SISÄLLÖT
Luottamus ja turvallisuus
• oppilaiden kokemuksista ja elämäntilanteista nousevia elämään ja kuolemaan liittyviä asioita
• Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan huolenpidosta
Arvokas ja ainutlaatuinen elämä
• minun juureni; perheen ja suvun arvoja ja perinteitä
• toisen ihmisen ja luonnon kunnioitus, valintojen tekeminen ja vastuullisuus
• teemaan liittyviä Raamatun kertomuksia
• suvaitsevaisuus, alustava tutustuminen niihin kirkkoihin, uskontoihin ja vähemmistöihin, jotka liittyvät oppilaiden elämään
Raamatun kertomuksia ja opetuksia
• alku- ja patriarkkakertomukset
• Egyptistä Luvattuun maahan
• Jeesuksen elämä ja opetukset, Isä meidän -rukous
Eettisyyteen kasvaminen
• ihmisen arvo erityisesti luomisen näkökulmasta
• kultainen sääntö, rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä
• yhdessä elämisen kysymykset ja oikeudenmukaisuus
Luterilaisen kirkon elämä
• seurakunta oppilaan elämässä
• kirkko- ja kalenterivuoden juhlia ja niihin liittyviä kristillisiä sisältöjä ja tapoja
• luterilaisen kirkon käsitys Jumalasta, armosta, pelastuksesta ja Raamatusta
• seurakunnan keskeisiä toimintoja, kuten jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset, diakonia sekä toiminta seurakunnan jäsenenä
• kristilliset symbolit kirkossa ja oppilaan ympäristössä, kirkkotaide sekä virsiä ja muita hengellisiä lauluja
Oppilaita ympäröivä uskonnollinen maailma
• oppilaiden kohtaamat uskonnot ja kirkot Suomessa ja maailmalla
• juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin yhteisiä ja erilaisia piirteitä
KUVAUS OPPILAAN HYVÄSTÄ OSAAMISESTA 5. LUOKAN PÄÄTTYESSÄ
Oppilas tuntee keskeiset asiat Raamatusta ja Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja osaa käyttää oppimaansa lisätiedon hankkimiseen
Oppilas
• tuntee Raamatun keskeisiä kertomuksia
• tuntee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon peruspiirteet ja oman alueensa seurakunnan
• tietää Suomen evankelis-luterilainen kirkon kuuluvan kirkkojen suureen perheeseen ja tuntee myös muita kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä.
Oppilas hahmottaa uskontoa ilmiönä
Oppilas
• ymmärtää uskonnollisen kielenkäytön luonnetta
• tunnistaa uskonnollisia symboleja, käsitteitä ja kielikuvia
• näkee uskonnon vaikutuksia omassa elämässään ja lähiympäristössään.
Oppilas osaa käyttää uskonnollista tietoa
Oppilas
• hahmottaa alustavasti uskon ja tiedon perusluonnetta
• osaa tarkastella itselleen läheisiä elämänkysymyksiä
• pystyy ikäkauttansa vastaavasti hahmottamaan omaa maailmankatsomustaan.
Oppilas osaa toimia eettisesti vastuullisella tavalla
Oppilas
• kykenee eettiseen pohdintaan
• tunnistaa moraaliseen päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä ja ottaa niitä huomioon omassa elämässään.
ev.lut uskonnon saman ajan opetussuunnitelmaan (löytyy täältä: http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,1329,1521,21829,27243,27245 )
Ja kun nyt puhutaan aineesta, jota yleensä taitaa olla se yksi oppitunti viikossa, niin tuossa et:n opetussuunnitelmassa on ihan käsittämättömän paljon tavaraa. Joko niistä osaa painotetaan rajusti muiden kustannuksella tai sitten kyse on todellisesta pintaraapaisusta tyyliin "nyt opiskelemme kolmessa 45 minuutin oppitunnissa (joista helposti 10-15 minuuttia menee muuhun kuin opiskelemiseen) suomalaisen kulttuurin perusteet ja suomalaiset vähemmistökulttuurit ja suomalaisen uskonnollisuuden merkityksen kulttuurille." Jep, jep.
EDIT: Yritän saada linkkiä toimivammaksi.
EDIT2: Onnistumatta.
opetussuunnitelmat vaikuttavat diipadaapalta, koska asia pitää selittää lyhyesti. Etenkin kun tässäkin oli esitetty usean vuosiluokan ops.
Yleensä opettaja/koulu tekee paljon tarkemman ja konkreettisemman suunnitelman jokaiselle vuosiluokalle erikseen.
kirjallisuuden tunneille. Raamatun kertomusten tunteminen on perusteltua samoin kuin vaikkapa Kalevalan tuntemus.
ev. lut. opetuskaan. Mihin jäivät muut uskonnot, joiden ympäröimänä myös kuitenkin elämme? Ja melkoisen tunnustuksellista tavaraa...
Voit toki, Flecher, olla sitä mieltä mitä lystäät. Minusta uskontokasvatus ylipäätään ei ole koulun vaan kodin ja uskonnollisten tahojen tehtävä. Mutta helpommallahan molemmat pääsevät sysäämällä sen koulun harteille.
Vieraat uskonnot opetetaan vähän isommille lapsille, kun heille ensin on opetettu oman uskonnon perusteet. Vähän sama kuin vieraiden kielten opetuksessa, ensin opetellaan hiukan oman kielen perusteita, sitten on helpompi oppia vieraitakin.
Minusta taas on aivan järjetön ajatus, että uskontokasvatus jäisi pelkästään vanhempien ja uskonnollisten tahojen harteille. Uskonto on kuitenkin eri muodoissaan suurin ja merkittävin "poliittinen aate", mikä tätä maailmaa pyörittää. Vaikka olisin ateistikin, en missään nimessä suhtautuisi noin yliolkaisesti uskonnon merkitykseen. Esimerkiksi vieraista kulttuureista on aivan turha opettaa yhtään mitään, jos uskonnoista vaietaan. Suomi on maailman pieni ja vähäväkinen äärisekulaarinen reservaatti (yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa), mutta on äärimmäisen lyhytnäköistä kuvitella, että muulle maailmalle uskonnot olisivat yhtä vähämerkityksisiä kuin meille. Ja kun ne edes meille eivät ole yhtä vähämerkityksisiä kuin pinnalta katsoen voisi näyttää.
ev. lut. opetuskaan. Mihin jäivät muut uskonnot, joiden ympäröimänä myös kuitenkin elämme? Ja melkoisen tunnustuksellista tavaraa...
Voit toki, Flecher, olla sitä mieltä mitä lystäät. Minusta uskontokasvatus ylipäätään ei ole koulun vaan kodin ja uskonnollisten tahojen tehtävä. Mutta helpommallahan molemmat pääsevät sysäämällä sen koulun harteille.
uskonnoista ylemmillä luokilla. Ihan kuten uskonnon tunneilla muista uskonnoista.
Sen sijaan uskonnon tunneilla vaietaan käytännössä täysin muista kuin uskonnollisista maailmankatsomuksista ja eettinen pohdinta perustuu täysin uskonnolliseen maailmankatsomukseen.
emmekä Raamatun satuja.