Lue keskustelun säännöt.
Muistohuone kuolleille kaksosille, outoako?
26.08.2009 |
Menetimme kaksosemme (tyttö ja poika), syntyivät pieninä keskosina, siitä ajasta kuitenkin selvittiin ja molemmat pääsivät kotiin ja alkuun kaikki sujui hyvin, vaikka aikamoista kaaosta oli välillä kun meillä oli jo ennestään 4lasta. Aikaa kului ja kun kaksoset olivat 1,5v ikäisiä jouduimme auto-onnettomuuteen ja kaksosista poika ei tuosta onnettomuudesta selvinnyt. Ja tuon jälkeen reilu vuosi niin kaksostytöllä todettiin syöpä ja vuoden hän jaksoi taistella, kunnes oli hänen aikansa lähteä. Ikävä on hirmuinen ja nyt kun alkaa olla jossain määrin surussa voiton puolella niin on harkittu, että tehtäis toisesta huoneesta, jossa kaksoset oli niin sellainen huone, jossa olisi tavaroita ym, jotka muistuttaisivat heistä ja siellä saisi halutessaan olla heitä muistelemassa ym.
Kuulostaako tämä ihan oudolta? Rehellisiä mielipiteitä kiitos. Meistä tämä oli ideana hyvä, mutta kun parille tutulle mainittiin niin he antoivat kuvan, ettei ole hyvä idea.
Kommentit (30)
Olen kyllä samaa mieltä kakkosen kanssa siitä, että muisteluhuone on hieman ylivedetty ratkaisu. Riittäisikö, jos sisaruksilla olisi kullakin jokin pieni tavara muistuttamassa pikkusiskosta ja -veljestä? Elämässä täytyy suunnata katse eteenpäin, ja tuollainen ei helpota siinä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ehkä ole hyvä ajatus. Esim.muistohylly kuvineen ja muine esineineen olisi käytännöllisempi. Hyllylle voisi aina halutessaan sytyttää muistokynttilän.
Mutta tämä vain oma mielipiteeni.
Osanottoni menetykseenne ja voimia.
Tuntuu aikamoiselta tarrautumiselta, suruanne kuitenkaan vähättelemättä.
Luin lehdestä juttua perheestä, joka oli menettänyt vanhimman tyttärensä. Vielä vuosienkin jälkeen vietettiin mm. kuolleen lapsen synttäreitä. Ei siis vain muistelemalla, vaan leivottiin kakku, kutsuttiin vieraita, ostettiin lahja jne. Joulupöydässäkin kuolleelle lapselle katettiin paikka.
Sekin tuntui oudolta.
Todella rankkaa teillä ollut. Olen edelliseten vastaajien kanssa samaa mieltä, että erillisen huoneen tekeminen kaksosten "muistolle" ei mielestäni ole järkevää. Vaikka kaksoset tulevat aina olemaan "läsnä" elämässänne, niin ehkä muilla tavoin heidän muiston kunnioittaminen voisi olla järkevämpää. Erillinen huone muistuttaisi heistä jatkuvasti. Jaksamista suuressa surussa!
tuntuu hullulta sanon rehellisesti niin kuin pyysit.
Kuulostaa suureelliselta, ehdotan mieluummin vitriinin hyllyä jossa on lasten kuvat ja joitain leluja ja tossut tai muuta pientä.
Koti on tehty elettäväksi kaikilta neliöiltään.
Osanotto suruunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muukin funktio. Eli voisi olla joku leikkihuone tai vierashuone. Rakentakaa huoneeseen joka seinällä menevä kiertävä hylly, jonka koristelette kaksosten kuvilla, lempileluilla ja vaikka kengillä.
Ei kannata ihan kokonaan muistoille eristää sitä huonetta vaan yhdistäkää muistoihin myös nykyelämänne ja ilonne.
Otan osaa suruunne, voin vain kuvitella miten rankkaa perheellänne on ollut :-(
Kokemusta ei ole vastaavasta, mutta eikös muistelut suoriteta omassa mielessä?
Mihin sitä huonetta tarvitaan? Ja ehkä esim. haudalla käynti riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mietin silti, että onko suru valtavaa, jos kaikki muistuttaa jatkuvasti näistä pienistä pirpanoista.
Eivät he varmasti ikinä mielestä lähde, mutta onko se liian konkrettista, että siellä on kaikki mitä kaksosillanen oli.
Ruokkiiko se surua talossanne, vai onko se paikka jossa hiljentyä ja tuntea kaksosten olo vielä läsnä. Tämä kait se tarkoitus on?
Onko teidän mahdollista käydä usein lastenne haudalla. Itselleni läheisen ihmisen surua työstän hänen haudallaan, jsota on tullut kuin "huone", jossa saan olla vain sen asian äärellä rauhassa. Vien haudalla mennessäni aina jotain, kukkia, kynttilän tms. Näinon jotain konkreettistakin, eikä vain omat ajatukset.
Lisäksi poltan kynttilää kotona rakkaan ihmisen kuvan vieressä.
En osaa ottaa kantaaa huone-ideaan.
Lohtua suruuunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän halunne pyhittää kuolleille lapsillenne tietty paikka. Jotain äärettömän surullista siinä on, mutta myös lohdullista. Ymmärrän myös, että haluatte selkeän "tilan" muistolle, tilan, jossa lapset ovat oleskelleet, muistohyllyideaa vähättelemättä. Mutta kuten muutkin kommentoijat ovat sanoneet: elämän pitää myös jatkua. Itselleni tuntuisi läheiseltä ajatukselta "sinetöidä" kuolleiden lasten huone joksikin aikaa, mutta en usko, että itse haluaisin sen vastaavassa tilanteessa olevan elämänmittainen ratkaisu. Kun suurin suru olisi ohi, purkaisin huoneen ja tekisin siitä tilan eläville lapsille. Silloin kuolleiden lasten muistoa voisi kunniottaa keräämällä muistotavaroita, valokuvat, kynttilät yms. hyllyyn kyseiseen huoneeseen tai ehkä mieluummin jonnekin perheen yhteiseen tilaan.
Otan osaa suureen suruunne.
en voi kuvitella itseäni tuohon tilanteeseen. Uskon kuitenkin, että jos menettäisin ainokaiseni, en johonkin aikaa haluaisi hänen huoneeseensa koskea.
Jos teillä on varaa pitää huonetta suruanne ja muistojanne varten, sen on teidän asianne. Muita lapsianne varten tekisin huoneesta paikan, jossa saisi myös leikkiä ja viettää aikaa muutenkin, kuin vain ehkä muistella hiljaisesti( lapsethan eivät sure olemisen tai ajattelemisen kautta niin paljon kuin esim leikeissä ja toiminnassa).
Huoneenhan ei tarvitsisi olla lopullinen ratkaisu. Teillä on aika paljon lapsia, joten voi olla vaikea löytää rauhallista hetkeä niitä suruja varten. Tältäkin kannalta voisi oma huone sitä varten olla mahdollinen.
Toisaalta joka huoneeseen liittyy muistoja, valokuvia ja yhtä paljon muista lapsistanne, ym muistoesineitä voi ripotella moniin paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei musta ajatus ole ollenkaan niin sairas, kuin edellä vastanneet sanovat. Onhan joissain maissa ihan tavallista, että kotona on jokin alttari, jolla voi hiljentyä, miksei kaikki muistot voisi kasata yhteen huoneeseen, jos teillä kerran on ylimääräisiä huoneita. Voihan se huone olla samalla muutenkin rauhoittumishuone, ja vaikka lukuhuone, missä on rauha keskittyä. Eikä missään ole sanottu, että huoneen funktio pysyy samana tästä maailmankaikkeuden loppuun.
Miksei lapsia saisi muistella konkreettisessa ympäristössä. Mitä ylhäistä siinä on, että muistelee vain mielessä. Ei se huone tarkoita sitä, etteikö elämässä jatkaisi silti eteenpäin. Ihan yhtä lailla siihen suruun saattaa takertua, jos ympäristön paineiden vuoksi kaikki muistot pitää hävittää ja huoneille keksiä väkisin jotain muuta käyttöä.
Mun mielestä jokaisella on oikeus surra niin kuin haluaa. Jos elämässä ei pääse eteenpäin, niin se on sitten muista asioista kiinni eikä yhdestä huoneesta.
Jos muistohuone tuntuu lohduttavalta, tehkää toki. Kuten muutamat ovat sanoneet, ei sen tarvitse olla lopullista. Ja Usassa on monesti tapana, että niiden lasten huoneet, jotka vain muuttavat pois kotoa opiskelemaan, niin heidän huoneensa säilyy ennallaan lapsuuden ja nuoruuden asussa.
Otan osaa menetykseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tässähän kysyttiin mielipidettä.
Olkoon sitten ihan vaikka lukuhuone, vierashuone tai vaikka videoiden katseluhuone.
muukin funktio. Eli voisi olla joku leikkihuone tai vierashuone. Rakentakaa huoneeseen joka seinällä menevä kiertävä hylly, jonka koristelette kaksosten kuvilla, lempileluilla ja vaikka kengillä.
Ei kannata ihan kokonaan muistoille eristää sitä huonetta vaan yhdistäkää muistoihin myös nykyelämänne ja ilonne.
Otan osaa suruunne, voin vain kuvitella miten rankkaa perheellänne on ollut :-(
Aloituksesta jäi pois, ettei tuo huone olisi ehkä lopullinen, vaan pidettäisin jonkin aikaa ja sen jälkeen tulisi taas käyttöön. Ja vaikka olisi muistohuone, niin tarkoitus on laittaa tavarat sinne niin, että siellä voisi myöskin lapset leikkiä.
Minä olen nyt raskaana ja tarkoitus on, että jossain vaiheessa tuosta muistohuoneesta tulisi kuopuksen huone ja sen jälkeen kaksosista muistuttavat muutamat tärkeimmät tavarat laitetaan esim. vitriiniin, josta joku jo mainitsikin täällä.
ap
Minusta perhe saa surra juuri tasan tarkkaan sillä tavalla, millä haluaa. Muiden mielipiteistä ei kannata välittää, eivät he pysty käsittämään, millaista tuollaisen surun kanssa on selviytyä, joten jättäisin ihmettelyt omaan arvoonsa. Tehkää muistohuone, jos se auttaa teitä surussa. Se voi olla hyväkin teidän muiden lasten kannalta, he saavat konkreettisen paikan surra, kuolleita kaksosia ei "pyyhitä" vain pois vaan he saavat vielä edes tavaroidensa ja muistojen kautta olla mukana arjessa.
Otan osaa suruunne.
Minusta tuo idea on hyvä, varsinkin, jos olitte itsekin ajatelleet, että siellä voisi lapset myös leikkiä. Minusta huoneen voisi säilyttää pysyvästi, mutta jos teillä ei ole tulevalle vauvallenne huonetta muuten niin sitten sen voi jossain vaiheessa muuttaa huoneeksi ja siirtää tärkeät tavarat jonnekin muualle.
Minusta tuo ajatus ei ole mitenkään huono, kuten joku toinenkin taisi sanoa, ettei sekään välttämättä ole hyvä, että kaikki muistot kadotetaan ja koitetaan väkisin jatkaa elämää, vaikkei olla siihen valmiita.
Meidän tuttavaperheellä on tuollainen muisteluhuone, jossa voi myös katsoa videoita tai leikkiä halutessaan. Heiltä kuoli myös lapsi, tuosta on jo 15v aikaa, mutta yhä käyvät huoneessa aika ajoin, mutta eivät elä menneessä niin, että pitäisivät kuolleen lapsen synttärit ym.
muistohuone kun perheen äiti oli menehtynyt,varmaan ihan ok jos se tuntuu TEISTÄ hyvältä,älkää välittäkö muiden ihmisten mielipiteistä.
Voimia suruun.
kun siltä tuntuu, mutta mielestä ni teidän on vain vaikeampi jatkaa eteenpäin jos tarraudutte noin tiukasti menneeseen. Olen pahoillani menetyksestänne.